Feminismiä 1 + 364: Feministisen ulkopolitiikan välttämättömyydestä

Raiskauksien vastaista katuaktivismia Banda Acehin kaupungissa. Sapluunagraffitit ilmestyivät katukuvaan vuonna 2013 6-vuotiaana raiskatun ja murhatun Dianan muistoksi. Dianan tapauksesta on myös tehty paikallisia rap-kappaleita. Kuva: Marjaana Jauhola.

Feminististä tutkimusta tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Miten Acehin rauhanprosessi on onnistunut feministisen tutkimuksen näkökulmasta?

On ensisijaisen tärkeää avata tiloja feminismille ulkopolitiikasta, globaalista turvallisuudesta ja kestävästä kehityksestä keskusteltaessa.

Ulkopolitiikka, turvallisuus ja diplomatia eivät ole helppoja areenoita eivätkä toivota tulijaa automaattisesti tervetulleeksi. On kyse vallasta ja siitä, kuka asettaa ja määrittelee toiminnan tavoitteet: kuka puhuu kenen puolesta? Tämä valtasuhde ei määrity vain suhteessa sukupuoleen, vaan myös ikään, sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, titteliin ja asemaan, etnisyyteen, jopa passiin tai sen puutteeseen.

Feminististen lähestymistapojen merkitys

Feminististä tutkimusta motivoi avoimesti ja rohkeasti asetettu tavoite yhteiskunnallisesta muutoksesta.  Se auttaa kansainvälisen politiikan toimijoita hahmottamaan, kuinka käsitteet ja erilaiset politiikan työkalut ja toiminnan muodot ovat kietoutuneet valtasuhteisiin.

Käsitteet, kuten sukupuolten välinen tasa-arvo, sukupuolisensitiivisyys tai feminismi, eivät ole yksinkertaisia tai puhtaasti teknisiä työkaluja. Eikä meidän tulisi mielestäni hävetä sitä, niin kuin feminismiä vastustavat tahot odottavat meidän tekevän! Esimerkiksi on valtava ero puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta (de juro) tai toisaalta toteutuneesta tasa-arvosta (de facto).

Feministit joutuvat yhä uudelleen arvioimaan ja muuttamaan omia tavoitteitaan ja toimintatapojaan: luopumaan ”herrain kortteleista”, olivatpa ne geopoliittisia tai sitten valkoiseen etuoikeuteen liittyviä. Esimerkiksi Ruotsin ulkoministeri Margot Wallströmin puhe pohjoismaisten kokemusten jakamisesta sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä kuulostaa paljon nöyremmältä ja valmiimmalta dialogiin kuin jotkut aiemmat yritykset ”viedä” pohjoismaista tasa-arvoa kehittymättömiin maihin.

”Tasa-arvon mallimaan” tai ”tasa-arvon maailmanmestarin” asema on ainakin Suomessa johtanut vaarallisen myytin syntymiseen jo saavutetusta tasa-arvosta. Tämä merkitsee sokeutta havaita uusia sukupuolittuneita sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon kokemuksia, suoria rasismin ja fobioiden muotoja.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen toteutusta valvova niin sanottu CEDAW-komitea on toistuvasti joutunut huomauttamaan Suomen korkeista naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoista sekä moniperustaisen syrjinnän muodoista, jotka kohdistuvat erityisesti maahanmuuttajaväestöön – joista moni pakenee aseellisia konflikteja tai muuta poliittista väkivaltaa. Nämä esimerkit osoittavat, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ei ole ainoastaan merkittävä työkalu ulkopolitiikassa, vaan merkitsee myös muutoksia sisäpolitiikkaan.

Feministinen katsaus Acehin rauhanprosessiin

Kuinka onnistunut tai saavutettu rauha määritellään? Siinä missä turvallisuuden, konfliktien ja kansainvälisen politiikan valtavirtateoriat lähtevät liikkeelle valtioiden vakaudesta ja turvallisuudesta tai lyhytaikaisten operaatioiden tavoitteiden saavuttamisesta, feministinen konfliktien ja konfliktien jälkeisten tilanteiden analyysi kiinnittää huomiota pidempiaikaiseen, yhtäaikaisesti mikro- ja makrotason analyysiin, joka kysyy, millä tavoin tapahtumat ja kokemukset merkityksellistyvät jokapäiväisessä elämässä.

Käytän tässä kohdin esimerkkinä Acehin rauhanprosessia, jonka kymmenvuotisjuhlaa vietetään tämän vuoden elokuussa. Tietyin mittarein Acehin rauhanprosessia voidaan pitää onnistuneena: aseellisten selkkausten lukumäärä on vähentynyt, aseistariisunnassa on onnistuttu, entiset taistelijat ovat ryhtyneet poliitikoiksi, byrokraateiksi tai yrittäjiksi.

Acehilaiset naisaktivistit ja oikeusasiantuntijat huomauttivat kuitenkin muutama viikko sitten Katmandussa järjestetyssä 1325:n globaalin tarkastelun alueellisessa tapaamisessa, että kun rauhanprosessia tarkastellaan sukupuolittuneena tai naisten oikeuksien näkökulmasta, se näyttäytyy monessa mielessä ongelmallisena.

Rauhanprosessi ja kansainvälinen humanitaarinen apu Intian valtameren maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen on merkinnyt Acehissa uusien poliittisten valtataisteluiden syntymistä. Näissä taisteluissa käytetään aktiivisesti kunnian ja acehilaisen identiteetin käsitteitä sekä kohdistetaan huomio toisin tekeviin ja ajatteleviin naisiin. Näin hyödynnetään Acehissa vahvistunutta erityisautonomista asemaa suhteessa Indonesian perustuslakiin ja hallintomalliin.

Tutkimus, omani mukaan lukien (Jauhola 2013), on osoittanut, miten erilaiset myllerrykset, kuten talouskriisit, poliittinen väkivalta, aseelliset konfliktit tai luonnonkatastrofit saattavat myötävaikuttaa uusien yhteiskunnallisten liikkeiden syntyyn. Näissä liikkeissä kansakunnan, yhteisön, uskonnon tai naisten kunnian ja maineen puolustamisen nimissä rajoitetaan naisten roolia ja oikeuksia.

Sukupuolittunut väkivalta on edelleen normalisoitunutta konfliktin jälkeisessä arjessa ja väkivalta on kohdistunut myös uskonnollisiin, etnisiin sekä sukupuoli- ja seksuaalisiin vähemmistöihin, mutta kasvavassa määrin myös naisten oikeuksien puolustajiin ja jopa sukupuolentutkimuksen lehtoreihin. Aktivistien leimaaminen lännen agenteiksi on myös kärjistänyt naisjärjestöjen välisiä ristiriitoja ja tekee solidaarisuustyöstä vaikeaa.

Syrjinnän jokapäiväiset muodot, väheksyntä, jopa naisviha ja feminismin vastaisuus ovat haaste meille kaikille. Kukaan ei varmaankaan feministiksi ryhtyessään ajattele, että se olisi helppoa tai että feministinä eläminen tulisi helpoksi tuosta vain. Feministit, naisaktivistit ja ihmisoikeuspuolustajat ympäri maailman tietävät tämän paremmin kuin hyvin!

Acehilaiset naisjärjestöt tai islamin feministiset tutkijat ovat kuitenkin vaikeasti kategorisoitavissa passiivisiksi uhreiksi tai ulkopuolisten voimien kätyreiksi. He ovat vuosikymmeniä vaatineet oikeutta osallistua lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin sekä poliittisten tavoitteiden määrittelyyn. He ovat tarjonneet olemassa olevien mallien rinnalle näkökulmia, joissa pyritään vastaamaan turvattomuuden monikasvoisuuteen, liittyypä se sitten fyysiseen, poliittiseen, taloudelliseen tai ympäristölliseen turvallisuuteen, luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos mukaan lukien.

Feministinen tutkimus tarvitsee resursseja!

Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 hyväksyttiin vuonna 2000. Sen 15-vuotisjuhla kääntää katseen konflikteihin ja niiden ratkaisuyrityksiin. Kuten turvallisuusneuvosto on itse todennut, naiset jäävät rauhanprosessien ja kestävän rauhan marginaaliin, ellei asiaan ryhdytä konkreettisin toimenpitein. Tämä tarkoittaa konfliktien perimmäisten syiden ratkaisuyrityksiä. jotka usein liittyvät globaaliin poliittiseen talouteen, jatkuvaan epätasa-arvoon ja syrjiviin järjestelmiin – sekä meillä kotona että kansainvälisesti.

Onnistuakseen feministinen ulkopolitiikka tarvitsee resursseja tutkimukseen ja opetukseen. Feminististen tutkijoiden tilanne yliopistoissa ei ole helppo: rekrytointiprosessit ja tutkintovaatimuksista ja -rahoituksesta kamppailu ovat tehneet feministisen tavoitteiden saavuttamisesta yliopistomaailmassa todella vaikeita.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi joulukuisessa Sukupuoli ja rauhanrakennus -seminaarissa: ”sukupuolinäkökulman huomioiminen kansainvälisissä suhteissa on vaikeaa, mutta välttämätöntä”. Olen samaa mieltä, ja totean, että feministitutkijat ovat valmiita toimintaan: feministisen kansainvälisen politiikan tutkijoiden muodostama kollektiivi valmistelee kannanottoa aiheesta Ulkoasiainvaliokunnalle kansallisen 1325-toimintaohjelman vuosiraportin (2014) luovutuksen yhteydessä.

 

Lähteet

Jauhola, Marjaana (2013) Post-Tsunami Reconstruction in Indonesia: Negotiating Normativity through Gender Mainstreaming Initiatives in Aceh. Routledge. Lue ”Introduction: Build Aceh Back Better” täältä.

 

Kirjoitus on muokattu kommenttipuheenvuorosta Ruotsin ulkoministerin Margot Wallströmin puheeseen “Women, Peace and Security: Transforming the Global Agenda for Sustainable Peace”, 3.3.2015, pieni juhlasali, Helsingin yliopisto.

Tilaisuuden järjestäjän Ulkopoliittisen instituutin tiivistelmä tapahtumasta. Wallströmin puhe sekä Jauholan kommenttipuheenvuoro ovat katsottavissa videoituina. 

Lisää aiheesta

3 Comments

  1. tasa-arvo on feminismiä tärkeämpää. Mitä feminismi tarjoaa? Epä-tasavarvoista ennalta päätettyä epätasa-arvoa jossa ei ole tasa-arvolle sijaa.

  2. tasa-arvo on feminismiä tärkeämpää. Mitä feminismi tarjoaa? Epä-tasavarvoista ennalta päätettyä epätasa-arvoa jossa ei ole tasa-arvolle sijaa.

  3. tasa-arvo on feminismiä tärkeämpää. Mitä feminismi tarjoaa? Epä-tasavarvoista ennalta päätettyä epätasa-arvoa jossa ei ole tasa-arvolle sijaa.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*