Maakuntavaaleissa poliittinen suhteellisuus toteutuu kunta- ja eduskuntavaaleja paremmin

Kun piilevä äänikynnys jää muutaman prosentin tasolle, maakuntavaaleissa pienillä puolueilla on paremmat mahdollisuudet menestyä kuin pienten ja keskikokoisten kuntien kuntavaaleissa tai eduskuntavaalien suurissakaan vaalipiireissä.

Maakuntauudistus on voimakkaita tunteita herättävä hanke. Keskusta on kannattanut sitä vuosikymmenien ajan. Vastaavasti kokoomus ja SDP ovat pitäneet sitä jonkinlaisena Troijan hevosena, jolla keskusta yrittää vahvistaa ja betonoida poliittisia valta-asemiaan. Yleisradiokin on jo useampaan otteeseen uutisoinneissaan antanut sen kuvan, että keskusta jyrää maakuntavaaleissa.

Yleisradio kertoi uutisessaan, miltä vallanjako maakuntavaltuustoissa näyttäisi, jos paikat jaettaisiin juuri käydyissä kuntavaaleissa annettujen äänten perusteella.

Kuntaliiton Yleisradiolle tekemän laskelman mukaan keskusta oli suurin puolue yhdeksässä maakuntavaltuustossa ja kaikkien maakuntavaltuustojen paikoista se saisi yhteensä 24 prosenttia. Paikkojen jakaantumista ja puolueiden voimasuhteita kussakin maakunnassa erikseen Yle ei vaivautunut esittämään.

Tarkastelutapa on yhtä harhainen kuin toteamus, että keskusta hallitsee Suomen kuntia, koska se sai 31 prosenttia kaikista valtuustopaikoista.

Ylen käyttämä tarkastelutapa on yhtä harhainen kuin toteamus, että keskusta hallitsee Suomen kuntia, koska se sai 31 prosenttia kaikista valtuustopaikoista. Samanlaisen harhaisen käsityksen esitti politiikan tutkija Erkka Railo Kauppalehteen kirjoittamassaan kolumnissa. Kolumninsa otsikossa Railo toteaa, että valta on siirtymässä maakunnille ja keskustalle.

Sen paremmin Railo kuin Yle eivät kiinnittäneet huomiota siihen, että tuolla keskustan syvänvihreällä vyöhykkeellä, jossa se on suurin puolue, asuu alle kolmasosa Suomen väestöstä. Noiden yhdeksän keskustavaltaisen maakunnan yhteen laskettu väkiluku on siis alle kolmasosa maamme väestöstä.

Yhdessäkään noista maakunnista keskusta ei kuitenkaan saisi enemmistöä vaan enimmilläänkin vain runsaat 40 prosenttia maakuntavaltuuston paikoista. Tuota havaintoa kannattaa verrata puolueiden vallanjakoon kunnissa. Huhtikuun kuntavaaleissa keskusta sai yli puolet valtuustopaikoista kahdeksassakymmenessä kunnassa ja sen lisäksi vielä melkein puolet paikoista noin kahdessakymmenessä kunnassa.

Nyt suunniteltu maakuntahallinto toteuttaa poliittista suhteellisuutta paremmin kuin päätöksenteko kunnissa tai eduskuntavaaleissa.

Tosiasiassa nyt suunniteltu maakuntahallinto toteuttaa poliittista suhteellisuutta paremmin kuin päätöksenteko kunnissa tai eduskuntavaaleissa. Se perustuu siihen, että maakuntavaltuustot ovat kooltaan suurempia kuin eduskuntavaalien vaalipiirit ja useimpien kuntien kunnanvaltuustot.

Tällöin myös niin sanottu piilevä äänikynnys, eli prosenttiosuus, jolla puolue varmasti saa yhden paikan valittavaan edustuslaitokseen, jää maakuntavaaleissa pienemmäksi kuin kuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa.

Kunnanvaltuustojen koko vaihtelee kolmestatoista 79:ään. Pienissä kunnissa poliittinen suhteellisuus toteutuu huonosti. Kun valtuutettuja on kolmetoista, puolueen on saatava yli seitsemän prosenttia äänistä saadakseen varmasti edes yhden paikan valtuustoon. Keskusta menestyy pienten kuntien vaaleissa sen takia, että se on laajoilla maaseutualueille suurin puolue ja saa vaalijärjestelmän perusteella valtuustoon ääniosuuttaan enemmän paikkoja.

Eduskuntavaalien vaalitutkimuksista tiedämme myös sen, että pienissä vaalipiireissä osa pienten puolueiden kannattajista äänestää taktisesti ja antaa äänensä parhaana pitämänsä puolueen sijasta jollekin sellaiselle puolueelle, jolla on kokonsa perusteella hyvät mahdollisuudet saada paikkoja vaaleissa.

Mitä vähemmän edustajia vaalipiiristä valitaan, sitä suurempi osa äänistä keskittyy kolmelle suurimmalle puolueelle. Samanlainen mekanismi toimii myös kuntavaaleissa, missä se suosii erityisesti keskustaa.

Maakuntavaaleissa eivät äänestä pinta-alat vaan kansalaiset

Uusien maakuntavaltuustojen koko vaihtelee 59:n ja 99:n välillä. Kymmenessä pienimmässä maakunnassa valtuustoon valitaan 59 maakuntavaltuutettua. Pienissäkin maakunnissa puolue voi saada paikan valtuustoon, jos se saa vaalissa vähintään 1,7 prosenttia äänistä. Suurimmassa maakunnassa yksi valtuustopaikka saadaan yhden prosentin ääniosuudella hyväksytyistä äänistä.

Maakuntavaaleissa pienillä puolueilla onkin paremmat mahdollisuudet menestyä kuin pienten ja keskikokoisten kuntien kuntavaaleissa tai eduskuntavaalien suurissakaan vaalipiireissä. Kun piilevä äänikynnys maakuntavaaleissa jää 1–2 prosentin tasolle, myös suuria puolueita suosiva taktinen äänestäminen jää harvinaisemmaksi. Tämän asian vaikutusta ei Ylen tekemässä laskelmassa pyritty arvioimaan, eikä sen vaikutusta etukäteen voidakaan täsmällisesti arvioida.

Maakuntavaaleissa pienillä puolueilla onkin paremmat mahdollisuudet menestyä.

Maakuntavaaleissa eivät äänestä pinta-alat vaan kansalaiset. Niissä maakunnissa, joissa keskusta Ylen laskelmissa nousisi suurimmaksi puolueeksi, asuu vain 32 prosenttia Suomen väestöstä. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kokoomus nousisi Ylen laskeman mukaan maakuntavaltuuston suurimmaksi puolueeksi. Näissä maakunnissa asuu yhteensä 39 prosenttia Suomen väestöstä.

Maakunnissa, joissa SDP olisi suurin puolue, asuu yhteensä runsas 16 prosenttia maamme väestöstä. Lisäksi Pirkanmaalla, missä kokoomus ja SDP olisivat laskelman mukaan yhtä suuria, asuu yhdeksän prosenttia maamme väestöstä. Eteläisellä, kokoomuksen ja SDP:n vahvan kannatuksen vyöhykkeellä asuu siis yhteensä lähes kaksi kolmasosaa maamme väestöstä ja nuo alueet ovat maan sisäisen muuttovoiton alueita.

Yksi maakuntavaalien kiinnostava kysymys liittyy kaupungeista ja maaseudulta valittavien edustajien menestymismahdollisuuksiin vaaleissa. Eduskuntavaaleista tiedämme, että melko suuri osa kansanedustajista valitaan vaalipiirin kaupunkikunnista.

Paikallisten identiteettien merkitys äänestyspäätöksessä voi olla maakuntavaaleissa jopa suurempi kuin eduskuntavaaleissa.

Myös paikallisella identiteetillä on eduskuntavaaleissa paljon merkitystä. Maaseutukuntien ehdokkaat saavat usein eduskuntavaaleissa kannatusta omasta kotikunnastaan ja joskus naapurikunnistakin yli puoluerajojen.

Samanlaista puolueidentiteettien ja alueidentiteettien välistä pohdintaa äänestäjät tulevat tekemään maakuntavaaleissa. Mutu-tuntumalla arvelen, että paikallisten identiteettien merkitys äänestyspäätöksessä on maakuntavaaleissa jopa suurempi kuin eduskuntavaaleissa. Maaseutumaisilla alueilla se on omiaan parantamaan keskustan ehdokkaiden menestystä maakuntavaaleissa.

Heikki Paloheimo on Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori. 

27.4.2017 14.00: Linkki Ylen uutiseen vaihdettu toiseen.

Lisää aiheesta

1 Trackbacks & Pingbacks

  1. Sote uhkaa vahvistaa poliittisen osallisuuden eriytymistä - Politiikasta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*