Pussy Riot osui ja upposi venäläiseen yhteiskuntaan

Suomalaisissa uutisissa Pussy Riot -tapaus ja sitä seurannut oikeudenkäynti on useimmiten kuvattu yksinkertaisesti yritykseksi vaientaa Vladimir Putinia kritisoivan opposition ääni. Tapausta ja vallanpitäjien reaktioita siihen on tulkittu varoitukseksi julkisen kritiikin seuraamuksista. Tapauksen ympärillä on Venäjällä kuitenkin käyty laajateemaista kansalaiskeskustelua, joka on ollut pääosin rakentavaa. Mukana on myös merkkejä äärimielipiteiden kärjistymisestä, Taneli Dobrowolski kirjoittaa.

Punk-rukouksen oiva ajoitus

Globaaliksi ilmiöksi nousseen Pussy Riotin performanssi Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa tapahtui julkisuusarvon kannalta mahdollisimman sopivaan aikaan. Jos vastaavanlainen tempaus olisi toteutettu muutama vuosi sitten, se tuskin olisi aiheuttanut Venäjällä nykyisenlaista yhteiskunnallista resonanssia ja medianäkyvyyttä. Suurella todennäköisyydellä se olisi jäänyt vain julkisuuskentän marginaaliin muiden vastaavanlaisten poliittisten performanssien joukkoon. Nyt maaperä oli otollisen hedelmällinen – ravinteena toimivat yhteiskunnallisen liikehdinnän aktivoituminen, informaatioympäristön monipuolistuminen ja vaurastuva keskiluokka.

Syksyllä 2011 tapahtunut johtotandemin ”tuolien vaihto” söi Dmitri Medvedevin uskottavuutta ja kannatusta häntä aiemmin tukeneiden liberaalien joukossa sekä aiheutti jännitteitä myös Kremlin sisäisten, keskenään kilpailevien valtakeskittymien välillä. Johtokaksikon päätös heijastui myös tyytymättömyyden ja protestimielialan kasvuna erityisesti keskiluokkaisen kaupunkilaisväestön keskuudessa. Tyytymättömyys alkoi konkretisoitua viime joulukuussa parlamenttivaalien alla ja se näyttäytyi lopulta protesteina, jotka keräsivät enemmän osallistujia kuin mitkään aikaisemmat mielenilmaukset viimeksi kuluneiden vuosien aikana.

Pussy Riotin Punk-rukous-niminen performanssi toteutettiin 21. päivänä helmikuuta, eli noin pari viikkoa ennen Venäjä presidentinvaaleja. Vasemmisto-feministiseksi itsensä määrittelevä ryhmä pyrki kertomansa mukaan kritisoimaan tempauksella ortodoksisen kirkon johtajien ja maallisen vallan läheistä suhdetta ja kirkon johdon epäsuoraa tukea presidenttiehdokas Vladimir Putinille. Lisäksi ryhmän jäsenet halusivat esityksellään kritisoida myös katedraalin tilojen käyttöä maallisiin tarkoituksiin.

Alkuvaiheessa tempaus näyttäytyi vain jatkona viime talvena käynnistyneelle sarjalle Venäjä ortodoksista kirkkoa vastaan suunnattua julkista kritiikkiä. Aiemmin riippumattomien tiedotusvälineiden otsikoita olivat jo ehtineet hallita skandaaliuutiset kirkon johdon omistuksista ja suurellisesta elämäntyylistä. Useiden kirkon johdon suullakin esitettyjen kommenttien mukaan kyse on ollut järjestelmällisestä ”informaatiosodasta” kirkkoa ja ortodoksista uskoa vastaan. Informaatiosodan syiksi ja motiiveiksi on esitetty erilaisia arvailuja, jotka ovat liittyneet esimerkiksi peruskoulun pakollisen uskonnonopetuksen käynnistymiseen sekä taloudellisiin intressiristiriitoihin kirkon omistukseen siirtyvistä arvotonteista.

Kirkkoa vastaan suunnatun kritiikin ja Pussy Riot -tapauksen taustamotiiveja on selitetty myös venäläisessä poliittisessa diskurssissa perinteisen salaliittovaihtoehdon kautta. Toiminnan on väitetty pyrkivän venäläisen yhteiskunnan peruspilarien rapauttamiseen ja yhteiskunnan epävakauttamiseen. Pussy Riotin tempauksen tuomitsevien kommentaattorien puolelta on esitetty myös epäilyksiä, joiden mukaan toimintaa olisi ohjattu ja rahoitettu ulkomailta käsin toimivan venäläisen opposition piiristä.

Suomalaisissa uutisissa Pussy Riot -tapaus ja sitä seurannut oikeudenkäynti on useimmiten kuvattu yritykseksi vaientaa Vladimir Putinia kritisoivan opposition ääni. Sen on nähty olevan varoitus siitä, mitä julkisesta kritiikistä voi pahimmillaan seurata. Tämä tulkinta on kuitenkin yksinkertaistettu, ja poliittisen vallan kritiikki lienee tässä prosessissa vain yksi sen sivujuonteista. Venäjällä asiasta on useita mielipiteitä, mutta monet ovat tulkinneet, että Pussy Riot -skandaalin paisumisen nykyisiin mittasuhteisiin aiheuttikin lopulta kuitenkin performanssin toteutuspaikka ortodoksien pääpyhättö sekä kritiikin pääkohde ortodoksisen kirkon johto. Tulkintaa puoltaa esimerkiksi se, että ryhmä oli jo tammikuussa esittänyt vastaavanlaisen, erityisesti Vladimir Putinia kritisoineen performanssin Moskovan poliittisesti herkimmällä paikalla, Punaisella torilla. Tästä tempauksesta langetettiin kahdelle osallistujalle sakot, ja Pussy Riotin performanssi jäi julkisuusarvoltaan melko vähäiseksi.

Sosiaalinen media katalysaattorina

Pussy Riot -tapauksen saaman huomion mahdollisti Venäjän informaatioympäristön muuttuminen sekä erityisesti internetin suosion kasvu. Venäläisten internetkäyttäjien suhteellinen määrä on jatkanut kasvuaan ja se on viimeksi kuluneiden kuukausien aikana lähestynyt jo 50 prosentin rajaa. Internetistä on vähitellen tullut tärkein tiedonhankkimiskanava erityisesti hyvätuloisen kaupunkiväestön keskuudessa. Internetkäyttäjäkunnan kasvun myötä valtakunnalliset televisiokanavat ovat alkaneet menettää rooliaan agendan asettajina eivätkä ne ole enää voineet jättää tiedottamatta internetin kautta laajaan julkisuuteen nousseista tapahtumista.

Internetin käytön yleistyminen on näkynyt myös sosiaalisen median yhteiskunnallisen merkityksen kasvussa. Venäläiset ovat perinteisesti olleet ahkeria sosiaalisten medioiden käyttäjiä, ja alkusysäyksen kansainvälisesti suositun Twitterin yleistymiselle Venäjällä antoi itse presidentti Dmitri Medvedev, joka avasi oman Twitter-tilinsä kesäkuussa 2010. Twitterin, Facebookin sekä Facebookin venäläisversion VKontakten nopea suosion kasvu on toiminut myös protestimielialojen ilmaisemisen sekä nopean informaationvaihdon alustana.

Niinpä katedraalissa toteutettu tempaus käynnisti tapahtumasarjan, jolle ei näy loppua vieläkään. Kun tapauksen esitutkinta keväällä käynnistettiin, alkoi se saada varsin laajasti julkisuutta erityisesti venäläisissä riippumattomissa tiedotusvälineissä sekä internetissä. Sen ympärille alkoi kehkeytyä laajaa kansalaiskeskustelua, jonka teemavalikoima oli hämmästyttävän laaja: sananvapaus, poliittiset oikeudet, kirkon ja uskonnon yhteiskunnallinen rooli, oikeuskäytännöt, taiteen määrittely, moraalikysymykset ja etiikka, julkisten ja yksityisten tilojen rajojen hämärtyminen, patriarkaalisuus ja feminismi sekä yhteiskunnan tabut – vain muutamia mainitakseni. Aiheeseen oli siis sanansa sanottavana lähes kaikilla yhteiskunnan eri alojen asiantuntijoilla.

Ja sanottavaa piisasikin. Hakukone Yandexin mukaan maaliskuun kolmannella viikolla julkaistiin yhteensä noin 3600 venäjänkielistä blogikirjoitusta, joissa Pussy Riot mainittiin. Oikeudenkäynnin ollessa elokuun toisella viikolla kuumimmillaan Pussy Riot mainittiin jo peräti 23 500 blogikirjoituksessa. Blogien lisäksi Pussy Riotista kerrottiin tuhansissa uutisteksteissä, artikkeleissa ja radio-ohjelmissa. Sosiaalisessa mediassa julkaistujen aihetta käsitelleiden päivitysten määrä lienee miljoonia. Toisin kuin useat aiemmat vastaavanlaiset protestiperformanssit, Pussy Riot alkoi saada näkyvyyttä myös valtakunnallisten televisiokanavien uutisissa ja poliittisissa keskusteluohjelmissa.

Osittain tämä tapaus piti opposition protestiliikehdinnän aktiivisena myös perinteisesti hiljaisena kesäkautena. Varsinaisen oikeudenkäynnin käynnistyttyä tapaus alkoi saada huomiota myös ulkomailla ja ulkomaisten artistien kuten Madonnan Pussy Riotia puolustavista puheenvuoroista uutisoitiin näkyvästi erityisesti liberaaleissa medioissa. Venäjällä nämä puheenvuorot eivät kuitenkaan saaneet samanlaista painoarvoa kuin lännessä osittain siksi, että ne perustuivat useissa tapauksissa varsin pintapuolisiin ja jopa virheellisiin taustatietoihin tapahtuneesta.

Kolmas asiaan vaikuttanut tekijä on jo useita vuosia jatkunut keskiluokan määrällinen kasvu Venäjällä. Sellaisten kansalaisten osuus, joiden arkielämää eivät enää hallitse kysymykset toimeentulosta, on myönteisen talouskehityksen myötä ollut huomattavassa kasvussa.  Arjen agendalle on keskiluokan piirissä noussut uusia, erityisesti poliittisiin vaikuttamismahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Tällä keskiluokalla on aikaa ja kiinnostusta käydä aktiivista keskustelua esimerkiksi Pussy Riot -tapauksesta. Keskiluokan kehitys on myös synnyttänyt Venäjälle erityisen joukon, joista mediassa käytetään nimitystä ”tyytymättömät kaupunkilaiset”. Tämän joukon suhteellinen määrä kansalaisista on edelleen vähäinen, mutta sen vaikuttavuus – muun muassa käytössä olevien uusien informaatiokanavien ansioista – on lukumääräänsä suurempi.

”Television Venäjä” ja ”internetin Venäjä” vastakkain

Siinä yhteiskunnallisessa keskustelussa, jonka tapaus on ympärilleen synnyttänyt, on merkittävää erottaa toisistaan kaksi sosioekonomista kansalaisryhmää: ”television Venäjä” ja ”internetin Venäjä”. ”Television Venäjän” muodostaa se osa kansasta, joka asuu pääosin maaseudulla tai pienissä kaupungeissa ja joka saa päivittäisen tietonsa maailman ja kotimaan tapahtumista lähinnä television ja paikallislehtien kautta. ”Internetin Venäjän” muodostaa pääosin se suurkaupungeissa asuva kansanosa, jolle internetistä on tullut päivittäin käytetty ja useissa tapauksissa myös merkittävin informaation lähde.

Oikeudenkäynnin loppuvaiheessa ja erityisesti tuomioiden julistamisen jälkeen keskustelun sisältö kääntyi yksinkertaistettuna teon oikeutukseen sekä tuomion oikeudenmukaisuuteen. Mielipiteet jakautuivat pääosin kahteen osaan: ”television Venäjän” kansalaisista suurin osa tuomitsi ryhmän teon ja piti sille langetettua tuomiota oikeutettuna. Kannan yleisyyttä selittänee ainakin osittain se, että valtakunnallisilla televisiokanavilla asian käsittely jäi kaikesta huolimatta pintapuoliseksi ja joissain tapauksissa myös vahvasti yksipuoliseksi sekä toimittajien kautta suodatetuksi.

”Internetin Venäjän” kansalaisista suurin osa puolestaan tuomitsi periaatteessa tempauksen toteutustavan ja erityisesti sen toteutuspaikan, mutta piti tempauksesta ryhmälle langetettua tuomiota vahvasti epäoikeudenmukaisena. Tätä mieltä olivat muun muassa lukuisat asiaan kantaa ottaneet poliitikot, yhteiskunnalliset vaikuttajat, taiteilijat sekä jopa presidentin alaisen ihmisoikeusneuvoston puheenjohtaja ja Venäjän ihmisoikeusasiamies. Mielipide selittynee osittain sillä, että ”internetin Venäjän” kansalaiset olivat saaneet tapauksesta kattavammin informaatiota sekä erilaisia näkökantoja oman mielipiteen muodostamiseksi ja että tässä ryhmässä on runsaasti jo edellä mainitun ”tyytymättömän kaupunkiväestön” edustajia, jotka ovat taipuvaisempia hyväksymään epätraditionaalisetkin vallanpitäjiä vastaan toteutetut protestit.

Kovasta hinnasta huolimatta Pussy Riot herätti Venäjällä tervetullutta, arvokasta ja rakentavaakin yhteiskunnallista keskustelua, joka jossain tapauksissa voi olla lähes välttämätöntä yhteiskunnallisen stagnaation tai apatian torjumisessa. Tässä tapauksessa vaarana voi kuitenkin olla myös äärimielipiteiden kärjistyminen ja niiden johtaminen radikaaleihin toimenpiteisiin. Tuomion lukemisen jälkeen ne ovat ilmentyneet esimerkiksi kirkkojen sotkemisena, ortodoksiristien kaatamisena sekä toisaalta aloitteilla ortodoksiaktivistien johtamien vahtijoukkojen perustamisesta. Tuomiostaan huolimatta Pussy Riot ei ole vielä viimeistä kappalettaan esittänyt.

Lisää aiheesta sivustolla: Jarmo Rinteen juttu nettiaktivismista ja Sergei Prozorovin analyysi Pussy Riotista.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*