Mistä on Suomen ja Venäjän yhteistyö tehty?

Suomen ja Venäjän yhteistyön suunta on selvästi kohti läheisempiä suhteita ja parempaa yhteisymmärrystä. Suomalaisen tutkijan pidättäminen Luga-joella muistuttaa kuitenkin siitä, että maiden väliset suhteet eivät ole erilaisista intressiristiriidoista vapaata vyöhykettä, kirjoittaa Katri Pynnöniemi.

Tutussa lastenlorussa tytöt on tehty sokerista ja kukkasista, inkivääristä ja kanelista, kun taas pojat on tehty etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista.

Lastenlorun logiikkaa tapaillen voidaan ajatella, että Suomen ja Venäjän yhteistyön tulevaisuuden suuntaviivat on tehty EU:n ja Venäjän välisen perussopimuksen sopimisesta, Venäjän WTO-jäsenyydestä sekä EU:n ja Venäjän väliseen modernisaatiokumppanuuteen kuuluvien yhteisten päämäärien toimeenpanosta.

EU ja Venäjä ovat neuvotelleet pian neljä vuotta uudesta perussopimuksesta. Sen on määrä korvata vuonna 1997 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Neuvottelujen keskeinen kysymys koskee taloussuhteiden järjestämistä, ja tältä osin Venäjän tulevaa WTO-jäsenyyttä pidetään ratkaisevana askeleena uuden sopimuksen tiellä.

Venäjän WTO-jäsenyyteen liitetään paljon muitakin odotuksia: Venäjän kauppakumppanit odottavat tullien alenemista, kuluttajat hintojen laskua ja investoijat maan investointi-ilmapiirin parantumista. Jäsenyyteen jo näin ennalta ladattu potentiaali voi parhaimmillaan edesauttaa tavoitteisiin pääsemistä, mutta mikään automaatti se ei kuitenkaan ole.

EU:n ja Venäjän välinen modernisaatiokumppanuus sinetöitiin virallisesti kesällä 2010. Sen jälkeen Venäjä on ehtinyt tämän ”emo-sopimuksen” lisäksi solmia reilut 20 kahdenvälistä kumppanuutta yksittäisten EU-maiden kanssa. Kumppanuutta on markkinoitu yhteisenä hankkeena, jonka keskiössä on Venäjän kokonaisvaltainen modernisaatio. Silti on tullut varsin selväksi, että Venäjän on helpompi käydä dialogia talouden modernisaatiosta, kuin avautua keskustelulle poliittisten uudistusten läpiviemisestä.

Mutta entäs ne lastenlorun etanat, sammakot ja koiran häntätupsukat?

Lastenlorua voi tulkita monella tapaa. Tässä yhteydessä olennaisinta on ehkä huomata, että sen taustalla lienee näkemys poikien orientoitumisesta maailmaan tekemisen ja osallistumisen kautta. Maailmaan orientoitumisesta tekemisen ja osallistumisen kautta on viime kädessä kyse myös pragmatismissa, joka on Suomen Venäjä-yhteistyön kulmakivi.

Tässä mielessä Suomen ja Venäjän yhteistyön suuntaviivat on tehty: jäänmurtajista, kännyköistä ja raakapuusta; Itämeren suojelukomissiosta ja Itämeren fosforikuormitusta tutkivasta suomalais-venäläisestä tutkimusryhmästä; sekä energiasektorin modernisoinnista.

Venäjä on yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista. Korkean teknologian vientimaista se oli viime vuonna ykkösenä. STX:n ja Venäjän Yhtyneen laivanrakennuskorporaation yhteisesti omistamalla telakalla Helsingissä rakennetaan parhaillaan kahta jäänmurtajaa Venäjän suurimmalle varustamolle, Sovcomflotille. Venäjän liikenneministeriö on tilannut Koillisväylälle soveltuvan meripelastusaluksen.

Venäjän vuonna 2009 asettamat vientitullit laskivat raakapuun tuontia Venäjältä Suomeen kolmanneksella. WTO-jäsenyyden myötä raakapuun tuonnin odotetaan elpyvän ennen vientitullien asettamista olleelle tasolle.

Itämeren suojelukomissio, mutta erityisesti juuri nyt ajankohtainen Itämeren fosforikuormitusta tutkiva suomalais-venäläinen tutkimusryhmä, tekevät tärkeää työtä. Siihen niin Suomi kuin Venäjäkin ovat yhteisin sopimuksin sitoutuneet. Tämän vuoksi on tärkeää, että viime viikon tapahtumat Luga-joella selvitetään perin pohjin. Myös Venäjän energia-sektorin kehitystä on syytä seurata tarkkaan myös Suomessa. Onhan Fortumin jätti-investointi Venäjälle sidottu maan sähkömarkkinareformin etenemiseen.

Politiikkaa yllätysten vyöhykkeellä

Edellä olen kuvannut Suomen ja Venäjän yhteistyötä ajatuksella, että politiikan teon raameista, yksittäisistä projekteista ja laajemmista muutosprosesseista muodostuu kokonaisuus, jonka suunta on kohti likeisimpiä suhteita ja parempaa yhteisymmärrystä. Mutta olisi tietysti naiivia kuvitella, että Suomen ja Venäjän väliset suhteet olisivat intressiristiriidoista vapaata vyöhykettä.

Maailmanpolitiikkaan olennaisesti kuuluva ennakoimattomuus tuo yllätyksiä mukanaan jatkossakin.

Venäjän politiikkaan on vaalien jälkeen tullut uusia epävarmuustekijöitä, vaikka päältä näyttääkin, että Putinin paluu presidentiksi on paluuta vanhaan. Ongelman ydin on siinä, Venäjältä puuttuu avoin julkinen tila, joka mahdollistaisi monipuolisen ja kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun. Nyt tätä keskustelua käydään joko valtiojohdon asettamien raamien sisällä tai tämän virallisen Venäjän ulkopuolella.

Venäjän ulkopuolelle maan sisäpoliittinen tilanne heijastuu monin eri tavoin, ulkopolitiikassa käytettävästä retoriikasta maan investointi-ilmapiirin ongelmiin. Venäjän mukaantulo ja sitoutuminen kansainvälisiin ja alueellisiin yhteistyöregiimeihin vaatii aikaa. Se on kuitenkin ennakoitavien ja tasapuolisten naapuruussuhteiden paras tae.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*