Aluksi: Presidentti Koivisto ja käänteiden vuodet

Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelmat / Kuvasiskot 1967

Mauno Koiviston poliittista perintöä tarkastelevassa Politiikasta-juttusarjassa pureudutaan Suomen tasavallan yhdeksännen presidentin käännekohtiin Suomen ulkopolitiikan ja kansainvälisen aseman näkökulmasta.

Presidentti Mauno Koiviston (1923–2017) poismeno toukokuun 12. päivänä liikutti suomalaisia. Hänen poliittista perintöänsä muisteltiin laajasti niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa.

Koivistoa muisteltiin kansakuntaa yhdistäneenä presidenttinä, joka vahvisti parlamentaariselle demokratialle ominaista poliittista ilmastoa sekä ohjasti harkitsevan pragmaattisella otteella Suomen kohti läntistä integraatioita, kun siihen kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahtamisen yhteydessä avautui historialliselta vaikuttava mahdollisuus.

Koiviston pohdiskelevaa ja paikoin enigmaattistakin tyyliä on pidetty yhtenä hänen kansansuosionsa salaisuutena. Kansalaisten muistoissa hän oli noussut lyhyen tähtäimen itsekästä etua ajavan intressiryhmäpolitikoinnin yläpuolelle.

Juttusarja keskittyy erityisesti kylmän sodan päättymisen murrokseen sekä tähän liittyviin ulkopolitiikan erityiskysymyksiin.

Muistelu ulottaa katseensa luonnollisesti myös pidemmälle historiaan. Koiviston elämän ja poliittisen uran vaiheita on tulkittu eräänlaisena vertauskuvana suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä toisen maailmansodan jälkeen. Jatkosodan rintamalinjoilta ja sotien jälkeisestä satamatyöntekijästä iltalukion kautta tohtoriksi, Suomen pankin pääjohtajaksi, pääministeriksi ja lopulta tasavallan presidentiksi noussut Koivisto on esitetty malliesimerkkinä hyvinvoivan yhteiskunnan tarjoamista sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksista.

Koiviston presidenttikausi näyttäytyy näitä muistoja vasten historialliselta prosessilta, joka ulkopuolelta tulevista yllätyksistä ja kansainvälisten suhteiden karikoista huolimatta vaikutti kulkevan kuin vääjäämättä kohti sille asetettua päämääräänsä. Tämän prosessin katsotaan varsin yleisesti lähteneen liikkeelle vuoden 1981 arvovaltakamppailusta presidentti Urho Kekkosen ja pääministeri Koiviston välillä, mistä se eteni politiikan asteittaisen parlamentarisoitumisen myötä kohti kylmän sodan loppua ja Neuvostoliiton hajaannusta.

Eteen avautuneesta mahdollisuuksien horisontista Suomi lopulta luovi varovaisen harkiten kohti läntisen integraation lämpimänä puhaltelevia myötäisiä tuulia. Tai näin tarina meille kertoo.

Politiikastajuttusarja keskittyy erityisesti kylmän sodan päättymisen murrokseen sekä tähän liittyviin ulkopolitiikan erityiskysymyksiin, tapahtumiin ja päätöksiin, joita on tutkittu laajasti Suomen akatemian rahoittamassa ReImag-tutkimushankkeessa Helsingin, Tampereen ja Turun ylipistoissa. Mukana on niin poliittiseen historiaan kuin ulkopolitiikankin tutkimukseen painottuvia analyysejä, jotka antavat uutta perspektiiviä myös nykyhetkessä kokemiemme murroshetkien tarkasteluun.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*