Kun ”kalifaatti” katoaa

Kuva: Flickr / Evan Lavine [CC BY-NC-ND 2.0]
Lukuaika: 4 min. 

Isisin myötä syntyneen uuden jihadistisukupolven ja siihen liittyvien verkostojen kompassi menee rikki. Mitä tapahtuu vapaaehtoisille taistelijoille, kun heidän unelmansa sortuu?

Isisin vastaisen sotilasoperaation eteneminen Mosulissa ja vääjäämätön ”kalifaatin” katoaminen terrorismiin ja sotarikoksiin syyllistyneen kapinallisjoukon alta nostaa esiin kysymyksen: mitä tapahtuu näille taistelijoille, kun heidän unelmansa sortuu?

Kysymys on polttava etenkin Euroopan kannalta, sillä täältä on lähtenyt noin neljä viisi tuhatta vapaaehtoista Syyrian ja Irakin alueella käytävään sotaan. Merkittävä osa heistä on ottanut osaa Isisin valtioutopian rakentamiseen ja sen puolesta taistelemiseen. Moni Euroopan maa, mukaan lukien Suomi, on taas osallistunut aktiivisesti sen tuhoamiseen.

Kun osa lähteneistä on kuollut ja osa on jo palannut, vielä palaavia vapaaehtoisia on karkeasti arvioiden tuhannesta kahteen tuhanteen. Heidän lisäkseen taisteluihin osallistuneita Isisin ideologian ei-eurooppalaisia kannattajia voi myös pyrkiä Eurooppaan.

Euroopassa pelätään, että nuo taistelijat suuntaavat väkivaltansa seuraavaksi tänne.

Koska Isis pitää länsimaita vihollisenaan, Euroopassa pelätään, että nuo taistelijat suuntaavat väkivaltansa seuraavaksi tänne. Vaikka Eurooppa varmasti saakin osansa Isisin motivoimasta terrorismista myös tulevaisuudessa, vastaus on paljon monimutkaisempi ja vähemmän eurokeskeinen kuin näyttää.

Siihen on syynsä, miksi aikaisemmin mainitut reilut neljä tuhatta taistelijaa matkustivat Euroopasta pois eivätkä tehneet iskuja kotimaissaan: Eurooppa ei ole otollista maaperää jihadistiselle valtiohankkeelle.

Vierastaistelijat ja terrorismi lähtömaissa

Norjalainen tutkija Thomas Hegghammer on tilastoinut vierastaistelijoita erilaisissa jihadistisissa konflikteissa eri vuosikymmeninä. Hänen suurin arvionsa ennen Syyrian ja Irakin konfliktia oli, että noin yksi kymmenestä palaavasta taistelijasta voi olla uhka kotimaassaan terroritekojen kautta.

Toistaiseksi tämä arvio Syyrian suhteen ei pidä likimainkaan paikkaansa. Kuten Hegghammer itse kirjoitti yhteisartikkelissaan Petter Nesserin kanssa vuonna 2015, Syyriasta palanneista vain yksi 360:stä osallistui terrori-iskuun tai sen suunnitteluun Euroopassa.

Arvio on tehty sinä aikana, kun Isis oli voimissaan valtaamillaan alueilla, eivätkä vuoden 2016 tapahtumat ole niissä mukana. On siis syytä olettaa, että tilastot rumentuvat lähivuosina, kun Isis menettää valtaamansa maa-alueet ja valtaisa pettyneiden taistelijoiden joukko hakee paikkaansa. Tarkka tilasto voidaan siis tehdä vasta vuosikymmenten päästä.

Jos uhkaa arvioidaan Hegghammerin karkeimman arvion, yhden kymmenestä, mukaisesti, se tarkoittaa sitä, että Syyrian konfliktista palaa Eurooppaan muutama sata aktiivisesti terrori-iskuihin Euroopassa pyrkivää yksilöä. Se on suuri määrä, kun otetaan huomioon, että näillä yksilöillä on taistelukokemusta.

Määrä on suuri, kun otetaan huomioon, että näillä yksilöillä on taistelukokemusta.

Ongelmaa syventää se, että on erittäin vaikeaa havaita ennalta, kuka palaajista on vaarallinen ja kuka ei. Konfliktissa tehdyistä rikoksista ei usein ole näyttöä, joka helpottaisi jo terrori-iskuja toteuttaneiden sulkemista telkien taakse.

Vierastaistelijat osana laajempaa kokonaisuutta

Globaali, väkivaltainen jihadismi Euroopassa on kuitenkin paljon Isisiä ja Isisiin liittyneitä vapaaehtoisia monisyisempi ongelma. Eurooppalaiset väkivaltaisen jihadismin motivoimat terrori-iskut ovat olleet pääsääntöisesti kotikutoisia.

Viime aikoina väkivaltainen radikalismi on kasvavassa määrin linkittynyt myös muuhun rikollisuuteen. Erilaiset ääriryhmät kalastavat mielellään uusia aktivisteja juuri rikollispiireistä, sillä poliittinen ideologia tarjoaa rikollisille ”jalon” syyn käyttää taitojaan, ja ääriryhmät tarvitsevat yksilöitä, joilla ei tiukan paikan tullessa käsi tärise.

Kuten Scott Atran on havainnut tutkiessaan terroristiverkostoja, niiden kasvu ja kehitys on enimmäkseen desentralisoitua ja evolutionarista. Se perustuu jatkuvaan tilanteeseen sopeutumiseen ja reaktiivisuuteen.

Kyse on siis ensisijaisesti ruohonjuuritason toiminnasta, johon liittyvät sirpaleiset yhteydet puoli-itsenäisten ryhmien välillä – eikä niinkään harkittua ja keskusjohtoista suunnittelua, jonka taustalla on jokin terroristiorganisaatio, kuten Isis tai al-Qaida.

Tämän takia länsimaissa toteutettujen iskujen taustalla on tyypillisesti jokin kaveriporukka tai muu vastaava muutaman hengen ryhmä, kuten sisarukset, jolla on voimakas halu toimia.

Suhteita organisaatioihin kuitenkin löytyy monenlaisia. Tämän hetken globaali jihadistitoiminta voidaankin jakaa karkeasti kehiin. Ytimessä on organisaatio, sitä ulommalla kehällä siihen verkostoituneet ryhmät ja yksilöt, ja lopuksi ulkokehällä ideologiasta tai organisaation esimerkistä inspiroituneet toimijat.

Ydin: Organisoitunut toiminta

1. Koulutus organisaatiossa, yhteydet johtoportaaseen, materiaalista tukea ja ohjeistusta iskuista.

2. Koulutus organisaatiossa, yhteydet keskitason johtoon, vähän, jos yhtään materiaalista tukea tai ohjeistusta iskuihin.

Keskimmäinen kehä: Verkostoitunut toiminta

3. Koulutus organisaatiossa, ei yhteyksiä johtoportaaseen, ei ohjeistusta, mutta tekijä uskoo toimivansa organisaation edun mukaisesti.

4. Etäinen yhteys organisaation johtoon, mutta ei omakohtaista kouluttautumista organisaation puitteissa. Saa ohjeita ja ehkä myös materiaalista tukea organisaatiolta.

5. Etäinen yhteys organisaation aktivisteihin, mutta ei johtoportaaseen. Ei ohjeistusta eikä materiaalista tukea.

Uloin kehä: Inspiroitunut toiminta

6. Tuntee samastumista organisaatioon ja motivoituu sen sanomasta, mutta ei yhteyksiä organisaatioon.

Vierastaistelijat kuuluvat edellä olevan kategorisoinnin mukaan ryhmiin 1–3, kun taas eurooppalaiset verkostot, ryhmät ja yksinäiset toimijat ryhmiin 4–5.

Tilanne on kuitenkin dynaaminen, erityisesti juuri nyt, kun Isis kärsii raskaita tappioita Syyriassa ja Irakissa. Jos ydin tuhoutuu, se tarkoittaa koko kuvion uudelleen järjestäytymistä.

Palaavat vierastaistelijat, sikäli kun eivät ole vielä kyllästyneet tai pettyneet väkivaltaiseen toimintaan, joutuvat siis etsimään uutta projektia, jonka puolesta taistella. Se tarkoittaa sekoittumista eurooppalaisiin verkostoihin monin tavoin.

Johtopäätökset

”Kalifaatin” katoaminen ei tarkoita yksioikoisesti kasvavaa vierastaistelijoiden ja terrorismiin ja sotarikoksiin syyllistyneiden Isis-taistelijoiden tulvaa Eurooppaan. Se tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että Isisin myötä syntyneen uuden jihadistisukupolven ja siihen liittyvien verkostojen kompassi menee rikki.

Isisin myötä syntyneen uuden jihadistisukupolven ja siihen liittyvien verkostojen kompassi menee rikki.

Verkosta löytyy monenlaisia agitaattoreita, jotka yllyttävät väkivaltaan, mutta yhtä karismaattista organisaatiota kuin Isis ei ole pitkään aikaan nähty. Se on yhdistänyt taitavasti eri tyyppisiä kapinan muotoja: muun muassa globalisaation ja lännen hegemonian vastaisuutta, kapitalismin ja liberaalien arvojen vastaisuutta, nuorison kapinaa vanhempiaan vastaan ja eliitin vastaisuutta sekä tarjonnut rahaa, aseita ja paikan toteuttaa tätä kapinaa.

Kun tämä koulutusta, resursseja ja ohjeistusta tarjonnut kiintotähti kärsii sotilaallisen tappion, taistelunhaluiset yksilöt hakeutuvat Syyriasta toisille konfliktialueille, kuka minnekin pääsee.

Näin kävi esimerkiksi Afganistanin Neuvostoliittoa vastaan käymän sodan jälkeen ja Bosnian sodan jälkeen. Sotilaallinen menestys näillä alueilla on merkittävää jihadismin maailmanlaajuiselle vetovoimalle, sillä kiinnostus impotenttia ideologiaa kohtaan heikkenee nopeasti, kun taas voittajan vanaveteen on tunkua.

Keskeisiä kysymyksiä globaalin jihadismin tulevaisuudelle tulevat olemaan muun muassa, säilyykö Isisin vetovoima ilman maa-aluetta ja tuleeko al-Qaida palaamaan globaalin jihadismin keskiöön. Täyttääkö tilan joku muu, vielä aikaisempia vetovoimaisempi organisaatio?

Täyttääkö Isisin tilan joku muu, vielä aikaisempia vetovoimaisempi organisaatio?

Osa Syyrian ja Irakin vapaaehtoisista yrittää Eurooppaan. Koska turvallisuusviranomaiset ovat Euroopassa varpaillaan heidän suhteensa, tie Eurooppaan on vaikea, joskaan ei täysin mahdoton. Väärillä papereilla ja laittomia reittejä käyttäen voi toki yrittää, mutta matkalla on paljon riskejä.

Kuten jo aikaisemmin todettiin, Euroopan maaperä ei myöskään ole otollinen jihadistiselle vallankumoukselle, joten vetovoima ei ole kovin suuri toiminnanhaluisille ja poliittista lukutaitoa omaaville yksilöille. Palaajista suurin osa on niitä, jotka eivät syystä tai toisesta halua taistella.

Siitä huolimatta moni suuntansa kadottanut yksilö tai ryhmä saattaa kuvitella saavuttavansa jotain merkittävää iskemällä Euroopassa, sillä viha Eurooppaa kohtaan on syvä. Odotettavissa onkin, että väkivaltaisen jihadismin motivoimat terrori-iskut yleistyvät. Tarjolla on kuitenkin vallankumouksen sijaan vain rutkasti medianäkyvyyttä ja vähän sympatiaa.

YTT Teemu Tammikko toimii Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana ja on erikoistunut tutkimaan poliittista radikalismia, terrorismia ja terrorismin vastaista toimintaa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*