Kunnanrajat uusiksi kansanäänestyksillä?

Kuntauudistus haastaa paikallisidentiteettejä ja ajatusta siitä, että paikallisuus liittyy johonkin kuntaan, ainakin lain pykälien mukaan itsehallinnolliseen alueeseen, johon kansalainen kuuluu. Syystä. Mutta voisiko selvittää sitä, mihin kuntaan kansalaiset tahtovat kuulua missäkin kylässä tai taajamassa? 

Asiantuntijamiehet täyttävät taas mediaa provokatiivisisilla ehdotuksia. Pitäisikö politiikasta.fi-sivustollakin julkaista politiikkaehdotuksia? (Toimitus kuulee mielellään juttuehdotuksista.) Aloitetaan vaikkapa kuntauudistuksesta.

Seitsemän veljeksen Juhani uskoi, että ”voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven” ja samalla tarmolla six-pack-hallitus on nyt viemässä läpi kuntauudistusta. Enemmän väliä on sillä, että kuntien kokonaismäärä kutistuu huomattavasti, kuin sillä kuka mihinkin liittyy. Mutta jälkimmäinenkin on tärkeä kysymys ainakin kuntalaisille.

Ainakin tutkijat ja poliitikot ottavat usein annettuina nykyiset kuntarajat ja siitä kumpuavan paikallisuuden. Kuntauudistuspolitiikassa sen sijaan kunnat ja paikallinen identiteetti tuntuvat olevan vain menneisyyden harhoja, tunneasioita joiden yli suurten yksiköiden rationaalisuus ajaa. Kotiseutulaulujen aika on ohi, on vain (h)armaat työssäkäyntialueet ja niiden hallinto.

Onko uudistukseen suhtauduttava niin kylmästi?

Kuntalaissa ((365/1995) 30-31 §) on mahdollisuus kunnallisille neuvoa-antaville kansanäänestyksille vuodesta 1990 ja kuntaliitoksista on äänestetty jo vuodesta 1991. Aloitteen tekemiseksi riittää 5 prosenttia kuntalaisista. Tässä ehdotuksessa suositellaan nimenomaan äänestystulosten alueellista tarkastelua.

Savolaista kuntaliitospolitiikkaa

Viime viikonloppuna kävin Ylä-Savossa Iisalmen työväentalolla keskustelemassa kuntataloudesta ja samalla kuntauudistuksesta. Kuopiolainen poliitikko puhui Leppävirran liittämisestä Kuopioon tai Varkauteen. Kuopiosta asia näyttäytyy varmasti erilaisena, mutta minä entisenä joroislaisena näin kunnan pikemminkin Varkauden alueeseen kuuluvana.

Mutta kenellä on oikeus päättää leppävirtalaisten asioista? Onko siellä kunnallisvaaleissa politisoitu tulevan kuntaliitoksen asioita? Tuleeko syksyn kuntavaaleista ”Liitosvaalit 2012”?

Mökkipaikkakunnallani Joroisissa, etelä- ja pohjoissavon murrealueen rajalla, syksyllä 2007 veivät vaalivoiton Pohjois-Savon eteläiseen teollisuuskaupunkiin Varkauteen kallellaan olevat sitoutumattomat, jotka haastoivat keskustalaisten pyrkimyksiä sitoa kunta Etelä-Savon maaseutumaiseen, leader-hankkeen RAJUPUSU-alueeseen.

Nykyisessä kuntaliitoskaavailuissa Joroista suunnitellaan liitettävän Varkauteen. Mitä siitä ajattelevat vaikkapa kaitaislaiset Joroisissa?

Äänestyslipuke maantieteellisenä työkaluna

Hyvä kuntaministeri Virkkunen, hyvät kunnan äidit ja isät: Eikö juuri edellä mainittuja ongelmia voisi selvittää neuvoa antavalla kuntalaisäänestyksellä, jolla selvitettäisiin mihin kuntaan kukin kuntalainen ja mikäkin kunnan osa, taajama tai kylä tahtoisi kuulua?

Ehdotan, että niiden kuntien kohdalla jolla liittymissuunta on epäselvä tai jossa on ristiriitaista suuntautuneisuutta, asukkaiden toiveet otetaan huomioon. Tehdään äänestyslipukkeet, joissa kysytään:

a) tahdotko kuntaliitosta
b) jos valtuusto kuitenkin päättää kuntaliitoksesta, mihin kuntaan tahtoisit liittyä (vaihtoehdot A, B, C ja muu: mikä)

Äänestysalueittain toteutettavassa äänestyksessä selvitettäisiin myös mihin suurkuntaan kukin taajama tai kylä tahtoo kuulua.

Vaalien jälkeen julkaistaan tieto siitä, miten kukin äänestysalueista on äänestänyt, ja avataan keskustelu valtuustossa jatkotoimenpiteitä varten. Hajaantuuko aiempi kuntayksikkö ja ”kotiseutu” kokonaan eri kuntiin?

Kansanäänestysten logiikka

Kyse ei ole ihan tuntemattomasta työkalusta. Kunnallisia kansanäänestyksiä käytettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen mm. Unkarin ja Itävallan rajalla, Länsi-Unkarissa tai Burgenlandissa, määrittelemään mihin kahdesta perustettavasta valtiosta paikkakunta kuuluu. (ks. esim. Mari Vareksen väitöskirja).

Kyse oli tietenkin myös kielipolitiikasta, sillä ajan eetoksen ja Wilsonin mukaan kansallisuuteen perustuva valtio oli rauhan tae. Itävallan ja Unkarin välisellä raja-alueella sijainnista tuli kovinkin merkittävä erityisesti toisen maailmansodan aikaan. Suomalaiskuntien kansanäänestyksissä kieli ja etnisyys ei liene määräävä, mutta heimoaatteella voi olla väliä.

Mari Vares väitöskirja paljastaakin, että näennäisesti etninen ja kielellinen ”kansa” viittasi lisäksi myös kansanvaltaan ja historialliseen valtiokansalaisuuteen ja linkittyi reaalipoliittisiin, taloudellisiin ja maantieteellisiin argumentteihin. Nämä analyysit tulisivat vaikuttamaan myös suomalaisissa kuntaäänestyksissä.

Kuntalaisella on tuskin myötäsyntyistä näkemystä siitä, mihin kuntaan tahtoo liittyä vaan mahdolliset näkemykset muodostuvat julkisuudessa esitettyjen näkemysten, perinteiden ja yksityisten tarpeiden perusteella. Näistä syntyisi päätös, jonka voi postittaa tai netissä rastia, kunnanvaltuuston päätöksenteon avuksi.

Miksi? Koska tilastot eivät riitä ja maantieteellä on väliä

Kansanäänestyksen olennainen ero nykyiseen tilastojen pyörittelyyn ja rationaalisuuspuheeseen, on juuri edellä mainittu kuntalaisen päätös. Kuntaliitosten suuntaa ei antaisi kontingentti (muutosaltis ja jossain määrin sattumanvarainen), tietyillä kriteereillä määritelty rationaalisuus vaan kuntalaisen oma yhtälailla kontingentti analyysi tarpeista.

Lisäksi nykyisten kuntien sisäiset ja henkiset rajat paljastuisivat. Nykytekniikalla spatiaalis-maantieteellisiä vaihtoehdoistakin saisi helposti tuloksia, ja niitä voitaisiin arvioida niin kunnan, kaupunginosan tai kylän kohdalla. Mielen maantieteellä on väliä tulevien kokonaisuuksien toimivuuden kannalta.

Samanlaisia ”demokratiapolitiikkaa” – käytettäköön nyt tätä monen politiikan tutkijan hyljeksimää sanaa (ks. Kari Palosen juttu Politiikka-lehdessä 2009:2), voitaisiin toteuttaa myös pääkaupunkiseudulla metropolisten kuntaliitosten toteuttamisiin.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*