”Miksi koulukiusaamisesta ei rangaista?”

Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.

”Kun koulukiusaaminen on rikos, niin miksi siitä ei rangaista niin kuin rikoksesta? Jos toisen auton töhrii, niin lasku täytyy maksaa, mutta kiusaamisessa vain taputetaan olkapäälle ja sanotaan, että opihan nyt. Koulun tai tarhan vaihtaminen ei tule kuuloonkaan kiusatulle, koska mitä ilmeisimmin kiusaaminen jatkuisi sielläkin, joten jos joku ansaitsee koulun tai tarhan vaihdon, se on kiusaaja itse. Kiusaamisesta, muustakin kuin koulukiusaamisesta, tulisi maksaa sakkoja.

Pikkusiskoni on viisivuotias ja naapurin lapset kiusaavat häntä eivätkä vanhemmat usko, että heidän lapsensa kiusaavat. Kiusaamista tapahtuu myös tarhassa – kerran hän valitteli mahakipua ja vasta kun äiti sanoi mahakivuista tarhassa, siellä ilmoitettiin, että naapurin poika oli ulkona hypännyt tasajalkaa mahan päälle kaksi päivää sitten. Kahden vuoden jälkeenkään henkilökunta ei ole saanut mitään aikaan. Miksi kiusaavaa tarhalaista tai koululaista ei esimerkiksi eroteta tarhasta? Määräaikainenkin erotus saisi lapsen vanhemmat miettimään sitä että ehkä asialle tulee tehdä jotain. Kiusaaminen on kiusaamista iästä riippumatta!”

Nina, 30

Rikosoikeudellinen vastuuikäraja Suomessa on 15 vuotta, joten alle 15-vuotiasta ei voida syyttää tai tuomita rikoksesta. Tämä perustuu siihen, että lapsi ei ole vielä samalla tavalla kehittynyt kuin aikuinen, eikä ymmärrä siten vielä täysin tekojensa merkitystä ja vaikutuksia. Lastensuojelullisia keinoja voidaan kuitenkin kohdistaa tämän ikäisiin tekijöihin, ja siksi esimerkiksi rikosilmoitus pahoinpitelyistä ei ole turha.

Peruskoulussa täytyy myös käyttää tarvittaessa kurinpitokeinoja, kuten jälki-istunto, varoitus tai määräaikainen erottaminen koulusta ja taata myös muilla tavoin turvallinen opiskeluympäristö. Näin on perusopetuslaissa säädetty. Opetushenkilökunnan täytyy esimerkiksi miettiä ryhmäjakoja toisin, lisätä välituntivalvontaa ja niin edelleen, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan.

Eri keinojen tehoa on myös seurattava säännöllisesti kiusaamistilanteen jälkeen, jotta voidaan varmistua siitä, että kiusaaminen on loppunut. Opettajat ja rehtorit sekä esimerkiksi opetustoimenjohtaja ovat vastuussa turvallisesta opiskeluympäristöstä virkavastuulla, eli he voivat joutua maksamaan kysymyksessä mainittuja sakkoja, jos eivät toteuta heille kuuluvia säännöksiä ja määräyksiä. Rikosnimikkeenä on virkavelvollisuuden rikkominen.

Vahingonkorvausvastuu voi tuoda myös alaikäiselle maksettavaa, koska sen osalta Suomessa ei ole tiettyä alaikärajaa. Kiusaamisella toiselle aiheutettu vahinko täytyy tällöin korvata. Tällainen vahinko voi olla esimerkiksi repun rikkoontumisesta aiheutuneet kulut, mutta äärimmillään myös kiusaamisesta aiheutunut, lääkärin toteama psyykkinen haitta.

Vahingonkorvausvastuuseen voi joutua tekijän ohella myös opetushenkilökunta, jos kiusaamiseen ei ole riittävällä tavalla puututtu ja tällöin vahingonkorvausasioissa vastuu kanavoituu yleensä opetusta järjestävälle kunnalle. Suomessa on tuomittu vahingonkorvauksia kiusaamistilanteista kunnan maksettavaksi. Meillä on ollut myös oikeustapauksia, joissa kiusaaja on tuomittu maksamaan korvauksia kiusatulle.

Varhaiskasvatuksen osalta tutkimustulokset osoittavat, että kiusaavan lapsen ohjaaminen keskustelemalla ja yhdessä tekemällä auttaa tarhaikäistä lasta oppimaan oikean käytöstavan paremmin kuin rangaistukset. Oleellista kaikenikäisten kiusaajien osalta onkin, että kiusaamiseen puututaan heti kun kiusaamista havaitaan ja että yhteisöissä luodaan sellainen ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa kertoa kiusaamisesta.

HTT, OTM Niina Mäntylä on julkisoikeuden yliopistonlehtori Vaasan yliopistossa.

Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*