DocPoint: Kun Tito avaruusohjelmansa myi

Arvio: Houston, We Have a Problem!
Žiga Virc
2016

Fiktiivisen pääjuonensa – jugoslavialaisen, kylmän sodan aikaan Yhdysvaltoihin myydyn avaruusohjelman – ohella mockumentary käsittelee mediakritiikkiä, lähteiden uskottavuutta ja myyttien ja uskomusten merkitystä. 

Houston, We Have a Problem! on kahden tarinan mockumentary. Elokuvan pääjuoni käsittelee jugoslavialaista avaruusohjelmaa ja sen roolia Yhdysvaltojen ja Jugoslavian monimutkaisissa suhteissa 1960-luvulta aina 1990-luvulle asti.

Elokuvan toinen tarina, se jota ei esitetä, käsittelee ajankohtaisempia teemoja: lähdekritiikin, uskomusten ja myyttien merkitystä nykyaikana.

Jugoslaviasta Yhdysvaltojen kautta avaruuteen

Elokuva lähtee liikkeelle slovenialaisen tiedemiehen Herman Potočnikin kirjasta The Problem of Space Travel, joka oli julkaisuvuotenaan 1929 merkittävästi aikaansa edellä oleva, kansainvälistä huomiota herättänyt teos.

Kirja käsitteli avaruusteknologian lisäksi ihmisen pysyvää oleskelua avaruudessa ja sisälsi useita erilaisia teknisiä suunnitelmia avaruusmatkustamisen mahdollistaville aluksille.

Elokuvan mukaan kirja inspiroi Josip Broz Titoa kehittämään jugoslavialaisille oman avaruusohjelman, joka myytiin 2,5 miljardilla dollarilla avaruusteknologian kehityksestä kiinnostuneelle John F. Kennedyn hallinnolle. Sopimus salattiin Neuvostoliitolta ja muulta maailmalta. Siirretyt rahat naamioitiin kehitysavuksi.

Jugoslavialaisia tiedemiehiä lähetettiin salaa töihin Yhdysvaltoihin uusilla identiteeteillä, millä oli rankka vaikutus heidän perheisiinsä. Yksi heistä, Ivan Pavic, kertoo elokuvassa oman tarinansa.

Kun NASAn tiedemiehet huomasivat, että ohjelma ei ollutkaan siitä maksetun hinnan arvoinen, lähti liikkeelle prosessi, johon linkitetään lopulta sekä JFK:n salamurha, Titon kuolema ja Jugoslavian hajoaminen 1990-luvulla.

Elokuvan fiktiivinen pääjuoni pohjautuu useisiin faktoihin, joita käytetään elokuvassa avoimesti hyväksi osana myytin rakentamista. Avaruusohjelma ja dokumentaristinen ote ovat narratiivisia työkaluja, joiden avulla kerrotaan symbolista tarinaa kylmästä sodasta.

Kun elokuva etenee pidemmälle ja yhä absurdimpia juonenkäänteitä ilmaantuu, herkkäuskoisempikin katsoja ymmärtää, että tarina kerrottaisiin toisin, mikäli kyseessä olisi oikea dokumentti.

Avaruusohjelman ja dokumentaristisen otteen avulla kerrotaan symbolista tarinaa kylmästä sodasta.

Elokuvan keskeiset elementit, manipulaatio, poliittiset kuviot, valheet ja mediapeli sellaisenaan ovat kuitenkin totta ja olleet läsnä kylmässä sodassa, vaikkeivät suoraan siinä muodossa, miten elokuva ne esittää. Teos saa katsojan pohtimaan omia uskomuksiaan, median valtaa ja auktoriteetteina esiintyville automaattisesti annettua uskottavuutta.

Elokuva todistaa, miten periaatteessa kuka tahansa voi kehittää uskottavalta tuntuvan tarinan yhdistelemällä faktatietoa fiktioon ja palkkaamalla näyttelijöitä auktoriteettia herättäviin rooleihin.

Tarua ihmeellisempi totuus

Mediakritiikki ja median uskottavuus olivat erittäin ajankohtaisia teemoja vuoden 2016 Suomessa. Loppusyksyn nopeasti vaimennettu mediakohu Yleisradion toimittajien sananvapaudesta kertoo siitä, miten median riippumattomuuden ylläpito vaatii jatkuvia ponnisteluja.

Yhä merkittävämmäksi ilmiöksi nousseet valeuutissivustot ja niiden keksityt ”uutiset” ovat levinneet somekäyttäjien keskuudessa nopeasti. Klikkimedia perustuu pelkojen herättämiseen ja kohuihin, jotka koukuttavat lukijoita ja hajottavat keskittymistä.

Ajan henki ja keskeisen merkityksen saanut sosiaalinen media on muuttanut myös tutkijoiden roolia.

Avoimuuteen perustuvat sivustot, kuten Wikipedia, mahdollistavat tiedon jakamisen helposti, mutta samalla niihin sisältyy aina riski valheellisen tiedon systemaattisesta levittämisestä. Historia on osoittanut jo kauan aikaa sitten, miten vaarallista tämä voi olla.

Ajan henki ja keskeisen merkityksen saanut sosiaalinen media on muuttanut myös tutkijoiden roolia. Jotta faktoihin perustuva tieto olisi mahdollista erottaa fiktiivisestä, tulee tutkijoiden ja muiden tietoammattilaisten äänen kuulua yhä voimakkaammin tietotulvan ja keksittyjen uutisten maailmassa. Tämän puolesta elokuva puhuu.

Houston, We Have a Problem! sai itsekin alkunsa mediakohusta. Vuonna 2012 elokuvan tekijät latasivat Youtubeen lyhyen videon, joka visualisoi myyttiä jugoslavialaisesta avaruusohjelmasta.

Video sai viikossa lähes miljoona katsojaa. Useimmat uskoivat Titon pelastaneen Yhdysvaltojen maineen ”space racen” aikana, vaikkei näin tosiasiassa ollut tapahtunut. Idea elokuvasta sai kuitenkin alkunsa.

Houston, We Have a Problem! on moniulotteisuutensa ansiosta sekä viihteellistä että opettavaista katsottavaa. Se ei tyydy opettamaan pelkästään historiasta vaan myös ihmisten käyttäytymisestä.

Samalla sen perusviesti muistuttaa katsojaa pohtimaan useita isompia kysymyksiä ja tarkastelemaan omaakin medialukutaitoa kriittisesti. Elokuva saa miettimään, kuinka hyvin lähdekritiikki on läsnä omassa arjessamme ja miten voisimme edistää näitä taitoja esimerkiksi nuorten keskuudessa.

Slovenialainen filosofi ja kulttuurikriitikko, nykymaailman kenties lainatuin vasemmistolaisajattelija Slavoj Žižek esiintyy elokuvassa muutamaan otteeseen. Hän puhuu siitä, miten epätodet tarinat voivat itse asiassa opettaa paljon myös totuudesta.

Epätodet tarinat voivat opettaa paljon myös totuudesta.

Usein totuus on kummallisempaa kuin fiktio, ja Jugoslavian ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa on edelleen paljon epäselvyyksiä, jotka osin mahdollistivat myytin synnyttämisen.

Elokuvassa käsitellään myös salaliittoteorioita ja sitä, miten niitä voidaan hyödyntää erilaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Žižek tuo esille, miten fiktiosta tulee totta, kun kaikki osapuolet esittävät uskovansa siihen, sillä ajatuksella että se palvelee jotain suurempaa etua. Jos kollektiivisesti esitetään, että joku asia on tosi, siitä tavallaan myös tulee totta.

Nykypäivän ongelmat

Houston, We Have a Problem! nostaa esille aikamme keskeisiä, melko uusia ongelmia, joihin meillä ei ole vielä valmiita vastauksia tai sääntöjä. Internetaikakausi, avoin data, tietotulva ja tiedon jakamisen helppous linkittyvät demokratian keskeisiin tasa-arvon ja sanavapauden periaatteisiin, joita pidetään pyhinä.

Kuinka hallita jotain, mitä ei ole rakennettu hallittavaksi, ja miten rajoittaa jotain, mitä emme lähtökohtaisesti halua rajoittaa?

Tulevaisuudessa avoimien demokraattisten periaatteiden mukaan toimivien yhteiskuntien tulee keksiä, kuinka hallita jotain, mitä ei ole rakennettu hallittavaksi, ja miten rajoittaa jotain, mitä emme lähtökohtaisesti halua rajoittaa.

Vaikka Houston, We Have a Problem! ei tarjoa vastauksia näihin kysymyksiin, on tärkeää että itse ongelma saa huomiota. Siinä elokuva onnistuu erinomaisesti.

DocPoint-dokumenttifestivaali järjestetään 23.1.–29.1. Helsingissä.

Minna Mayer viimeistelee väitöskirjaansa Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*