Viro 100: Liikkeellä Viron ja Suomen välillä

Lukuaika: 4 min. 

Virolaiset pendelöijät, kausityöntekijät ja edestakaisin liikkuvat perheet haastavat ajattelutavan, jossa liikkuvuus ymmärretään vain maahanmuuton ja kotoutumisen kautta.

Viron väestörekisterin tietojen mukaan Suomessa asuu väliaikaisesti tai pysyvästi noin 70 000 Viron kansalaista. Lisäksi Suomessa työskentelee kymmeniä tuhansia virolaisia pendelöijiä, joiden koti ja perhe on edelleen Virossa. Heidän kokemuksiaan Suomessa työskentelystä ja kahden maan välillä tasapainottelun arjesta tutkitaan kahdessa eri tutkimushankkeessa.

”Maanantai-iltana lähetin sähköpostia, keskiviikko-aamuna olin Suomessa töissä”

Tutkimuksemme valossa näyttää siltä, että virolaiset miehet ja naiset tulevat usein Suomeen töihin aluksi väliaikaisesti tai kausiluonteisesti, kun työtilanne huonontuu Virossa. Virolainen työttömyysturva riittää vain harvoissa tapauksissa jokapäiväisiin menoihin, erityisesti, jos työttömyysjakso pitkittyy.

Lähtöpäätös tehdään tällaisessa tilanteessa usein varsin nopeasti. Kerran ulkomailla työskennelle ratkaisu lähteä toisenkin kerran on helpompi.

Miehet muodostavat suuren osan pendelöivistä virolaisista, joita on arvioitu olevan noin 30 000. Tarkkaa määrää on kuitenkin mahdotonta sanoa. Miesvaltaisuuteen vaikuttaa perinteinen malli miehestä perheenelättäjänä: jos yksi perheen vanhemmista lähtee ulkomaille töihin, se on yleensä isä. Esimerkiksi lääkäreiden kohdalla on tyypillistä, että Suomessa käydään ansaitsemassa lisätienestiä vaikkapa viikon verran kuukausittain, ja muuna aikana työskennellään vakituisessa työpaikassa Virossa.

”Teen muutenkin työssäni yöpäivystyksiä, lapset on tottunut siihen että olen välillä poissa. Viikko poissa ei tunnu niin suurelta erolta. Mietittiin sitä, kumpi lähtee, minä vai vaimo. Äidin poissaolo on lapsille varmasti vaikeampaa kuin isän. Erityisesti koska vaimoni ei muutenkaan ole hoitanut yöpäivystyksiä.” (Mies, 40 vuotta)

Kuten Keiu Telven tutkimus osoittaa, jotkut pitävät pendelöintiä heille ja heidän läheisilleen sopivana ratkaisuna ja ovat valmiita jatkamaan Suomessa työskentelyä vaikka eläkeikään saakka. Pendelöijien puolisot eivät välttämättä ole halukkaita muuttamaan Suomeen, koska se tarkoittaisi luopumista omasta työstä ja sosiaalisesta verkostosta.

Yksinhuoltajille, useimmiten äideille, työssäkäynti Suomessa tuo mukanaan enemmän järjestelyjä. Toisinaan lapsi jätetään isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin Viroon, tai muuttoa täytyy suunnitella heti alusta pitäen lapsen kanssa.

Suomen sosiaaliturva on koettu positiivisena ja se on tuonut turvallisuuden tunteen. Eräs haastattelemani nainen puhui Suomen valtiosta ystävänään, joka tuli apuun, kun kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan.

”Koulun alkaminen onkin yksi syistä, miksi päätimme muuttaa takaisin juuri nyt”

Pitkittyneen pendelöinnin myötä vierailut kotiin voivat harventua, erityisesti jos välimatkat ovat pitkiä. Virolaisia työskentelee paljon myös Suur-Helsingin ulkopuolella. Suurin osa virolaisista työntekijöistä on kotoisin Harjumaalta, mutta suhteellisesti eniten heitä tulee pienemmiltä paikkakunnilta, erityisesti Pärnun alueelta.

Kaikille perheestä erossa olo työn takia ei sovi. Suomessa vietettyjen kausien venyessä tai toistuessa ja toimeentulon varmistuessa aletaan harkita kaikkien perheen jäsenten muuttoa Suomeen, ja tällöin asumisen luonne muuttuu pysyvämmäksi.

Suomessa vietettyjen kausien venyessä tai toistuessa ja toimeentulon varmistuessa aletaan harkita kaikkien perheen jäsenten muuttoa Suomeen, ja tällöin asumisen luonne muuttuu pysyvämmäksi.

Alle kouluikäisen lapsen kanssa vanhemmat ovat vapaampia liikkumaan edestakaisin kahden maan välillä. Työtilanteen mukaan voidaan viettää muutaman viikon kuukaudesta Virossa ja muutaman viikon Suomessa työtilanteen mukaan.

Kun kouluikä koittaa, useat vanhemmat kuitenkin kokevat, että on aika tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Koulu sitoo päiväkotia vahvemmin perheen tiettyyn paikkaan. Vaihtamista koulujärjestelmästä toiseen ei pidetä helppona ja mahdollisuuksien mukaan perheet pyrkivät sitä välttämään. Toisinaan teini-ikäiset nuoret jäävätkin toiseen maahan lopettamaan koulun, kun muu perhe muuttaa.

”Olemme miehen kanssa puhuneet, että lapsilla olisi varmaan jo tosi vaikeaa pärjätä virolaisessa koulussa. Kun koulutusjärjestelmä ja opetusohjelma on kuitenkin erilaisia, olemme ajatelleen olla täällä ainakin yhdeksän vuotta, peruskoulun loppuun asti.” (Nainen, 31 vuotta)

Virolaiset perheet ovat kokeneet, että suomalaisessa koulussa lapsella on suurempi vastuu omista opinnoistaan, mikä voi olla vaikeaa autoritaarisempaan ja opettajakeskeisempään kouluun tottuneelle lapselle. Palattaessa Viroon pelätään, ettei lapsi enää pärjääkään vaativaksi mielletyssä virolaisessa koulussa.

Viroon paluuta ja siihen liittyviä haasteita pohtii yhä useampi perhe. Myös tilastot kertovat virolaisten kasvavasta paluumuutosta.

Tilastot kertovat virolaisten kasvavasta paluumuutosta.

Viime vuosina Virossa onkin herätty siihen, että kouluja täytyy yhä enemmän auttaa ja valmistaa vastaanottamaan ulkomailta Viroon palaavia oppilaita, helpottamaan heidän sopeutumistaan.

Kuva: Martin Rattas. Rattas tekee kuvia Koneen Säätiön rahoittamassa Eriarvoisuus liikkeessä: Ylirajaiset perheet Virossa ja Suomessa -projektissa.

Edestakaisin liikkuvien arki ja lainsäädäntö

Liikkuvuus vaikuttaa myös sellaisten perheenjäsenten arkeen, jotka itse ovat pysyneet paikallaan. Toisessa maassa asuminen jaksottaa perheenjäsenten välisiä tapaamisia ja yhteydenpitoa, voi lisätä paineita intensiivisiin tapaamisiin ja pakottaa miettimään uudelleen esimerkiksi perheenjäsenten välistä hoivaa.

”Minua on siinä mielessä lykästänyt, että äidin terveys on kunnossa. Hän ei vielä suoranaisesti tarvitse apua. Mutta todennäköisesti iän lisääntyessä, kun hän ei enää pärjää yksin, minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin viedä hänet Suomeen. Tuleehan se tietysti olemaan rankkaa hänelle, joutua kauas omasta ympäristöstä ja ystävistä.” (Nainen, 44 vuotta)

Liikkuvuutta eri maiden välillä on totuttu säätelemään ja tarkastelemaan maahanmuutto- ja kotoutumisdiskurssien valossa. Pendelöijät, kausityöntekijät ja edestakaisin liikkuvat perheet kuitenkin haastavat tämän ajattelutavan. Kaikki eivät ole tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä heidän tavoitteenaan välttämättä ole kotiutuminen ainakaan lainsäätäjien tarkoittamassa mielessä.

Kaikki eivät ole tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä heidän tavoitteenaan välttämättä ole kotiutuminen ainakaan lainsäätäjien tarkoittamassa mielessä.

Monet Suomessa keikkatyötä tekevät kertovat, että olisivat lähteneet joka tapauksessa kotipaikan ulkopuolelle lisätienestejä hankkimaan ja Suomi oli vain yksi vaihtoehto toisten kotimaassa sijaitsevien paikkakuntien joukossa. Keikkatyyppisen työn tekijät eivät välttämättä mielläkään tekevänsä töitä ulkomailla eivätkä selvitä oikeuttaan suomalaiseen sosiaaliturvaan.

Kun ihmisten liikkuvuus lisääntyy ja muuttaa muotoaan, voidaankin kysyä, miten sosiaaliturva- ja muu lainsäädäntö pysyy perässä. Eri maiden välillä liikkuvien ihmisten näkökulmasta olisi tärkeää, että kyseisten maiden sosiaaliturvajärjestelmät olisivat joustavia, yhteensopivia ja selkeitä ja että päätökset sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta tehtäisiin nopeasti.

Myös viranomaiset tahollaan pohtivat, mikä on suomalaisen asumiseen perustuvan sosiaaliturvan tulevaisuus, miten turvata järjestelmän kestävyys ja taata tiedonkulku viranomaisten ja ylirajaisten perheiden välillä.

Kirjoitus on osa Viro 100 -sarjaa.

FM Pihla Maria Siim tutkii virolaisten perheiden liikkuvuutta projekteissa Liikkuvuuden eriarvoisuus: ylirajaisten perheiden sidokset ja yhteenkuuluvuus pohjoismaisessa muuttoliikekontekstissa (Suomen Akatemia, 2015–2019) ja Eriarvoisuus liikkeessä: Ylirajaiset perheet Virossa ja Suomessa (Koneen Säätiö, 2016–2018).

Lisää aiheesta

1 Trackbacks & Pingbacks

  1. Ilmunud lood / Julkaisuja – Est-Fin

Leave a comment

Your email address will not be published.


*