Vaisut vaalijulisteet 2017

Vaisuja vaalijulisteita vastaan: Häiriköt-päämajan Jari Tamminen ja kuvataiteilija Jani Leinonen tulkitsivat kuuden puolueen ohjelmia kulttuurihäirinnän keinoin.
Lukuaika: 3 min. 

Suomalaisia vaalijulisteita vaivaa joka vaaleissa sama mitäänsanomaton viestintä: halutaan miellyttää mahdollisimman monia kansalaisia, ja samalla muututaan näkymättömäksi massaksi.

Kävelin maaliskuun viimeisellä viikolla Helsingin keskustassa tutustumassa vuoden 2017 vaalijulisteisiin. Vaalit ovat hyvin näkyvillä kaupunkikuvassa; eri puolueiden vaaliteltat ja ehdokkaiden jakamat mainokset vyöryivät eteeni.

Tutut puoluetunnukset ja värit erottavat teltat toisistaan, eri puolueiden kuvajulisteet sen sijaan muistuttavat paljonkin toisiaan.

Kommunistien perinteinen punakeltainen propagandajuliste on ainoa yleisjuliste, jonka näin. Ongelmana on vain se, että kommunistisia puolueita on kaksi, enkä tiedä kumman puolueen juliste on.

Vaalijulisteista puuttuvat ideat, aate, kantaaottavuus ja rohkeus.

Suomalaiset vaalijulisteet ovat hajuttomia ja värittömiä, eivätkä ne haasta kansalaista ottamaan kantaa. Niistä puuttuvat ideat, aate, kantaaottavuus ja rohkeus. Kaiken tulee olla vakavaa ja arkista, muuten ei olla uskottavia.

Julisteet perustuvat useimmiten valokuviin ja ne viestivät samaa tarinaa otsikon kanssa. Kuvissa on suloinen lapsi, kiva perhe tai yksinäinen vanhus, ja viesti on, että me pidämme kaikista huolta.

Mikään ei häiritse katsojan huomiota – olkaamme siis huomaamattomia!

Suomessa näkee harvoin hyviä poliittisia ja kantaaottavia julisteita, vaikka tekijöitä olisi. Kuvitusta tai pelkkää vahvaa typografista ratkaisua käytetään harvoin viestinnän keinona, vaikka niiden mahdollisuudet ovat moninaiset.

Kuvituksella voidaan ilmaista mielikuvia, yhdistellä ”mahdottomia” asioita keskenään, visualisoida tilastoja tai kuvittaa tulevaisuutta. Typografisilla sanapareilla voidaan kyseenalaistaa ja haastaa katsojaa.

Kansalaisaktivismi ja kansalaisten omaehtoiset poliittiset julisteet sekä banderollit ovat rohkeammin kantaa ottavia kuin poliittisten puolueiden viralliset vaalijulisteet. Vaalijulisteita vaivaa joka vaaleissa sama mitäänsanomaton viestintä: halutaan miellyttää mahdollisimman monia kansalaisia, ja samalla muututaan näkymättömäksi massaksi.

Kaikille kaikkea – yhdessä

Ohessa on muutamia otteita vuoden 2017 kuntavaalien teemoista. Vihreiden slogan on ”Yhdessä rakennamme paremman huomisen”, ja kolmen julisteen sarja perustuu valokuviin kustakin teemasta: ”Yhdessä suojelemme ympäristöä”, ”Yhdessä teemme maailman parhaan koulun” ja ”Yhdessä luomme työtä ja turvaa”.

Kun vertaa Suomen vihreiden vaalijulisteita Ruotsin ympäristöpuolueen vastaaviin, ei voi olla kuin kateudesta vihreä.

Kokoomuksen slogan ”Kaikille hyvä kaupunki tehdään yhdessä” on lähes yhteneväinen vihreiden kanssa. Pormestariehdokas Jan Vapaavuoren vaalimainoksissa on käytetty hänestä piirrettyjä piirroskuvia. Aleksanterinkadun ratikkapysäkillä juliste erottuukin heti erilaisuudellaan.

Vasemmistoliiton sloganeita ovat ”Maailman parhaat koulut ja varhaiskasvatus kaikille” sekä ”Turvallinen tulevaisuus tehdään nyt”. Miten en eroavat muiden puolueiden viesteistä?

Voiko tylsempää viestiä olla?

Keskustan julisteet ovat valokuvapohjaisia ja slogan on ”Huolenpitoa – huomennakin”. Kolmessa eri julisteessa on vastasyntyneen, lapsen ja vanhuksen kasvokuvat vihreällä taustalla. Anteeksi keskusta – voiko tylsempää viestiä olla?

Perinteinen vaalijuliste on siirtynyt nettiin ja muuttanut muotoaan. Siitä hyvä esimerkki on SDP:n nettisivut, joilta löytyy erilaisten ihmisten kertomuksia. Hyvät kuvat ja uskottavat tarinat vahvistavat viestiä.

Feministinen puolue erottuu värillään, vaaleanpunainen on sopivan provosoiva puolueen agendaan. Nettisivuilla ehdokkaiden kuvat ovat vaalien parhaimmistoa, ehdokkaat on ohjeistettu pukeutumista myöden värikoodistoon sopiviksi. Uuden puolueen olisi luullut pystyvän räväkämpäänkin kampanjointiin.

Milloin meillä?

2010-luvun alussa Occupy Wall Street ja We are the 99% -kansalaisaktivismi- julisteet levisivät maailmanlaajuisesti, koska niiden visuaalinen kieli oli vahva ja selkeä. Samoin monet muut kansalaisaktivismin julistukset, kuten ”Je suis Charlie” tai Barack Obaman kasvokuvaan liitetty viesti ”Hope” ovat hyviä esimerkkejä visuaalisen viestinnän voimasta sekä kansalaisten osallistamisesta.

Myös Hollannissa on perinteisesti osattu tehdä poliittista mainontaa. Esimerkiksi vuoden 2017 vaaleissa eläinten oikeuksia ajavan puolueen, Plan B:n, vaalijulisteessa puolueen puheenjohtaja kantaa panosvyössään porkkanoita.

Missä on visuaalisen viestinnän oivaltavuus, provokaatio, huumori, itseironia, visiot ja kantaaottavuus vuonna 2017?

Myös aktivismi taiteessa voisi antaa vinkkejä poliittiseen viestintään.

Missä on visuaalisen viestinnän oivaltavuus, provokaatio, huumori, itseironia, visiot ja kantaaottavuus vuonna 2017? Missä on interaktiivinen juliste, missä uudet teknologiat ja sen mahdollistamat luovat ratkaisut ?

Marjatta Itkonen on graafinen suunnittelija ja professori emerita. 

Vaaliviikolla keskustelemme vaalimainosten estetiikasta ja retoriikasta Politiikasta taidetta -teoksen vaalivastamainosten pohjalta.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*