Siirtokirjoitusta, osa 1: arabiankieliset nimet

Siirtokirjoitus on sitä, kun sana muunnetaan kirjoitusjärjestelmästä toiseen. Se tehdään joko translitteroimalla, jolloin halutaan noudattaa mahdollisimman tarkkaan lähtökielistä kirjoitusasua, tai transkriboimalla, jolloin jäljitellään ääntämisasua. Kun sanoja esimerkiksi arabiasta, venäjästä tai japanista muutetaan suomeen sopivaan kirjoitusasuun, ne latinaistetaan.

Mielivaltaista siirtokirjoitus ei ole, vaan sitä sääntelevät erilaiset standardit. Eri kielillä on erilaiset standardit, koko latinalaisten kirjainten maailma ei käytä samanlaisia kirjoitusasuja: siksi esimerkiksi venäjänkieliset nimet kirjoitetaan ruotsissa eri tavalla kuin suomessa.

Kirjoitusasuihin liittyy myös vallankäyttöä, ja tutkijalla saattaa hyvin olla syitä, joiden mukaan hän haluaa käyttää tietynlaista kirjoitusasua, johtuivat ne sitten historiallisista seikoista tai vaikka ryhmäsympatioista.

Tällä kertaa käsittelyssä on arabian siirtokirjoitus ja sen tyypillisimmät virheet. Arabiaa puhutaan laajalla alueella, ja esimerkiksi läntisissä arabimaissa ranska on vaikuttanut siihen vahvasti. Puhekieli on siis hyvin vaihtelevaa, mutta arabian kirjakieli on pysynyt hyvin samanlaisena alueesta tai maasta riippumatta.

Vakiintuneet muodot

Joskus sanat vakiintuvat kieleen standardin kannalta väärässä muodossa. Näin on käynyt erityisesti vanhoille, vakiintuneille sanoille tai sanoille, jotka tulevat suomeen esimerkiksi kansainvälisten uutistoimistojen tai populaarikulttuurin kautta. ياسر عرفات kuuluisi nykyään Jasir, ei Jasser Arafat.

Yksi esimerkki vakiintuneesta kirjoitusasusta on islamin profeetta Muhammedilla. Tarkemmin arabiankielistä alkuperäistä kirjoitusasua vastaisi translitterointi Muhammad, mutta vakiintunut muoto on hyvä käytössä sekin. Mohammad taas on nimen persian kieleen viittaava kirjoitusasu.

Al-Qaida – isolla vai pienellä?

Arabiassa kirjaimia ei erotella suuriin eikä pieniin, vaan ne ovat kaikki samankokoisia. Translitteroitaessa on siis täytynyt tehdä päätös kirjainten koosta.

Arabiassa tyypillinen etuliite al tai el voidaan ymmärtää artikkeliksi. Se on päätetty siksi kirjoittaa pienellä. Eli siis al-Qaida. Lauseen alussa se on kuitenkin syytä kirjoittaa isolla.

Arabiankieliset henkilönnimet

Perinteisesti arabialaisessa nimessä henkilöllä on neljä nimeä: kutsumanimi, etunimi, isännimi ja sukunimi. Etunimi-sukunimi-yhdistelmät ovat tulleet yleisiksi ja paikoin sukunimi on pakollinenkin. Erilaisin perustein tehty translitterointi sekoittaa pakkaa. Ongelmalliseksi nimet tulevat silloin, kun ne halutaan esimerkiksi aakkostaa tai survoa suomalaiseen viranomaisjärjestelmään.

Suomalainen aakkostus

Etuliite al tai el yhdistetään nimeen yhdysviivalla ja kirjoitetaan pienellä, aivan kuten al-Qaida-esimerkissä. Etuliite ei vaikuta aakkostamiseen.

Vielä hetki sitten ohjeistus oli päinvastainen, mutta uskon Kotuksen verkko-ohjepankin olevan tässä kuitenkin ajantasaisin lähde.

Viikon päästä juttua venäjän siirtokirjoituksesta, malttakaa sinne asti.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top