Jakautunut kansa etsii presidenttiä

Kuva: bfxu / Flickr [CC BY-NC-ND 2.0]

Ranskan vaalitulosta leimasivat protesti ja populismi, erityisesti järjestelmänvastaisuus. Häviäjinä olivat ennen kaikkea perinteiset puolueet ja perinteiset kampanjat.

Vaikka toiselle kierrokselle päässyt En Marche! -liikkeen Emmanuel Macron voittaisi vaalit, hänen ensimmäisellä kierroksella saamansa äänimäärä (23,8 %) ei ole vahva mandaatti. Huonomman tuloksen on saanut ainoastaan ensimmäisellä kierroksella presidentiksi päässyt Jacques Chirac (20,8 %) vuonna 1995.

Eliitti vs. kansa – puolueiden tappio

Sunnuntai-iltana Macron juhli Pariisissa Seinen vasemmalla rannalla brasseria La Rotondessa suljettujen ovien takana. Tämä symbolinen ele rinnastettiin siihen, että Nicolas Sarkozy söi hanhenmaksaa voittoiltanaan hienostoravintola Le Fouquetissa. Sarkozy oli harvinaisen epäsuosittu presidentti, osin tuhlailevan blingbling-elämäntyylinsä takia.

Tätä elettä kritisoitiin siitä, että ”ulkopuolisena” esiintynyt Macron osoitti kuuluvansa eliittiin – paikalla oli muun muassa Francois Hollande ja Jacques Attali sekä kyseisen ravintolan hintataso poikkeaa kolmen ja puolen euron kahvillaan pariisilaisesta normista. Kun Marine Le Pen sai 21,7 prosenttia äänistä, ei mitään juhlia tarvinnut pitää.

Le Pen ja La France Insoumisen Jean-Luc Mélenchon saivat ääniä nimenomaan myös eliitinvastaisina. Heidän kannattajansa perustelivat äänestämistään muun muassa sillä, että he ”kuuntelivat” tavallisia kansalaisia ja vierailivat syrjäseuduilla. Amiensissa keskiviikkona vieraillut Le Pen korosti olevansa siellä ”parkkipaikalla, en ravintolassa” ja saman aikaan tehtaassa vierailleelle Macronille buuattiin.

Äänimäärä ei jakautunut tasaisesti, vaan esimerkiksi Provencessa Le Pen sai yli 28 prosenttia äänistä, Macron 18 prosenttia. Macron sai enemmistön äänistä vain kolmessa departementissa, kun Le Pen saavutti enemmistön kahdessatoista departementissa.

Ranskalaiset selkeästi haluavat muutosta, sillä lähes kaikki kandidaatit esittivät itsensä systeeminvastaisina.

Ranskalaiset selkeästi haluavat muutosta, sillä lähes kaikki kandidaatit esittivät itsensä systeeminvastaisina. Korruptio ja harvojen käsiin ulottunut valta kilpistyi ennen kaikkea Les Republicains -puolueen Francois Fillonissa, jonka kampanjaa leimasivat useat lahjussyytteet.

Fillonin saama 19,9 prosentin äänisaalis oli kuitenkin odotettua parempi. Sosialistien Benôit Hamon sai 6,2 prosenttia äänistä, mikä on kaikkien aikojen huonoin tulos sosialistipuolueelle.

Kertooko perinteisten puolueiden saama äänimäärä siitä, että niiden aika on ohi? Ainakin se on viesti siitä, että niihin on kyllästytty. Fillonin arvokonservatiivisista kannattajista osa on ilmoittanut jättävänsä äänestämättä.

Loppuiko populismin voittokulku Euroopassa?

Hätäisimmät ehtivät leimata vaalit osoitukseksi siitä, että populismin voittokulku loppui Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Oikeistopopulismi on vahva voima: Le Pen sai ääniä enemmän kuin isänsä koskaan. Kun vuonna 2002 Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle, kansa lähti barrikadeille ja kaduille.

Marine Le Penin kampanja ehdittiin arvioida kohtalaisen vaisuksi. Televisiodebateissa hän ei onnistunut loistamaan. Virheenä pidettiin myös Vel d’Hiv-heittoa, jolla hän kiisti Ranskan osuutta juutalaisten kuljetuksiin toisen maailmansodan aikaan. Le Penin kampanja oli myös suunniteltu siten, että päävastustajana olisi Fillon.

Le Penin kampanja oli suunniteltu siten, että päävastustajana olisi Fillon.

Mélenchon sai 19,6 prosenttia äänistä. Hän on vasemmistopopulisti, joka vastustaa pääomaa ja agitoi kansaa. Hän edustaa humaania maahanmuuttopolitiikkaa. Mélenchonin kampanja oli innovatiivisin. Se sai mukaansa paljon koulutettua nuorisoa, joka nyt etsii sopivaa ehdokasta. Osa on ilmoittanut jättävänsä äänestämättä toisella kierroksella.

Mélenchonin kampanjan taustalla olivat myös Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teoriat populismista. Se oli teorian soveltamista käytäntöön. Espanjan Podemoksen Pablo Inglesias saapui Mélenchonin kanssa aperoille monikulttuuriseen kaupunginosa Bellevilleen. Osa Melenchonin kannattajista on jo ilmoittanut äänestävänsä tyhjää. Päinvastoin kuin useat muut, Mélenchon ei ole vielä testamentannut ääniään.

Macronin kampanjaa leimasi vaalipopulismi, jota on luonnehdittu positiiviseksi populismiksi.

Macronin kampanjaa leimasi taas vaalipopulismi, jota on luonnehdittu positiiviseksi populismiksi. Hänellä ei ollut selvää ohjelmaa, vaan hän kannattaa asioita, jotka ovat verrattain yleisesti hyväksyttyjä, kuten laïcité-periaate. Hän on Eurooppa-linjansa takia mieluisin ehdokas EU-eliitille.

Macronin lausumista on vaikea saada otetta, ja hänelle perustettiinkin irvaillen pian iskulauseita suoltava kieligeneraattori. ”Usko itseesi!” Macronin kampanja on saanut vaikutteita Yhdysvalloista, mikä on uutta Ranskassa.

Macron vs. Le Pen – jakautunut Ranska ja le trumpisation

Millaisen Ranskan tuleva presidentti saa johtaakseen? Vaikka presidentiksi valittaisiin maltillinen, 39-vuotias pankkiiri Macron, hän saa johtaakseen jakautuneen Ranskan, jota leimaa tyytymättömyys, työttömyys ja turvattomuus. Uhkakuvia luovat myös Venäjä ja valemedian osuus.

Le Monde kritisoi tiistaina TF1-kanavalla esiintynyttä Le Peniä siitä, että tämä vääristeli totuutta ja lukuja televisiohaastattelussa. Le trumpisationiksi nimetty ilmiö johdettiin Yhdysvaltoihin, jossa Donald Trump sai todellisuuden näyttämään halutulta. ”Onko tämä meidän tulevaisuutemme?” kysyi lehti.

Le trumpisationiksi nimetty ilmiö johdettiin Yhdysvaltoihin.

Vaikka Macron toisella kierroksella voittaisi Le Penin johtaman Front Nationalin, on Le Penin saama kannatus niin suuri protesti, että hänen tulee ottaa se huomioon. Front National on vuodesta 2011 kasvattanut tasaisesti kannatustaan. Sen ajamat asiat ovat valtavirtaistuneet siten, että valtapuolueet ovat sulauttaneet ne, kuten siirtolaisvastaisuuden, osaksi retoriikkaansa.

Ranskan presidentti-instituutio on myös muuttunut presidenttien myötä ja yleinen tyytymättömyys tiivistyy presidenttiin. Edeltävät presidentit ovat jääneet poikkeuksellisesti yhden kauden presidenteiksi, Sarkozy (LR) oli presidenttinä vuodet 2007–2012 ja Hollande (PS) 2012–2017. Molemmat olivat harvinaisen epäsuosittuja.

Sarkozy halusi uudistaa presidentti-instituutiota dynaamiseksi. Useat avaukset kuitenkin epäonnistuivat. Niistä esimerkki on keskustelu kansallisesta identiteetistä vuonna 2009. Sarkozy esitti itsensä pelastajana ja Hollande sai 2012 kannatusta siksi, että hän oli vähiten kuin Sarkozy.

Toinen kierros, pelon ja pelastuksen politiikka

Vuonna 2002 toisella kierroksella olivat Jean-Marie Le Pen ja Chirac. Tuolloin kaduilla oli protesteja Le Peniä vastaan. Nyt protesteja ei ole näkynyt, mikä tarkoittanee myös sitä, että äärioikeistosta on tullut hyväksyttävämpää.

Marine Le Pen sanoutui irti puolueensa puheenjohtajuudesta, mikä tarkoittaa sitä, että puolueen menneisyys ja isän painolasti yritetään häivyttää hänen harteiltaan. Uudet vaalikuvat viestivät seesteisyyttä. Vuoden 2012 vaaleissa sivuutettiin vaikeammat teemat, kuten talous, ja päädebatit käytiin halal-lihasta. Vuonna 2007 keskusteltiin kansallisesta identiteetistä. Front National on saanut siis pitkälti sanella teemat, joista keskustellaan.

Macron on ilmoittanut debatoivansa Le Peniä vastaan Ranskan televisiossa. Chirac kieltäytyi vuonna 2002 debateista Jean-Marie Le Penin kanssa. Lehdistöä on kritisoitu siitä, että se on esittänyt kamppailun jonkinlaisena hyvän voittona pahasta.

Presidentin on lisäksi saatava vahvan mandaattinsa tueksi enemmistö kesäkuun kansalliskokoukseen.

Nyt Macronin on osoitettava olevansa vakuuttava, ”koko kansan” presidentti eikä ainoastaan hyväosaisten ehdokas. Hänen on myös osoitettava edustavansa aitoa ”muutosta” järjestelmään kyllästyneille kansalaisille.

Lisäksi hänen on osattava vakuuttaa, että hän pystyy ”suojelemaan Ranskaa” ja ”pelastamaan Ranskan”. Presidentin on lisäksi saatava vahvan mandaattinsa tueksi enemmistö kesäkuun kansalliskokoukseen. Tällä hetkellä Macronilla ei ole yhtään jäsentä ja Le Penillä kaksi.

VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Parkkisen Turun yliopistolle tehtävä väitöskirja käsittelee populismia viestintänä. Keväällä 2017 Parkkinen toimii tuntiopettajana ja vierailevana tutkijana Université de Bourgognessa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*