Miten käy vallitsevan maailmanjärjestyksen Trumpin aikakaudella?

Yhdysvallat ei Trumpin johdolla ole enää välttämättä halukas kantamaan maailman johtavan valtion taakkaa. Se ei myöskään ole välttämättä kiinnostunut pitämään yllä sitoumuksia, jotka ovat turvanneet toisen maailmansodan jälkeen rakentuneen kansainvälisen järjestelmän jatkuvuuden. Mihin suuntaan maailmanjärjestys kallistuu?

Transatlanttisen länsikeskeisen maailmanjärjestelmän haastajina on 2000-luvulla pidetty nousevia valtoja ja Venäjää, jotka eivät ehkä ole halukkaita toimimaan toisen maailmansodan perintönä syntyneiden pelisääntöjen puitteissa. Kiinan ja Venäjän toiminta 2000-luvulla on osoittanut, että ainakin ne kiistävät jossain määrin vallitsevan järjestelmän ja sen normien legitimiteetin.

Vaalikampanjansa aikana myös Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump asetti kyseenalaiseksi vallitsevan globaalin järjestelmän ja Yhdysvaltain aseman sen takuumiehenä. Trumpin nousua vallitsevan järjestelmän kannalta keskeisen valtion johtoon on tervehditty vastuullisen ja viisaan käyttäytymisen toivotuksin.

Vaalikampanjansa aikana Trump asetti kyseenalaiseksi vallitsevan globaalin järjestelmän.

Yhdysvaltain tulevaa vallanvaihtoa on mahdollista tulkita niin, että nousevien valtojen lisäksi vallitsevaan järjestelmään on tyytymätön myös järjestelmän hallitseva valtio, jonka suuruuden Trump haluaa palauttaa.

Trumpin vaalivoitossa ja Britannian brexit-äänestyksessä on yhteisiä piirteitä. Molemmissa tapauksissa kansakunnat jakautuivat melko tasaisesti kahtia: yhtäältä maailmankaupan vapauden tai länsimaistavan globalisaation kannattajiin ja toisaalta sitä vastustaviin.

Molemmissa tapauksissa globalisaation seuraukset ovat heikentäneet lähes puolen kansakunnan hyvinvointia. Tämä puolikas halusi muutosta omien maidensa sisäpolitiikkaan ja asemaan maailmantaloudessa. Molemmissa tapauksissa uusien vallanpitäjien odotetaan vaativan muutoksia vallitsevaan maailmanjärjestykseen.

Brexit ja Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi istuvat hyvin käsitykseen maailmanjärjestelmän muutoksesta. Kysymys ei ole vain populismin voittokulusta tai poliittisten johtajien vaihtumisesta populismin seurauksena.

Taantumista yhtäällä…

Talouden näkökulmasta puhutaan läntisen markkinatalouden kriisistä, joka alkoi viimeistään 2008, eivätkä taloudellisen kasvun merkit ole edelleenkään kovin vahvoja.

Taloudellinen kriisi on saattanut amerikkalaisen unelman ahtaalle.

Taloudellinen kriisi on saattanut amerikkalaisen unelman ahtaalle. Läntisissä markkinatalouksissa nuoriso ei voi enää odottaa, että heidän aineellinen hyvinvointinsa tulisi olemaan parempaa kuin edellisten sukupolvien. Tämä synnyttää globalisaationvastaisuutta, populismia ja haikailua kadotetun hyvinvoinnin perään.

Näihin tuntoihin Trump vetosi. Siksi on todennäköistä, että Trumpin kaudella tyytymättömyys vallitsevaa maailmanjärjestelmää kohtaan ilmenee Yhdysvaltain maailmanpolitiikassa. Jyrkimmissä kommenteissa on jo povattu Pax Americanan päättymistä.

…kasvua toisaalla

Talouden kriisissä ei kuitenkaan ole kysymys markkinatalouden kriisistä. Idässä markkinatalous voi hyvin. Kiinan talouskasvu on hidastumisestaan huolimatta edelleen 7 prosentin luokkaa ja Intian talous kasvaa lähes 10 prosentin vuosivauhdilla.

Molemmissa maissa odotukset paremmasta huomisesta ovat realisoituneet 10 miljoonien ihmisten kohdalla parissa kymmenessä vuodessa. Slummit ovat saaneet häipyä uusien pilvenpiirtäjien ja kauppakeskusten tieltä.

Intian ja Kiinan nousu perustuu globalisaatiolle, jota populismi lännessä on asettunut vastustamaan.

Kolonialismin ja imperialismin nöyryyttämien Intian ja Kiinan nousu perustuu globalisaatiolle, jota populismi lännessä on asettunut vastustamaan. Siksi ne tuskin kääntyvät globalisaatiota vastaan, vaikka ne vaativatkin länsikeskeisen kansainvälisen järjestelmän muuttamista.

Niiden tavoitteena on nousta kansainvälisessä järjestelmässä keskeiseen asemaan ja muuttaa järjestelmän pelisääntöjä omaksi edukseen.

On varsin perusteltua odottaa, että nousevien maiden tavoitteet tulevat poikkeamaan lännen asettamista ideaaleista. Intialla ja Kiinalla on takanaan Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vanhempi sivilisaatio. Niiden historia poikkeaa merkittävästi lännen historiallisesta kokemuksesta.

Talouden kasvu on nostanut niin Intiassa kuin Kiinassakin omanarvon tunnetta. Itsetunnon kasvun myötä molemmissa maissa ilmenee halu palata omien sivilisaatioiden juurille ja perinteiseen maailmankatsomukseen, mikä ilmenee muun muassa maiden kansainvälisten suhteiden teoretisoinnissa.

Ontuva järjestelmä

Jos Intia ja Kiina haastaa vallitsevan kansainvälisen järjestelmän, ei kenties Yhdysvallat Trumpin johdolla ole enää halukas yksin kantamaan johtavan valtion taakkaa. Se ei myöskään ole välttämättä kiinnostunut pitämään yllä sitoumuksia, jotka ovat turvanneet toisen maailmansodan jälkeen rakentuneen kansainvälisen järjestelmän jatkuvuuden.

On mahdollista, että brexitin jälkeen supistunut EU on jäämässä yksin säilyttämään vallitsevan järjestelmän arvoja.

On täysin mahdollista, että brexitin jälkeen supistunut EU on jäämässä yksin säilyttämään vallitsevan järjestelmän arvoja ja kansainvälistä yhteisöä. Tosin EU:n omia arvoja samanaikaisesti haastaa yhteisön sisällä eri puolilla nouseva populismi. EU:n edellytykset taata vallitseva kansainvälinen järjestelmä ovat varsin heiveröiset jopa ilman yhteisön mahdollista hajoamista.

Ainakin lyhyellä aikavälillä näköpiirissä on transatlanttisten suhteiden heikkeneminen. Kysymys ei ole vain Naton tulevasta roolista, vaan lännen yhteisöllisyyttä vahvistamaan tarkoitettu TTIP-sopimus on vaakalaudalla. Yhdysvallat kaatoi jo Tyynenmeren kumppanuussopimuksen, joka myös oli tarkoitettu vahvistamaan lännen johtajuutta mahdollisesti muuttuvassa kansainvälisessä yhteisössä.

Kiinan haaste

Lännen yhtenäisyyden rakoillessa Kiina rakentaa jo omaa tianxia-järjestelmäänsä eli eräällä tavalla muinaista imperiumiaan. Kiinan kansainvälinen järjestys rakentuu yhtäältä kiinalaisten rahoituslaitosten – Aasian investointi- ja infrastruktuuripankki, mahdollinen Shanghain yhteistyöjärjestön pankki – ympärille.

Tyynenmeren kumppanuussopimuksen kaaduttua monille valtioille houkuttelevana vaihtoehtona näyttäytyy Kiinan ajama Tyynenmeren vapaakauppa-alue. Kiinalaista järjestelmää rakentaviin aloitteisiin kuuluvat myös niin uusi silkkitie kuin niin kutsuttu one belt, one road -esitys, jonka rahoittamiseen Kiina on sitoutunut.

Trumpin Yhdysvaltain on otettava vakavasti Kiinan kasvava kansainvälinen vaikutusvalta ja paluu suurvallaksi samalla, kun Yhdysvallat mahdollisesti vetäytyy nykyisestä roolistaan vallitsevan järjestyksen takaajana ja kenties keskittyy jonkin aikaa omiin sisäisiin ongelmiinsa.

Yhdysvallat voi yllättäen tarvita EU:n sijaan yhteistyötä Intian ja Venäjän kanssa.

Tällaisessa tilanteessa Yhdysvallat voi yllättäen tarvita EU:n sijaan yhteistyötä Intian ja Venäjän kanssa. Näistä molemmat voivat olla valmiit jonkinasteiseen kumppanuuteen, jolla Kiinan vaikutusvaltaa rajoitetaan.

Edellä esitetyllä kehityksellä olisi todennäköisesti arvaamattomat vaikutukset BRICSin kehitykseen. Toistaiseksi BRICS on näyttäytynyt yhteisönä, joka rakentaa uutta maailmanjärjestystä nousevien maiden ympärille ja haastaa transatlanttisen maailmanjärjestyksen. Vielä lokakuussa Goan huippukokouksessa BRICS esiintyi varsin yhtenäisenä.

Kokouksen julkilausuman ulkopuolelle jätettiin sellaiset kysymykset kuin Ukrainan kriisi ja Etelä-Kiinan meren tilanne. Niiden kohdalla yhteisö ei kenties olisi löytänyt yhteistä linjaa.

Kenen joukoissa islamilainen maailma?

Kansainvälisen järjestelmän tulevaa epävarmuutta lisää myös yli miljardin ihmisen islamilainen maailma. Toistaiseksi se on ollut keskeinen terrorismin kasvualusta. Se ei myöskään kuulu sen paremmin läntiseen maailmaan kuin BRICSiinkään.

Mihin suuntaan vaaka alkaa kallistua mahdollisen uuden maailmanjärjestyksen rakentumisessa?

Yhdysvalloilla tosin on ollut läheiset suhteet muutamaan islamilaiseen valtioon. Nyt näistä valtioista ainakin Saudi-Arabia ja Pakistan katsovat levottomina, miten Trumpin hallinto tulee suhtautumaan niihin.

Islamilaisena maana Turkki on etääntymässä kesän vallankaappausyrityksen jälkeen Natosta ja lähentymässä Venäjää, vaikka niiden käsitykset Syyrian kriisistä ovatkin etäällä toisistaan. Myös Iran on lähestynyt Venäjää samoin kuin Shanghain yhteistyöjärjestöä.

Islamilaisen maailman suuntautumisella voikin olla iso merkitys sille, mihin suuntaan vaaka alkaa kallistua mahdollisen uuden maailmanjärjestyksen rakentumisessa. Siihen puolestaan tulee vaikuttamaan Trumpin johtaman Yhdysvaltain ulkopolitiikka.

Jyrki Käkönen on Tampereen ja Tallinnan yliopistojen emeritusprofessori.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*