Suomen lähtökohtia maailmanhistoriallisten muutosten kynnyksellä

Ilmastonmuutoksen suhteen pohjoinen sijaintimme vaikuttaisi muodostuvan maallemme ainakin suhteelliseksi vahvuustekijäksi, kirjoittaa Janne Malkki. Kuva: Johanna Vuorelma

Maailma on vähintään neljän maailmanhistoriallisesti merkittävän muutoksen kynnyksellä. Nämä kehityskulut liittyvät väestönkasvun hidastumiseen ja mahdolliseen taittumiseen kuluvan vuosisadan aikana, ilmaston ja muun luonnonympäristön muuttumiseen, ruoan tuotantomäärien kasvun hidastumiseen sekä luonnonvarojen hyödyntämisen vaikeutumiseen.

Näiden muutosten voidaan ennakoida vaikuttavan niin kansainvälisen järjestelmän kuin yhteiskuntienkin muotoutumiseen seuraavien vuosikymmenten aikana. Viides pitkäkestoisia muutoksia mukanaan tuova tekijä on uusien teknologioiden kehittyminen ja leviäminen käyttöön, mikä voi osaltaan helpottaa edellä mainituista muista muutoksista aiheutuviin haasteisiin vastaamista.

Aiemmissa käsittelyissäni (1) olen kartoittanut näiden muutosten yhteennivoutumiseen liittyviä kysymyksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuden muotoutumiseen noin puolen vuosisadan aikaperspektiivillä. Keskeisimmät kolme kysymystä ovat: missä vaiheessa ja kuinka vakavina luonnonvarojen hupeneminen ja ympäristön muutokset etenevät suhteessa maailman väkiluvun kasvun taittumiseen, missä määrin ja millä aikataululla teknologinen kehitys pystyy liudentamaan luonnonympäristön asettamia rajoitteita ja avaamaan uusia mahdollisuuksia sekä missä tahdissa ja kuinka todenmukaisina ihmiskunta tunnistaa ja tunnustaa muuttuvat realiteetit ja ryhtyy sopeuttamaan elintapaansa niitä vastaaviksi.

Kaikki toimijat eivät kuitenkaan ole samassa veneessä näiden kysymysten suhteen. Erilaisten muutosten vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri maantieteellisille alueille, ja eri toimijoiden lähtökohdat vastata erilaisiin haasteisiin tai hyödyntää erilaisia mahdollisuuksia ovat erilaiset.

Tässä artikkelissa tarkastelen, miltä tilanne näyttää Suomen kannalta suhteessa väestökehitykseen, luonnonympäristön muutokseen, ruoantuotantoon sekä luonnonvarojen ja kehittyvän teknologian hyödyntämismahdollisuuksiin. Tavoitteena on luoda ajantasainen yleiskuva perusasetelmasta sekä arvioida lisäksi sitä, mitkä ovat Suomen kannalta keskeisimpiä rakenteellisia haasteita.

Väestö

Maailman väestönkasvu on hidastumassa, ja sen voidaan ennakoida taittuvan ehkä jo kuluvan vuosisadan puolimaissa. Väestöennusteiden vaihteluväli on kuitenkin suuri. Lisäksi eri alueiden ja yhteisöjen välillä kehityksessä ennakoidaan olevan huomattavia eroja. Väestön määrä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka suuria hyödyntämispaineita luonnonympäristöön jatkossa kohdistuu niin alueellisilla kuin maailmanlaajuisellakin tasolla.

Väestörakenteeltaan Suomi on varsin tyypillinen kehittynyt eurooppalainen teollisuusmaa. Tilastokeskus ennakoi maamme väestön kasvavan edelleen ja nousevan yli kuuteen miljoonaan kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä väestönkasvu johtuu ensi sijassa keskimääräisen eliniän noususta sillä yli 65-vuotiaiden osuuden ennustetaan nousevan lähes kymmenen prosenttiyksikköä nykyisestä. Vastaavasti nuorten, 0–14-vuotiaiden, ja ennen kaikkea työikäisten eli 15–64-vuotiaiden osuuden ennustetaan laskevan.

Suomi on ensimmäisten maiden joukossa kohtaamassa väestönkasvun taittumisen. Tähän liittyvästä ikäjakauman muuttumisesta johtuva huoltosuhteen heikkeneminen tulee olemaan haaste seuraavien vuosikymmenten aikana. Toisaalta väestönkasvun taittuminen on toivottavaa, koska se osaltaan helpottaa sopeutumista öljyn niukkenevaan saatavuuteen, ilmastonmuutokseen ja ruoantuotannon heikkeneviin näkymiin. Näiden haasteiden kasaantumisen ja niitä liudentavien teknologioiden leviämisen ajoituksesta riippuu se, missä vaiheessa yksittäisten yhteiskuntien on helpompi kohdata oman kasvunsa taittuminen. Väestökasvun taittumisen kohtaaminen kansainvälisesti vertaillen varhaisessa vaiheessa voi siten pidemmällä tähtäimellä osoittautua myös vahvuustekijäksi.

Luonnonympäristön muuttuminen

Ilmastonmuutos on saanut enemmän julkisuutta kuin muut luonnonympäristöön liittyvistä kehityskuluista. Sen arvioidaan lisäävän luonnononnettomuuksia ja heikentävän viljelyolosuhteita useilla alueilla. Toisaalta esimerkiksi arktisten merialueiden sulaminen lisää jonkin verran hyödynnettävissä olevien raaka-aineiden määriä ja lyhentää merkittävästi Itä-Aasian ja Pohjois-Atlantin välisiä laivareittejä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on ollut jo useamman vuoden poliittisella agendalla, mutta saavutukset näyttäisivät toistaiseksi jääneen suhteellisen vähäisiksi.

Suomi sijaitsee alueella, jossa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haasteet jäävät tämän hetkisen tiedon valossa suhteellisesti ottaen vähäisiksi. Sopeutumista helpottaa se, että sään vuotuiset vaihteluvälit ovat jo ennestään suuria ja ettei täällä ole mitään sellaisia erityisympäristöjä, joihin ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan dramaattisimmin. Ilmastonmuutoksen laajemmista vaikutuksista ainakin arktisten alueiden merkityksen nousu, ruoantuotannon ja maailmankaupan mahdolliset häiriöt sekä ilmastopakolaisten määrän ennakoitu kasvu tulevat kuitenkin vaikuttamaan myös maamme ja sen asukkaiden tulevaisuudennäkymiin.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kenties selkeimmin havaittavissa arktisella alueella. Siellä ilmaston lämpenemisen ennakoidaan olevan keskimäärin suurempaa kuin napapiirin eteläpuolella. Pohjoisessa muutosten vaikutusten arvioidaan kuitenkin olevan valtaosin suotuisampia tai ainakin vähemmän haitallisia kuin muualla. Ilmaston lämpenemisen myötä kasvukaudet pidentyvät ja sademäärien arvioidaan kasvavan, joskin joillakin alueilla sateiden muuttuminen lumesta vedeksi aikaistanee maaperän kuivumista heikentäen siten viljelyolosuhteita. Lisäksi pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntäminen tullee mahdolliseksi aiempaa laajemmassa mittakaavassa samalla, kun Itä-Aasian ja Euroopan välille avautuu uusi meriyhteys, joka on vaihtoehtoisia reittejä huomattavasti lyhyempi.

Omin toimenpitein Suomen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat varsin rajalliset. Erilaisten kielteisten vaikutusten liudentamiseen voidaan sen sijaan varautua. Lisäksi ilmastonmuutos tuo lähialueillemme myös mahdollisuuksia, joita voidaan pyrkiä hyödyntämään, vaikka maallamme ei olekaan suoraa yhteyttä pohjoisille merialueille tai uusina avautuville raaka-ainelähteille.

Ilmastonmuutoksen ohella muita merkittäviä luonnonympäristön muutostrendejä ovat esimerkiksi teollisuuskemikaalien leviäminen biosfääriin, maaperän eroosio ja köyhtyminen sekä sukupuuttojen lisääntyminen niin maalla kuin merelläkin. Näiden muiden luonnonympäristöön vaikuttavien muutosvirtausten suhteen meillä vaikuttaisi olevan monilta osin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niiden kohdistumiseen maamme alueelle. Muualla tapahtuvalla kehityksellä voi kuitenkin olla huomattavia seurauksia myös Suomen väestölle erityisesti sellaisten kehityskulkujen osalta, jotka vähentävät ruokatuotteiden tarjontaa maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Ruoantuotanto

Luonnonympäristössä tapahtuvien muutosten tahtia ja voimakkuutta on vaikea ennustaa täsmällisesti. Riski haasteiden nopeaan kasautumiseen on kuitenkin olemassa erityisesti mahdollisten tärkeillä viljelyseuduilla koettavien katovuosien myötä. Tätä riskiä lisää se, että elintarvikkeiden suhteen maailman tuotantokapasiteetin rajat näyttäisivät olevan pikkuhiljaa tulossa vastaan ainakin öljy- ja lannoitepohjaisen tehomaatalouden osalta. Ravinnonsaannin ajoittainen vaikeutuminen ja nälänhädät eivät kuitenkaan ole uusia haasteita, vaan niihin sopeutumisesta löytyy kosolti esimerkkejä suhteellisen tuoreestakin historiasta. Lisäksi paljon ruokaa jää syömättä, ja tämän hävikin pienentämisen pitäisi olla hyvinkin mahdollista.

Pohjoisesta sijainnista huolimatta Suomen omavaraisuus ruoan suhteen vaikuttaisi olleen varsin hyvällä mallilla 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen julkaisemien vuosittaisten ravintotaseiden mukaan viljojen, perunan, lihan, kananmunien ja maitotuotteiden osalta tuotanto on vuonna 2009 pääpiirteissään kattanut kulutuksen, kun taas sokeria, öljykasveja, vihanneksia, hedelmiä ja kalaa on tuotu huomattava osa kulutuksesta. Seuraavinakin vuosina tilanne on pysynyt pitkälti samansuuntaisena, vaikka satovaihteluita onkin esiintynyt. (2)

Suomen ruokahuoltoon liittyy kuitenkin myös vähintäänkin kaksi merkittävää rakenteellista riskitekijää. Toisaalta nykyiset viljelytavat ovat riippuvaisia öljypohjaisesta konekannasta ja uusiutumattomiin raaka-aineisiin pohjautuvista lannoiteaineista ja toisaalta ilmastonmuutoksen myötä muuttuvat kasvuolosuhteet saattavat tuoda haasteita viljeltyjen kasvilajien satomäärien ylläpitämiselle. Öljyalan keskusliiton kokoamien tilastojen mukaan maatalouden osuus öljynkulutuksestamme on kuitenkin alle kymmenyksen, joten tarvittaessa muitakin säännöstelykohteita löytyy. Tältä osin haasteeksi näyttäisivätkin nousevan ensisijaisesti kohoavien energiahintojen vaikutukset maataloustuotannon kannattavuudelle nykyisen talousjärjestelmämme puitteissa.

Luonnonvarat

Raaka-aineiden niukentuva saatavuus on tulossa merkittävimmin esiin polttonesteiden kohdalla. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan raakaöljyn tuotannossa ei tulla enää koskaan ylittämään vuonna 2006 saavutettua huipputasoa. Polttonesteiden kokonaistuotantoa on kuitenkin vielä toistaiseksi pystytty kasvattamaan hyödyntämällä hankalammin ja kalliimmin tuotettavia varantoja. Kysynnän ennakoidaan kuitenkin olevan selkeästi voimakkaammassa kasvussa kuin mihin tuotanto kykenee lyhyellä tähtäimellä vastaamaan.

Öljypohjaista teknologiaa on varsin helppo korvata muiden energialähteiden käytöllä esimerkiksi sähkön tuotannossa, mutta maailman liikennejärjestelmät ovat tällä hetkellä hyvin pitkälti riippuvaisia polttonesteiden saatavuudesta. Kansainvälisen energiajärjestön tietojen perusteella vuonna 2010 kuljetussektorin osuus öljyn kokonaiskäytöstä oli 61,5% ja öljytuotteiden osuus kaikesta kuljetuksiin käytetystä energiasta oli 92,7%.5 Tämä on suuri haaste erityisesti tavaroiden halpaan liikuteltavuuteen nojaavalle taloudelliselle globalisaatiolle.

Ympäristön ja elintarvikehuollon kannalta keskeisin haaste on välttää korvaamasta öljyä vieläkin haitallisemmilla energianlähteillä kuten esimerkiksi kivihiilellä tai ruoantuotannon kanssa kilpailevilla biopolttoaineilla, jotka näyttäisivät kuuluvan tällä hetkellä teknisesti ja taloudellisesti helpoimmin skaalattavissa olevien vaihtoehtojen joukkoon. Energian tarjonnan lisäämiseen tähtäävien ratkaisujen lisäksi öljyn tuotantohuipun mukanaan tuomia haasteita voidaan vähentää myös leikkaamalla kulutusta.

Suomen energiankulutus on 2000-luvun alkuun asti ollut nousumyötäistä. Uuden vuosituhannen alussa tämä pitkään jatkunut kasvutrendi vaihtui voimakkaaseen sahaamiseen. Tilastointitavasta riippuen fossiilisten polttoaineiden osuus Suomen energiankulutuksesta oli vuonna 2010 vajaat kaksi kolmannesta (BP) tai vajaa puolet öljyn vastatessa noin puolesta fossiilisista lähteistä saadusta energiasta. Vastaavasti uusiutuvien energialähteiden osuus oli joko vajaa viidennes tai runsas neljännes ydinvoiman vastatessa noin kuudesosasta energiankulutusta. (3)

Fossiilisten polttoaineiden suhteen Suomi on täysin riippuvainen tuonnista. (4) Muiden ei-tuottajamaiden tavoin olemme haavoittuvaisia fossiilisten polttoaineiden hinnannousulle ja mahdollisille toimitushäiriöille. Maamme on kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna verrattain hyvissä asemissa ei-fossiilisten energiamuotojen hyödyntämisen suhteen. Uuden ydinvoimalan valmistuminen sekä julkisen liikenteen ja muun infrastruktuurin kohtuullisen hyvä kunto liudentavat niin ikään osaltaan fossiilisista polttoaineista vieroittautumiseen sisältyviä haasteita.

Myös muiden uusiutumattomien luonnonvarojen suhteen saatavuusnäkymät ovat niukkenemaan päin. Niidenkin käytön osalta Suomi on hyvin suurelta osin tuonnin varassa. Esimerkiksi metallirikasteiden osalta kotimainen tuotanto vastaa Geologian tutkimuskeskuksen mukaan vain 9% raaka-aineina käytetystä kokonaismäärästä. Metallimalmien louhintamäärät ovat kuitenkin olleet nousussa ja lisäksi mahdollisuudet uusien high-tech metallien löytymiseen Suomen kallioperästä vaikuttavat lupaavilta. Muista uusiutumattomista luonnonvaroista luonnonkivet muodostavat selkeän poikkeuksen tuontiriippuvuuden suhteen, sillä niiden osalta vienti on ollut huomattavasti tuontia suurempaa.

Teknologia

Teknologinen kehitys on edennyt näihin päiviin asti kiihtyvään tahtiin, ja se tarjoaa mahdollisuuksia vastata myös edellä käsiteltyihin tulevaisuuden haasteisiin. Näitä mahdollisuuksia pohdittaessa on kuitenkin huomioitava myös se, että suurten infrastruktuurihankkeiden kuten ydinvoimaloiden valmistuminen ja uusien teknologioiden leviäminen laajamittaiseen käyttöön ovat saattaneet kestää tuotantoteknisistä ja/tai taloudellisista syistä jopa kymmeniä vuosia myös aivan viime vuosiin asti jatkuneella halvan energian aikakaudellakin.

Korkea koulutustaso, vauraus ja hyvät ulkosuhteet lupaavat hyviä edellytyksiä saada jatkossakin käyttöön uutta teknologiaa. Tässä suhteessa Suomen tulevaisuudennäkymät eivät näyttäisi juurikaan poikkeavan muista vastaavan kokoisista rikkaista maista.

Johtopäätöksiä

Edellä käsitellyistä haasteista väestörakenteen muutos ja uusiutumattomien luonnonvarojen niukentuva saatavuus ovat sekä nousemassa ajankohtaisiksi että muita haasteita helpommin ennakoitavissa.

Huoltosuhteen heikkeneminen on nykyisen talousjärjestelmämme puitteissa mittava haaste. Ikäpyramidimme tasaantumisen suhteen ei kuitenkaan vielä voida sanoa osoittautuuko edelläkävijän asema sittenkin suhteellisesti ottaen vahvuudeksi, jos asioita tarkastellaan pidemmällä tähtäimellä.

Luonnonvaroista raakaöljyn niukkeneva saatavuus on jo noussut haasteeksi maailmantaloudelle. Myös Suomella sopeutuminen kalliimpaan öljyn hintaan on vielä kesken. Tämän haasteen suhteen olemme melko lailla samassa veneessä muiden ei-öljyntuottajamaiden kanssa.

Luonnonympäristön suhteen useat kehityskulut ovat nousemassa maailmanlaajuisella tasolla merkittäviksi ajankohtaisiksi haasteiksi. Niiden etenemisnopeuden ja vaikutusten ennakoiminen on kuitenkin vaikeampaa. Siten myös mahdollisuudet näiden haasteiden äkilliseen kärjistymiseen ovat suuremmat.

Ilmastonmuutoksen suhteen pohjoinen sijaintimme vaikuttaisi kuitenkin muodostuvan maallemme ainakin suhteelliseksi vahvuustekijäksi. Toisaalta kielteisten muutosten ennakoidaan olevan vähäisempiä näillä leveysasteilla, ja toisaalta niin sanotun arktisen buumin uskotaan avaavan uusia mahdollisuuksia myös maallemme.

Maailman väkimäärän toistaiseksi jatkuva kasvu, öljyn ja lannoitteiden raakaa-aineiden niukkeneva saatavuus sekä luonnonympäristön muutostrendit lisäävät kaikki osaltaan haasteita maailman ruokahuoltojärjestelmälle, joka jo nyt vaikuttaisi olevan kohtalaisten sopeutumishaasteiden edessä.

Pohjoisen sijaintimme huomioon ottaen kohtuullisen korkea omavaraisuusaste ruoantuotannossa on laskettava maallemme vahvuudeksi. Ruokahuoltovarmuuden turvaamisessa haasteita voivat aiheuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi öljyn ja lannoitteiden kohoavat hinnat.

Teknologinen kehitys sisältää paljon mahdollisuuksia liudentaa edellä kuvailtujen haasteiden vaikutuksia, mutta se ottaa aikansa ja sen ennakoiminen on hankalaa. Uusien teknologisten innovaatioiden ja luonnonympäristön muutoksista juontuvien haasteiden kasautumisen ajoituksella tulee olemaan suuri vaikutus siihen, missä määrin ja kuinka jouhevasti teknologinen kehitys pystyy vastaamaan ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen niukentuvan saatavuuden aiheuttamiin muutospaineisiin. Teknologisen kehityksen suhteen Suomi on pitkälti samassa veneessä muiden rikkaiden talouksien kanssa.

Suomi ei siis kohtaa yksin maailmanlaajuisia tulevaisuuden toimintaympäristöä muokkaavia tekijöitä, vaan muuallakin tapahtuvalla sopeutumisella on merkitystä. Toisaalta se vaikuttaa maailmanlaajuisten muutospaineiden suuntaan ja voimakkuuteen, ja toisaalta voimme osaltamme hyödyntää muualtakin peräisin olevia kokemuksia ja innovaatioita. Lisäksi on syytä muistaa se, että erot lähtökohdissa vaikuttavat eri toimijoiden suhteelliseen asemaan.

Täten ne voivat lisätä kitkaa toimijoiden välisissä suhteissa mutta myös avata mahdollisuuksia yhteistyölle. Suomen kansainvälisen aseman muutosnäkymien kartoittamiseksi tulisikin analysoida vastaavalla myös muiden toimijoiden lähtökohtia kohdata näitä keskeisimpiä tulevaisuuden toimintaympäristöä muokkaavia tekijöitä. Tätä kautta olisi niin ikään mahdollista syventää pohdintoja keinoista sopeutua muuttuvaan maailmaan.

Tämä pohdinta ja valittavat toimenpiteet ovat keskeisin mahdollisuutemme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tulevaisuuden muutoslinjat tulevat aikanaan johtamaan. Varautumiskeinoja tulee kehittää jokaisen keskeisimmän erityiskysymyksen omista yksityiskohtaisemmista lähtökohdista käsin. Monista ristikkäis- ja kerrannaisvaikutuksista johtuen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huomioida myös pidemmän tähtäimen kokonaiskuva tulevaisuuden kehitysnäkymien muotoutumisesta.

Viitteet

(1) ”Kansainvälisen vallan perusteiden megatrendejä.” Pekka Sivonen (toim.) Suomalaisia näkökulmia strategiantutkimukseen. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, tulossa.

Megatrends in the foundations of international power.” Strategic yearbook. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos / Swedish National Defence College, forthcoming.

Kriisiytyvä maailma?” Kosmopolis 40:4/2010: 7–29.

Ilmastonmuutos ja tulevaisuuden sodankäynti.” Kylkirauta 1/2012: 12–15.

Öljyn tuotantohuippu ja sodankäynnin tulevaisuus.” Maanpuolustus 95 1/2011: 28–32.

(2) Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Ravintotase 2009. Helsinki. Katsottu 4.2.2013. Vrt. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Ravintotase 2010. Helsinki. Katsottu 4.2.2013. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Ravintotase 2011, ennakkotiedot. Helsinki. Katsottu 4.2.2013.

(3) BP. BP Statistical Review of World Energy June 2012. London, s.41. Katsottu 4.2.2013. Vrt. Tilastokeskus. ”Energian kokonaiskulutus energialähteittäin”. Katsottu 4.2.2013.

(4) Tilastokeskus. ”Energian tuonti ja vienti alkuperämaittain”. Katsottu 4.2.2013. Ks. myös Tilastokeskus. ”Energian tuonti ja vienti alkuperämaittain, osuus %”. Katsottu 4.2.2013.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*