Ukrainan mielenosoitusten oranssi tausta

Vuonna 2011 Yulia Tymoshenkon kannattajat leiriytyivät useiksi kuukausiksi Kiovassa protestoimaan ja seuraamaan luentoja sekä dokumentteja Ukrainan itsenäisyydestä, kansallisesta liikehdinnästä ja kapinallisarmeijasta. Kuva: Arseniy Svynarenko

Ukrainan poliittisen kriisin tausta on vuoden 2004 oranssissa vallankumouksessa. Euromaidan-mielenosoittajien motivaationa ei ole niinkään Euroopan unionin assosiaatio- ja vapaakauppasopimus, vaan epärehellisyyden tunne, korruptio ja poliisin väkivalta.

Mielenosoitukset Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa jatkuvat neljättä viikkoa. Mielenosoitukset lähtivät liikkeelle spontaanina reaktiona presidentti Viktor Janukovytšin ilmoitukseen jättää assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa allekirjoittamatta. Tämä on ajanut jo pitkään vaikean taloustilanteen kanssa painineen Ukrainan sisäpoliittisen kriisin partaalle. Assosiaatiosopimuksen kirjoittamatta jättäminen on kuitenkin nostanut pintaan poliittisia epäkohtia, jotka eivät liity suoraan Ukrainan, EU:n ja Venäjän suhteisiin.

Oranssin vallankumouksen kaikuja

Muistissa ovat vielä oranssin vallankumouksen tapahtumat vuonna 2004. Tuolloin oppositiojohtaja ja presidenttiehdokas Viktor Juštšenko onnistui neuvotteluissa kilpailijansa pääministeri Viktor Janukovytšin kanssa ratkaisemaan poliittisen kriisin rauhanomaisesti. Ukrainassa järjestettiin uudet vaalit ja toteutettiin vallansiirto presidentiltä parlamentille. Samalla kuitenkin turvattiin vaalit väärentäneiden asema.

Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, presidentti Viktor Janukovytš on ajanut Ukrainaa oranssin vallankumouksen kaltaiseen tilanteeseen. Vuoden 2010 rehellisissä presidentinvaaleissa Janukovytš valittiin presidentiksi, jolla on rajoitettu valta. Vaalien jälkeen Janukovytš ja häntä tukeva parlamentin enemmistö vaihtoivat perustuslakituomioistuimen tuomariston.

Uusi perustuslakituomioistuin hylkäsi vuosina 2004–2005 toteutetun reformin. Tämän seurauksena presidentin valta suhteessa parlamenttiin kasvoi. Sekä puolueet että itsenäiset ehdokkaat saivat oikeuden osallistua vaaleihin. Suurin osan itsenäisinä esiintyneistä kansanedustajista ei vuoden 2012 vaalien aikana kuitenkaan kertonut, että olivat Janukovytšin Alueiden puolueen jäseniä tai kannattajia. Uudessa parlamentissa he kuitenkin liittyivät välittömästi presidentin joukkoon.

Venäjän vai EU:n kanssa?

Janukovytšin johdolla on tehty myös muita merkittäviä muutoksia. Vuonna 2010 toteutettu verolain uudistus miellytti monia yrittäjiä. Lisäksi tehtiin assosiaatiosopimuksen vaatimia uudistuksia. Syksyllä pitkän euromielisen mediakampanjan jälkeen Ukrainan hallitus kertoi, että se haluaa hyötyä molemmista sopimuksista, EU:n assosiaatiosopimuksesta sekä vapaakauppa- ja tulliliitosta Venäjän kanssa.

Eurooppa oli varma että assosiaatiosopimuksen solmiminen on mahdollista ja tärkeää sekä Ukrainalle että EU:lle. Venäjä taas näki sopimuksessa suuret taloudelliset ja erityisesti geopoliittiset riskit. Kesällä ja syksyllä 2013 Venäjä rajoitti ukrainalaista vientiä Venäjälle, mikä oli selkeä varoitus Janukovytšin hallitukselle.

Sopimus muutoksen moottorina

Lappeenrannan teknisen yliopiston professori Pekka Sutela on esittänyt, että jättämällä sopimuksen allekirjoittamatta, Ukraina pelasti sekä itsensä että EU:n. Assosiaatio- ja vapaakauppasopimus EU:n kanssa olisi erityisen suuri taloudellinen riski EU:lle, minkä vuoksi on hyvä, että sopimus jäi tekemättä. Ukrainan talous ei ole kunnossa, ja ensi vuonna on odotettavissa syvä taantuma.

Sopimuksella olisi kuitenkin ollut tervehdyttävä vaikutus Ukrainan politiikkaan. Janukovytšin hallitus ei halunnut sopia juuri niitä EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ehtoja ja keinoja, joilla voisi estää taantumaa: vähentää hallituksen kuluja, muuttaa finanssipolitiikkaa ja vapauttaa energian kuluttajahintoja ja vähentää korruptiota. Myös poliittinen elämä olisi hyötynyt esimerkiksi siitä, että valtakunnansyyttäjän riippumatomutta olisi lisätty.

Poliittisen järjestelmän hivuttaminen kohti Venäjän ja Valko-Venäjän mallia ei ole jäänyt ukrainalaisilta huomaamatta. EU:n kanssa solmittava assosiaatiosopimus nähdäänkin mahdollisuutena pysäyttää tämä kehitys.

Monet ukrainalaiset kokevat, että presidentti Janukovytš on huijannut heitä palauttamalla itselleen valtaa ja jättämällä toteuttamatta lupaukset lähestyä Eurooppaa. Euromaidanin mielenosoittajien motivaatio ei ole enää EU-assosiaatiosopimus, vaan epärehellisyyden tunne, korruptio ja poliisin väkivalta, kuten myös tuore tutkimus mielenosoittajien motiiveista osoittaa.

Väkivaltainen skenaario mielenosoitusten lopettamiseksi näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä. Yritykset käyttää poliisivoimaa mielenosoittajia vasta ovat tuoneet paljon enemmän mielenosoittajat kaduille. Monet eurooppalaiset ja amerikkalaiset poliitikot varoittivat Janukovytšia vakivallan käytöstä mielenosoittajia vastaan ja kävivät Kiovassa palauttamassa Ukrainan ja EU:n välistä dialogia, mutta pääministeri Azarovin viestit ovat edelleen ristiriitaisia.

 

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*