Mistä Ranskan Macron-ilmiö kertoo?

Ranskan presidentinvaalien gallupeihin on rakettimaisesti rynnistänyt Emmanuel Macron, 39-vuotias François Hollanden hallituksen entinen ministeri ja investointipankkiiri. Onko Macron-ilmiössä kyse siitä, että perinteisten puolueiden aika on ohi?

Hajanainen sosialistipuolue

”Olen systeemiä vastaan”, julistaa Macron täysille saleille. Elokuusta asti hän on kiertänyt puhetilaisuuksissa ympäri Ranskaa. Macron on ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa. Vielä pari vuotta sitten hän oli suurelle yleisölle tuntematon. Riippumattomana pidetyn Macronin taustalla ei ole puoluetta, vaan liike, ”En Marché!” eli ”Eteenpäin!”.

Macron osaa ottaa yleisönsä, ja hänen rinnallaan Les Républicains -puolueen Francois Fillon vaikuttaa väsyneeltä ja karismattomalta. Politiikan kieltä tutkinut Cécile Alduy on todennut Macronin oleva markkinaevankelista ja viestivän esimerksi Twitterissä itsestäänselvillä sloganeilla. Hänen mukaansa kyse on enemmän esiintymisestä kuin sanojen sisällöstä.

Pari viikkoa sitten Macronin tukijoukkoihin liittyy entinen opetusministeri ja vuoden 2007 sosialistien presidenttiehdokas Ségolène Royal.  Royal edustaa sosialistien oikeistosiipeä.

Macron on paitsi sosiokulttuurisesti myös taloudellisesti hyvin liberaali.

Macron on Royalille parempi vaihtoehto kuin sosialistien vasemmistosiiven ehdokas Benôit Hamon, joka voitti esivaalit entistä pääministeriä Manuel Vallsia vastaan tammikuussa. Hamonin tehtävä olisi yhdistää hajanainen sosialistipuolue, mutta Macron hämmentää asetelmia. Macron on saanut jo nyt taakseen sosialisteja, joille Hamon on liian vasemmistolainen.

Oikeistolaiset taas saattavat pitää Fillonia liian vanhoillisena, joten keskustapopulistiksi nimetty Macron on varteenotettava vaihtoehto heillekin. Macron on tosin paitsi sosiokulttuurisesti myös taloudellisesti hyvin liberaali – asia, jota Ranskan sosialistit eivät hyväksy.

Macron – kupla vailla ideologiaa?

Macron ei ole esittänyt selvää ideologiaa. Tästä ja eliittipopulismista häntä on kritisoinut muun muassa Ehessin professori sosiologi Michel Wiveiorka.  Kampanjaa käydään henkilölähtöisesti. Hän esittää itsensä ulkopuolisena, systeeminvastaisena, mutta on eliittikoulut käynyt enarkki. Pohjois-Ranskassa Amiensissa syntynyt Macron harrasti kouluaikanaan väittelyjä ja runoutta. Hän myös nautti opettajien seurasta.

Macronin oma elämä on kuin hänen ihailemansa Emile Zolan novelli. 16-vuotiaana hän ihastui opettajaansa Brigitteen, ja perhe lähetti hänet pois Pariisiin Henri VI -lyseoon unohtamaan epäsopivan rakkauden. Pari kuitenkin avioitui vuonna 2007.

Macronin oma elämä on kuin hänen ihailemansa Emile Zolan novelli.

Macron opiskeli filosofiaa ja toimi maineikkaan filosofin Paul Ricoeurin tutkimusassistenttina. Lupaavan hallintouran hän jätti työskennelläkseen investointipankkiirina. Pankkiiriuralta hän hyppäsi Hollanden talousministeriksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut oma startup ja luennointi London School of Economicsissa.

Talousliberaali Macron ajoi useita uudistuksia. ”Loi Macron” -laki on nimetty Macronin mukaan. Se tarkoittaa muun muassa pidennettyjä kauppojen sunnuntaiaukioloaikoja.

Useiden analyytikkojen mukaan Macron ratsastaa mediahuomiolla ja on pelkkä kupla. Macron on kuin merkki, joka on brändätty onnistuneesti.

Sosiaalinen lahjakkuus ja kansakunnan terapeutti

Macron on luonnehtinut haluavansa olla ”kansakunnan terapeutti”. Häntä pidetään poikkeuksellisen miellyttävänä ja intohimoisena verkostoitujana. Hän kuuntelee ja antaa kohtaamisissa tunteen, että vastapuoli on poikkeuksellisen kiinnostava. Hän hallitsee diplomatian ja vaikuttaa erityisen maanläheiseltä Pariisin poliittisissa kabineteissa.

Macronin takana oleva kampanja ”En Marché” muistuttaa paljon startupia. Hänen sivuillaan kannattajat voivat tehdä suoran lahjoituksen.

Kampanjatoimisto muodostuu nuorista kolmekymppisistä menestyjistä, jotka ovat tiiviisti kiinni kannettavissa tietokoneissaan. Tunnelma on innostunut. Nyt muutetaan Ranskan poliittista kulttuuria.

Populismia ja uskonasioita – Macron, Le Pen, Fillon, Melenchon

Les Republicains -puolueen Fillonin kampanjaa on hämmentänyt niin kutsuttu Penelopegate. Fillon on maksanut vuosia vaimolleen palkkaa, eikä kukaan tiedä oikein mistä. Äskettäin myös Marine Le Pen myönsi maksaneensa palkkoja turvamiehelleen, jota ei oikeastaan ole.

Front Nationalen Le Pen on parhaansa mukaan yrittänyt häivyttää puolueen menneisyyttä ja korostaa tavallisuuttaan. Äskettäin hän esiintyi L´Emission Politique -televisio-ohjelmassa ennen kaikkea äitinä. Pehmeyttä imagoon on tuonut myös blogi, jonka merkinnöissä hän kävelee syleilevästi kohti merta, silittelee vasikan turpaa ja hellii kissoja. Vaalilause ”La France apaisée” lupaa rauhallista Ranskaa.

Oman leimansa Ranskan vaaleihin tuovat Venäjän vaikutusyritykset. Fillon ja Le Pen ovat myönteisiä Venäjä-politiikassaan, toisin kuin Eurooppa-myönteisenä profiloitunut Macron.

Viikko sitten levisi huhu Macronin homoseksuaalisuudesta, joka osoittautui perättömäksi. Yksityiselämä on perinteisesti pidetty poissa Ranskan politiikasta. Yksityiselämään kurkottamista voidaan pitää uusmoralismin oireena, mutta myös ”pipolisationin”, joka juontuu englannin sanasta ’people’ ja tarkoittaa politiikan viihteellistymistä.

Käynnissä olevat vaalit ovat ennen kaikkea henkilövaalit.

Käynnissä olevat vaalit ovat ennen kaikkea henkilövaalit, joissa keskeiseksi nousee turvallisuus, maahanmuutto ja islam. Eräänlaista uutta poliittista kulttuuria enteilee myös uskonnon mukaan tuominen politiikkaan. Vasemmistorintamaa  (Front Gauche) edustava Jean-Luc Melenchon kertoi katolisessa La Croix -lehdessä uskostaan.

Ranskassa on vallinnut vuodesta 1907 lähtien laïcité-periaate, jonka mukaan valtio ei tunnusta mitään uskoa. Henkilökohtaisista uskonasioista on perinteisesti vaiettu, eikä niitä ole erityisesti odotettu vasemmiston edustajilta.

Nyt kristinuskon tuominen politiikkaan on samalla vastaveto islamille. Siinä esitetään, että islam ei kuulu ”oikeaan” ranskalaisuuteen.

Mistä Macron-ilmiö kertoo?

Ranskan vaalit ja niiden gallupit ovat perinteisesti olleet ailahtelevia. Yksi tapahtuma voi heilauttaa asetelmat aivan toisin. Onko Macron-ilmiö jo taantumassa ja kyseessä vain kupla? Tällä hetkellä toista kierrosta on povattu Le Penille ja Macronille. Tilanne saattaa olla huhtikuussa jo toinen.

Macron-ilmiö kertoo kuitenkin siitä, että Ranskassa on väsytty perinteisiin puolueisiin ja politiikka on erityisen henkilökeskeistä. Vastatuulessa kompuroiva sosialistipuolue on sisäisen hajaannuksen vallassa. Sitä on luonnehdittu elefanttien hautausmaaksi.

Onko oikeisto–vasemmisto-jaon aika ohi, kun sekä Le Pen että Macron julistavat olevansa ”eivät oikealla eikä vasemmalla vaan koko Ranskan puolesta”?

Nyt käytävissä vaaleissa ei niinkään etsitä ideologiaa vaan ne käydään tunteiden voimalla.

Macron-ilmiö kertoo ”maltillisesta keskustapopulismista” ja myös Margaret Canovanin määrittelemästä vaalipopulismista. Se kertoo myös median hallinnasta, josta muina esimerkkeinä Ranskassa on tuotu esiin Nicolas Sarkozyn ja Donald Trumpin kampanjat.

Ranskassa, jossa äskettäin uutisoitiin taas lähiömellakoista, etsitään myös pelastajaa, joka pystyisi ihmeisiin ja eheyttäisi kansakunnan.

Nyt käytävissä vaaleissa ei niinkään etsitä ideologiaa vaan ne käydään tunteiden voimalla. Avainsanoja ovat muun muassa nationalismi ja kansallinen identiteetti.

VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin.  Keväällä 2017 Parkkinen toimii tuntiopettajana ja vierailevana tutkijana Université de Bourgognessa.

Lisää aiheesta

1 Trackbacks & Pingbacks

  1. Mitkä vaarat vaanivat demokratiaa? - Politiikasta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*