Romantiikan paluu

Albert Bierstadt: Storm in the mountains, n. 1870

Monet kysyvät, miksi huuhaata uskotaan ennemmin kuin tiedettä. Ilmiötä on selitetty yhteiskuntaa muuttaneilla teknisillä välineillä, kuten älypuhelimilla ja sosiaalisella medialla, jotka mahdollistavat saman henkisten eristäytymisen muiden ajatuksilta ja vaikutteilta. Myös väestön kohonneen koulutustason ja jopa tieteen kansantajuistamisen tai popularisoinnin on arveltu vähentäneen luottamusta tieteeseen vahvistamalla ihmisten tunnetta omaan asiantuntijuuteen.

Selitykset ovat kuitenkin pitkälti hajanaisia ja vailla huomiota historiasta, ja osa voisi periaatteessa johtaa myös täysin päinvastaiseen lopputulemaan. Saman henkiset ovat aina järjestäytyneet omiksi ryhmittymiksi esimerkiksi uskonlahkoihin ja yhdistyksiin, ja keskustelua on käyty ilman ulkopuolisia vaikutteita tapahtumissa ja kokouksissa tai omalle ryhmittymälle suunnatuissa jäsenkirjeissä tai lehdissä.

Kohonnutta koulutustasoa ja tieteen kansantajuistamista voisi yhtä hyvin pitää tieteen luottamusta lisäävänä tekijänä, kun edellytykset periaatteessa paranevat kyseenalaistaa maalaisjärjellä perusteltuja tavanomaisia olettamuksia ja ymmärtää tieteellisiä totuusväittämiä.

Postmodernin henki

Aiemmin selitystä tieteenvastaisuudelle haettiin yhteiskunnan postmodernista ajan hengestä. Perusteluna oli, että postmodernismin filosofisena vaikutteena toiminut moderni ranskalainen filosofia, jossa yksinkertaistaen korostetaan totuusväittämien olevan sekä tutkimuskohteen viitekehyksen että sen ymmärtämiseen käytettävän tulkinnallisen viitekehyksen tulosta, avasi epistemologisen Pandoran lippaan, joka oikeutti äärimmäisen relativismin.

Aiemmin selitystä tieteenvastaisuudelle haettiin yhteiskunnan postmodernista ajan hengestä.

Viimeaikaisissa puheenvuoroissa tiedekritiikkiä on kuitenkin pidetty pikemmin pyrkimyksenä yksinkertaistaa monimutkaisia asioita eli reaktiona postmodernismille. Luomisopin lisäksi suosiotaan ovat kasvattaneet esimerkiksi rokotevastaisuus ja usko vaihtoehtoisiin hoitokeinoihin ja käsittelemättömiin ruoka-aineisiin. Selityksenä on pidetty kaipuuta menneeseen, perinteiseen ja aitoon, joista haetaan turvaa postmodernia yhteiskuntaa leimanneista kaoottisuudesta ja ironiasta.

Kaipuu vanhaan ja aitoon

Kaipuu menneeseen ja aitoon ei ole varsinaisesti uutta. Vastaavanlainen liike tuli 1700-luvun lopulla tunnetuksi romantiikkana, joka syntyi Manner-Euroopan taiteessa ja filosofiassa. Lähtölaukauksena romantiikalle pidetään usein saksalaisen Friedrich Maximilian von Klingerin näytelmää Sturm und Drang (Myrsky ja kiihko), joka antoi nimen myös taidesuuntaukselle, jossa korostetaan yksilön kokemaa tunnetta.

Romantiikan syntyä pidetään yleisesti reaktiona valistukselle, joka pyrki järkeistämään maailmaa. Tunteiden lisäksi romantiikassa korostui kaipuu aitoon ja paluu luontoon. Myös kiinnostus henkisyyttä kohtaan ja yksilöiden poikkeuksellisille ominaisuuksille eli neroudelle voimistui. Tästä viitekehyksestä katsottuna reaktiot postmodernismille ovatkin lähinnä historian riimittelyä.

Kaipuu aitoon ilmenee tänä päivänä varsin laajasti elämäntavoissa. Erityisesti kosmopoliittiset, koulutetut nuoret aikuiset ovat jo jonkin aikaa olleet innostuneita elämysmatkailusta. Perinteisten turisteille rakennettujen matkakohteiden sijaan on matkustettu omatoimisesti keskelle paikallisväestöä ja nukuttu hotellien sijaan kyläläisten nurkissa betonilattialla. Aitoutta edustavat turisteja varten tuotettujen kansanpukuihin pukeutuneiden tanssijoiden sijaan paikalliset arjen käytännöt, joihin turisti osallistuu hetkeksi.

Tunteiden lisäksi romantiikassa korostui kaipuu aitoon ja paluu luontoon.

Aitouden ilmentymisenä on pidetty myös tunteiden näyttämistä, mikä näkyy hyvin viihdeteollisuudessa. Yksi aitouden hakemisen kotimainen ilmentymä on suosittu Vain elämää -sarja, jossa saman katon alle kootut suomalaiset muusikot rituaalimaisesti kyynelehtivät omien kappaleiden hieman muunneltujen versioiden soidessa.

Varsinaiseksi villitykseksi on noussut halu tunnustaa ylivertaisia yksilöitä, jotka jollakin poikkeuksellisella ominaisuudellaan yltävät ennen näkemättömiin suorituksiin. Nykyaikaisia neroja haetaan järjestään huippuammattilainen haussa -konseptilla, joka taipuu erilaisille aloille ja monenlaiseen mediaan.

Romantiikan piirteitä on helppo havaita yhteiskunnassa. Romantiikan ilmenemisessä tulisi kuitenkin miettiä ennen kaikkea sen mahdollisia seurauksia. Perinteinen romantiikka kehittyi 1800-luvulla kansallisromantiikaksi, jossa moni on nähnyt kylvetyn siemenen 1900-luvun nationalismille. Nationalismin vahvistumisesta löytyy viitteitä ympäri maailman.

Ei ole vaikea löytää modernin romantiikan ja nationalismin yhtymäkohtia, kuten itsensä kreationistiksi ja kansallismieliseksi julistaneesta Laura Huhtasaaresta tai eroa Euroopan unionista ajavan kansallispuolueen Sami Kilpeläisestä, joka haluaa koulujen palaavaan tiukan kristilliseen maailmankuvaan.

Romantiikan ilmenemistä tulisi tutkia ennen kaikkea nykyisten instituutioiden välittämänä ymmärtääksemme, mitä siitä voi seurata.

Romantiikka näyttäisi vaikuttavan yhteiskuntaan monella tapaa myös nykyaikana. Viihteessä romantiikka ei välttämättä aiheuta tunneähkyä suurempaa vaikutusta ja elämysmatkailussa suurimman riskin kantanee yksilö altistuessaan vieraille taudeille. Kansanliikkeissä ja politiikassa seuraukset voivat olla vakavammat niiden kohdistuessa laajemmin yhteiskuntaan. Romantiikan ilmenemistä tulisi tutkia ennen kaikkea nykyisten instituutioiden välittämänä ymmärtääksemme, mitä siitä voi seurata.

VTM Isak Vento on väitöskirjatutkija Helsingin ylipiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella. Hänen väitöskirjansa käsittelee politiikan toimeenpanon uusia välineitä ja niiden demokratiavaikutuksia. Vento on erityisesti perehtynyt Euroopan unionin rakennerahastoihin ja niiden hankkeisiin. Vento on myös Valtiotieteellisen yhdistyksen johtokunnan jäsen. Vento on vastuussa Politiikasta-lehden ruotsinkielisestä toimituksesta.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*