Valtausliike ja tiedon tuottamisen murros

Lukuaika: 3 min. 

Maailmalla erilaiset näkyvät liikehdinnät haastavat politiikkaa, antavat kasvot kritiikille ja tilan artikuloida pettymystä ja vaihtoehtoja. Liikkeiden taustalla on pettymys siihen, mitä demokratia antaa nykymuodossaan, ja juuri siksi niiden seuraaminen on tärkeää ajatellen politiikan ja demokratian tutkimusta. Valtausliike vaikuttaa esimerkiksi muuttamalla toimintatapoja – myös Suomessa, kirjoittaa Emilia Palonen.

Vuosi 2008 ja globaali talouskriisi nosti esiin suuria kysymyksiä. Kansainvälinen valtausliike nostaa esiin talouden ja demokratian kytköksen. Poliitikot kertoivat politiikan pelivaran kaventuneen juuri talouden suhteen: sfääri irrallaan politiikasta määritteli politiikan rajoja. Pitäisikö päätösvaltaa laajentaa? Keitä valtion pitäisi pelastaa talouskriisin tullen? Kenen ääni kuuluu ja mihin suuntaan, ylhäältä alas vai alhaalta ylös?

Suomessa valtausliike näkyy Helsingin uuden musiikkitalon ja valtakunnallisen sanomalehden välisellä aukiolla, jossa Helsingin Sanomien tähtitoimittaja käy piipahtamassa päästäkseen perille siitä ketä nämä teltoissa yöpyvät Torikokousliikkeen aktiivit ovat. Eivät ne ole vihreitä, Ilkka Malmbergille selvisi (18.3.2012). Moni on pikemminkin punainen. Torikokouksen teltat ovat vain yksi valtausliikkeen ulottuvuus, kuten Teppo Eskelinen kertoo.

Miten muuten valtausliike näkyy Suomessa? Poliitikkojen toimintatavat ovat syynissä. Demokratian vaatimus on debattien keskiössä. Joskus se otetaan annettuna, joskus sen merkityksestä debatoidaan. Muutosvaalit 2011 olivat vaalit, joissa vaihdettiin historialliset 40 prosenttia kansanedustajista, missä mielessä ne voidaan rinnastaa vuoden 1970 vaaleihin, eivät vain Perussuomalaisten läpimurtovaalit.

Kansalaisjärjestökenttä haastettu sosiaalifoorumissa

Valtausliike näkyy esimerkiksi siinä, kuinka se on muuttanut toimintatapoja vuodesta 2002 järjestetyssä Suomen sosiaalifoorumissa (SSF). SSF on kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kaikenikäisten aktiivien vuosittainen kohtaamispaikka, vaikka se ei juuri näy valtavirtamediassa. Sen tarkoitus oli olla keskustelujen herättämisen ja kohtaamisen alusta, jossa uskottiin kansainvälisen sosiaalifoorumiliikkeen sloganin mukaan, että: ”Toinen maailma on mahdollinen”.

Sosiaalifoorumit kuitenkin muuttuivat vuosittaiseen tapahtumien jatkumoon rutiininomaisiksi tapahtumiksi. Ne institutionalisoituivat vuosikalenteriin paikkoina, joissa puffata omaa vuoden aikana tehtyä työtä sille sympaattisten keskustelijoiden kanssa tai esitellä uusimpia kampanjoita sekä tietenkin tavata tuttavia samalla ’sektorilla’. Muutos ei konkretisoitunut.

Kuitenkin parin viime vuoden aikana juuri organisoituminen on uudistanut foorumia. Kaksi viime vuotta sen tilijärjestönä on ollut Kirkon yhteiskunnallisen työn työntekijät KYTKY ry. Ensiksi tehtiin päätös, että seminaareilla täytyy olla useampia järjestäjiä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että asioita ei katsota yhdestä näkökulmasta, mutta myös avoimuutta: ulkopuolisenkin oli helpompi päästä mukaan.

Tänä vuonna otettiin käyttöön Torikokous-liikkeen menetelmiä: Loppukeskustelussa ei ollutkaan enää arvovaltaisia kutsuttuja puheenvuoroja edestä yleisölle. Oli vain ympyrämuotoon laitettuja tuoleja ja avointa keskustelua. Toriliikkeen periaattein otettiin käsimerkit, joilla osanottajat saattavat osoittaa kannattavansa tai vastustavansa argumenttia, pitkästyvänsä tai haluavansa kommentoida jotain väliin. Erityisen merkittävää on, että torikokous haastaa hierarkioita rikkomalla (vaihtoehtoista) asiantuntijuutta, kerättävää ja omaksuttavaa tietoa korostavaa ja institutionalisoitunutta kansalaisjärjestökenttää.

Kuka puhuu, miten tieto kanavoidaan?

Toriliike on kuitenkin vain yksi valtausliikkeen ilmiöistä. Ja valtausliikettä ennen on ollut paljon erilaisia liikkeitä, jotka ovat haastaneet sitä, miten tietoa tuotetaan. Kuka saa puhua ja miten? Samaisessa foorumissa olin itse mukana järjestämässä sessiota Stadin Aikapankin ja kanssa. Alkuun pieni tila oli täynnä kuulijoita, mutta kun tuli aika world cafe -tyyppiselle työryhmäkeskustelulle, puolet osanottajista lähti pois. Vaadittiin yleisökeskustelua. Demokraattista päätöksentekoa riskeeraten, emme suostuneet. Niissä kuuluu uskalikkojen ääni ja hiljaiset eivät pääse keskustelemaan. Jakauduimme kahteen ryhmään, jotka kehittivät keskenään erilaisia mutta toisiaan tukevia konkreettisia ehdotuksia. Kuulemma jälkeenpäin energiatasot olivat paljon korkeammalla kuin normaalin paneelikeskustelua seurattua.

Kansainvälisen valtausliikkeen aktivoitumisen myötä, esille nousee kysymyksiä paitsi yhteiskunnallisista rakenteista myös organisoitumisesta. Se linkittyy muihin trendeihin, joissa edellytetään läsnäolijoilta muuta kuin passiivista seuraamista. Sähköinen kansalaisuus, osallistuvat ja deliberaatiivinen tai keskusteleva demokratia osaltaan kyseenalaistavat passiivisia alamainen–hallitsija-, äänestäjä–poliitikko-, kannattaja–puolue- tai jäsen–järjestö-vastakkainasetteluja ja -hierarkioita.

Uusi politisoituminen, politiikan paluu politiikkaan ja muut asiat, joita yhdistetään vaihtoehtojen paluuseen, ei ainoastaan liity konsensuksen purkautumiseen – vaan siihen, miten vaihtoehdot kanavoidaan.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*