Nettidemokratia haastoi enemmistödemokratian vaan ei korruptioväitteitä Unkarissa

Budapestin kaduilla osoitettiin mieltä hallituksen kaavailemaa internetveroa vastaan. Pääministeri Orbán perääntyi veroaikeissa. Vaikka vero on suunniteltu operaattoreiden maksettavaksi, netti on henkilökohtainen asia. Kuva: Wikimedia Commons (Darkone)

Horjuttiko internetveroskandaali päähallituspuolue Fideszin valtaa? Hallitus aliarvioi yhteiskunnan digitalisoitumisen, mutta peitti länsimaisia teleyhtiöitä vastaan keksityllä internetveroskandaalilla Yhdysvaltain korruptioväitteet.

Saavuin tutkimusvisiitille Budapestiin viime sunnuntaina samaan aikaan, kun tuhannet ihmiset osoittivat mieltään keskustassa internetveroa vastaan. Fideszin eduskuntaryhmän puheenjohtaja esitti maanantaina uudistetussa ehdotuksessa internetveroksi alkavalta gigabitiltä 0,48 euron (150 HUF), ja yksityishenkilöille maksimissaan 2,26 euron (700 HUF) ja muille n. 16 euron (5000 HUF) kuukausittaista internetveroa. Paikallisen hintatason huomioiden(kin) nämä ovat isoja summia.

Internetvero on osa puhelinveropakettia, ja ideologia paketin taustalla on verottaa tuottoisia länsimaisomisteisian telekommunikaatioalan yhtiöitä. Verotuotoilla on tarkoitus kohentaa EU-standardien mukaista laajakaistaverkkoa. Vero voidaan kuitenkin myös perustellusti nähdä hyökkäyksenä sananvapautta ja kansainvälistymistä vastaan. Skandaalin ajoitus on taktinen: Fidesz tahtoi jälleen kerran hämmentää mediamyllyä juuri silloin, kun heillä oli ”tilanne päällä” imagonhallinnassa. Se ei kuitenkaan osannut arvioida, kuinka tulenarka puhelinverosta esiin nostettu internetvero onkaan.

Nopeasti digitalisoitunut yhteiskunta

Jos internetvero oltaisiin keksitty kymmenen vuotta sitten tai edes neljä vuotta sitten, kun Fidesz valittiin päähallituspuolueeksi, tilanne olisi ollut erilainen. Asuin ensi kertaa tutkijana Unkarissa 1999-2000, jolloin tosin tein vasta kandintyötäni, ja sen jälkeen vierailin täällä väitöskirja- ja postdoc-tutkijana 2002-2009. Mietin miten helppoa elämä Unkarissa tällä vuosikymmenellä onkaan. Asunnon löytää saman tien netistä. Perhekin viihtyy hyvin, kun pysymme yhteydessä sukulaisiin Skypen avulla ja suomalaiseen kulttuuriin (Pikku Kakkoseen ja jääkiekon Liigaan) nopean nettiyhteyden kautta. Ennen (perhettä) kökin nettikahviloissa tai olin hitaan yhteyden varassa. Viikonloppuja vietin maaseudulla nettikatveessa umpiunkarinkielisessä perheessä. Eräänä päivänä siellä olikin tietokone ja nettiyhteys, ja pian sen jälkeen perheen 70-kymppinen äitikin skypetti päivittäin Englantiin lapsenlapselleen.

Viidentoista vuoden aikana unkarilaisten internetin käyttö on noussut alle seitsemästä prosentista yli 70 prosenttiin. Väittelin tohtoriksi vuonna 2006 ja vuonna 2007 unkarilaisista 35 prosenttia käytti internetiä. Fideszin noustessa valtaan kahdeksan oppositiovuoden jälkeen vuonna 2010, 62 prosenttia käytti nettiä. Toisen tutkimuksen mukaan vuonna 2008 aikuisväestöstä 52 prosenttia oli internetlukutaitoisia. 40 prosenttia käytti nettiä viikoittain ja puolet internetkäyttäjistä oli aloittanut netin käytön viimeisen kahden vuoden aikana.

Yhteiskunnan digitalisoituminen on tapahtunut nopeasti. Vuonna 2008 digitaitoisia kansalaisia oli 52 prosenttia aikuisväestöstä ja 40 prosenttia käytti nettiä vähintään kerran viikossa. Yhteisöpalvelu Iwiwillä oli 4 miljoonaa käyttäjää, Facebookilla 550 000. Vuonna 2012 Facebookin käyttäjiä oli 4,2 miljoonaa eli sama 43 prosenttia väestöstä kuin Suomessa. Esimerkiksi nettishoppailu on yli tuplaantunut siitä, kun viimeksi asuin Unkarissa vuonna 2009. Viime vuonna joka viides aikuinen oli tehnyt nettiostoksia, tänä vuonna joka kolmas. Vuoden 2014 alussa 40 prosenttia säännöllisesti nettiä käyttävistä yli 18-vuotiaista koki, että internetin pitäisi olla ihmisoikeus. Jos samaa asiaa kysyttäisiin nyt, lukema olisi varmasti suurempi, sillä esitys verosta on politisoinut asian.

Itävallansuomalainen Unkarin politiikan kommentaattori Johanna Laakso kysyy, kuinka unkarilaiset pitävät yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa internetveron jälkeen. Etenkin vuonna 2006 alkaneen talouden alamäen seurauksena unkarilaisia on muuttanut massoittain ulkomaille työn perässä. Onkin väitetty, että internet-veroa pitäisi kutsua Skype-veroksi.

Joulukuussa 2009 unkarilaisesta aikuisväestöstä 58 prosenttia väitti olevansa kiinnostunut maansa talous- ja poliittisesta elämästä. Heistä noin puolet, 29 prosenttia, pyrki pysymään asioista ajan tasalla. Netti oli tärkeässä roolissa jo silloin: 12 prosenttia luki päivälehtiä ja 30 prosenttia ainakin yhtä uutissivustoa päivittäin.

Neljä vuotta sitten ryhtyessään kiistellyn medialain tekoon Fidesz pyrki rajoittamaan median valtaa ja tulonmuodostusmahdollisuuksia. Tänä vuonna progressiivinen, jopa 40 prosentin mainosvero kohdistui nimenomaan mediaan. Unkarilainen mediakenttä onkin ulkomaalaisten omistuksessa – mukaan lukien Sanoma-konsernin. Freedom Housen raportin mukaan konservatiivisten ja oikeistolaisten medioiden määrä on kasvanut, kiitos Fidesziä lähellä olevien tahojen taloudellisen panoksen moninkertaistumisen. Myös ulkomaan uutisten määrä on vähentynyt mediassa, etenkin hallitukselle kriittisten äänien osalta. Kuitenkin verkkomedia on lisännyt median moninaisuutta.

Edellisellä hallituskaudella vuosituhannen vaihteessa pääministeri Viktor Orbán oli jo ehtinyt väittää ulkomaalaisen lehdistön levittävän valheita Unkarista ulkomailla, nimeten tähän erityisesti syyllistyneet New York Timesin, Die Zeitin ja Le Monden. Unkarissa on siis sosiaalisen median (tässä esimerkkinä Facebook) yleisyyden vuoksi potentiaalia erilaisten näkökulmien jakamiseen. Internetverolla voisi olla sellainenkin seuraus, että se vähentää netin käyttöä. Samalla se voi vähentää myös ulkomaalaisen median käyttöä ja yhteyksien ylläpitoa maan ulkopuolelle.

Nettidemokratia haastaa enemmistön demokratian

Aiemmin tällä sivustolla kirjoitin siitä, kuinka Orbánille ja unkarilaiselle oikeistolle liberalistit ovat vastustajia historiallisista syistä. Liberalismista on muotoutunut kirosana. Ennen Orbán kamppaili sosialismia vastaan, nyt sosialistipuolue on näivettynyt yhdeksi oppositiopuolueista, ja valtaa pitävänä puolueena Fideszin on muutenkin hankala syyttää (entisiä) kommunisteja talousvaikeuksista. Ellei lähdetä nimeämään vaikkapa pieniä etnisiä ryhmiä Unkarissa, sisäisiä vastustajia ei ole muita kuin hajanainen oppositio, josta voi nostaa esiin liberalismin. Etenkin, kun vuoden 1990 vaalien kakkonen, liberalistipuolue SZDSZ, on jo hajonnut.

Liberalismin vastustus tarkoittaa Orbánille nimenomaan vuotta 2010 edeltävän ajan vastustamista. Lähtökohtaisesti se on siis kontekstisidonnainen termi. Orbánin väite siitä, että demokratiaa voi olla monenlaista, paljastaa, että demokratia otettiin käytännössä annettuna 1990- ja 2000-luvuilla. Vaalilakiuudistuksistakin näkee, että Orbán tahtoo siirtyä liberaalista demokratiasta enemmistödemokratiaan, joka ei tietenkään liberaalista näkökulmasta edes ole demokratiaa.

Veljeily Putinin Venäjän, Erdoğanin Turkin ja Kiinan kanssa puolestaan kertoo siitä, että ystävät Euroopassa ovat harvassa Berlusconinkin siirryttyä taka-alalle. Europuolueensa ryhmästä Orbán ei saa samalla tavalla tukea kuin mitä voisi saada avoimen populistisessa ryhmässä, ja nimelliset populistitkin ovat oikeastaan levittäytyneet eri europuolueisiin. Unkarissa myös Jobbik haastaa Fideszin populistipuolueena.

Valtiokeskeinen oikeistolaisuus on tarkoittanut valtion monopolin ulottamista tietyille alueille ja vallan keskittymistä. Siitä on kyse myös tässä uudistuksessa. Se ei ole juurikaan uutta aiempaan fideszläiseen politiikkaan verrattuna. Luultavasti telealan verotus oli ässä, joka oli tarkoitus heittää jossain vaiheessa. Sen sisään oli myös piilotettu internetverotus.

Keskustelua herättävä ässä piti heittää pöytään siinä vaiheessa, kun tilanne alkoi käydä tukalaksi. Näin kävi, kun Yhdysvallat päätti estää korruptoituneiksi katsomiensa noin kymmenen unkarilaisten henkilön pääsyn maahan. Unkari rinnastui roistovaltioihin. Perusteena oli hallinnon läpinäkyvyyden ja demokratian vastainen taistelu. Oppositionettilehden nimettömien lähteiden mukaan kyseessä oli valtion EU-rahoitteisten hankkeisiin osallistuminen, jonka ehtona yhdysvaltalaisyrityksille olisi ollut tiettyjen henkilöiden palkkaaminen.

Internetvero jätti hallituksen näkökulmasta kovin nolon skandaalin varjoonsa niin Unkarissa kuin ulkomaillakin. Media pääsi puhumaan omasta enfant térriblestaan, antidemokraattisesta pääministeri Orbánista.

Fidesz kuitenkin aliarvioi internetin merkityksen nyky-Unkarissa. Internet on paitsi vapaan tiedonsiirron väline myös massojen arjen työkalu. Vaikka vero on suunniteltu operaattoreiden maksettavaksi, netti on henkilökohtainen asia. Kuukausittainen maksu kuluttaa sekä kukkaroa että oikeudenmukaisuuden tunnetta.

Joukkoprotestit tiivistyvätkin hallituksen, Fideszin ja Orbánin kritiikiksi. Uusia vaalejakin on toivottu. Mutta vaikka enemmistö tahtoisikin ”nettidemokratiaa”, oppositio on yhä hajanainen eikä muodosta kunnollista vaihtoehtoa. Jos oppositiojohtajat vain malttaisivat luopua hiekkalaatikkoleikeistään, protestiliikkeestä voisi löytää uusia naamoja ja ideoita yhtenäisen opposition johtoon.

Viikon päätteeksi Orbán tuli lopulta vastaan ja totesi, että tässä muodossaan internetveroa ei voida toteuttaa. Internetvero uhkasi Fideszin valtaa. Toisaalta sen varjoon oli jo ehtinyt jäädä skandaali siitä, että Yhdysvaltalain suurlähetystö eväsi maahanpääsyn tietyiltä unkarilaiselta, mukaan lukien kuudelta Unkarin hallitusta lähellä olevalta virkamieheltä. Kukapa tätä enää muistaa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*