Charlie Hebdo, sananvapaus ja muuttuva maailma

Immanuel Kantin mukaan rauhaa ei voi saavuttaa ellei sitä aktiivisesti rakenneta. Jatkuva varautuminen seuraavaan sotaan ei ole yhteneväinen tämän pyrkimyksen kanssa. Sen sijaan yhteiskuntia ja maailmaa on muutettava niin, ettei väkivallan käytölle löydy legitiimejä perusteita, Jyrki Käkönen kirjoittaa. Kuva: Wikimedia Commons
Lukuaika: 3 min. 

Satiirilehti Charlie Hebdon toimitusta vastaan tehty isku on tulkittu hyökkäykseksi paitsi sananvapautta myös laajemmin länsimaisia arvoja vastaan. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin olennaisesti myös vastuu, mikä globaalissa maailmassa liittyy etenkin toiseuden kunnioittamiseen. Sananvapauteen kuuluva vastuu tuntuu unohtuneen terrori-iskuja seuranneissa länsimaisten arvojen puolustuspuheissa. Sekä tämän että kyvyttömyyden ymmärtää terrorismia tuottavia rakenteellisia tekijöitä voi nähdä entisestään korostavan vastakkainasettelua lännen ja islamilaisen maailman välillä, Jyrki Käkönen kirjoittaa.

Iskua seuraava keskustelu ohjautui välittömästi kysymykseen sananvapaudesta, joka on yksi keskeisistä länsimaisista arvoista. ”Je suis Charlie” -kampanja kuvastaa tätä hyvin: Isku kohdistui meihin kaikkiin, jotka koemme olevamme Charlie. Tulkinta ilmentää fukuyamalaista näkemystä länsimaisten arvojen ylivoimaisuudesta ja liberalismin voitosta kylmän sodan jälkeen.

Länsimaiset arvot eivät kuitenkaan ole välttämättä universaaleja. Tulkintaan sisältyykin ylimielisyyttä suhteessa muiden arvoihin, toiseen. Vaikka elämme globalisoituvassa maailmassa, maailma ei ole yhdenmukaistumassa. Globalisaatio on pikemminkin ymmärrettävä moniarvoistumisena, erilaisten arvomaailmojen kohtaamisena.

Muutaman sadan vuoden länsimaistamisen tai nöyryytyksen jälkeen islamilaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus ja konfutselaisuus ovat vahvistumassa ja hakemassa tasavertaista asemaa länsimaisen sivistyksen tai kristinuskon kanssa. Kysymys ei ole vain erilaisten sivilisaatioiden ja arvomaailmojen suvaitsemisesta, vaan niiden kunnioittamisesta, kuten intialaissyntyinen amerikkalaistutkija Rajiv Malhotra on asian ilmaissut.

Onkin muistettava, että vapaus sen paremmin kuin sananvapauskaan eivät ole absoluuttisia käsitteitä. Vapaus ilman rajoja ja vastuuta johtaisi helposti väkivaltaan ja anarkiaan. Niinpä vapauden käsitteeseen liittyy aina myös ajatus vastuusta. Esimerkiksi vihapuhe ei ole edes vapaissa ja demokraattisissa länsimaissa hyväksyttyä.

Paasikivi totesi aikoinaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Sananvapauden ja vastuun suhdetta arvioitaessa viisautta on tunnistaa globaalin maailman luonne ja se, ettemme aina jaa yhteisiä arvoja. Tämä ei tarkoita yksittäisten fundamentalistien vaateisiin tai väkivaltaiseen painostukseen alistumista. Se ei myöskään tarkoita länsimaisten arvojen yksioikoista puolustamista. Väkivalta ei ole vain fyysistä, vaan se voi olla myös henkistä. Niinpä toisten arvojen loukkaamista voidaan pitää väkivaltana, vaikka se esitettäisiin satiirin muodossa.

Muslimeille merkittävien arvojen ivaaminen ei kohdistu vain fundamentalisteihin, vaan kaikkiin uskoviin muslimeihin. Tätä ei voida pitää toisten arvojen kunnioittamisena. Islamilaisten arvojen väheksyminen länsimaisten arvojen puolustamisen yhteydessä edistää maailman jakamista meihin ja muihin.

Sananvapaudesta puhuttaessa onkin hyvä palauttaa mieliin, mitä sanan ja painovapauden puolustajat, kuten esimerkiksi Anders Chydenius, ajattelivat asiasta 1700-luvulla. Chydeniuksen mukaan kansakunnan vapaus on aina suhteessa sen painovapauteen – kumpaakaan ei voi olla ilman toista. Painovapauden tavoitteena oli vahvistaa kansan taistelua harvainvaltaa vastaan ja estää vallan väärinkäyttöä.

Vaatimus painovapaudesta kytkeytyi politiikkaan ja valtaan. Samoin sananvapaus liittyi läheisesti ihmisten valistamiseen. Viimeaikaisten tapahtumien valossa voikin kysyä, miten islamilaisten arvojen ivaaminen sananvapauden nimissä liittyy valistamiseen. Minkälaisesta ja kenen vallasta se kertoo?

Jo 1700-luvulla painovapauden puolestapuhujat korostivat, että painovapaus ei saa johtaa kurittomaan riehumiseen. Taustalla oli ajatus vapauden vastuullisesta käyttämisestä. Vapauden vastuuttoman käyttämisen puolestaan ajateltiin johtavan kurinpidollisiin seuraamuksiin. Niinpä Chydeniuskin esitti, että kaikki, mikä häpäisevästi ahdistaa henkilöitä ja loukkaa hyviä tapoja, on sakon uhalla kiellettyä.

Pariisin terrori-iskussa ei ole kyse vain sananvapaudesta, vaan myös väkivallasta. Euroopan päättäjät etsivät parhaillaan keinoja terrorismin torjumiseen eli väkivallan pitämiseen Euroopan ulkopuolella. Väkivalta ei kuitenkaan poistu vain sen kieltämisellä, syyllisten rankaisemisella tai äärimmäisessä tapauksessa terroristien eliminoinnilla ja turvatoimien vahvistamisella.

Kommentoidessani World Trade Centeriin kohdistunutta terrori-iskua 11. syyskuuta 2001 TV2-kanavalla totesin, että kohdatessamme tällaista väkivaltaa on syytä katsoa myös peiliin. Tällä tarkoitin, että terrorismi ei tule ulkopuolelta, vaan sen voi nähdä seurauksena rakenteellisesta väkivallasta siinä maailmassa, jonka olemme itse luoneet.

Näkyvää fyysistä väkivaltaa vaikeammin tunnistettavalla rakenteellisella väkivallalla on taipumus synnyttää avointa väkivaltaa ja antaa terroristeille usko oman väkivaltansa oikeellisuuteen. Väkivallan eliminoimiseksi onkin puututtava sitä tuottaviin tekijöihin ja rakenteisiin. Toisin sanoen on etsittävä ratkaisuja, jotka tekevät väkivallan tarpeettomaksi tai vähintäänkin vaikeuttavat väkivallan oikeuttamista.

Pamfletissaan Ikuiseen rauhaan Immanuel Kant esitti rauhan kategorisena imperatiivina, jota ehkä ei koskaan saavuteta, mutta jota kohti tulee pyrkiä. Tähän sisältyi ajatus, että rauhaa ei voi saavuttaa ellei sitä aktiivisesti rakenneta. Jatkuva varautuminen seuraavaan sotaan ei ole yhteneväinen tämän pyrkimyksen kanssa. Sen sijaan yhteiskuntia ja maailmaa on muutettava niin, ettei väkivallan käytölle löydy legitiimejä perusteita.

Rauhan rakentaminen moniarvoisessa maailmassa ei voi tapahtua ainoastaan eurooppalaistamisen tai länsimaistamisen kautta. Eri aikoina on kuviteltu saavutettavan ikuinen rauha yhdenmukaistamisen myötä, luomalla maailmanlaajuinen kristikunta ja sittemmin kommunistisen vallankumouksen tai demokraattisen länsimaisen mallin levittämisen kautta. Omien arvojen puolustamisen lisäksi on opittava kunnioittamaan muiden arvoja, eikä vain sietämään toiseutta.

Lähteitä

Anders Chydenius, ”Mietintö kirjoitus- ja painovapaudesta”. 1765. Teoksessa Antti Chydeniuksen valitut kirjoitukset. Werner Söderström Osakeyhtiö: Porvoo 1929. ss. 165-171.

Immanuel Kant, Ikuiseen rauhaan. Karisto: Hämeenlinna 1989.

Rajiv Malhotra, Being Different. An Indian Challenge to Western Universalism. Harper Collins Publisher India: Noida 2013.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*