Luonnosta vieraantunut susipolitiikka

Suomen susipolitiikka kertoo vieraantuneisuuden ideologiasta. Susi on peittynyt satujen ja myyttien taakse. Kun huomio keskittyy suden väitettyihin vaaroihin, jää taka-alalle se, mistä todella tulisi puhua: ihmisen ongelmallisesta suhteesta ympäröiviin lajeihin.

Suomessa elää 200–235 sutta. Tämä erittäin uhanalaiseksi määritelty, hämmentävän pieni populaatio on 2000-luvun luontosuhdetta peilaavan poliittisen konfliktin aihe.

Valtio on alkanut myöntää runsaskätisesti kaatolupia, eikä ”erittäin uhanalainen” tunnu terminä tarkoittavan mitään. Suomen susipolitiikka kertoo vieraantuneisuuden ideologiasta, jonka keskiössä on kyvyttömyys sopeutua petoeläinten olemassaoloon.

Keinotekoisesti manipuloitu ”susiongelma”

Perniössä tapettiin helmikuussa susilauman alfanaaras. Tapaus on osa selkeää jatkumoa: alfaeläimiä on tapettu vastoin sääntöjä kiihtyvällä vauhdilla.

Trendi paljastaa susiasenteiden pimeän puolen. Alfoja ammutaan, jotta laumat hajoaisivat ja yksinäisiksi jääneille susille saataisiin siten lisää kaatolupia.

Tarkoitushakuinen noidankehä on valmis ja sen tavoitteena on susimäärien alasajo.

Näin ”susiongelmaa” tuotetaankin keinotekoisesti metsästyksen avulla, ja vastaukseksi tarjotaan susien tappamista. Tarkoitushakuinen noidankehä on valmis ja sen tavoitteena on susimäärien alasajo. Metsästäjien nettikeskusteluja selaamalla paljastuu nopeasti, että joidenkin pyrkimyksenä on susien täydellinen sukupuutto. Into on kovaa, ja esimerkiksi Huittisissa helmikuussa tapettua nuorta naarassutta jahtasi peräti 47 metsästäjää.

Toinen keinotekoinen tapa manipuloida ”ongelmaa” on nopeasti yleistynyt syöttien asettaminen pihoihin. Sianruhoja jätetään maastoon asutuksen liepeille, jopa lasten leikkialueiden lähelle. Houkuttelemalla sudet talojen lähettyville heltiää kaatolupia.

Julkisessa keskustelussa parahdellaankin pihoihin tulevia ”häiriköitä” huomioimatta, että pihoihin hakeutumisen syynä on lähes aina ihmisen toiminta.

Poliisin mukaan susia houkutellaankin tahallaan asutuksen lähelle ja laumoja pyritään hajottamaan. Lisäksi susia ajetaan, jotta ne pysyisivät liikkeellä. Näin saadaan mahdollisimman monia näköhavaintoja ja edelleen lisää kaatolupia. Pyrkimyksenä on sekä liioitella että tekaista susien vaaroja ja lukumäärää.

Liioittelu voi saada surkuhupaisia piirteitä: Viime vuonna tapettiin Vironlahdella sudeksi luultu koira. Havaintoa oli pidetty varmana, vaikka eläin oli vain 18-kiloinen, eli myös koiraksi pieni. Silti metsästäjät olivat neuvoneet pitämään lapsia sisällä tämän perin ”vaarallisen” otuksen vuoksi.

Lopulta sudelle ei sallita tilaa missään. Myös asumattomat seudut voivat olla täynnä merkkejä sudenmetsästyksestä kojuineen, moottorikelkanjälkineen ja kameroineen. Susi ei ole turvassa edes Itä-Suomen korpimailla.

Uusi metsästyskulttuurin muoto: järjestäytynyt rikollisuus

Kannan romahduttamista tuetaan paitsi rakentamalla keinotekoinen ”ongelma” myös salametsästyksellä. Maaliskuun alussa löytyi Nurmeksen metsistä vakavasti loukkaantunut, kituva ja liikuntakyvytön pantasusi, jota oli ammuttu laittomasti. Saman kuun lopulla poliisi ampui Lapinlahdella pihoilla kiertäneen suden, josta löytyi 18 vanhaa haulia ja jonka luultavasti juuri kivuliaat vammat olivat ajaneet etsimään jätteitä ihmisasutuksen lähettyviltä.

Tappamismenetelmät voivat olla häpeällisiä. Sosiaalisesta mediasta löytyy metsästäjiä, jotka kerskuvat myrkyn levittämisellä, ja aiemmin tähän on käytetty muun muassa kituliaaseen kuolemaan johtavaa stryktiiniä.

Salametsästystapauksia on tänä talvena ollut useita ja vain pieni osa niistä tulee viranomaisten tietoon. Eviralle 2000-luvulla tutkittavaksi tulleista 86 sudesta vähintään yhdeksällä oli vanhoja ampumavammoja. Ainakin joka kymmenes susista kantaa siis koteloituneita hauleja itsessään, ja olettavasti myös lopuista moni on joutunut laittoman metsästyksen kohteeksi.

Kyseessä on paitsi rikos, myös järjestäytynyt rikollisuus.

Eräässä Facebook-ryhmässä kannustetaan jokaista metsästäjää tappamaan vastaantulevat sudet sekä piilottamaan todistusaineisto. Kyseenomainen ryhmä on Vieremältä, missä vuonna 2013 katosi kokonainen susilauma ja salametsästys rehottaa.

Salametsästys on tarkkaan suunniteltua, ja susia muun muassa seurataan autoilla sekä moottorikelkoilla viimeisintä teknologiaa hyödyntäen ja jäljet peittäen. Venäläisille metsästäjille maksetaan rajan toisella puolella olevien susien teurastamisesta, ja toiminta on usein myös rajojen sisäpuolella organisoitua. Kyseessä onkin paitsi rikos, myös järjestäytynyt rikollisuus.

Populistinen politiikka

Metsästäjäliiton tehtävänä olisi ottaa osaa susivihan kitkemiseen, onhan sen tavoitteena ”edistää luonnon moninaisuutta” ja ”tehdä valistustyötä”. Silti se on vain vaatinut lisää metsästyslupia.

Salametsästäjien joukossa on myös metsästysseuroissa luottamustehtäviä kantavia henkilöitä. Tutkija Outi Ratamäen mukaan metsästysrikoksia käsitellyt aineisto kertoo, että Metsästäjäliitto on jopa piilottanut salametsästyksen sidoksia omiin jäseniinsä ja yleiseen metsästyskulttuuriin.

Valtion vastaus on ollut erikoinen: laittomuuksien laillistaminen.

Myös valtion vastaus on ollut erikoinen: laittomuuksien laillistaminen, salametsästyksen hillitseminen kaatoluvilla. Huomiotta jää, että koska kaatolupia hankitaan vilpillisin keinoin, luvat toimivat huiputuksen valkopesuna.

Valtion valitsemassa reitissä on myös toinen aukko. Tutkimus osoittaa, että susien tappamisen laillistaminen ei poista vaan lisää susivihaa: kun valtiokin ottaa osaa tappamiseen, negatiiviset susiasenteet saavat näennäisen siunauksen, mikä pitkällä aikatähtäimellä vain lisää aggressiota ja salakaatoja. Valtion valitsema tie onkin vaarallinen ja lyhytnäköinen.

Haasteena onkin, pystyykö ihminen sopeutumaan suteen.

Kuten tutkija Guillaume Chapron toteaa, myymälävarkauksiakaan ei ehkäistä laillistamalla niistä osa, vaan omaksumalla nollatoleranssi. Hän myös painottaa, että susi pystyy kyllä mukautumaan ihmiseen, ja että haasteena onkin, pystyykö ihminen sopeutumaan suteen.

Puoluepolitiikka on tehnyt hämmentävän vähän jälkimmäisen haasteen eteen. Joidenkin kohdalla kyvyn sopeutua on korvannut groteskeja ulottuvuuksia saava tappofanatismi. Maaliskuussa keskustan kansanedustaja ja metsästyksellä mauttomasti populisoiva Mikko Kärnä vitsaili Facebook-sivullaan kuvalla, jossa helikopterin ovikonekivääriä tarjotaan ”ratkaisuksi susiongelmaan”.

Tieto vs. ideologinen harha

Iso paha susi -kuvasto on jättänyt jäljen susiasenteisiin. Aktuaalinen susi on peittynyt satujen ja myyttien taakse, ja aivan liian usein ihmiset pitävät jälkimmäisiä ”totena”.

Aktuaalinen susi on peittynyt satujen ja myyttien taakse.

Sillä, että luonnonvaraisen suden puremaksi joutuminen on tilastojen valossa lähes mahdottomuus ja että lapsen tappaa sutta huomattavasti todennäköisemmin metsästäjän auto, itse metsästäjä tai vaikkapa naapurin Inkeri-täti, ei ole merkitystä. Kulttuuristen oletusten voima menee rationaalisuuden ja tiedon edelle.

Arasta, Suomen luontoon kuuluvasta, sosiaalisesta ja älykkäästä eläimestä on tehty pelottava peto, fiktiivinen hahmo vailla faktuaalista perustaa. Kielteinen susipolitiikka perustuukin virheelliseen susikuvaan.

Myytti elää omaa elämäänsä, ja sitä ruokitaan tietoisesti metsästäjien toimesta. Verisen ironinen seuraus on, että vainotusta eläimestä tehdään pelätty syntipukki, ja sitä kuolemaan jahtaavista ihmisistä viattomia uhreja. Roolit ovat kääntyneet päälaelleen, ja usein mediakin nielee tämän irvokkaan asetelman totuutena.

Taustalla on jotakin perin värittynyttä: kateus. Susi syö riistaa – niitä peuroja ja hirviä, jotka metsästäjä haluaisi pakastinarkkuunsa. Susivainon motiivi kietoutuukin yhteen optimoinnin kanssa ja ilmentää puhtaan hyödykkeellistävää suhtautumista ympäristöön.

Kun huomio keskittyy suden väitettyihin vaaroihin, jää taka-alalle se, mistä todella tulisi puhua: ihmisen ongelmallisesta suhteesta ympäröiviin lajeihin.

Metsästyskeskustelussa luonnosta on tullut hyötykeidas, jonkinlainen tuotantotila, jonka tarkoituksena on tarjota ihmisille riistaa. Se ei enää ole paikka täynnä lajirikkautta ja monitahoisia ravintoketjuja, jossa kaikilla osapuolilla on roolinsa ja arvonsa. Sen sijaan siitä tulee kaupanhylly, joka on suunniteltu vain ihmisen näkökulmasta ja tämän tarpeita palvelemaan.

Luonto itsessään on kadotettu, ja sen on korvannut vääristynyt, muista lajeista huolestuttavalla tavalla etääntynyt asenne.

Luonto itsessään on siten kadotettu, ja sen on korvannut vääristynyt, muista lajeista huolestuttavalla tavalla etääntynyt asenne. Tässä asetelmassa se osa luontoa, joka ei sovi kaupanhyllylle, on ”vihollinen”. Susipolitiikkaa tuottaakin vieraantuminen luonnosta sekä sen lainalaisuuksista. Susia koskeva tieto sekä kunnioitus ovat kadonneet, ja tilalla on ase kädessä sojottava naiivi, luontoa ymmärtämätön egoismi.

Susiviha onkin ideologista. Se kumpuaa ihmiskeskeisestä tavasta suhtautua todellisuuteen, jonka puitteissa vain ”meillä” on arvoa, kun taas ”ne” ovat hyötykäytettävää resurssia tai vihollisia. Taustalla on nykytiedon valossa absurdi maailmankuva, joka sivuuttaa, että myös ihminen on yksi eläinlajeista ja elämän jatkuminen vaatii yhteistyötä sekä kykyä rinnakkaiseloon. Chapronin peräänkuuluttama sopeutuminen jää puuttumaan.

Susiviha onkin ideologista.

Motiiviin sekoittuu usein myös omituisia vivahteita ihmispolitiikasta. Tällöin sudesta tulee vihollinen, jota vastaan sotia talvisodan hengessä ja jonka kautta etsiä identiteettiä. Ei ole vaikea nähdä, miten ”ulos täältä” -sloganit yhdistävät äärioikeistolaisuutta ja susivihaa.

Molemmissa logiikka on sama. Ensin tuotetaan viholliskuva, mitä tuetaan virheellisillä, tuulesta repäistyillä väittämillä. Tämän jälkeen nostatetaan laittomuuksiin ja ääritekoihin yltävää aggressiota.

Sopeutumisen taito

Psykologi Simon Baron-Cohen on todennut teoksessaan Zero Degrees of Empathy (2011), että kun poistetaan muiden näkökulma, on mahdollista uudelleen määrittää yksilöt kasvottomiksi objekteiksi, joita voi kohdella mielivaltaisesti ja aggressiivisesti. Määrittämällä toinen pelon ja vierauden kautta peittyy tämän perspektiivi ja samalla mahdollisuus empaattisemmalle todellisuuskuvalle katoaa.

Susiviha rakentuukin häivyttämällä susien näkökulma. Sutta ei kohdata olentona, jolla on oma kokemusmaailmansa, tarpeensa ja asemansa lajien joukossa, vaan jonkinlaisena ylijäämänä, joka tulee poistaa. Juuri tämä mahdollistaa katteettoman aggression.

Määrittämällä toinen pelon ja vierauden kautta peittyy tämän perspektiivi.

Vastaus vihaan on susien perspektiivin esilletuonti. Väärät myytit on korvattava kertomuksilla, jotka paitsi ilmentävät susien tosiasiallista luonnetta myös tuovat esille niiden näkökulmaa, susien vainottua historiaa ja epätoivoista kamppailua olemassaolosta.

Sudet ovat kognitiivisesti kyvykkäitä, voimakkaita tunnesiteitä muodostavia, koirat älykkyydessä päihittäviä olentoja, rekkujemme esivanhempia. Tutkimus osoittaa, että sudet muun muassa surevat menetettyjä lajitovereita.

Kuten asiaan erikoistunut eläinten käyttäytymistutkija Marc Bekoff on todennut, on jonkinlaista olla susi: susi tuntee, pelkää, ajattelee, kaipaa ja tarvitsee.

Susi on yksilö, ja yksilöillä on arvoa. Arvon tunnistaminen vaatii tarinoita, kertomuksia toisten historiasta, taustasta ja kokemuksista. Jotta sudesta tulee pelon kasvottoman kohteen sijaan jotakin realistisempaa, tarvitaan uudenlaista susikerrontaa, karttoja kohti susien näkökulmaa.

Tarvitaan uudenlaista susikerrontaa, karttoja kohti susien näkökulmaa.

Tällaista kerrontaa voivat tuottaa biologit, eläinten käyttäytymisen asiantuntijat, toimittajat, luontokuvaajat, taiteiden edustajat tai vaikkapa susien rinnalla ilman värittynyttä tappohalua eläneet. Kerronta kaipaa moniäänisyyttä, jonka kautta tehdä yksiulotteiseksi karikatyyriksi jääneestä eläimestä moniulotteinen, oman perspektiivinsä omaava olento, satujen sijaan aktuaalisen maailman susi.

Kerronta kaipaa myös poliitikkojen ääniä: susipäätöksiä ei tule jättää tappomielisten vastuulle. Poliitikoilta toivoisi painokkaampia kannanottoja, jotka tunnistavat myös susien näkökulman sekä haavoittuvaisen aseman Suomen luonnossa ja jotka kriittisesti huomioivat susipolitiikan sidokset vieraantuneeseen luontokuvaan.

Samoin se kaipaa metsästäjien uskallusta. Vihalla aihetta lähestyvät ovat vähemmistössä, ja realistisempien, vastuunsa paremmin tunnistavien metsästäjien kantoja tarvitaan, jotta metsästyskulttuuri ei alkaisi näyttäytyä tosiasioiden sijaan tyystin fiktioon ja katteettomiin tunnetiloihin perustavana naiivina pyssyleikkinä keksittyä vihollista vastaan.

Sopeutuminen on taito, joka vaatii pohjakseen kykyä tunnistaa myös muiden lajien oikeus olemassaoloon.

Tuomalla susien perspektiiviä esille voi tulevaisuuden susikuva toisintaa vieraantumisen ideologian sijaan ymmärrystä lajien suhteista. Sopeutuminen on taito, joka vaatii pohjakseen kykyä tunnistaa myös muiden lajien edustajien näkökulma, arvo sekä oikeus olemassaoloon.

Onkin syytä kääntää perinteinen asetelma toisinpäin ja pohtia, kuinka paljon hätää, vahinkoa ja kuolemaa ihminen on aiheuttanut susille. Viime vuonna ihminen tappoi lähes 80 sutta – enemmän kuin vuosikymmeniin. Sudet eivät tappaneet yhtään ihmistä. Kumpi on uhri ja kumpi tarinan varsinainen peto?

Nykysuden todellisuus koostuu jatkuvasta jahdatuksi tulemisesta, elintilojen kaventumisesta, menetyksistä, vammautumisista, stressistä, pelosta ja kuolemasta. Miltä näyttää ihminen suden näkökulmasta katsottuna? Pystymmekö parempaan?

FT Elisa Aaltola on filosofi ja yliopistotutkija Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkimuksessaan keskittynyt muun muassa eläinten moraaliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Aaltola on kotoisin maalta ja asuu nytkin maalaiskylässä, missä tehtiin tänä talvena varmennettuja susihavaintoja.

Keskustelu jatkuu keskiviikkona 29.3. Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa Sutta ken vihaisi – susi poliittisena eläimenä -tapahtumassamme.

Lisää aiheesta

75 Comments

  1. Miksi artikkelissa ollaan jätetty kokonaan huomioimatta toinen susikeskustelun keskeisimmistä argumenteista, eli susien aiheuttamat vahingot kotieläimille?

    • Koti- ja lemmikkieläimet ovat ihmisen vastuulla. Ihmisen velvollisuus on suojata omaisuutensa asianmukaisesti. Tämä pitäisi selkeästi kirjata eläinsuojelulakiin ja eläinten suojaamisen tulisi olla siirtymäajan myötä ehdottomuus vahingonkorvausten maksulle. Näin homma toimii Saksassakin.

      Kiitos Elisa Aaltolalle erittäin osuvasta kirjoituksesta. Asia on juuri näin. Ja näemmä kalikka kalahti.

      #shameonyoufinland

      • Näin juuri. Täällä meillä Hämeen takametsilläkin ihmiset pitävät koiriaan köyden jatkona pihalla yötä myöden, pahimmat 24h vuorokaudessa. On ilmiselvää, että jos koiralle nyt jotain sattuisi käymään, kuten esimerkiksi katoaisi suden suuhun, koiran omistajalle tulee lätkäistä syyte eläinsuojelurikoksesta. Ja jos omistaa esimerkiksi lampaita tai muita arvoeläimiä, niin kyllä niillekin voi rakentaa suojan, jonne laitetaan yön ajaksi. Myöskin aitaaminen on keksitty. Ei ne sudetkaan kaikesta yli hyppele. Vain mielikuvitus on rajana keinoille, jolla suojata eläimiään. Mutta jos todellista halua ei ole, niin eihän sille voi mitään. Mutta sitten täytyy pitää suu supussa, jos jotain käy.

        • Paula Toivonen 29.3.2017 at 16:08

          Kommentin kirjoittajat eivät huomioi ollenkaan metsästyskoiria. Suurin osa koiravahingoista on tapahtunut metsästys- tai koulutustilanteessa. Nälkiintynyt susi on vienyt koiria jopa häkistä repimällä. Tälläkö todistetaan se, että susi on kognitiivisesti kyvykkäämpi kuin puolustuskyvytön koira.

    • Jaa, varmasti useampi ihminen kuule kohtelee kotieläimiään huonosti ja vahingollisesti.

  2. Ihmisen tulee pitää kotieläimensä niin, ettei petovahinkoja synny. Lisäksi kotieläimet eivät ole uhanalaisia, niitä riittää ihmiselle mielin määrin tapettavaksi. Jokainen kantakoon elinkeinotoimintaansa kuuluvan riskin, niin tehdään muillakin kuin kotieläintalouden aloilla.

    • Mistä lähtien susi on ollut uhanalainen kun katsotaan koko itä-euroopan yhtenäistä susi kantaa? Ja maailman laajuisestikkin harmaa susi on luokiteltu elinoimaiseksi lajiksi. Meillä on paljon uhanalaisempiakin lajeja Suomessa joita suden lisääntyminen uhkaa, esimerkiksi metsäpeura.

      • Suden tulee myös ottaa huomioon että ei kannata tulla ihmisen reviirille!

        • Ihminen on levittäytynyt ajan mittaan suden reviirille. Susi on ollut paljon kauemmin luonnossa kuin ihminen. Miksi ihmisen on niin vaikea elää harmoniassa kaikkien eläinten kanssa? Ihminen on osa luontoa, samalla tavalla kuin susikin on.

    • Niin ja kun ne tuotantoeläimet pidetään 24/7/365 sisällä niin johan on eläinsuojelu ovella…

      • Muutama laumanvartijakoira sinne karjan sekaan, niin pysyvät sudet kaukana. Yhdessä aitojen kanssa lähes satavarma kuvio. Jos susi tulee noista huolimatta läpi, niin se on ansainnut paistinsa.

      • Eiköhän se kuule ole toisin päin, ihminen on maapallolla levittäytynyt kaikkialle.

    • Paula Toivonen 29.3.2017 at 16:31

      Jos sudensuojelu polkee yllä esitetyllä tavalla, niin en enää ihmettele, jos joku suojaa omaisuuttaan asianmukaisesti.

  3. Petoaitoja saa pystytettyä kotieläinten suojaksi.

  4. Unohdat susien ehdollistamisen ihmisiin kuvauskoju toiminnalla itä-suomessa ja länsi-suomen kotkanruokinnoilla. Niissä käytetään pääasiassa mainitsemiasi sian ruhoja. Vuosittain jatkuvina ne tuhoavat pikkuhiljaa alueen susien normaalin saalistuskäytännön ja nuorten joutuessa erotetuiksi laumoistaan niillä ei ole opetettua saalistus taitoa. Laumasta eronneet joutuvat siis pihoihin hakemaan ravintoa joka on jo niille ruokinnoilta tuttua hajumaailmaa.

  5. Jos salametsästäjät hävittää kokonaisen lauman ,eikä asialle tehdä mitään?kuinka pitkälle pystyy menemään ”oma käden”oikeudessa?kyllä tälläselle mielipuoliselle toimijalle pitää tehdä jotain.aika pieniä on nämä metsästäjät.raukkoja!

    • Suomen lain mukaisesti, perättömistä lausunnoista on myös tiedossa sanktioita

      • Paula Toivonen 29.3.2017 at 13:08

        Entäs, jos jatkossa kunnialla palkittaisiin ne, jotka todistettavasti poistavat hybridilauman?

  6. Ei se aidan pystyttäminen mutta sen ylläpito

    • Mitään kuluja ei siis saisi tulla? Entä, jos karja lähtee seikkailemaan naapurustoon? Eikö aidasta saisi sittenkään tulla kuluja? Vai onko aina kyse vain omasta perstaskusta?

  7. Onko tään kirjoittajalla oikeesti kaikki inkkarit kanootissa😲 Oli niin törkeää tekstiä metsästäjiä kohtaan…menee jo kunnianloukkauksen puolelle!!

  8. Aivan käsittämätöntä paskaa! Niin sairaan mielikuvituksen tuotetta ettei pystynyt loppuun lukemaan. Toivottavasti edes satuilija itse uskoo potaskansa. Hirveää huomata Suomessa olevan näin luonnosta ja todellisuudesta vieraantunutta disney- porukkaa! Häpeäisitte!

    • JH lue Jukka Immosen kirjoitus alapuolelta. Niin siellä on yksi metsästäjä juuri todistamassa artikkelia. JH elät pimennossa sekä tippunut kärryiltä mitä on menossa tai sitten valehtelet!

  9. Tapio Rintala 28.3.2017 at 19:18

    Tuossa kirjoitelmassa ei ollut asiaa muualla kuin otsikossa.

  10. Edes itäsuomen erämaa alueilla susi ei ole rauhassa!…mitkä hemmetin erämaat?Asumme itäsuomen ”korpimailla”ja metsätalous pyörii täällä täysillä kierroksilla ympärillämme,tuho on täydellinen,ja vielä täydellisempää se on kun hukka ilmestyy kotinurkillemme,hukan henki ei ole paskankaan arvoinen,ei ole suomen sutta,on vain venäjän susia ja sekuleita,suomi ei tarvitse sutta mutta luonnon muuta suojelua senkin edestä!

  11. Hieno kirjoitus ja niin totta joka sana!!

    • Ja keskustelu jatkuu HELSINGIN luonnontieteellisessä museossa…….siellähän ne parhaat Asiantuntijat taas kokoontuu 🙂

  12. Erittäin hyvä artikkeli, ja tärkeästä asiasta!

    Tämä susia vastaan suunnattu ajojahti todellakin kuvastaa ihmisen pahasti vinoutunutta luontosuhdetta. Sitä mukaa kun todellinen tietämys on hiipunut, ovat tilalle astuneet liioitellut ja jopa täysin tekaistut kauhutarinat susien ”kamaluudesta”. Näitä hömppäjuttuja sitten rahanhimon innoittamina kertoillaan eteenpäin ja pyritään hankkimaan lisää uskonvahvistusta ja ”moraalista oikeutusta” omalle itsekeskeiselle asenteelle.

    Tuloksena on hyvin rajoittunut maailmankuva, jossa luonto mielletään lyhytnäköisesti vain jonkinlaiseksi ”tuotantotilaksi”, kuten jutussa osuvasti todetaan. Tavoitteena on pelkkä maksimaalisen taloudellisen hyödyn saavuttaminen itselle, muulla ei ole väliä.

    Tämä tietämättömyyden ja ahneuden rujo liitto ei valitettavasti rajoitu pelkkään susikysymykseen. Viime vuosina levinnyt into turmella luontoa pystyttämällä tuulivoimaloita yltympäriinsä sinne tänne edustaa aivan samaa ilmiötä.

    Molemmissa tapauksissa kuvio on ihan sama: tosiasioista ei edes yritetäkään ottaa selvää, vaan rahan kiilto silmissä uskotaan ties mitä satuja ja propagandaa. Ja koska jopa valtiovaltakin on saatu höynäytettyä toiminnalle suopeaksi, ei mikään sitten estä käymästä luonnon kimppuun…

  13. Pekka Vänskä 28.3.2017 at 20:41

    Vaikka se herttainen koiraeläin, joka ei ole peto eikä vaaraksi ihmiselle, tappoi 175 ihmistä Suomessa 1700-ja 1800-luvuilla ja niistä viimeiset 22 lasta Turun seudulla 1880-luvulla viiden vuoden aikana. Tästä syystä sudet tapettiin minimiin Suomesta ja siitä syystä Susi ei ole tappanut ihmistä Suomessa sataan vuoteen. Nykyisellä petopolitiikalla ja tuollaisilla kirjoituksilla pyritään tuosta pelosta tehdä yhteiskuntakelpoinen kiltti hauva. Jos susi tai kokonainen lauma aiheuttaa tuhoa maalla asuvalle kirjoittajalle, jolle muut luonnonkaan eläimet eivät ole arvokkaita suden rinnalla, vaihtuneet kanta, sinne saakka kärsikööt muut.

    • Noihin 1700- ja 1800-luvun kauhutarinoihin on syytä suhtautua kriittisesti. Mitään luotettavaa näyttöä noista tapauksista ei pääsääntöisesti ole.

      On hyvä muistaa, että noihin aikoihin pidettiin aviottoman lapsen tai vammaisen lapsen synnyttämistä suurena häpeänä. Niinpä ei ollut ihan harvinaista, että tällaisista ei-toivotuista lapsista pyrittiin hankkiutumaan eroon. Helppo tapa oli viedä lapsi metsään ja jättää oman onnensa nojaan. Näin sudet sitten hoitivat ”likaisen työn” ja saivat syyn niskoilleen, vaikka operaation suunnittelijana ja varsinaisena syyllisenä olikin ollut ihminen.

      Noista 1880-luvun tapauksista on lisäksi huomautettava, että kyse oli tuon ajan sensaatiojournalismin tuotoksista. Sanomalehdistö oli maassa juuri aloittanut toimintansa, ja lehdet kävivät kovaa kisaa siitä, kuka saa eniten lukijoita. Niinpä pyrittiin julkaisemaan mahdollisimman hätkähdyttäviä ja ”kansaan meneviä” juttuja. Tarinoiden paikkansapitävyydellä ei ollut niin suurta väliä, vaan ensisijaisena tavoitteena oli herättää mahdollisimman paljon huomiota. Tähän tarpeeseen tarina ”hirmuisista tappajasusista” osui hyvin, ja kun lehdet innostuivat suorastaan mässäilemään aiheella, saatiin nostatettua suoranainen susihysteria.

      Hysterian lietsomiseen osallistui myös turkulainen valokuvaaja J. J. Reinberg, joka hankki yhden tällaisen ”tappajasuden”, kun se oli ammuttu. Hän asetti täytetyn eläimen näyttävästi esiin firmansa näyteikkunalle. Ateljeessaan hän sitten myi kuvia ja postikortteja tästä ”hirmuisesta tappajasudesta”, joita ihmiset sitten mielellään ostivat ja levittivät eteenpäin.

      Hyvä todiste noiden vanhempien susitarinoiden vahvasta liioittelusta on se, että 1900-luvun alusta lähtien jutut ”suden hyökkäämisestä ihmisen kimppuun” loppuivat kuin seinään. Jos susi oikeasti olisi niin vaarallinen ja harjoittaisi tuollaista toimintaa, niin siinä tapauksessahan tällaisia hyökkäyksiä pitäisi edelleenkin sattua vähän väliä.

      Edes silläkään ei tätä asiaa voida selittää, että susien lukumäärä on huomattavasti vähentynyt 1800-lukuun verrattuna. Tämä selittäisi kyllä sen, että susien hyökkäilyt ovat vähentyneet – mutta ei sitä, että nuo hyökkäilyt ovat kokonaan loppuneet. Ainoa looginen johtopäätös on se, että nuo 1700- ja 1800-lukujen tarinat ovat räikeästi liioiteltuja.

      • Esko Mörkö 28.4.2017 at 08:25

        Hyvin kommentoitu. Tuo susien tilapäinen hävitys aiheutti sen ettei vahinkoja enää tapahtunut ja siksi jotkut luulevat ettei susi ole vaarallinen. Täsmälleen saman on aiheuttanut rokotteet. Tietty ideologia aiheuttaa, että kiistetään rokotteiden edut, koska omassa lapsuudessa ei ole enää ollut tappavia tauteja. Kuitenkin ne samat sairaudet vaanivat ihan lähialueilla ja iskevät tänne rokottamattomiin heti kun sopiva tilaisuus koittaa. Sama sudella. Kun ei oleteta suden kyvykkyyttä huomioon tappajana, niin ennen pitkää se johtaa pahaan konfliktiin. Nämä ideologiat ovat vahvoina Etelä-Suomessa, jossa on korkein väestötiheys ja alhaisin luonnon tuntemus. Ei ole vaikea ennustaa mitä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa.

        • Aika mörkö mielipide. Tuon mutkat suoraksi järkeilyn voisi ymmärtää jos susia olisi tuhansia Suomessa, mutta kun ei niitä saa olla edes kahta ja puolta sataa… Ja sekin on fundamentalisteille liikaa…

    • Autot tappaa!

      • Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Edelleen päästään siihen, että aavistus lähdekritiikkiä on tarpeen kun viitataan parisataa vuotta vanhoihin kirkonkirjoihin. Ei ne ihan A/1 tietoa ole, sanoisin että D/4…

        Varmaan sudetkin söivät jonkun lapsen, mutta aivan varmasti muutamasta hankkiuduttiin puutteen aikana muuten eroon. Se oli kätevä kirjata kirkonkirjoihin ja nyt se on historiallista faktaa mukamas.

        Autot tappavat ja koirat ja omat vanhemmatkin ovat tilastollisesti vaarallisia.mutta sudet halutaan hengiltä sillä verukkeella…

  14. marja kokkonen 28.3.2017 at 21:35

    Onpa typeriä kuunnella nuo Vihapuheet. Niin kauan kuin niitä viljellään, ei muutosta tule, eivätkä lapset opi uutta näkökantaa susiin tai muuhunkaan luontoon. Se että susi on joskus kaksisataa vuotta siten tappanut ja syönyt ihmisiä, ei tapahdu enää tänä päivänä. Heillä ei ole muuta vetää esille, kuin nuo vanhat jutut. Surkeat metsämiehet. Jokainen on velvollinen turvaamaan omat kotieläimensä mutta siinäkin väitetään vastaan. Mikä hemmetti teitä vaivaa että pitäsis saada tappaa kaikki??? Vai onko se vaan vanha uskomus siitä, että oikeat miehet metsästää ja tappaa sudet ja karhut ja saa siitä kiksit itseleen. Mutta kun ei se kikkeli siitä kasva vaikka kuinka pieni olisi ja vaikka kuinka uskoisi siihen.

  15. Paikallisia ihmisiä pitää kuunnella susien aiheuttamista vahingoista – ei auta, että koirien ja kotieläinten tappoja vähätellään keskellä pääkaupunkia. Marja Kokkonen: susien taposta ei ole kahtasataa vuotta – hyökkäyksestä selvinneen naisen haastattelu on tallennettu. Susi ei ole Euroopassa uhanalainen – maiden rajat ekologisesti tarkastellen keinotekoisia.

    • Susi on tappanut Suomen sadan itsenäisyyen vuoden aikana Suomessa nolla ihmistä. Sen riskin voi suhteuttaa siihen, että samaan aikaan metsästäjien aseilla on tapettu Suomessa tuhansia ihmisiä.

      Minun naapurikaupungissani tapettiin itsenäisyyspäivän alla metsästyskiväärillä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaksi naistoimittajaa.

    • A: ”..vähätellään keskellä kaupunkia” > Kirjoittaja on maalta.
      B: ”..susien taposta ei ole kahtasataa vuotta – hyökkäyksestä selvinneen naisen haastattelu” > Kuolluttako siinä haastateltiin vai miten se olikaan?

  16. ”Vaikka se herttainen koiraeläin, joka ei ole peto eikä vaaraksi ihmiselle, tappoi 175 ihmistä Suomessa 1700-ja 1800-luvuilla ja niistä viimeiset 22 lasta Turun seudulla 1880-luvulla viiden vuoden aikana.”

    Tarkemmin sanottuna tuo määrä kirjattiin häveliäästi kirkonkirjoihin: ”susi vei”. Turun Sanomissa aihetta käsiteltiinkin taannoin.

    ”Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti suhtautuu hyvin epäillen tappajasusiin liittyviin uskomuksiin.
    – Susia on kautta aikojen syyllistetty milloin mistäkin. Jos susi oli käynyt lapsen kimppuun, syy saattoi olla esimerkiksi siinä, että aviottoman naisen synnyttämä lapsi oli niin suuri häpeä, että se vietiin vaikka metsään. Oli helppo kuitata asia sillä, että susi söi sen. Hylätyillä lapsilla ei sen ajan yhteiskunnassa ollut paljon arvoa, Karhilahti perustelee.”

  17. Oikea metsästäjä kunnioittaa ja arvostaa luontoa, ottaa vain sen mitä oikeasti tarvitsee ja pystyy elämään luonnon kanssa sopusoinnussa. Nämä Susi-Sulot ynnä muut surkimukset joita ei metsästäjiksi voi missään tapauksessa kutsua, piiloutuvat pelokkaina tärisevien piippujen taakse ja ampuvat hysteerisinä kaikkea mikä liikkuu. Varmaan ovat itse vahingossa(?) koiransakin tappaneet jotta saavat myötätuntoa ja kannustusta rikollisiin puuhiinsa. Jestas mitä idiootteja 😀 Miten peloissaan muuten voi oikein olla jos tarvitaan 47 kaveria jahtaamaan yhtä henkensä edestä pakenevaa koiraeläintä? #miehetkusethousussa

    • Kannatetaan! Tosi aiheellinen artikkeli ja hyvä kannanotto! Susi rules!!! Ihminen kaikessa ”viisaudessaan” haluaa hallita koko maailmaa, eikä käsitä asioiden laajoja kokonaisuuksia. Tartutaan yksittäistapauksiin koskien esim. kotieläimien raatelua. Pelkoja on monenlaisia, yksi niistä tämä. Kyllä ihmisen pitää pelkojensa kanssa tulle toimeen eikä lahdata kaikki tieltään jos vähänkin siltä tuntuu. En vähättele harmeja mitä susi joillekin aiheuttanut, mutta kyse on luonnon eläimestä jonka koti on metsä. Tuntuu että joillekkin se on harrastus olla mukana jossain lahtaustoinnassa, muka sitten olevinaan oikealla asialla.

  18. Tarja Kuusisto 29.3.2017 at 05:10

    Luen myös muita kuin asiaan vihkiytyneiden viherlasien läpi katsovien henkilöiden kirjoituksia, koska haluan välttyä ruoskimasta itseäni äärimmäiseen hurmokselliseen kiimaan, jonkin yksittäisen asian puolesta. Nämä muutama alkun kappale jo kertoi, ettei faktoista ole otettu selvää. Metsästäjä en ole, mutta he kertovat faktoja, mitä näkevät luonnossa, ilman että heillä on tappamisen kiilto silmissä. Kuten senkin, että Lahden länsipuolelle on koeistutettu ahma. Samoin Lahden ympäristössä on olemassa oleva ALFA-pari (susia) jo kaksi vuotta sitten. Kolmen suden lauma länsipuolella Lahtea (viime syksynä Salpausselänharjulla). Nyt eilen saadun tiedon mukaan yksinäinen yksilö on liikkunut taajamassa, Lahden Villähteen keskustassa, Lahden torilta 10 km itään. Lienee Nastolan Alfaparin jälkeläinen. Ei sielläkään ole yhtään metsämiestä kintereillä.

  19. Artikkelin kirjoittaja ei ole varmastikaan huomannut kirjoittavansa fiktiivisesta ongelmasta.Kirjoitus on selkeää vihapuhetta tiettyä ihmisryhmää;metsästäjiä kohtaan. Sudet eivät ole kuolemassa sukupuuttoon.Alfayksilöitä ei ole ammuttu kiihtyvällä vauhdilla, vaan tänä vuonna vähemmän kuin aiempina vuosina. Alfan ampuminen on aina ö95 %:sti vahinko.Kirjoittaja näennäisestä ammattilaisuudestaan huolimatta kirjoittaa yksipuolista propagandaa.Faktat on mahdollista tarkistaa, eivätkä ne tässäkään tarinassa pidä paikkaansa. Minusta luonnosta vieraantumisen eräs ilmentymä on se, että kuvitellaan ihmisen olevan muusta ekosysteemista erillinen laji.Kenen viaksi kirjoittaja lukisi sen, että ihminen on evoluutiossa kehittynyt ekosysteemin ylimmäksi pedoksi. Kukaties evoluutio kehittää lajin, joka karsii meitä typeryksiä vähemmäksi.Tuskinpa sutta on tarkoitettu siihen rooliin. Sudet ovat uusiutuva luonnonvara ja vieläpä nopeasti uusiutuva.Kirjoittaja voisi suunnata katseensä vaikka metsiin. Hakkuita on turha vastustaa, jos käyttää pehmoista wc-paperia, mutta hakkuiden ja metsänuudistamisen maaperälle aiheuttamat haitat ovat miljoona kertaa pahempi ongelma kuin susien metsästäminen.

  20. Paula Toivonen 29.3.2017 at 11:22

    Tunsin, että artikkelin kirjoittaja osoittaa hienosti omaa filosofista osaamistaan, mutta vähättelee maaseudulla asuvien ihmisten pelkoja sutta kohtaan. Susilaumoista erkaantuu aina vanhoja, sairaita ja nälkiintyneitä yksilöitä. Pihojen läheltä ammutut sudet ovat olleet sairaita ja nälkiintyneitä, usein hirven potkuista loukkaantuneita susia. Metsästäjiä harmittaa se, että he joutuvat suojelemaan sekarotuisia susia omien koirien ja luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Tarvitaan parempaa tutkimustietoa ja selvästi rajatut alueet, missä sudet saavat vapaasti asua.

    • Mitä tarkoitat sillä, että kirjoittaja ”vähättelee” maaseudulla asuvien ihmisten pelkoja sutta kohtaan?

      Jos pelko on täysin aiheetonta tai ainakin vahvasti liioiteltua, eikä se perustu mihinkään konkreettiseen tosiasiaan, ei ole mitään syytä ottaa tällaista pelkoa kovin vakavasti.

      Paras ratkaisu tällaisissa tapauksissa on se, että yritetään selittää asian todellinen laita ja näin osoittaa, että mitään syytä pelkoon ei ole. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa, jos ihmiset eivät edes halua ottaa tietoa vastaan, vaan jääräpäisesti pitäytyvät omissa uskomuksissaan. (Esimerkiksi erilaisten uskonlahkojen kohdalla tällaiseen käyttäytymiseen törmätään aika usein.)

      Toki tämä edellyttää myös sitä, että valistusta jakavan tahon maine on hyvä ja annettava tieto nojaa tosiasioihin. Tässä mielessä Suomen ympäristöviranomaiset tekivätkin 15-20 vuotta sitten todella pahan karhunpalveluksen luonnonsuojeluasialle, kun ne harjoittivat monenlaista vilppiä ja vääristelyä runnoessaan Natura-hanketta eteenpäin.

      Tämä tulehdutti ilmapiiriä ja sai monet maanomistajat – siis etupäässä maaseudun asukkaat – suhtautumaan jo lähtökohtaisesti hyvin epäluuloisesti kaikkiin viranomaisiin, jotka jotain luontoon ja ympäristöön liittyvää asiaa yrittävät edistää.

      Tämä oli hyvin lyhytnäköistä toimintaa Ympäristöministeriön silloisilta virkamiehiltä, ja siitä maksetaan nyt kovaa hintaa.

      • Paula Toivonen 29.3.2017 at 14:58

        Maaseudulla konkreettista susipelkoa aiheuttaa se, että sudet ovat syöneet ja raadelleet noin 50 koiraa vuodessa. Susi on vienyt pihakoiria häkistä repimällä keskelle häkin verkkoa reiän. Maatiloja ahdistelevia nälkiintyneitä susia on yritetty karkottaa, mutta turhaan. Nälkiintynyttä sutta ei näytä mikään pysäyttävän….

        Hyvä metsästyskoira on paljon enemmän, kuin hyllystä ostettu hyödyke. Se on hyvin koulutettuna rakas perheenjäsen ja arvokas toveri metsästäjälle. Kenneltoiminta on monelle metsästäjälle tärkeä harrastus, eikä sitä voi harjoittaa ylitiheällä susialueella.

        Salametsästystä hehkutetaan paljon, jo ennen Eviran virallisia tuloksia, joita odotamme innolla…. Tilaston mukaan liikenneonnettomuudet ovat olleetkin suurin syy susien kuolemiin eikä salametsästys, kuten on hehkutettu suojelun puolelta.

        Artikkelin kirjoittajalla ei ole mitään konkreettista ehdotusta metsästyskoiraharrastajien susipelkoon.

        • Kyllä artikkelissa tuotiin tämäkin puoli esiin.

          Se, että jotkut sudet tuppautuvat turhankin lähelle ihmisasumuksia ja siinä ohessa napsivat noita metsästyskoiriakin, on mitä suurimmassa määrin seurausta ihmisen omasta toiminnasta. Jostain syystä (sala)metsästäjiä sympatisoiva väki kuitenkin aina sivuuttaa tämän osuuden ja alkaa käsitellä aihetta vasta siitä kohdasta, kun susi on iskenyt.

          Tuolla logiikalla lääkärikään ei puuttuisi potilaansa kovaan tupakanpolttoon millään tavoin, vaan havahtuisi asiaan vasta siinä vaiheessa, kun potilaalle jo on kehittynyt keuhkosyöpä.

          • Paula Toivonen 31.3.2017 at 14:29

            Olen kanssasi samaa mieltä, että ajoissa asiaan puuttumalla ja viisaita kauaskantoisia päätöksiä tekemällä voidaan moni vahinko ennalta ehkäistä!

            On suuri harmi, että suden puolestapuhumisen tueksi on tarjolla vain vajavaista tutkimustietoa.

  21. Pahaa sutta ken pelkäisi.. Asun maalla, kuljen metsissä vailla pelkoa suden kohtaamisesta, niitä kuulemma on täälläkin, en tosin ole jälkeäkään nähnyt. Sen sijaa pelkään korkeita paikkoja, mutta en vaadi taloille maksimikorkeutta tai siltojen rakennuskieltoa saatikka näiden em. tuhoamista. Itse peloille pitäisi tehdä jotain, eikä se tarkoita suden hävittämistä. Ongelmat alkavat siitä kun ihminen haluaa kontrolloida ympäristöään.

    Kotieläimet.. laumanvartijakoirat niitä suojelemaan pedoilta. Ei kukaan lähde kotoaan lukitsematta ovia. En ole koskaan kuullut että laumanvartijoiden vahtimaan laumaan olisi peto iskenyt.

  22. Kaupungin suojassa asuva 29.3.2017 at 16:59

    Muutama tosiasia pitäisi muistaa :
    1 – Susi tappaa ruuaksi muita eläimiä ja ihmisiä jos sellainen on saatavilla (noin 10 vuodessa maailmanlaajuisesti, sama eläin kuitenkin). Tappamiseen susi joutuu käyttämään hampaitaan, se siis raatelee uhrinsa pitkällisen kamppailun jälkeen, syö elävänä, rääkkää siinä määrin että sitä pidetään hirvittävänä kohtalona.
    2- Susi ei ole uhanalainen laji, Suomessa niitä vähemmän metsästyksen takia mutta esim. Venäjällä ja Kanadassa kymmeniä tuhansia.
    3- Vaarallinen susipopulaatio on aikaisempien kokemusten mukaan noin 900 yksilö (1800 luvun populaatio jolloin ihmisiä viimeksi on Suomessa syöty)

    Johtopäätökset näistä tosiasioista voivat olla sitten erilaisia, mutta itselläni tärkein periaate on se ettei yhdenkään lapsen tämän valtakunnan alueella tule tavata sutta luonnossa, ei koskaan eikä kertaakaan. Se edellyttää sitä että susipopulaatio pidetään niin pienenä kuin mahdollista, se on myös moraalisesti oikein koska petojen olemassaolo on loukkaus saaliseläimiä kohtaan ja kammottava luonnon ominaisuus jonka ihminen kykenee poistamaan historian lehdille. Kasviruokaileva ja tappamaton elämä on ainoa moraalisesti kestävä, raateleva peto on alhaisin elämänmuoto olkoon se kuinka komeaa tahansa. Metsästäjä joka tappaa yhdellä silmänräpäyksellä on jotain tuolta väliltä.

    • Tämä oli kaikkein typerin kommentti koko ketjussa. Jopa metsästäjien kommentit olivat jotenkin ymmärrettävämpiä?
      Petojen olemass olo loukkaus saaliseläimilleÄ

      • Olet oikeassa. Tuo kirjoitus, jonka nimimerkki ”Kaupungin suojassa asuva” on edellä laatinut, edustaa jo niin totaalista luonnosta vieraantumista, että sitä on enää vaikea ylittää.

        Biologian alkeellisimpiakaan perusasioita ei haluta ymmärtää, vaan tilalle otetaan joku Disney-hömppä ja oma mielikuvitusmaailma…

  23. Voi herttileijaa sanon minä, oikeesti!

  24. Museolla on kiiman mittaus konferenssi, tilaisuudessa tarkistetaan susikiiman aste ja sen jälkeen vannotaan sanomaa kuin kommunistien vappukulkueessa.

  25. Kaupungin suojassa asuva kirjoitti faktoja. Tosin emme voi tietää 1800-luvun susikantaa edes osapuilleen.Kyllä em. nimimerkki on oikeassa siinä, että petojen suojelu tarkoittaa kovia aikoja saaliseläimille. Luonnonvarakeskuksen tutkija Kojola on kirjoittanut blogiinsa, että Pohjois-Karjalassa saattaa olla ns. predator pit eli petojen yhteisvaikutuksesta saaliseläinkanta taantuu paikallisesti lähes sukupuuton partaalle. Kaipa voidaan spekuloida, onko esimerkiksi hirven elämä vähäpätöisempi kuin suden. Siltä vaikuttaa sutta kiihkeästi suojelevien mielestä.Täysin vegaania ruokavaliota noudattavilla ihmisillä on oikeus arvostella eläinten metsästämistä. Kovin paljon ei voi kunnioittaa heitä, jotka nostavat broilerinkopia ostoskärryynsä, mutta kritisoivat metsästämistä. Oletteko ajatelleet,että kananpojan elämä on todella vähäpätöiseksi noteerattu, kilohinta noin 2 euroa. Tarkkoja jos ollaan, niin ihminen ei pysy kauan hengissä, ellei suostu tappamaan eläintä tai kasvia. Julmaa on repiä porkkanakin maasta. Kyllä siltäkin elämä loppuu. Joillakin on tässäkin keskustelussa sellainen käsitys, että metsästäjät pelkäävät susia.Susia pelkäävät eniten äidit, joilla on lapsia.Metsästäjiä häiritsee eniten se, ettei susialueilla koirille voida antaa mielin määrin liikuntaa ja treeniä metsässä.Susien vuoksi koirien elämää täytyy rajoittaa. Koiran suurin ilo on päästä juoksentelemaan vapaana metsässä.Metsästys on oikeasti vain pieni osa metsästäjän ja koiran elämää.Sudet sekoittavat yhteiselämää pahasti.Kyllä koiran päästäminen metsään alkaa arveluttaa, jos susi nitistää muutaman viikon kuluessa kolme koiraa ja raatelee yhden henkihieveriin.

  26. Tämä keskustelu ja sen sävyt jaksavat aina kummastuttaa. Asun maalla ja pihassa on hevosia. Karhut ovat säännöllisiä vieraita tontilla ja susia tavataan kylällä tuon tuosta vähintään ohikulkumatkalla. Ei ole tullut mieleenkään lähteä pyssyn kanssa perään tai kokoamaan vihaista kansanjoukkoa lynkkauspuuhiin. Koira pidettiin tukevassa häkissä ja kissa yöt sisällä ilvesten vuoksi. Sellaista on maalla. Mitä karjan yms. petovahinkoihin tulee, niin valtiolla pitäisi olla oikeasti toimiva korvausjärjestelmä petovahinkojen varalta, edellyttäen että omistaja on itse ensin huolehtinut riittävissä määrin ennaltaehkäisystä. Metsästyskoiravahingot ovat taas sellainen juttu, että itse en nähnyt ongelmana olla menemättä koiran kanssa metsään jos susia liikkui alueella. Toiset eivät tähän taivu mutta kantakoot vastuun.

    Jostain syystä kritiikkiä esittäneet eivät ole vaivautuneet argumentoimaan artikkelissa esitellyn irrationaalisen pelon puolesta yhtään mitään kestävää. Kiistanalaiset susisurmat 1800-luvulla eivät käy perusteluista. Itseäni ihan aidosti kiinnostaa, miksi susihavainnon jälkeen aletaan hysteerisena keräämään kimppakyytejä yms. mutta rattijuoppo, irti oleva vihainen koira, arvaamattoman kylähullun tai muun sellaisen tapauksen tiimoilta korkeintaan olkia kohautellaan. Onko ihmisissä jokin sisäänkirjoitettu hallitsemattoman ja vierauden pelko, josta tämäkin ilmiö nousee?

    Aina puhutaan siitä, että maaseudun ihmisten (ei suinkaan ole mikään yhdellä äänellä toimiva homogeeninen ryhmä) pelko ja huoli pitää ottaa vakavasti. Sitä en kiistä, mutta kovin hankalaa se on jos perustelut sotivat kaikkea logiikkaa vastaan. En kiellä etteikö susi voisi tilanteen tullessa ihmisen kimppuun käydä, mutta kuten artikkelissa osoitettiin, kannattaisi ehkä keskittyä muunlaisten asioiden huolehtimiseen ensisijaisesti.

    • Karhuemä pentujen kanssa ruokaili viime syksynä samoissa vatukoissa ja puolukkakankailla, joihin lähdin marjastamaan. Olen asunut täällä petojen keskellä jo pian 30 vuotta ja ensimmäisen kerran viime syksynä alkoi tuntua siltä, että karhuja on liikaa.Jokaisella kesäisellä metsäreissulla näkee merkkejä karhujen ruokailupuuhista ja ulosteita,tassujen jälkiäkin usein.En ole ymmärtänyt karhua pelkääviä ihmisiä aiemmin, mutta kuten kerroin, viime syksynä kerätessäni viilenevässä illassa vadelmia,kuului ylempää rinteestä muutamia tömähdyksiä ja oksan katkeamista muistuttavia ääniä. Karhut olivat heränneet ja lähteneet liikkeelle. Oli pakko uskoa kuulemansa, koska tiellä oli autolle tullessani juuri ja juuri näkyvät karhunpennun jäljet. Emäkarhu oli liikkunut jossakin eri kohdassa, koska sen jälkiä ei näkynyt. Kyllä petoseuduilla täytyy sopeutua yhteiselämään, mutta saa kai täällä tulla muutakin mieleen kuin jippii-elämyksiä.Susien suhteen alkoi tuntua omituiselta sen jälkeen, kun kylää alkoi kiertää susipari, joista toinen napsi koiria urakalla. Susipentue on tulossa, jos hyvin menee. Kuinka ensi syksynä sitten annetaan koirille liikuntaa metsässä? Muihin koiraa uhkaaviin vaaratekijöihin verrattuna susi on kaikkein yllättävin. Ilmeisesti koiriin täytyy alkaa suhtautua kuin esineisiin ja hommata tilalle uusia, jos entiset rikkoutuvat.En tosin oikein mielellään katsonut edes kuvaa puoliksi syödystä koirastamme, mutta täytyy vain kovettaa mielensä jatkossa.Ei tämä ole susivihaa, eikä -pelkoa vaan realismia.

    • Paula Toivonen 31.3.2017 at 14:40

      Hyvä, että sinä pystyit siirtämään jahtiin menoa susien liikkuessa alueellasi. Mutta, aattelepa idän ihmisiä, jotka eivät pääse jahtiin olleskaan, joka puolella on susilaumoja ja päälle vielä irtokoirat.

    • Kiitos Karhu hyvästä kommentista! Juuri näin – miksi ketään ei kiinnosta esim. rattijuopot tai vaikka kotiväkivalta samalla hysterialla. Ne on niitä suomalaisen todellisia vaaroja.

  27. Ihmettelen tätä susihysteriaa.Ei tunnu olevan mitään järjellä selitettävää. Miten 200-250 sutta voi olla tämmöisen vihan kohteena. Asun Lieksassa pahimmalla tai parhaalla susialueella. Miten tuommoinen ”marssi susia vastaan” on voitu edes järjestää. Marssin järjestäjät voivat ihan vapaasti ottaa minuun yhteyttä. Haluaisin todella keskustella aiheest
    a ihan puhelimitse.

  28. No ei muuten helvetissä ole eläimillä ja varsinkaan susilla mitään arvoa muualla kuin itse kirjoittajan päässä.

    Oli ihan hyvä kirjoitus siihen asti kunnes tehtiin absurdit aasinsillat ”pahaan” ”äärioikeistoon” ja muutenkin väitettiin, että pitäisi joidenkin arvottomien elukoiden ”näkökulma” ottaa huomioon.

    • Arvottomat elukat? Siinä on erityinen luontosuhde kohdallaan. Ja asennemaailma.

      Tuota sanaa ”elukka” käyttivät runsaasti ne metsästävät möhömahatkin, joiden luennot kävin kuuntelemassa metsästyskortin saadakseni. Siis ihan yleissivistykseksi kävin, enkä todellakaan vakuuttunut harrastuksen jaloudesta,kauniista korulauseita. Elukka taitaa tarkoittaa kaikkea mahdollista tilanteen mukaan rotan ja karhun väliltä,
      susi mahtuu sen käsitteen sisään.

  29. Älkäämme unohtako historiaa:

    1850 metsästysaseet yleistyväy
    1800-1879 sudet tappavat todistetusti yli 100 ihmistä, usein lapsia
    1880-1881 sudet tappavat todistetusti yli 25 ihmistä ympäri suomea, useimmat lapsia alle 10v
    1882 suomalaisten mitta täyttyy ja susien poisto toteutetaan
    Ei enään rekisteröityjä tappoja

    • En luottaisi vanhoihin kirkonkirjoihin tietolähteenä 100% varmuudella, varmasti joukossa on eläintenkin uhreja, mutta varmasti muutakin. Kuten lapset jätetty metsään jne. Ja ne oli niitä aikoja, nyt on nyt.

      Sukupuuttoon lahtaaminen ei ole 2017 ratkaisu mihinkään. Maassa ei ole susiongelmaa, älämölö ihmisvähemmistöllä on asenneongelma.

      • Paula Toivonen 1.4.2017 at 14:12

        Miten määrittelet susiongelman?

        • Susiongelmaa pahimmillaan on se, että maassa on geneettisesti aivan liian pieni susikanta, josta tällä kaudella vielä lahdattaneen noin 25%. Parikymmentä prossaa on jo lahdattu. Tarttis paljon täydennystä Venäjältä, ettei menis sisäsiittoiseksi se touhu. 500- 600 sutta saisi olla, niin sit siitä vois jo muutaman kymmenen ampuakin, jotta fundamentalistimetsästäjille saataisiin hyvä mieli?

          • Paula Toivonen 2.4.2017 at 20:20

            Tuon mukaan laumassa pitäisi olla 20-24 sutta. Se vois sopia hyvinkin sinne etelään, kun siellä on paremmin ravintoa susille.

          • Tuskin laumoista noin isoja tulisi, mutta niitä 6-8 tai 6-9 laumoja saisi olla paljon kautta maan. Lapissakin, mutta kun siellä on pororeservaattia.

            Täällä Etelä-Suomessakin ois tilaa, mutta metsästäjien putkiaivoissa ei niille ole tilaa. Tällä kaudella heille annettiin tilaisuus pyrkiä hajottamaan sekä Raaseporin että Rengon laumat. Sääli… Kelvoton riistahallintomme sallii tämän

          • Paula Toivonen 4.4.2017 at 19:03

            On sen verran asutusta ja järviä Suomenniemellä, että haluamasi 100 laumaa on mahdoton määrä….joten itsetutkiskelu on paikallaan.

          • Itsetutkiskeluun saisivat syyllistyä myös nämä, jotka haluavat 250 eläimen kannasta viidenneksen lahdattavaksi eli susiin fiksaantunut metsästyksellinen roskasakki ja ennenkaikkea niiden olisi syytä harjoittaa itsetutkiskelua, jotka sallivat tämän. Eli kelvoton riistahallintomme ministeriössä sekä riistakeskuksissa….

    • Mielellänin näkisin viittauksen näihin todisteisiin. Kukaan muu kun ei ole vielä varmoja todisteita tappoluvuista löytänyt.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*