Puolustusmäärärahoille kyllä, Natolle ei ehkä ja liittoutumattomuus jatkoon

Hyvät naapuruussuhteet mainitaan usean puolueen vastauspaperissa, mutta ero Kekkosen ajan nöyristelyyn on selvä. Enää ei ole edes varmaa, olemmeko liittoutumattomia vai sotilasliittoon kuulumattomia. Kuva: Wikimedia Commons (Anneli Salo)

Hallitustunnustelija Juha Sipilä kokosi listan kysymyksistä, joihin halusi eduskuntapuolueilta vastaukset. Yksi kysymys koski erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Seuraavassa analyysissä käydään puolueiden vastauksia läpi.

Eduskuntapuolueet julkistivat vastauksensa hallitustunnustelija Juha Sipilälle (kesk.) juuri ennen vappua. Suurimman kohun sai aikaan perussuomalaisten eduskuntaryhmä, jonka vastaukset eivät keskustaa tyydyttäneet. Sipilän ja puoluesihteeri Timo Laanisen kommenteista pystyi päättelemään, että varsinkin maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevät vastaukset olivat muuta kuin aiemmissa keskusteluissa oli sovittu.

Sipilän 15 kysymyksen listalla oli myös yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä kysymys: ”Mitkä ovat mielestänne Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kansainvälisen yhteistyön keskeiset linjaukset?” EU-politiikkaa käsiteltiin omassa kysymyksessä, mutta tässä keskityn analysoimaan puolueiden vastauksia edellä mainittuun kuudenteen kysymykseen.

Puolustuspolitiikka keskiössä

Puolueiden vaaliohjelmien perusteella oli odotettavissa sekä varsin perinteisiä lausuntoja Suomen kansainvälispoliittisesta asemasta että turvallisuuspolitiikan perinteisen, puolustuspolitiikkaa korostavien linjauksien esittämistä. Puolueet pysyivät linjauksissaan hyvin uskollisina vaaliohjelmilleen.

Suomen keskeisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ja näkymiä eriteltiin jokaisessa vastauksessa. Mikäli vastaukset leikattaisiin irti alkuperäisestä yhteydestä, olisi varsin vaikea yhdistää niitä oikeaan puolueeseen.

Keskusta, perussuomalaiset, SDP, vihreät ja vasemmistoliitto linjasivat sotilaallisen liittoutumattomuuden Suomen turvallisuuspolitiikan ytimeksi.

Perussuomalaisilla liittoutumattomuus muodostaa yhden kivijalan asevelvollisuuden ja koko maan puolustuksen kanssa. Keskustan kolmijalassa liittoutumattomuus on yhdessä hyvien naapurisuhteiden ja kansainvälisen yhteistyön kanssa. Vasemmistoliitto korostaa liittoutumattomuuden ja kansainvälisen rauhanvälittämisen yhteyttä.

SDP:n on vastauksissaan vaikea hahmottaa liittoutumattomuuden käsitettä. Ensin Suomi on ”sotilasliittoon kuulumaton Euroopan unionin jäsenvaltio”, myöhemmin Suomen tärkeänä yhteistyön muotona nähdään ”Pohjolan kahden liittoutumattoman maan” yhteistyö. Perinteisesti Nato-kumppanuuden ja kansainvälisen verkostoitumisen aikana liittoutumattomuuden käsitettä on korvattu kompleksisemmalla ilmaisulla, jota SDP ensin käyttää.

Muut puolueet eivät nosta sotilaallista liittoutumattomuutta esille. Kokoomus kirjaa vaaliohjelmansa tavoin haluavansa pitää Nato-jäsenyyttä ”todellisena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona”, mikä tarkoittaa, että ”hallituksen on ylläpidettävä Suomen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”.

Kokoomus rakentaa näin ollen aktiivista Nato-optiota, jonka sisällöllinen toteuttaminen on vaikea hahmottaa. Puolue kannattaa Nato-selvitystä, mutta muutoin ylläpitäminen ei hahmotu kuin Nato-jäsenyydestä kielteisesti linjaavan kirjauksen jättämisenä pois uudesta hallitusohjelmasta.

RKP korosti vaaliohjelmassaan Suomen EU-yhteyttä. Nyt RKP linjaa Suomen puolustuspolitiikan perusteita kansainvälisen yhteistyön ja maanpuolustuksen kautta, muttei korosta muiden puolueiden tavoin liittoutumattomuutta. RKP:n mukaan ”Suomen ei tule sulkea pois turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja keinovalikoimastaan”, mitä voi pitää kädenojennuksena sotilaallisen liittoutumisen suuntaan.

Kristillisdemokraatit eivät hekään korosta liittoutumattomuutta, eikä se esiinny heidän pitkässä ulkopolitiikan perusteiden listassaan. Puolustuspolitiikan perusteet liittyvät nekin puolustusvoimien riittäviin resursseihin ja asevelvollisuuteen. Nato-kumppanuus riittää silti linjausten perusteella kristillisdemokraateille myös tulevalla vaalikaudella.

Vaalikampanjan aikana puhuttanut Nato-selvitys täytyy tehdä vain kokoomuksen mukaan. Vihreät ja perussuomalaiset pitävät sen tekemistä mahdollisena, muut eivät ota kantaa. Keskustan mukaan Suomen Nato-jäsenyys ei tulevan vaalikauden aikana ole ajankohtaista, mutta puolue kuitenkin pitää tärkeänä pitää yllä mahdollisuutta siihen. Tällaiset kirjaukset puolueiden linjauksissa ovat sisällöttömiä. Mikäli jäsenyys ei puolueen mielestä ole ajankohtainen, on vaikea ymmärtää, miksi ”Nato-option” kaltainen kirjaus on tarpeen? Vastaus on näin sisällöllisesti ristiriitainen, koska jäsenyyden tarpeettomuutta ei voi korostaa yhdessä epämääräisen ”option” kanssa. Hallitusohjelman avoin kirjaus on linjassa vain jälkimmäisen näkemyksen kanssa.

Paljon periaatteita, vähän konkreettisia esityksiä

Valtaosasta eduskuntapuolueiden vastauksia puuttuu konkretia. Osin vastaukset on leikattu ja liimattu vaaliohjelmista, jotka olivat luonteeltaan hyvin ympäripyöreitä ja yleisen tason esityksiä.

Pienimmän panostuksen vastaukseen on antanut vaalitappion kärsinyt vasemmistoliitto, joka on tiivistänyt vastauksen viiteen virkkeeseen. Siihen mahtuu yleisen tason linjaukset muun muassa pohjoismaisesta yhteistyöstä, YK:ssa vaikuttamisesta ja kehitysyhteistyöstä.

Kuvaavaa epämääräiselle vastaukselle on linjaus, että ”kyberturvallisuutta kehitettäessä ei saa loukata ihmisten demokraattisia oikeuksia”. Vastaus ei kerro yhtään mitään siitä, miten tärkeäksi vasemmistoliitto kyberturvallisuuden hahmottaa ja kuinka sitä tulisi kehittää.

Edellä mainittu esimerkki ei ole ainoa ja samanlaisia yleisen tason toteamuksia löytyy kaikista vastauksista. Sakari Nieminen ja Matti Wiberg (2015) ovat todenneet, ettei puolueiden 2000-luvun periaateohjelmista juuri löydy konkreettisia operationalisointeja, joilla puolueet esittäisivät keinoja arvojensa ja periaatteidensa käytännön toteuttamiseksi.

On valitettavaa, että strategisen hallitusohjelman kirjoittamiseen valmistautuvat puolueet eivät näe tarpeelliseksi edes vaalien jälkeen esittää merkittäviä konkreettisia keinoja. Suomen ja koko Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on viimeisten vuosien aikana muuttunut epävakaaksi.

Arabikevät, Syyrian sisällissota, Ukrainan kriisi ja Välimeren siirtolaiskatastrofit osoittavat, kuinka paljon tarvetta laaja-alaiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on. Näistä Itä-Ukrainan sota on selvästi kaventanut keskustelua turvallisuuspolitiikasta, mikä näkyy vastauksissa puolustuspolitiikan korostamisena.

Suomi kokoistaan suurempi globaali toimija?

Globaalien haasteiden hallintaa on nostettu mukaan enemmän kuin vaaliohjelmissa, mutta konkreettiset toimet ovat vähissä. SDP esimerkiksi runoilee pitkän listan ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä, mutta esittää vähän kansallisia toimia globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Asevalvonnan, aseidenriisunnan, kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön saralla toimiminen ovat konkreettisemmat hahmotukset Suomen toimista.

Vaaliohjelmassaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan sivuuttanut vihreät nostaa profiiliaan vastauksissaan. Puolue korostaa Suomen kansainvälistä roolia osana EU:ta ja nostaa YK:n piirissä tehtävän työn merkittäväksi. Kehitysyhteistyövaroista on linjaus päästä YK:n tavoitteeseen (0,7 % BKT:sta) vuoteen 2019 mennessä ja esimerkiksi Arktisen alueen suhteen linjataan, ettei Suomi kannata merenalaisten fossiilisten raaka-aineiden hyödyntämistä.

Kristillisdemokraattien vastauksissa näkyy sisäministeri Päivi Räsäsen kädenjälki. Poliisi ja rajavartiolaitos nostetaan puolustusvoimien rinnalle keskeisiksi turvallisuusorganisaatioiksi ja puolue korostaa sisäisen turvallisuuden merkitystä. Toisaalta puolue ei etene rahoituksen turvaamista konkreettisempiin tavoitteisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Kokoomus linkittää ulko- ja turvallisuuspolitiikan myös kauppapolitiikkaan nostamalla yhdeksi tavoitteeksi Team Finland -verkoston kehittämisen. Puolue esittää vapaakaupan kehittämistä ja yritysten kansainvälistymisen tukemista sekä varojen suuntaamista taloudellisten näkymien mukaisesti. Muutoin myös heidän kirjauksensa jäävät yleisen tason tavoitteellistamiseksi. Keskustalla on osin samantapaisia painotuksia, sillä he lisäisivät yksityisen sektorin toimeliaisuutta kehitysyhteistyössä.

Ei kynnyskysymyksiksi

Vaaleista ei tullut Nato-vaaleja, vaikka näin tulkittiin sekä Venäjällä että muussa kansainvälisessä mediassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu jäi pintavaahdon tasolle. Viimeisellä viikolla kinattiin lähinnä ”prosessista” tai keskustelusta itsessään.

Vastausten perusteella ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei kynnyskysymyksiä hallitusyhteistyölle tule. Vasemmistoliitto on poistanut jyrkimmät Nato-kantansa, ja puolustusmäärärahoistakin löytynee tarpeen vaatiessa sopu.

Liittoutumattomuudesta on vahvanoloinen konsensus, eikä negatiivista kirjausta hallitusohjelmaan ole tulossa, vaikka keskustan itse vastauksessaan horjuukin. Näin myös kokoomuksella ja RKP:llä on hallitustie auki. Selvitys tulevalla vaalikaudella tehdään turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, ja Nato on osa sitä.

Puolueiden vastausten periaate-tason argumentointi ei lupaa selviä kirjauksia strategiseen hallitusohjelmaan. Luvassa lienee ylätason linjauksia, perusteiden säilyvyyttä ja läpi vaalikauden kestävää keskustelua.

Lähteet

Nieminen, Sakari & Wiberg, Matti (2015). ”Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: periaateohjelma-analyysi.” Politiikka 1/2015, s. 54-63.

Puolueiden vastaukset

Keskusta
Kokoomus
Kristillisdemokraatit
Perussuomalaiset
RKP
SDP
Vasemmistoliitto
Vihreät

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*