Uskonto, huumori, kannustus ja tytöttely – Soinin retoriset keinot ja kielen valta

Timo Soinin kielen piirteitä ovat muun muassa kannustaminen, yhteisöllisyyden luominen, itsestä kertominen humiliaatio-rakenteen kautta, raamatulliset metaforat, imperatiivin käyttö ja huumori vastapuolen kustannuksella. Kuva: Wikimedia Commons (Jan Leineberg)

Katsaus Timo Soinin plokikirjoituksiin paljastaa monia tyypillisiä populistisen retoriikan keinoja sekä yhtäläisyyksiä Marine Le Penin kielenkäyttöön.

”Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit”. Marxin Kommunistisesta manifestista on vierähtänyt jo tovi ja toisen maailmansodan loppumisestakin yli 60 vuotta. Nyt kommunismin aave voitaisiin kääntää populismin aaveeksi, joka kolkuttelee vallan kabinetteja Ranskassa, Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Populismi on yksi yhteiskuntatieteiden kiistellyimpiä käsitteitä. Toisin kuin kommunismilla, sillä ei ole perustajaisiä tai yhtenäistä ideologiaa. Tässä artikkelissa populismi käsitetään Pierre-André Taguieffin mukaan poliittiseksi tyyliksi. Populismia analysoitaessa on unohdettu kuitenkin usein sen retoriset keinot ja kielen valta. Millaisia vallan kielen keinoja Timo Soini käyttää?

Miten Timo Soini rakentaa kielellä valtaa ja lukijasuhdetta?

Timo Soinin blogi on yksi Suomen luetuimpia poliitikkoblogeja. Blogissa eli soinilaisittain ”plokissa” hän ottaa kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin ja käyttää huolittelematonta kieltä. Jos asia on erityisen merkityksellinen, on se merkitty isoilla kirjaimilla. Otsakkeet ovat rinnasteisia ja riimillisiä, esimerkiksi ”Jytkylle tuli kuntakytky”. Useat populistisen kielen piirteet kuten toisto, metaforat, lyhyet lauseet, kärjistykset ja retoriset kysymykset liittyvät sen kieleen. Kappaleet loppuvat usein kehotukseen ja mainoskielestä tuttuun sinä-puhutteluun – ”sinä päätät!”, ”sinä maksat!” – me-pronominin sijaan. Itseään Soini kuvaa adjektiiveilla ”rosoinen”, ”raju” ja ”rehellinen”, Perussuomalaisia joukoksi, joka esittää Kansanradion tavoin ”jyrkempääkin lyriikkaa”. Puhekieliset lyhenteet, kuten ”prk!”, perkele, todentavat tätä kuvaa.

Soinia pidetään hauskana. Blogissa huumori näyttäytyy lähes aina vastapuolen kustannuksella, joka nähdään jonkun ominaisuuden valossa, vaikkapa ”Ike lähti, Ikenet tuli”, kun ulkoministeri vaihtui vuonna 2008.  Vastapuolesta käytetään sarjakuvamaisia nimityksiä, kuten esimerkiksi ”Pankkituki-Paavo” ja ”Kässi-Katainen”. Kirjoituksissaan ja puheissaan Soini käyttää myös hienoista itseironiaa, jolla hän viittaa esimerkiksi ulkonäköönsä: ”Mutta kun on tällaisessa habituksessa, niin tietenkään ei ole paljon kanttia heitellä”. Huumorin myötä lukijasta tulee näin kanssakulkija, joka altistuu viestille.

Soini puhuttelee yleisöään, kannustaa, muistaa kädenpuristukset Mäntsälän Shellillä, jossa tavattiin vaikkapa ”Katajan Marko”.  Lisäksi hän kertoo lukuisista nimettömistä yhteydenotoista joita sai ja kiittää tuesta. Näin syntyy vaikutelma, että ihmiset ovat Soinille tärkeitä ja hän on heidän puolellaan. Kannustamisen ohella Soini arvottaa, tytöttelee: ”— sain lämpimän halauksen Lapin tytöltä miehen myhäillessä vieressä.”  ”Kiitos tytöt”, hän kannustaa. Hän käyttää puhutteluna myös porukka-sanaa.

Raamatullisuus puhuttelussa

Lukijan puhuttelu saa myös uskonnollista värittyneisyyttä ja yhteisöllisyyttä, kun Soini toteaa ”aatteen sisaret ja veljet”. Samaa termiä käyttivät muun muassa vuosisadan alun sosiaalidemokraatit ja Veikko Vennamon SMP. Raamatullisia vertauksia käytetään tiheään arjen ilmiöistä.

Myöskin EU-asioiden ja äänestämisen pariin Soini johdattelee lähes raamatullisesti  ja juhlavasti  imperatiivein ”käykäämme tai ”katsokaamme”. EU nähdään myös raamatullisten metaforien valossa tai se on ”huono morsian”, joka otti, petti tai jätti. Raamatulliset vertaukset ovat osa politiikan kieltä,

Adjektiiveista Soini käyttää muun muassa miehistä ”barskia” (isokokoinen) ja naisista ”ihanaa”. Omaan poliitikkokuvaansa hän liittää useimmiten verbin ”uskoa”.  ”Minä uskon.” Huomattavaa on, että näin teki myös Ranskan presidentti Sarkozy. Hän käyttää myös sellaisia tunnetiloja kuvaavia sanoja, kuten kärsimys ja tuska. Uskoa käytetään myös ironisoivassa merkityksessä puhuttaessa EU-uskovaisista.

Mainoskielen käyttö ja vastustajan retoriikan haltuunotto

Soini myös varastaa tai omii jonkun sloganin vastustajalta tai mainoksesta ja esittää sen uudessa valossa, kuten ”Euro tappaa talossa tai puutarhassa”. Samaa tekniikkaa käyttää myös Marine Le Pen. Marine Le Penin mukaan ”Me olemme kuin McDonalds, meille ovat kaikki tervetulleita”, kun  homofobiseen puolueeseen otettiin jäseniksi homoseksuaaleja.  Soini käyttää runsaasti klassisia retoriikan keinoja, kaksitulkintaisia vitsejä ja lopettaa usein armahdukseen, ikään kuin papin aameneen. ”Usko on”.

Onko Soinin kieli jotenkin poikkeuksellista? Moni hyvä puhuja käyttää samantyylisiä retorisia keinoja. Soini ei juuri argumentoi, vaan vetoaa yleiseen järkeen. Samoja piirteitä on Jean-Marie Le Penillä. Le Pen muun muassa viittasi aina isoon kokoonsa. Vertaillessa Soinin blogin kieltä Vennamoon huomaa, että Soinilta puuttuvat esimerkiksi kirjalliset viittaukset tai historialliset tapahtumat, poikkeuksena jotkut talvisotaan liittyvät viittaukset. Soini myöskin käyttää humiliaatio-rakennetta, jossa puhuja esittää itsensä vaatimattomana ja kertoo omista kolhuistaan. Tämä ei ollut tyypillistä Vennamolle, mutta on suomalaisen urheilusankarin ja iskelmän peruskaava.

Ei Venäjälle

Veikko Vennamo ja moni 1990-luvun suomalainen poliitikko siteerasi kirjailijoita, kuten Aleksis Kiveä. Kirjallisten sitaattien sijaan Soini siteeraa laulunsanoja, kuten Mattia ja Teppoa. ”Näin se kesäloma toimii”. Neuvostoliittoa arvostelleen Vennamon perillisenä esiintyvä Soini voisi ottaa tiukasti kantaa muun muassa Venäjään tai Karjala-kysymykseen. Näin ei kuitenkaan joitakin vertauksia, joissa EU:sta puhutaan Eurostoliittona, lukuun ottamatta ole.

Suomessa poliittinen viestintä noudattelee samoja linjoja kuin muualla. Viestintä on siirtynyt blogeihin ja se sisältää runsaasti mainoskieltä ja populaarikulttuuria. Ranskassa Marine Le Penin kieltä tarkasteltaessa on huomattu sama ilmiö. Kun isä Jean-Marie Le Pen käytti runsaasti kirjallisia viittauksia Moliéresta alkaen,  Marine Le Pen siteeraa  medioituja televisiotähtiä eikä viittaa historiallisiin tapahtumiin. Isä Le Pen totesi tästä huokaisten olevansa menneisyyttä: ”Hän on viides tasavalta, minä olin neljäs” (Fourest, 2012). Soinin kieli ja sen keinot myötäilevät nykyeurooppalaisia telepopulisteja. Uskonnollisen ja raamatullisen kielen käyttö on myös keino luoda johtajuutta.

Kun johtajuus on ikään kuin saatu isän perintönä, siihen ei ole pyritty, vaan se näyttäytyy tehtävänä, joka on vain täytettävä.  Soini korostaa kirjassaan Maisterisjätkä saaneensa johtajuuden Vennamolta. Viestin lähettämisen kannalta tärkeintä on autenttisuuden tuntu. Soini ei vetoa asiantuntemukseensa vaan kertoo tarinansa. Jotkut reippaat yliluonnit kuten ”persut eivät myy persettään” sopivat rävähtämättömään ja räväkkään kuvaan, joka on samalla silottelematon ja ”aito”.

Lähteet:

Fourest, Caroline (2012) Marine Le Pen Demasquée.

Lisää aiheesta

1 Comments

  1. Jorma Mäntylä 10.4.2015 at 19:42

    Laura Parkkinen lähestyy populismin ongelmaa varsin analyyttisesti. Poliittisessa vasemmistossa sen sijaan persujen retoriikka on kuitattu yliolkaisesti ”pölhöpopulismiksi”. Silloin ei nähdä sen menestyksen syitä.
    Olen myös ihmetellyt miksi vasemmalta ei ole löytynyt Esko Seppäselle pätevää seuraajaa. Pohdin tätä muutama vuosi sitten Kansan Uutisissa:

    http://blogi.kaapeli.fi/jmantyla/53/

Leave a comment

Your email address will not be published.


*