KD:n kapinaliike ja kansallisen herätyksen odotus

Laura Peuhkurin Twitter-viestien perusteella voi todeta, että kristillisdemokraattien kapinaliike on vähintään yhtä voimakkaasti motivoitunut herätyskristillisyydestä kuin puheenjohtaja Päivi Räsäsen edustama linja. Kuva: Twitter

Kristillisdemokraattien (KD) kesäinen kapinaliike on vähintään yhtä voimakkaasti motivoitunut herätyskristillisyydestä kuin Päivi Räsäsen edustama linja.

Se ei pyri tekemään KD:sta yleispuoluetta tai nykyaikaistamaan puolueen konservatiivista imagoa. Puheenjohtaja Räsäseen kohdistuva arvostelu ja kristillisdemokraattisen puolueen sisäinen kapinaliike tulee ymmärrettäväksi, jos sitä tarkastelee osana Suomen herätyskristillisen kentän epätoivoista kansallisen herätyksen odotusta, Jiri Nieminen kirjoittaa.

Kristillisdemokraattien sisäinen kädenvääntö nousi valtakunnan julkisuuteen kesäkuun lopulla, kun puolueen varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri arvosteli suorin sanankääntein Ylen A-studiossa puolueen puheenjohtaja Päivi Räsästä ja vaati tämän eroa.

Kristillisdemokraateilla on mennyt viime vuosina hyvin suhteessa siihen, kuinka vähän liikkumatilaa sen kaltaiselle puolueelle Suomen puoluekentässä on. Vaikka puolue menetti europarlamenttipaikkansa, prosenttiosuudella laskettuna se saavutti vaaleissa toiseksi parhaimman tuloksensa koskaan. Puolueen puheenjohtaja Räsänen on sisäministerinä myös onnistunut käyttämään puolueen kokoa suurempaa valtaa hallituksessa. Siksi monille Peuhkurin hyökkäys tuli yllätyksenä.

Peuhkurin ulostulon pika-analyyseissä ehdotettiin, että kristillisdemokraattien sisäinen kapinaliike pyrkisi hakemaan kannatuksen kasvua muuttamalla puoluetta enemmän sellaisen yleispuolueen kaltaiseksi, jollainen se oli ollut edellisen puheenjohtajan Bjarne Kalliksen aikana. Tosin uudelle yleispuolueelle olisi vaikeaa löytää ekologista lokeroa suomalaisessa puoluekentässä perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan ristipaineessa.

Peuhkurin pian lähetyksen jälkeen julkaisemat tviitit todistavat kuitenkin väkevästi siitä, että kristillisdemokraattien kapinaliike on vähintään yhtä voimakkaasti motivoitunut herätyskristillisyydestä kuin Räsäsen edustama linja. Peuhkuri kirjoitti Twitter-viesteissään muun muassa, että ”Puhkeaa se suuri herätys, jota on odotettu vuosikymmenten ajan! Nuoriso on tulenkantajana ja kulkee esitaistelijana molemmissa regimenteissä” ja kuinka ”Jumala on elävä ja kaikkivaltias ja voimallinen. Hänen tavoitteensa on yhdistää Suomen kanssa ja tehdä ryhtiliike, KD vain väline”.

Lähetystä seuraavina päivinä puolueen edustajat yksi toisensa jälkeen sanoutuivat irti Peuhkurin tyylistä, mutta sisällöstä he olivat kutakuinkin samaa mieltä: enemmistö kristillisdemokraattien puoluehallituksen jäsenistä sekä nuorisojärjestön edustajat haluaisivat pitää ylimääräisen puoluekokouksen ennen seuraavia eduskuntavaaleja. He haluaisivat antaa puolueelle uuden alun yli 60 000 henkilökohtaista ääntä europarlamenttivaaleissa saaneen Sari Essayahin johdolla, mikäli tämä suostuisi haastamaan Räsäsen. Essayah on sittemmin ilmoittanut, ettei lähde ylimääräisessä puoluekokouksessa haastamaan istuvaa puheenjohtajaa, mutta saattaa tehdä niin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kansallisen herätyksen kaipuu

Entä jos kristillisdemokraattisen puolueen sisäisessä kapinaliikkeessä on kyse suomalaisten herätysliikkeiden välisestä valtakamppailusta puolueen sisällä? Tälle tulkinnalle on haettu tukea tiedotusvälineissä muistuttamalla, että Räsänen on lähellä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivaa viidesläistä herätysliikettä, tarkemmin Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä. Hänen ykköshaastajakseen ehdotettu Essayah taas on helluntailainen. Kristillisdemokraattien kova ydin koostuu helluntailaisia, vapaakirkollisia ja viidesläisiä piirejä lähellä olevista ryhmittymistä.

Huomaamatta on kuitenkin jäänyt, että Suomen herätyskristillisten piirien jakolinjat eivät enää nykyään kulje kirkkokuntarajojen mukaan. Esimerkiksi viidesläiset ja helluntailaiset taistelevat yhteistyössä Suomen evankelisluterilaisen kirkon vapaamielisiä voimia ja uudistuksia vastaan karkottaen näkemyksillään esi-isiensä kirkosta maltillisempia kirkollisveron maksajia. Viime vuosina sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen on ollut herätyskristillisille piireille tärkeämpää kuin vaikkapa aikaisempina vuosikymmeninä eripuraa helluntailaisuuden ja kansankirkon välillä aiheuttanut teologinen kysymys lapsi- tai aikuiskasteesta.

Mutta sukupuolineutraalin avioliittolain vastustaminen – olkoon kyseessä kuinka yhteiskunnan perusinstituutio tahansa – ei yksinomaan riitä herätyskristillisen identiteetin rakennusaineeksi tai kristillisdemokraattisen puolueen ohjelman ideologiseksi perustaksi. Näyttäähän siltä, että sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksytään Suomessa enemmin tai myöhemmin.

Kristillisdemokraattien kuohunnassa ei olekaan kyse ainoastaan siitä, että kristillisdemokraattien sisällä käydään valtakamppailua ja etsitään puolueelle sellaista suuntaa, jolla olisi mahdollista ylittää puolueen aikaisempi kannatus eduskunnan pienimpänä puolueena. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että maan herätyskristilliset toimijat rukoilevat tällä hetkellä epätoivoisesti uutta kansallista herätystä. Sikäli kun kristillisdemokraattisen puolueen kannatus rakentuu herätyskristillisyydelle, on myös puolueen kannatuksen avain kristillisessä herätyksessä, kuten puolueen varapuheenjohtaja Peuhkuri tviiteissään antaa ymmärtää.

Kansallinen herätys antaa odottaa itseään

Viimeksi Suomessa on ollut merkittävää herätyskristillistä liikehdintää yli 30 vuotta sitten kun Niilo Yli-Vaino kiersi maata ja Neuvostoliittoa pelättiin Jumalan ruoskana. Aikakauden eräänlainen huipentuma oli pastori Billy Grahamin vuoden 1987 Suomen-matka. Grahamin saarna Helsingin olympiastadionilla oli kirkkokuntarajat ylittänyt aikansa megatapahtuma, jota herätyskristillisissä piireissä vieläkin kaiholla muistellaan.

Kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen herätyskristillinen meno on ollut laskusuuntaista. Vuosituhannen vaihteessa Nokian herätys ja Markku Koivisto loivat uutta toivoa kansallisen herätyksen alkamisesta. Toivo kuitenkin hiipui, kun Koiviston seksuaalinen kanssakäyminen toisen miehen kanssa tuli ilmi.

Vapaakirkossa vaikuttaneen runoilija ja evankelista Hilja Aaltosen kuolema vuosi sitten 105-vuotiaana käynnisti jälleen herätyksen odotuksen. Herätyskristillisissä piireissä yli kirkkokuntarajojen on vedottu hänen perintöönsä kuin kiistellen Aaltosen profeetallisista sanoista: ”Herätys alkaa ison kirkon piiristä, ja lopulta jokamiehen pellolla sataa”.

Mitään herätykseen etäisestikään viittaavaa ei silti ole tapahtunut, ellei sellaisiksi sitten ajatella kristillisdemokraattien kapinaliikettä puheenjohtajan vaihtamiseksi ja Suomen herätyskristillisen kentän kahden merkittävimmän mediainstituution, Taivas TV7:n ja Patmos Lähetyssäätiön, keskinäistä riitaa.

Patmos Lähetyssäätiön saarnamiehet ovat hyökänneet niitä piirejä kohtaan, jotka ovat kutsuneet yhdysvaltaisen pastori David Herzogin puhumaan vuorostaan Helsingin olympiastadionille heinäkuun lopussa ja sanoneet tämän opetusten olevan harhaoppisia. Toisin kuin Billy Graham, ihmeparantumisista todistava Herzog ei ole ollut profeetta omalla maallaan. Suomen herätyskristillisissä piireissä hän on kuitenkin saavuttanut nimeä, koska hänen ohjelmiaan on lähetetty Taivas TV7 -kanavalla. Näyttääkin vahvasti siltä, että Herzogin tulo Olympiastadionille enemmänkin hajottaa kuin yhdistää Suomen herätyskristillisiä piirejä vuonna 2014.

KD:n kapinaliikkeen taustalla saattaa olla pelkoa siitä, että kansallisen herätyksen puolesta taistelevat voimat erkaantuvat kristillisdemokraattisesta puolueesta ja löytävät poliittisen kotinsa muualta. Patmos Lähetyssäätiön entinen toiminnanjohtaja ja uskontotyöläisistä vuoden 2012 verotietojen mukaan eniten rahaa – 152 000 euroa – käärinyt Leo Meller tuki eurovaaleissa keskustan Hannu Takkulaa ja antoi ymmärtää juuri tämän olevan Jumalan tahdon mukainen ehdokas. Aiemmin Meller on esiintynyt enemmän kristillisdemokraattien miehenä.

 

 

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*