Talouskriisi Venäjällä on ohi – vai onko?

Kuva: Flickr / Joanna Keler [CC BY-NC-ND 2.0]

Venäjällä on tekeillä kaksi vaihtoehtoista talousohjelmaa, joiden on tarkoitus luoda pohjaa ensi vuoden presidentinvaalien jälkeiselle talouspolitiikalle ja talouden uudistamiselle. Hyvässä tapauksessa vaalien jälkeiset uudistukset ovat tasapainoinen sekoitus molempia ohjelmia. Huonossa tapauksessa kumpaakaan ei toteuteta edes osittain.

Kuuntele artikkeli Susanna Hastin lukemana ja tutustu muihinkin podcasteihimme!

 

Venäjän talous supistui uusimpien tilastojen valossa liki kolme prosenttia vuonna 2015 ja vielä noin 0,2 prosenttia viime vuonna. Tänä vuonna talouden ennustetaan kasvavan noin 1,5 prosenttia lähinnä öljyn hinnannousun ja matalan vertailutason ansiosta.

BOFITin tuoreen ennusteen mukaan Venäjän talous kasvaa noin 1,5 prosentin vuosivauhtia myös lähivuodet. Ennustettu kasvu vastaa useimpia arvioita Venäjän talouden potentiaalisesta kasvuvauhdista.

Mistä kasvu rakentuu?

Talouden kasvu syntyy yksinkertaistaen joko työvoiman tai pääoman kasvusta, aiempaa tehokkaammasta tavasta hyödyntää näitä kahta tai kaikkien kolmen tekijän yhdistelmästä.

Venäjällä työikäisen väestön määrä supistuu, joten työvoiman kasvu vaatisi toimia laajemman maahanmuuton sallimiseksi tai eläkeiän nostamiseksi. Työvoiman laatuun voitaisiin toki puuttua koulutuspolitiikan ja terveydenhuollon kautta.

Sijoittajat arvioivat tulevan riskin ja tuoton suhteen olevan verrattomasti paremman jossain muualla kuin Venäjällä.

Venäjällä investoinnit kiinteään pääomaan ovat koko siirtymän ajan olleet nopeasti kehittyvälle maalle poikkeuksellisen alhaisia. Lisäksi investoinnit ovat supistuneet liki yhtäjaksoisesti vuodesta 2013 alkaen.

Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että sekä kotimaiset että ulkomaiset sijoittajat arvioivat tulevan riskin ja tuoton suhteen olevan verrattomasti paremman jossain muualla kuin Venäjällä. Investointien ja sitä kautta kiinteän pääoman kasvu vaatisi toimia liiketoimintaympäristön ja etenkin viranomaistoiminnan ennakoitavuuden parantamiseksi.

Venäjällä on (ja on aina ollut) valtava potentiaali kohottaa tuottavuutta. Samoilla panoksilla saadaan venäläisellä toimintakulttuurilla maustettuna vähemmän tuloksia kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Uusille innovaatioille, uusille tuotantotavoille ja markkinarakenteille olisi tarvetta, mutta pikkutarkka sääntely ja valikoiva toimeenpano hidastavat talouden uudistumista. Tuottavuutta parantavien innovaatioiden laajamittainen kasvukin edellyttäisi muutoksia moniin talouden rakenteisiin.

Venäjällä on ja on aina ollut valtava potentiaali kohottaa tuottavuutta.

Lisäksi talouden kasvulle on yleensä eduksi tasapainoinen finanssi- ja rahapolitiikka. Kaikki nämä talouden perusasiat ovat Venäjällä hyvin tiedossa. Finanssipolitiikka on ollut hyvin konservatiivista koko 2000-luvun ajan, ja rahapolitiikassa siirryttiin puhtaaseen inflaatiotavoitteeseen vuoden 2014 lopulla.

Talouden vaatimista rakenteellisista uudistuksista on keskusteltu koko 2000-luku, mutta niiden toteutus rajoittui Putinin ensimmäiseen presidenttikauteen 2000-luvun alussa. Hyvistä suunnitelmista ei ole ollut puutetta sen jälkeenkään, mutta ensin öljyn hinnan nousu tuntui tekevän uudistukset tarpeettomiksi, sitten kansainvälisen finanssikriisin aiheuttama taantuma vaati monenlaisia talouden tukitoimia, ja viime vuosien aikana hallinnon kiinnostus uudistuksiin vaikuttaa haihtuneen.

Toteutuvatko suunnitelmat?

Tästäkin huolimatta Venäjällä on tekeillä kaksi vaihtoehtoista talousohjelmaa, joiden on tarkoitus luoda pohjaa vuoden 2018 presidentinvaalien jälkeiselle talouspolitiikalle ja talouden uudistamiselle.

Entisen finanssiministerin Aleksei Kudrinin johdolla laadittava ohjelma nojaa markkinamekanismien vahvistamiseen ja taloustieteen valtavirran mukaisiin näkemyksiin talouskasvun edellytyksistä.

Hallintoa lähellä olevien yritysasiamies Boris Titovin ja ekonomisti Sergei Glazievin johtama Stolypinin klubi puolestaan luottaa vahvaan valtioon ja ehdottaa muun muassa setelirahoitusta kasvavien menojen kattamiseksi. Näiden lisäksi monet ministeriöt valmistelevat virkamiestyönä oman alansa kehitysohjelmia.

Nykyisillä rakenteilla Venäjän talous ei voi kasvaa ennustettua nopeampaa tahtia. Työvoima ja tuotannollinen kapasiteetti ovat jo liki täyskäytössä. Lisäksi eläkejärjestelmälle on pakko tehdä jotain, sillä eläkevastuut syövät jatkuvasti kasvavan osan valtion menoista.

Mitä pidemmälle ratkaisua lykätään, sen suuremmaksi ongelmat kasvavat.

Mitä pidemmälle ratkaisua lykätään, sen suuremmaksi ongelmat kasvavat. Ratkaisua odottavat myös muun muassa tuloverotuksen muuttaminen, kaasu- ja lämpömarkkinoiden vapauttaminen, Talletustakuuviraston rahoituspohja, öljyverotuksen muutokset ja sääntelyviidakon purkaminen.

Hyvässä tapauksessa vaalien jälkeiset uudistukset ovat tasapainoinen sekoitus molempia ohjelmia. Huonossa tapauksessa kumpaakaan ei toteuteta edes osittain. Mitä lähemmäksi vaalivuotta kuljetaan, sitä todennäköisemmältä huono vaihtoehto vaikuttaa.

Konkreettiset ehdotukset tuntuvat kadonneen julkisuudessa käytävästä talouspolitiikkakeskustelusta kokonaan. Voi olla, että usko uudistusten läpimenon mahdollisuuksiin on hiipumassa myös hallinnon sisällä.

Talouslehti Vedomosti uutisoi hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan maan huippuvirkamiehet eivät usko merkittävien uudistusten läpiviemiseen. Uusi valtion tuella perustettu luottoluokituslaitos ACRA ennustaa uudistusten alkavan korkeintaan vähitellen ja hitaasti.

Monet viime vuosien politiikkatoimista ovat tehneet talouden uudistamisen vaikeammaksi. Tuonninkorvausohjelmat ja kotimaisuuden suosiminen ovat supistaneet kilpailua ja nostaneet etenkin julkisten hankintojen hintoja. Monilla toimialoilla valtionyritysten osuus on kasvanut, mikä tekee pienten yksityisten yritysten kasvun erityisen vaikeaksi.

Monet viime vuosien politiikkatoimista ovat tehneet talouden uudistamisen vaikeammaksi.

Kaiken tasoinen kontrolli on lisääntynyt vuoden 2012 jälkeen. Omistusoikeus voi viime kädessä riippua hyvistä suhteista. Tämän seurauksena poliittinen ja taloudellinen valta on yhä tiukemmin kietoutunut yhteen.

On varteenotettava mahdollisuus, että perittyjen rakenneongelmien ja lisääntyvän sääntelyn yhdistelmä johtaa taloudelliseen umpikujaan ja talouskasvun pysähtymiseen. Järjestelmä voi tukehtua omaan mahdottomuuteensa.

Ellei öljyn hinta ampaise jatkuvaan nousuun, Venäjän talous kasvaa hyvässäkin tapauksessa selvästi hitaammin kuin maailmantalous.  Ongelma on se, että ilman uudistuksia yhä huonomman talouskehityksen todennäköisyys kasvaa.

Laura Solanko on Venäjän talouden ja talouspolitiikan dosentti Lappeenrannan teknillisessä ylipistossa. Hän toimii vanhempana neuvonantajana Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksessa (BOFIT).

 

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*