Globaalia oikeudenmukaisuutta Välimereen hukkuneen lapsen kuvalla

Kuva:: Tal Bright / Foter.com [CC BY-NC-SA]
Lukuaika: 5 min. 

Pieleen menneen yhteiskunnallisen kritiikin vuoksi globaalia (epä)oikeudenmukaisuutta kommentoimaan pyrkinyt teos otti absurdin kulman aikamme vaikeimpaan poliittiseen ongelmaan.

Valtiovarainministeriön asetuksessa on seikkaperäinen kuvaus jokaisesta Itsenäisyyden vuosikymmenet -aiheisesta juhlarahasta. Yhdessä rahoista käytetään turkkilaisella rannalla otettua ikonista kuvaa kolmevuotiaasta Alan Kurdista. Hän menehtyi toissa vuonna pakolaismatkallaan Välimeren yli.

Asetuksessa kuvataan: ”Keskellä vasemmalla on ihmishahmo. Ihmishahmon taustalla ja etualalla on epäsuoria poikittaisia viivamuotoja sekä pienipiirteisiä muotoja. Kehällä oikealla on erimittaisista poikkiviivoista koostuva muoto, joka muodostaa puolikaaren.”

Rahaa kuvaavasta tekstistä on jätetty pois hukkuneen Kurdin hahmo, joka on alkuperäisen kuvan kannalta keskeinen elementti. Omien sanojensa mukaan suunnittelija halusi korostaa auttajan roolia: ”Siinä kolikossa olennaista on auttaja, ei hukkunut pikkupoika. Halusin tuoda esille sen, että Suomi on osa globaalia maailmaa ja sen ongelmat heijastuvat meillekin.”

Päätös painaa juhlakolikkoon hukkuneen pienen pojan kuva on mahdollisesti vielä hämmentävämpi ja poliittisesti irvokkaampi valinta kuin jo runsaasti mediassa käsitelty juhlaraha, jossa kuvataan Suomen sisällissodan aikaista teloitusta.

Traagisten asioiden tuominen julki kuolleen lapsen tai teloituskuopan reunalla kuolemaa odottavien ihmisten kuvien kautta on monin tavoin ongelmallinen, ajattelematon ja jopa makaaberi asia – varsinkin juhlarahan kohdalla.

Siinä missä sisällissota on Suomen kansalle kipeä historiallinen ja kansallinen trauma, globaali epäoikeudenmukaisuus ei ole menneisyyden trauma tai voitettu ”haaste” vaan elävää elämää ja edelleen käynnissä oleva, akuutti ja ratkaisematon ongelma, joka määrittää ihmisten elämää. Globaali epäoikeudenmukaisuus tarkoittaa maantieteellisesti ja kulttuurisesti hyvin epätasaisesti jakautuneita elämän edellytyksiä ja ihmishengen arvoa.

Globaali epäoikeudenmukaisuus tiivistyy riipaisevalla tavalla Euroopan turistirannoille huuhtoutuvien lasten ruumiissa. Kurdin laajasti tunnettu hahmo on ikoninen ilmentymä aikamme häpeällisestä, jokapäiväisestä tragediasta, joka kulminoituu pakolaisten kohtelussa ja kohtaloissa.

Mutta traagisten asioiden tuominen julki kuolleen lapsen tai teloituskuopan reunalla kuolemaa odottavien ihmisten kuvien kautta on monin tavoin ongelmallinen, ajattelematon ja jopa makaaberi asia – varsinkin juhlarahan kohdalla.

Juhlarahan taustatyö

Juhlarahaa painavan Suomen Rahapajan mukaan juhlarahan suunnittelussa on käytetty apuna useita eri asiantuntijoita. Tekijän sanotaan tehneen merkittävän taustatyön.

Tämä taustatyö ei käy ilmi juhlarahasarjasta, sen lanseerauksessa käytetyistä teksteistä tai tekijän medialausunnoista. Sarjan kuvat ja tekstikuvaukset jokaisesta rahasta ovat kulkeneet useiden käsien läpi. Oletettavasti myös juhlarahalautakunta on käsitellyt suunnitelman.

On yllättävää, jos juhlarahojen kuvituksen ongelmallisuus ei noussut missään vaiheessa esille. Jos ongelmat olisi tiedostettu hankkeen suunnittelun aikana, vastaukset kritiikkiin olisivat olleet valmiina ja rahojen lanseeraus olisi kehystetty toisin.

Jos ongelmat olisi tiedostettu hankkeen suunnittelun aikana, vastaukset kritiikkiin olisivat olleet valmiina ja rahojen lanseeraus olisi kehystetty toisin.

Nyt sarjan lanseerauksessa käytetyt lauseet tuntuivat kumpuavan suoraan totutusta kuvastosta, joka on historian saatossa muotoutunut merkkimiesten rintakuvien ja kansalliseläinten kautta.

Toisten kuolemaa ja kärsimystä esittävien kuvien yhteydessä sanat ”nostalginen” ja ”upea” eivät vain sovi kuvaukseen. Suunnitteluprosesseissa kannattaisi konsultoida myös historioitsijoita ja visuaalisen politiikan tai kulttuurin tutkijoita, jotta sudenkuopat vältettäisiin.

Juhlarahojen suunnitteluun, arviointiin, julkistamiseen ja kumoamiseen liittyvää selittelyä kuunnellessa mieleen tulee ajatus, että kaikki on tehty kiireellä, miettimättä loppuun ja pohtimatta kriittisesti. Hankkeesta saa vaikutelman, että se on toteutettu vailla syvempää kiinnostusta yhteiskunnallisten kipeiden aiheiden visuaalista käsittelyä kohtaan – ilman harkintaa ja herkkyyttä.

Selityksenä karuille kuvavalinnoille on nostettu esiin juhlarahainstituution ravistelu ja kipeiden traumaattisten teemojen esiin ottaminen. Ruumiskuvilla rajuilu, provosoiminen tai ironisoiminen on kuitenkin lähes aina mautonta.

Ruumiskuvilla rajuilu, provosoiminen tai ironisoiminen on kuitenkin lähes aina mautonta.

Taiteilija Ai Weiwei poseerasi kreikkalaisella rannalla imitoiden Kurdin kuvaa. Pieleen mennyt teko osoittaa hyvin, miten hankalaa toisten kärsimyksen kuvaston uusintaminen on. Keski-ikäinen, varakas ja maailmankuulu kiinalainen mies, joka makaa valokuvattavana samassa asennossa kuin hukkunut Kurdi, on pelkästään vastenmielistä ja epäkunnioittavaa.

Asiaan vihkiytyneistä lautakunnista ja väitetystä harkinnasta huolimatta yhteiskunnallisesti kipeitä aihealueita käsittelevien taiteilijoiden kiinnostuksen ja käsittelykyvyn puute tulee usein esiin. Ja jälki on silloin rumaa.

Ikonisen kuvan jähmettynyt merkitys

Turkkilaisella hiekkarannalla otettu kuva kuolleesta pakolaispojasta ei ole mikä tahansa kuva, jonka voi noin vain kopioida juhlarahaan. Se on ikoninen kuva, joka on järkyttänyt monia ja tiivistänyt jaettuja tuntoja laajasti. Se symboloi nykyistä humanitaarista tilannetta.

Kuvassa piirtyy esiin väkivalloin meihin ja heihin jaettu maailma, jossa tällä hetkellä elämme. Kuvan äärellä on järkytytty, herätty pakolaispolitiikan kestämättömyyteen, itketty, tunnettu häpeää ja pelkoa. Kuvaa on käytetty poliittisessa painostuksessa, sen kautta on syytelty ja sen tiimoilta on heitelty kiviä puolin ja toisin.

Kuva on vaikuttanut poliittisesti ja sen synty on poliittisista poliittisin.

Kuva on vaikuttanut poliittisesti ja sen synty on poliittisista poliittisin: lapsen kuolema sodan ja epähumaanin, globaalisti epätasa-arvoistavan politiikan seurauksena. Ja vaikka kuva ja sen käyttö on voimakkaan symbolinen, se on myös kuva yhden ihmisen, ihan oikean täällä eläneen kanssaihmisemme, viimeisistä hetkistä.

Ikonisen kuvan kohdalla juuri nuo kuvaan liittyvät kulttuuriset ja poliittiset merkitykset määrittävät pääsääntöisesti sen, miten kuva luetaan ja mitä se meille merkitsee.

Tekijä voi vain hyvin rajallisesti määritellä, mitä yleisö tällaisessa kuvassa tai kuvaa uudelleen kierrätettävässä representaatiossa näkee. Vaikka juhlarahan suunnittelija sanoo, että merkittävää kuvassa on auttaja, varmasti hyvin harva unohtaa kuvassa olevan kuolleen lapsen.

Kun juhlarahan suunnittelija kertoo, että huomiota ei tulisi kiinnittää lapsen ruumiiseen vaan häntä sylissään pitävään auttajaan, hän ohjeistaa katsojan kääntämään huomionsa alkuperäisen valokuvan laajasti jaetusta merkityksestä toiseen, aivan uuteen kuvan tulkintaan.

Ongelmaksi tässä muodostuu paitsi ikonisen kuvan kollektiivinen luenta ja vaihtoehtoisen luentaan pakottamisen mahdottomuus, myös todellisuus kuvan takana. Hukkunutta lasta rannalta pois kantava mieshahmo ei ole avustustyöntekijä, hän on turkkilainen santarmi Mehmet Çıplak.

Çıplak ei oikeastaan auttanut tai ainakaan pelastanut poikaa, vaan kantoi hänen elottoman ruumiin pois rannalta. Hänen työhönsä kuuluu partioida turkkilaisen turistikohteen Bodrumin rannoilla, eikä pienen Kurdin ruumis ehkä ollut ensimmäinen tai viimeinen, jonka hän joutuu rannalta poistamaan.

Kuva tarjoaa meille luennan, jossa Suomen käsitys globaalista oikeudenmukaisuudesta on laittaa vierasmaalaiset kantamaan pois niiden ihmisten ruumiit, joita emme olisi valmiita maahamme ottamaan.

Kolikossa ”auttajaa” symboloimaan tarkoitettu hahmo on globaalin eliitin auringonpalvontaan varattuja turistirantoja puhtaana pitävä työntekijä. Hänen toimenkuvansa on pikemminkin globaalin epäoikeudenmukaisuuden symboli kuin eurooppalaisen myötätunnon tai solidaarisuuden ilmentymä.

Kuva tarjoaa meille luennan, jossa Suomen käsitys globaalista oikeudenmukaisuudesta on laittaa vierasmaalaiset kantamaan pois niiden ihmisten ruumiit, joita emme olisi valmiita maahamme ottamaan.

Tekijä ei kuitenkaan ole missään esittänyt kritisoivansa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, joten yhteiskuntakriittinen tulkinta kuvasta tai koko sarjasta jää lähinnä mahdollisuudeksi, jota kriittiset tutkijat voivat väläytellä.

Absurdia valuuttaa

Aluksi globaalia oikeudenmukaisuutta käsittelevän kolikon lukeminen oli hankalaa, koska se tuntui lähinnä parodialta. Parodiaksi kolikko kehystyi erityisesti levitessään Jami Järvisen Kaasuputki-sivun julkaisuna Facebookissa. Julkaisussa kolikko oli rinnastettu sen lähteenä käytetyn kuvan kanssa. Kuvapari vaikutti ensikatsomalta meemikuvalta, vaikka ei sitä ollutkaan.

Pieleen menneen yhteiskunnallisen kritiikin vuoksi globaalia (epä)oikeudenmukaisuutta kommentoimaan pyrkinyt kolikko tuotti absurdin kulman aikamme vaikeimpaan poliittiseen ongelmaan.

Lisäksi kolikon kuva on mykkä. Se ei itsessään kerro paljoa. Juhlarahassa esiintyvien visuaalisten kuvioiden merkit ovat melko vähissä. Siinä näkyy takaapäin kuvattuna ihmishahmo, joka kantaa sylissään jotain.

Aivan kuten Kurdin kuvan merkitys on jossain määrin jaettu, myös juhlarahan merkitys on pysyvä.

Mahdollisesti taustalla on rantaviiva, ehkä meri. Karikatyyrimainen, luonnollisten merkkien tasolla sekava kuva toimii juhlarahassa vain, koska se on ikoninen. Itsessään juhlarahan pikkuruinen kuva, vailla värejä tai muita tunnistettavuutta lisääviä ominaisuuksia, ei kerro katsojalle itsessään juuri mitään. Kuvan lukeminen juhlarahasta ilman sen ikonista merkitystä on mahdotonta.

Hämmennystä lisää kontekstin yllättävyys ja sopimattomuus. Juhlarahalla perinteisesti juhlistetaan ja sillä on omat konventionsa, jotka eivät kerta rykäyksellä muutu. Aivan kuten Kurdin kuvan merkitys on jossain määrin jaettu, myös juhlarahan merkitys on pysyvä.

Kun konteksti muuttuu hirvittävästä uutiskuvasta juhlarahaksi, teoksen katsoja hämmentyy. Päälimmäiseksi kokemukseksi jää nyrjähtänyt ja hämmästynyt olo – absurdi olo. Varmaankin Absurdistanin valuutta näyttää tällaiselta.

VTT Noora Kotilainen on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa poliittisen historian oppiaineessa. Kotilainen on väitellyt kärsimyksen ja sodan kuvien asemasta maailmanpolitiikassa. Hän on kiinnostunut visuaalisuuden asemasta kansainvälisessä politiikassa, pakolaisuudesta, muuttoliikkeestä ja ihmisyyden politiikasta sekä ihmis- ja eläinoikeuksista. YTT Saara Särmä on feministi, tutkija ja taiteilija sekä Feministisen ajatushautomo Hatun toinen perustajajäsen.

4.5.2017 klo 10.25: tarkennettu kohtaa Ai Weiwein kuvasta. 

Lisää aiheesta

6 Comments

  1. Heli Heikkinen 27.4.2017 at 23:52

    Kiitos. En ikinä voi kuvitella, miten joku osaa asettaa kaikki ajatukseni luettavaan muotoon noin täsmällisesti. Kiitos.

  2. Vesa Puuronen 28.4.2017 at 13:01

    Hei, tämä oli mielenkiintoista analyysiä. Minusta tämä juhlaraha-episodi on esitettyjen näkökulmien lisäksi jäölleen yksi osoitus ilmiöstä, jota kutsun intellektuaaliseksi virhepäätelmäksi. Rahojen suunnittelija selitti valintojansa radiossa viiatten siihen, että viiden kolikon sarjassa on haluttu kuvata Suomen satavuotista historiaa kolikon ja sen kääntöpuolen metaforan kautta. Kolikossa on aina kaksi puolta: toisella puolen on historian synkkä puoli, kuten kuva teloitettavista punaisista ja tosiella puolen avloisa puoli, kuten samaisessa kolikossa Stadionin torni. Tämä selitys sinänsä ainakin minusta tekee ymmärrettävämmäksi juuri kyseisen kolikon aihevalinnat. Ilman selitystä aiheista voi tehdä juuri sellaisia tulkintoja kuin on tehtykin. Intellektuaallinen virhepäätelmä liittyy siihen, että tässä tapauksessa intellektuelli suunnittelija on keksinyt milestään hyvä idean, jota hänen suunnttelemansa esine ei kuitenkaan kommunikoi. Yleisö kauhistuu ja intellektuelli voi itsetyytyväisenä todeta, että ei ne tomppelit osanneet tulkita (eli arvata) tarkoitustani. Saman tyyppisestä intellektuaallisesta virhepäätelmästä voi olla kyse silloin kun profeetta Muhammedin turbaaniin sijoitetaan pommi tai kun intellektuellit keskustelevat sivistyneesto yli-ihmisidelogiasta ja joku ottaa kyseisen keskustelun ja ideologian tosissaan ja lähtee tappamaan ali-ihmisiä.

  3. Kiitos tästä. Tämän viestin laitoin heti, kun tämä tuli julki sekä Rahapajaan, heidän FB sivulleen että VM:ään. Vastausta en ole saanut. Jaoin tiedon Lesboksen vapaaehtoisryhmälle. Tunnen monta, jotka juuri Kurdin perheen kohtalo ja Aylan sai lähtemään sinne paikan päälle. Itkin, kun tämä kyseinen kuva tuli julki ja itkin nyt, kun näin miten julmasti sitä käytetään. Toisaalta Suomessa minua ei enää yllätä mikään.
    Onko teillä Kurdin perheen kanssa sovittu kuvan käytöstä? Ohjataanko varoja tämän tuotosta perheelle? Näin enkelilasten äitinä voin kertoa, että ei ole fiksu veto tämäkään. Ymmärrättekö siellä ihmisenä olemisesta ylipäänsä yhtään mitään? Missä on tunneäly?

    ”Myös viimeisimmässä, vuonna 2019 julkaistavaksi suunnitellussa juhlarahassa on synkkä aihe: rahan toisella puolella on ikoniseksi noussut valokuva hukkuneesta syyrialaisesta pakolaislapsesta. Kyseessä on lehtikuva, joka levisi tiedotusvälineisiin vuonna 2015. Tämän juhlarahan teema on ”globaali oikeudenmukaisuus.” HS 25.4.2017

    Kyseinen kuva kuvaa hyvin Globaalia Epäoikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuutta olisi kuvata niitä tahoja, jotka pakolaisten taistelessa eloonjäämisestään, ovat siinä taistelussa heidän kanssaan.

    Yksi firma lisää, jota ei tarvitse ikinä koskaan milloinkaan millään tavalla kannattaa.

  4. Tässä projektissa meni pieleen lähes kaikki, mikä vain pieleen voi mennä.

    Ihan lyhyesti voi todeta, että jeesustelu ylipäätäänkään ei ole kovin onnistunut aihe juhlarahaan. Kun sitten vielä toteutus hoidetaan näin tökeröllä tavalla, on lopputuloksena vääjäämättä fiasko.

    Yleisenä huomiona voi vielä mainita, että juhlarahoilla tulisi pyrkiä kuvaamaan sellaisia aiheita ja teemoja, jotka ovat kansallisesti merkittäviä ja koskettavat kutakuinkin jokaista suomalaista – sen sijaan että ruvetaan puuhailemaan jonkun pienen kuppikunnan ideologian pohjalta ja levitetään sitten tätä sanomaa ikään kuin koko kansan yhteisenä tahtotilana.

  5. Ehkä tämän korjaaminen on tärkeää.

    ”Taiteilija Ai Weiwei kuvautti itsensä kreikkalaisella rannalla imitoiden Kurdin kuvaa. Pieleen mennyt teos osoittaa hyvin, miten hankalaa toisten kärsimyksen kuvaston uusintaminen on.”

    Tämä on sikäli virheellistä, koska tekstin muoto antaa sen kuvan, että kyseessä olisi ollut Ai Weiwein ”teos”. Tai ”teos” ylipäätään. Kyseessä oli Rohit Chawlan lehtikuva India Todayn-lehden Ai Weiwein haastatteluun.

    http://observer.com/2016/02/photo-of-ai-weiwei-aping-drowned-refugee-toddler-draws-praise-ire/

    • Hei! Kiitos kommentista, olemme tarkentaneet kohtaa.

      Ystävällisin terveisin,
      Johanna Vuorelma
      Päätoimittaja

1 Trackbacks & Pingbacks

  1. Kuoleman tyhjentäminen eli mitä haluan sanoa juhlarahakohusta | Äärellä avoimen maan

Leave a comment

Your email address will not be published.


*