Mitä Ukrainan ja Venäjän joulukuinen sopimus tarkoittaa?

Ukrainalaisella rajavartioasemalla Harkovin lähistöllä vuonna 2006. Kuva: Katri Pynnöniemi

Tällä viikolla Ukrainan presidentti Janukovytš ja Venäjän presidentti Putin solmivat uuden sopimuksen, jonka avulla Venäjä turvaa puolustusteollisuutensa strategisten toimitusten jatkuvuuden Ukrainasta sekä vaikuttajan asemansa maan politiikassa ja taloudessa. Korruptoitunut ja autoritaarinen johto helpottaa Venäjän intressien edistämistä Ukrainassa.

Kuluneella viikolla Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš tapasi Moskovassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin, joka lupasi Ukrainalle mittavaa talousapua. Venäjä tarjoaa Ukrainalle maakaasun hinnanalennusta ja pitkäaikaista lainasopimusta. Venäjä leikkaa kaasun hintaa kolmanneksella ja ostaa Ukrainan joukkovelkakirjalainoja yli 11 miljardilla eurolla.

Sopimuksen lisäprotokollat konkretisoivat niitä ehtoja, joita maakaasun hintojen laskemiseen liittyy. Hinnat tarkistetaan joka kolmannes kuukausi ja lasketaan samalla formulalla, josta oli sovittu Timoshenkon hallituksen kanssa. Ainostaan koeffisientti muuttuu, mistä alennus tulee. Sopimukseen liittyy ehtoja, joiden avulla Venäjän valta Ukrainassa lisääntyy.

Lisää venäläistä kontrollia

Ukraina on luvannut, että Naftogaz kasvattaa jatkossa ostetun kaasun määrää, vaikka se on ollut laskemassa. Myöhemmin Janukovytš ilmoitti, että Ukrainan läpi kulkeva kaasuputkijärjestelmä on vaarassa, jos liian vähän kaasua kulkee sen kautta Eurooppaan. Erittäin todennäköisesti lähiviikolla on tulossa lisää uutisia, joissa kerrotaan yhteistyöstä tässä kysymyksessä.

Kaasusopimus ja teollisuusyhteistyö takaavat, että Ukrainan riippuvuus Venäjästä jatkuu. Ne takaavat sen, että kontrolli Ukrainan sota-, ilma-, avaruus-, sähkö- ja energiateollisuudesta siirtyy suurimmille venäläisille yrityksille. Suurin osa näistä tehtaista on edelleen Ukrainan valtion omistuksessa ja sijaitsee Itä-Ukrainassa. Juuri tämä talouden sektori ei ole ristiriidassa Janukovytšin varakkaiden tukijoiden etujen kanssa. Tämän sektorin kontrolli on yksi tarkemmista syistä, miksi Ukrainan rakentavat suhteet Euroopan unionin ja NATO:n kanssa ovat aina olleet ongelma Venäjälle.

Sopimuksen lisäprotokollassa on mainittu Antonovin rahtilentokoneiden valmistus yhteistyössä venäläisten tehtaiden kanssa. Venäjän armeijalla on jo olemassa merkittävä sopimus näistä lentokoneista. Antonov-matkustajakoneet sen sijaan ovat jääneet varjoon, koska ne olisivat tärkeä kilpailija epäonnistuneelle venäläiselle Sukhoi Superjetille. Sopimus osoittaa, että Ukrainan valtion omistuksessa olevat ja taloudellisesti erittäin kannattavat yritykset Turboatom, Pivdenmash ja Ivchenko-Progress ovat erittäin kiinnostavia kohteita venäläisille sijoittajille.

Venäjä haluaa, että Ukrainan vientiä ja talousliittoja koskevat asiat ja sopimukset EU:n ja muiden järjestöjen tai valtioiden kanssa sovitaan ensin Moskovan kanssa tai että Venäjä osallistuu neuvotteluihin. Jos Ukrainan toimet ovat ristiriidassa Venäjän kiinnostusten kanssa, se heti heijastuu kaasun hintaan.

Hajoaako Ukraina?

Mutta miten pitkälle Venäjä on valmis menemään omien intressiensä ajamisessa? Donetskin, Luganskin ja Krimin alueiden aluevaltuustot vaativat presidentiltä päättäväisempiä toimia mielenosoittajia vastaan ja nostivat esiin kysymyksen alueiden itsenäistymisestä. Ukrainan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan neuvoston pääsihteeri Andrei Kliuev, alueiden puolueen varajohtaja ja vahva Venäjän tukija, varoitti haastattelussa ulkomaalaiselle medialle, että Ukraina on vaarassa hajota kolmeen osaan: läntiseen ja itäiseen osaan sekä Krimiin.

Vaikka itäisen ja läntisen Ukrainan väliset erot ovat edelleen merkittäviä, Ukrainan valtion hajoaminen vaikuttaa hyvin kaukaiselta ajatukselta. Ukrainan eri alueiden erot ovat pääosin kielellisiä ja kulttuurisia, eivät etnisiä. Ei siis ole olemassa historiallis-kulttuurisia lähtökohtia itäukrainalaisen identiteetin synnylle. Idässä omituinen Soloda Ukraina -identiteetti ei täsmää Donetskin identiteetin kanssa, ja lännessä venäjänsuuntainen Zakarpattia-identiteetti ei täsmää Lvivin tai Ivan-Frankivskin identiteetiin kanssa.

Ukrainalaisen kulttuurin ja identiteetin vastakohtana voi pikemminkin nähdä ”neuvostoliittolaisuuden”. Ortodoksisen kirkon jakautumisella Kiovan ja Moskovan patriarkaattiin voi olla myös poliittista merkitystä.  Nykyinen poliittinen jakautuminen ei tarkoita, että on olemassa länteen suuntautunut Ukraina ja venäläinen Ukraina. Samalla tavalla kuin Venäjällä, myös Ukrainassa jotkut poliitikot käyttävät hyviksi neuvostonostalgiaa ja kulttuurista muistia, joka jäi jäljelle Neuvostoliiton kulttuurisen politiikan seurauksena.

Joulukuun sopimuksen mukaan Ukraina on luvannut osallistua hankkeeseen, jonka tavoitteena on rakentaa silta Venäjältä Krimille Kertšinsalmen yli. Edelliset Ukrainan presidentit ja hallitukset ovat estäneet tämän projektin etenemistä, sillä he ovat nähneet siinä vaaran Venäjän vaikutuksen kasvusta Ukrainan Krimillä. Samanlainen vaara liittyy sovittuun venäläisen armeijan tukikohdan uusimiseen.

Ei silti vaikuta uskottavalta ajatukselta, että Venäjä Janukovytšin tukijana ajaisi Ukrainan hajoamista. Venäjän motiivina on säilyttää tilanne ennallaan, heikentää Ukrainan johdon asemaa ja parhaassa tapauksessa ohjata Ukrainaa läheisemmin Euraasian unionin suuntaan.

Venäjä hyötyy korruptoituneesta johdosta

Korruptoitunut ja autoritaarinen johto helpottaa Venäjän intressien edistämistä Ukrainassa, kun taas läpinäkyvyyden ja demokraattisen vallankäytön omaksuminen vaikeuttaisivat sitä. Venäjän maakaasun vienti Eurooppaan on edelleen riippuvainen siitä, että Ukrainan halki kulkeva putkijärjestelmä toimii ongelmitta. Ukrainan hajoaminen olisi suuri riski sekä Venäjän Gazpromille että sotateollisuudelle.

Lisäksi Venäjälle on tärkeä varmistaa, ettei Ukrainasta tule ”huonoa esimerkkiä” Venäjälle itselleen. Armeniassa vierailleen presidentti Putinin puheet ”pogromeista Ukrainassa” olikin suunnattu ennen kaikkea kotimaiselle yleisölle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että myös Venäjän intresseissä on varmistaa, etteivät suurmielenosoitukset johda Ukrainan hallituksen kaatumiseen.

Tilanteen radikalisoituminen ja Itä-Ukrainan itsenäisyyttä puuhaavien tahojen toimet heikentävät Janukovytšin asemaa entisestään. Mielenosoitukset ovat tuoneet selvästi esille Janukovytšin johtaman alueiden puolueen sisäiset jakolinjat. Puolueessa on vahva Venäjää kannattavien siipi, eikä puolueen hajoaminen ole lainkaan mahdoton ajatus. Pääministeri Azarovin hallitus kaatuu, jos venäjänmieleisten ja länsimieleisten oligarkkien välille syntyy erimielisyyttä.

On epäilty, että Janukovytšin tähtäimessä on vuoden 2015 presidentinvaalit. Euromaidanin vaatimuksien toteutuminen voisi osittain korjata hänen mainettaan, erityisesti kun hänen vahvat kilpailijansa Julia Tymoshenko ja Vitali KIitshko on pelattu ulos. Verolakiin tehtyjen muutosten johdosta näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että vaalikomissio voisi rekisteröidä Vitali KIitshkon ehdokkuuden. Ukrainan parlamentti on antanut armahduksen kaikille Euromaidanin aktivistille, joita vastaan valtio on nostanut syytteet. Mutta mielenosoittajien julkistetussa manifestissa on edelleen pitkä lista toteutumattomia vaatimuksia jäljellä.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*