Operaatio Mos Maiorum: Euroopan turvallisuutta parantamassa?

Kansalaisjärjestöt eri puolilla Eurooppaa ovat levittäneet poliisioperaatiosta varoittavia julisteita. Ne kehottavat paperittomia siirtolaisia valppauteen asemilla ja eurooppalaisilla rajoilla.

EU:n yhteinen poliisioperaatio Mos Maiorum heikentää unionin asemaa uskottavana ihmisoikeuksien puolestapuhujana.

Maanantaina 13. lokakuuta käynnistyi EU-maiden yhteinen kaksi viikkoa kestävä operaatio Mos Maiorum (lat. vanhimpien tavat). EU:n puheenjohtajamaana toimivan Italian sisäministeriön johdolla toteutettavan operaation tavoitteena on selvittää paperittomien siirtolaisten reittejä Eurooppaan sekä saada tietoa laittoman maahantulon taustalla toimivasta järjestäytyneestä rikollisuudesta. Erilaisten arvioiden mukaan Euroopan unionin alueella saattaa olla lähes puoli miljoonaa paperitonta eli laittomasti unionin alueelle tullutta henkilöä. Kansallisesti kustannettavaan operaatioon osallistuu tuhansia poliiseja yksittäisistä Schengen-maista. Yksi Schengen-maa on kieltäytynyt osallistumasta operaatioon.

Euroopan unioni on valmistellut Mos Maiorum -operaatiota osana viimeaikaisia koko unionin kattavia yhteisiä turvallisuustoimia. Julkilausuttuna tavoitteena on jäljittää ja heikentää rikollisryhmittymiä, jotka organisoivat ihmissalakuljetusta Eurooppaan ja hallinnoivat Schengen-alueen sisäisiä reittejä. Operaation yksityiskohtia, kuten tarkkoja päivämääriä, on haluttu pitää salassa, jotta sen tulokset olisivat mahdollisimman hyviä.

Monet tahot raivostuivat operaatiosta sen tultua julki. Kansalaisjärjestöt ovat levittäneet varoituksia siirtolaisten keskuuteen ja järjestäneet mielenilmauksia operaatiota vastaan. Vaikka Mos Maiorum olisi suunnattu pääosin rikollisjärjestöjä vastaan, se näyttäytyy nyt pikemminkin paperittomiin siirtolaisiin kohdistuvana kontrolli- ja puhdistusoperaationa. Suurta huolta liittyy erityisesti siihen, mitä operaation aikana haastatelluille tai kiinni otetuille ihmisille tapahtuu tietojen keruun jälkeen.

Mikä on Mos Maiorum?

Mos Maiorum-operaation aikana poliisit valvovat tehostetusti rajanylityspaikkoja, kiertävät rautatieasemia, satamia ja muita risteyskohtia ottaen kiinni paperittomia siirtolaisia. Operaation tavoitteiden mukaan poliisien tulisi selvittää siirtolaisten henkilötietoja sekä yksityiskohtia heidän matkastaan Eurooppaan. Erityisesti halutaan tietää matkan hinta, reitin lähtö- ja päätepisteet sekä matkan järjestelyissä avustaneiden henkilöiden nimet. Lisäksi väärennetyt henkilö- ja matkadokumentit sekä mahdolliset turvapaikkahakemuspaperit pyritään ottamaan talteen. Tietojen toivotaan johtavan laitonta siirtolaisuutta organisoivien rikollisliigojen jäljille. Kansallisten koordinaattorien on määrä lähettää kerätyt tiedot päivittäin operaatiota hallinnoivalle Italian sisäministeriölle.

Saatuja tietoja hyödynnetään operaatiota koskevan asiakirjan mukaan tiedustelu- ja tutkimustarkoituksiin. Operaation päätösraporttia on määrä tarkastella joulukuussa Euroopan unionin neuvoston työryhmissä. Operaation yhteenvedon pohjalta tarkoitus on lisäksi tulevaisuudessa laatia EU:n yhteisiä käytäntöjä rajavalvontaan ja tiettyjen rajanylityspaikkojen kontrollointiin.

Operaatio tuntuu perustuvan ajatukselle, että viranomaisten on mahdollista saada tietoja paperittomilta siirtolaisilta. Tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä. Monesti laittomasti EU:n alueella olevat eivät ole halukkaita kertomaan yksityiskohtia matkastaan tai ehkä toistavat heille annettua tarinaa. On vaikeaa kuvitella, mikä motivoisi heitä avautumaan viranomaistahoille. Ja vaikka tietoa saataisiin, sen luotettavuus on heikolla perustalla.

EU:n siirtolaispolitiikka kritiikin kohteena

EU:n rajavalvontakäytännöt ja siirtolaisuuspolitiikka ovat herättäneet tiukkaa arvostelua tilanteessa, jossa lähialueiden levottomuudet ovat saaneet aikaan valtavaa ihmismassojen liikehdintää.  Vuonna 2013 siirtolaisvirrat olivat korkeimmillaan sitten toisen maailmansodan, ja yli puolet liikkeellä olevista ihmisistä oli lähtöisin kolmesta maasta: Afganistanista, Syyriasta ja Somaliasta. Monien mielestä EU:n ja sen jäsenmaiden tulisi kantaa kortensa kekoon tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Toisaalta monissa EU-maissa siirtolaisuuspolitiikka on kiristynyt mielipideilmaston muuttuessa. Poliittisia päätöksiä on vaikea tehdä tilanteessa, jossa niillä ei ole kansan tukea.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi heinäkuussa raportin, jossa se kritisoi EU:n tapaa lukita ulkorajojaan. Amnestyn mukaan EU ja sen jäsenmaat käyttävät valtavia summia rajavalvontaan sen sijaan, että pyrkisivät ohjaamaan näitä varoja siirtolaisten vastaanottamiseen, hyvinvointiin ja integroimiseen. EU:n siirtolaisuuspolitiikka on ollut tehotonta ja keinot saapua laillisesti unionin alueelle vähäisiä. Sen sijaan EU pyrkii ulkoistamaan siirtolaisuuden hallintaa kolmansiin maihin, joissa heidän olosuhteensa ovat usein erittäin huonot. Raportti suosittaa, että EU huomioisi paremmin ihmisoikeusnäkökulman rajavalvonnassaan ja rahoittamissaan projekteissa sekä jäsenmaissa että kolmansissa maissa.

EU:n yhteinen rajavalvontavirasto Frontex on perustamisestaan 2005 lähtien ollut jatkuvan kritiikin kohteena. Turvallisuus- ja ihmisoikeusnäkökulmien yhdistäminen sen toiminnassa on ollut haasteellista. Frontex on enemmän jäsenmaiden toimintaa koordinoiva EU:n virasto kuin itsenäinen toimija. Siksi se myös korostaa jäsenmaiden velvollisuutta kantaa vastuuta operaatioiden ihmisoikeusulottuvuuksista.

Frontex sai myös Mos Maiorum -operaatiosta kritiikkiä, jonka seurauksena se julkaisi verkkosivuillaan omaa osuuttaan selventävän lausunnon. Sen mukaan virastolla ei ole ollut mitään roolia operaation suunnittelussa tai täytäntöönpanossa. Frontex on ainoastaan jakanut tietoa ja riskianalyysejä, ja silloinkin Italian pyynnöstä. Frontex haluaa korostaa että kyseessä on Schengen-alueen sisäinen poliisioperaatio, jolla ei ole tekemistä sen oman vastuualueen eli ulkorajavalvonnan kanssa.

Italia tavoittelee ”solidaarisuutta” EU-tasolla

Kenelle siis kuuluu päävastuu Mos Maiorum -operaatiosta? Ei ole lainkaan yllättävää, että kyseessä on Italian EU-neuvoston puheenjohtajuuskauden hanke ja sitä koordinoi Italian sisäministeriö. Italian puheenjohtajuuskauden ohjelmassa maahanmuuttokysymysten yhteinen ratkaiseminen sekä ulkorajojen tehokas valvonta asetetaan keskeisiksi tavoitteiksi. Koska siirtolaisuus asettaa merkittäviä paineita tiettyjen maiden vastaanottojärjestelmille, Italia pyrkii tavoitteidensa mukaisesti ”edistämään solidaarisuutta EU-tasolla”.

Solidaarisuus merkitsee käytännössä sitä, että muiden EU-maiden tulisi kantaa osansa taakasta, jota kasvavat siirtolaisvirrat aiheuttavat monille Etelä-Euroopan maille. Italia on jo pitkään äänekkäästi ajanut vastuunjakamista EU-tasolla siirtolaisuuskysymyksissä ja valittanut kuinka unioni on jättänyt sen yksin ongelman kanssa. Monet Etelä-Euroopan maat ”vuotavat” siirtolaisia muualle EU:n alueelle, koska niiden on käytännössä mahdotonta selviytyä tulijoiden määrästä. Osittain operaatio Mos Maiorum pyrkii myös selvittämään siirtolaisten liikettä Schengen-alueen sisällä eli sitä, miten ihmiset kulkeutuvat alkuperäisistä tulopaikoistaan pidemmälle Eurooppaan.

Italia peräänkuuluttaa ohjelmassaan EU:n yhteisen siirtolaisuuspolitiikan kehittämistä erityisesti vastaamaan EU:n kasvuagendan tarpeita. Tämä tarkoittaa vahvasti eriyttävää siirtolaisuuspolitiikkaa, jossa EU:n alueelle pääsy taataan vain niille tulijoille, joiden kieli- ja koulutustaso on riittävä. Italia, ja laajemmin myös EU, pyrkii vähentämään siirtolaisuutta erilaisin yhteistyöjärjestelyin lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.

Tarvitaan pidemmän tähtäimen politiikkaa

Huoli Euroopan unionin turvallisuudesta lähialueiden levottomuuksien valossa on oikeutettua. On todennäköistä että osa EU:n alueelta lähteneistä ns. vierastaistelijoista pyrkii jossain vaiheessa takaisin kotimaihinsa. Yhteiset EU-tason pohdinnat, tiedonjako ja rajavalvonta ovat tärkeässä asemassa näiden turvallisuusuhkien torjunnassa. Silti Mos Maiorumin kaltaiset operaatiot helposti herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Vaikka operaatio olisi suunnattu järjestäytynyttä ihmissalakuljetusta vastaan, se näyttäytyy helposti massiivisena paperittomia siirtolaisia vastaan suunnattuna operaationa. On perusteltua kysyä, voiko tällainen operaatio todella tuottaa merkittäviä tuloksia kamppailussa järjestäytynyttä ihmissalakuljetusta vastaan. Resursseja ei ehkä ole kohdistettu täysin oikeaan osoitteeseen.

EU:n tulisikin nähdä pidemmälle. EU:n alueelle pyrkivien määrä tulee tuskin vähenemään merkittävästi lähiaikoina. Poliittisia päätöksiä tarvitaan ongelman lievittämiseksi, mutta ne eivät ole helppoja. Tällä hetkellä unionin rajavalvontakäytännöt ja siirtolaisuuspolitiikka heikentävät EU:n kansainvälistä mainetta ja uskottavuutta ihmisoikeuksien puolustajana. Missä ihmisoikeuksia kunnioittavia käytäntöjä kyetään pitämään yllä, jos ei EU:n sisällä ja ulkorajoilla?

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*