YK:n ihmisoikeusneuvosto tarkastelee tänään Suomen ihmisoikeustilannetta

Kuva: Eric / Flickr [CC BY-NC-SA 2.0]
Lukuaika: 7 min. 

Suomen ihmisoikeustilanne on tänään 3.5. esillä YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa. Julkinen tarkastelu maailman silmien edessä tarjoaa valtioille mahdollisuuden osoittaa ”ihmisoikeuskuntoisuuttaan”. Suomen kannalta tarkastelu on erityisen tärkeä, koska Suomi on hakemassa ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä kaudelle 2022–2024.

YK:n ihmisoikeusneuvosto

Ihmisoikeusneuvosto on YK:n yleiskokouksen alaisuudessa toimiva, 47 jäsenvaltiosta koostuva toimielin, jonka tehtävänä on edistää ja suojella ihmisoikeuksia. YK:n laajemmassa ihmisoikeusjärjestelmässä neuvoston asema on keskeinen.

Ihmisoikeusneuvoston työ pohjautuu pitkälti valtioiden väliseen dialogiin ja halukkuuteen tehdä yhteistyötä ihmisoikeuksien hyväksi. Ihmisoikeustyöhön suunnattuja varoja on YK:ssa lisätty, mutta edelleen esimerkiksi vuosina 2014–2015 ihmisoikeuksiin kohdistui vain 3,2 prosenttia YK:n budjetista. Se omalta osaltaan asettaa rajat kunnianhimoisille ihmisoikeuspyrkimyksille.

Ihmisoikeusneuvosto kokoontuu kolmesti vuodessa yleisistunnoissaan muutaman viikon kerrallaan. Sen lisäksi neuvosto voi kokoontua tilanteen niin vaatiessa erityisistuntoihin. Eri kokoonpanot kokoontuvat myös omiin kokouksiinsa tehden ihmisoikeusneuvoston työstä ympärivuotista.

Neuvoston jäsenvaltiot valitaan kolmen vuoden toimikausiksi, ja valintaprosessissa tulisi huomioida valtioiden maine ja pyrkimykset ihmisoikeuksien puolustamisessa. Toisaalta ihmisoikeusneuvoston jäseninä on toiminut monia valtioita, joiden maine ihmisoikeuksien saralla on vähintäänkin kyseenalainen.

Ihmisoikeuksien suojelun sijasta pääpaino onkin ollut ihmisoikeuksien edistämistyössä.

Kuten kaikissa valtioiden välisissä elimissä, myös ihmisoikeusneuvostossa poliittiset syyt ja erilaiset jännitteet ovat toisinaan estäneet tehokkaan toiminnan ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Suojelun sijasta pääpaino onkin ollut ihmisoikeuksien edistämistyössä.

Yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu

Yksi ihmisoikeusneuvoston merkittävimmistä työkaluista on yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu eli UPR (Universal Periodic Review). Se käy läpi kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilanteet säännöllisesti noin nelivuotisen kauden aikana.

Määräaikaistarkastelu mahdollistaa keskustelun kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeustilanteista. Mekanismin perimmäinen tavoite onkin parantaa ihmisoikeuksia ja puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat. Se tarjoaa myös tukea velvoitteiden toteuttamisessa ja jakaa parhaita käytäntöjä maiden välillä.

Valtiot usein suhtautuvat UPR-suosituksiinsa myönteisemmin kuin erilaisten YK:n valvontaelinten heille asettamiin velvoitteisiin. Tarkastelu antaa valtioille mahdollisuuden osoittaa omaa hyväksyntää sekä yhteistyöhalukkuutta, joka tuntuu monelle valtiolle olevan olennaista.

Yksikään valtio ei ole jättäytynyt määräaikaistarkastelun ulkopuolelle.

Yleisesti ottaen määräaikaistarkastelu ei luo valtioille siis uusia ihmisoikeusvelvoitteita, vaan se pikemminkin varmistaa kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten instrumenttien jo asettamia velvollisuuksia.

Vuoden 2016 loppuun mennessä ihmisoikeusneuvosto oli käynyt kahdesti läpi kaikkien YK:n jäsenvaltioiden (193) tilanteet. Keväällä 2017 käynnistyy kolmas tarkastelukierros.

Yllättävää kyllä, valtiot ovat kokeneet tarkastelun niin tärkeäksi, ettei yksikään maa ole jättäytynyt sen ulkopuolelle. Kaikkien valtioiden osallistuminen UPR-prosessiin on erityisen tärkeää, koska se vahvistaa ihmisoikeuksien universaaliutta sekä mekanismin puolueettomuutta ja tasapuolisuutta. Aiemmin ihmisoikeusneuvostoa on kritisoitu huomion keskittämisestä vain joidenkin valtioiden, kuten Israelin, ihmisoikeustilanteisiin.

Määräaikaistarkastelun eteneminen

UPR-prosessissa jokainen valtio valmistelee tarkasteluun oman kansallisen raporttinsa ihmisoikeuksien toteutumisesta. Siinä keskitytään erityisesti siihen, miten kansainväliset velvoitteet ja sopimukset on huomioitu.

Ideaalitilanteessa valtio konsultoi laajasti kansalaisjärjestöjä raporttinsa valmistelussa. Monissa maissa määräaikaistarkastelun onkin nähty lisänneen rakentavaa dialogia hallitusten ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Toiseksi YK kerää yhteen valtiota koskevat aiemmat omien ihmisoikeuselintensä päätelmät ja suositukset. Kolmantena näkökulmana toimivat muiden osallistujien, kuten kansallisen ihmisoikeusinstituution ja kansalaisjärjestöjen, lähettämät näkemykset.

Määräaikaistarkastelu perustuu vuoropuheluun, jota tarkastelun kohteena oleva valtio käy muiden valtioiden ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.

Määräaikaistarkastelu perustuu vuoropuheluun, jota tarkastelun kohteena oleva valtio käy muiden valtioiden ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Kunkin valtion tilanteelle on varattu ihmisoikeusneuvostossa kolme ja puoli tuntia, jonka aikana valtio esittelee oman raporttinsa ja kuuntelee sille esitettyjä puheenvuoroja. Jokaisen valtion tarkastelua avustaa kolme maata eli niin sanottu troikka, joka kokoaa yhteen huomiot ja laatii loppuraportin käydystä keskustelusta.

Loppuraportti sisältää valtiolle annetut suositukset, jotka valtio voi joko hyväksyä, asettaa tarkasteluun tai hylätä. Jos suositukset edellyttävät laajempia kansallisia muutostoimia, monet valtiot asettavat ne tarkasteluun ja hyväksyvät ne vasta kansallisen konsultointikierroksen jälkeen.

Seuraavilla kierroksilla valtioiden on osoitettava konkreettisesti, miten suosituksia on huomioitu ja toimeenpantu.

Loppuraportti hyväksytään ihmisoikeusneuvoston seuraavassa istunnossa, jossa tarkasteltavan valtion on viimeistään ilmaistava kantansa annettuihin suosituksiin. Tarkastelun seuraavilla kierroksilla valtioiden on osoitettava konkreettisesti, miten suosituksia on huomioitu ja toimeenpantu.

Määräaikaistarkastelun mahdollisuuksia ja haasteita

Yhdeksän vuoden aikana UPR on tuottanut noin 57 000 suositusta. Tarkastelun poliittisesta luonteesta viestii se, että eniten suosituksia saanut maa on Yhdysvallat. Toisaalta suosituksia on annettu paljon sellaisille maille, joiden ihmisoikeustilanne vaatii kansainvälistä huomiota.

UPR-prosessin ongelmana on, että valtiot ovat usein haluttomia arvostelemaan liittolaistensa tai naapurimaidensa ihmisoikeustilanteita ja suositukset heijastelevat kansallisia intressejä. Lisäksi liittolaiset ovat saattaneet manipuloida keskustelua varaamalla puheenvuoroja, joissa maan ihmisoikeustilannetta ja edistysaskeleita kehutaan aiheettomasti, jolloin kriittisille puheenvuoroille on jäänyt vähemmän aikaa.

Valtiot ovat usein haluttomia arvostelemaan liittolaistensa tai naapurimaidensa ihmisoikeustilanteita ja suositukset heijastelevat kansallisia intressejä.

Vakavia ihmisoikeusrikkomuksia tehneet valtiot ovat siis toisinaan saattaneet selviytyä tarkastelusta suhteellisen helposti. Menettelyn kehityksen myötä suositusten ja suosittelevien valtioiden määrä on kuitenkin kasvanut ja prosessissa on mahdollista ottaa esiin monia kysymyksiä, joihin aiemmin on ollut vaikeaa puuttua. Toistuvat suositukset samasta asiasta luovat myös paineita muutokselle.

Ihmisoikeusjärjestöillä on avainasema tuoda esiin erilaisia tarkempia ongelmia ja seurata suosituten toimeenpanoa, vaikka niiden mahdollisuudet osallistua varsinaiseen vuoropuheluun ovatkin vähäiset. Kansalaisjärjestöjen osallistumista määräaikaistarkasteluun sen eri vaiheissa onkin pyritty viime aikoina parantamaan.

Vaikka tarkastelussa annettavien suositusten laatu ja erityisesti toimeenpanon aste voivat vaihdella paljonkin, valtiot ovat hyväksyneet noin 70 prosenttia tarkastelussa annetuista suosituksista. Hyväksytyistä suosituksista noin puolet on tavalla tai toisella saanut aikaan muutoksia vapaaehtoiseen väliaikaisraportointiin mennessä eli tarkastelua seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana.

Menestyäkseen suositusten tulisi olla tarkkoja, aikataulultaan rajattuja, jollakin tavalla mitattavissa ja maan tilanteen huomioiden relevantteja ja saavutettavia.

Jotkut valtiot eivät hyväksy suosituksia, jos ne eivät katso kykenevänsä toteuttamaan vaadittuja muutoksia ennen seuraavaa UPR-kierrosta. Toisille valtioille suositukset taas eivät välttämättä ole sidottuja määräaikaistarkastelun kiertoon, vaan niitä pidetään keinoina parantaa valtion ihmisoikeustilannetta yleisemmällä tasolla.

Suomen UPR-kierrokset

Suomi toimi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä ensimmäisen kerran heti neuvoston ensimmäisellä toimikaudella 2006–2007. Suomen näkökulmasta ihmisoikeudet muodostivat jo tuolloin keskeisen osan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. YK:lla sekä muilla kansainvälisillä järjestöillä nähtiin olevan merkittävä rooli ihmisoikeuksien suojelussa ja edistämisessä.

Kirjelmässään YK:n yleiskokoukselle Suomi korosti ylläpitävänsä korkeimpia standardeja ihmisoikeuksien suhteen ja lupasi toimia aktiivisesti avoimen, läpinäkyvän, tuotteliaan ja tehokkaan ihmisoikeusneuvoston luomiseksi.

Neuvoston jäsenyyden takia Suomen ihmisoikeustilanne oli määräaikaistarkastelussa ensimmäisten valtioiden joukossa vuonna 2008. Ensimmäisellä kierroksella suositusten määrä pysyi vielä vaatimattomana (8 suositusta), kun UPR-prosessi oli vasta alkutekijöissään.

Määräaikaistarkastelun toisella kierroksella vuonna 2012 Suomi sai jo 78 suositusta, joista se hyväksyi valtaosan. Suositukset koskivat muun muassa ihmisoikeussopimusten ratifiointia, tasa-arvon edistämistä, syrjinnän, vihapuheen ja ääriliikkeiden vastaista toimintaa, ihmisoikeuskasvatusta, naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ja ihmiskaupan ehkäisemistä sekä romanien ja vammaisten oikeuksia.

Nyt käytävän kolmannen kierroksen tarkastelun menestymisen kannalta on olennaista, miten Suomi onnistuu osoittamaan aiemmin saamiensa suositusten huomioimista ja täytäntöönpanoa käytännössä.

Tavoitteena on ollut lisätä kansallisen ihmisoikeuspolitiikan läpinäkyvyyttä ja erityisesti yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Työtä on tehty paljon. Useita konsultointikierroksia on järjestetty ja kansalaisjärjestöjen kommentteja huomioitu. Suomi on valmistellut UPR-raporttinsa samanaikaisesti toisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmansa (vuosille 2017–2019) kanssa. Tavoitteena on ollut lisätä kansallisen ihmisoikeuspolitiikan läpinäkyvyyttä ja erityisesti yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Suomi on hyväksynyt edellisten suositusten jälkeen lähes kaikki kansainväliset sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat, joita edellisessä määräaikaistarkastelussa suositeltiin. Poikkeuksena on Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka Suomi katsoo lainsäädäntönsä puitteissa olevan tarpeeton, koska kyseisten henkilöiden oikeudet on jo turvattu muilla perusteilla.

Suomi on lisäksi pyrkinyt edistämään yhdenvertaisuutta ja vastustamaan syrjintää esimerkiksi uuden yhdenvertaisuuslain (2015) ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnan kautta. Raportissa nostetaan esiin muun muassa toimet romanien ja vammaisten osallisuuden ja oikeuksien huomioinnissa. Kansallisessa raportissa esitellään myös useita pyrkimyksiä rasismin ja vihapuheen vähentämiseksi yhteiskunnassa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan on huomioitu olevan keskeinen ihmisoikeushaaste Suomessa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan on huomioitu olevan keskeinen ihmisoikeushaaste Suomessa, ja erilaisia toimia sekä naisten että lasten suojelemiseksi on esillä. Lisäksi ihmisoikeuksien katsotaan olevan tarkemmin osa uusia koulujen opetussuunnitelmia, joskin ihmisoikeuskasvatuksen myönnetään edelleen olevan paljon kiinni yksittäisten opettajien ja kasvatusalan toimijoiden mielenkiinnosta.

On myös tärkeää yrittää ennakoida määräaikaistarkastelussa esiin nousevia ihmisoikeuskysymyksiä. Suomen tarkasteluun on ennakolta pyydetty kaiken kaikkiaan 83 puheenvuoroa. Suomen tilanne näyttää siis kiinnostavan muita maita.

Ajankohtaiset kysymykset liittyvät Suomen osalta taloudellisen tilanteen heikkenemiseen sekä säästötoimenpiteiden ja rakenteellisten uudistusten seurauksiin. Lisäksi pakolaiskriisi ja Suomen mahdollisuudet käsitellä turvapaikanhakijoiden tilannetta nousevat varmasti tarkasteluun.

Ajankohtaiset kysymykset liittyvät Suomen osalta taloudellisen tilanteen heikkenemiseen sekä säästötoimenpiteiden ja rakenteellisten uudistusten seurauksiin.

Näiden ohella listalla on monia Suomen tilanteeseen liittyviä kestoaiheita, kuten naisiin kohdistuva väkivalta. Tulevassa tarkastelussa Suomelle onkin jo ennakkoon esitetty kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa kotiväkivallan uhrien tukipalveluja, turvapaikanhakijoiden tilannetta, tutkintavankien kohtelua, ikäihmisten itsemääräämisoikeutta ja erilaisten vähemmistöjen syrjintää. Huolenaiheena on kasvava rasismi ja vihapuhe vähemmistöjä kohtaan.

Näiden kysymysten taustalla ovat Suomen aiemmat suositukset sekä kolmannen kierroksen raportteihin nostetut seikat. Esittelemällä kansallisessa raportissaan saavutuksia ja hyviä käytäntöjä Suomen on mahdollista tuoda esiin toimiaan erilaisten ihmisoikeuskysymysten huomioimiseksi.

Suomen tarkastelu päättyy ihmisoikeusneuvoston syyskuun istunnossa, jossa Suomen tilannetta tarkastelevan työryhmän loppuraportti hyväksytään. Raportti on tiivistelmä käydystä keskustelusta ja Suomen on viimeistään tuolloin ilmaistava kantansa annettuihin suosituksiin. Tällöin myös ihmisoikeusjärjestöillä on mahdollisuus kommentoida lopputulosta.

Määräaikaistarkastelun merkitys

Oman esimerkkinsä avulla Suomi voi olla vahvistamassa määräaikaistarkastelun mekanismia ja valtioiden välistä avointa vuoropuhelua ihmisoikeuksista. Siksi Suomen onkin tärkeää osoittaa sitoutumistaan UPR-prosessiin sekä tarkastelun kohteena että suosituksia esittävänä maana.

Suomi pitää tällä hetkellä peräpäätä tilastoissa suositusten vastaanottajamaana. Vaikka Suomen ihmisoikeustilanne on kansainvälisessä vertailussa erinomainen, maakohtaisia kysymyksiä ja haasteita on hyvä käsitellä rehellisesti ja avoimesti.

Vaikka Suomen ihmisoikeustilanne on kansainvälisessä vertailussa erinomainen, maakohtaisia kysymyksiä ja haasteita on hyvä käsitellä rehellisesti ja avoimesti.

Parhaimmillaan määräaikaistarkastelu tarjoaa valtioille lisäsysäyksen parantaa ihmisoikeusasioita, joista jo käydään kansallisesti vilkasta keskustelua. UPR-prosessilla voidaan rakentaa verkostoa ja yhteisymmärrystä kansalaisyhteiskunnan ja valtion välille.

YK:n määräaikaistarkasteluun ei tulisikaan suhtautua valtion velvollisuutena, vaan pikemminkin mahdollisuutena ja apuvälineenä kansallisen politiikan kehittämiselle.

Määräaikaistarkastelun suositusten antajana Suomi on osoittanut kohtuullista aktiivisuutta. Tässä roolissa on erityisen tärkeää rajata suositukset tarkemmin ja osallistua niiden toimeenpanon seurantaan esimerkiksi kahdenvälisten suhteiden osana.

Suositusten määrän kasvu UPR-prosessissa väistämättä johtaa myös siihen, ettei monilla valtioilla ole realistisia mahdollisuuksia toimeenpanna saamiaan suosituksia lähitulevaisuudessa. Näin ne myös saattavat päätyä hylkäämään suuren osan suosituksista.

Olisikin tärkeää saada lisättyä erityisesti kehitysmaille tarjottavaa taloudellista ja teknistä tukea suositusten toimeenpanemiseksi.

Määräaikaistarkastelun uskottavuuden kannalta olisikin tärkeää saada lisättyä erityisesti kehitysmaille tarjottavaa taloudellista ja teknistä tukea suositusten toimeenpanemiseksi.

Suosituksissa tulisi siis aina huomioida valtioiden konteksti. Osa suosituksista voi olla kovin yleislaatuisia ja helppoja toteuttaa, kun taas toiset edellyttävät isoja muutoksia kansallisella tasolla.

Vapaaehtoinen määräaikaisraportointi suositusten toimeenpanosta, johon Suomi on monien muiden tavoin sitoutunut, voi kertoa muille valtion etenemisestä. Toinen olennainen väline suositusten huomioimiseksi on kansallinen ihmisoikeusstrategia tai toimintaohjelma, jossa listataan tarkemmin kehityskohteet, muutoksen aikataulu ja vastuullisen hallinnonalan toimijat.

Keskeistä on tietysti se, millaisia vaikutuksia annetuilla suosituksilla saadaan aikaiseksi käytännössä. Kolmannen tarkastelukierroksen alkaessa näkyvissä on sekä positiivisia että negatiivisia kehityskulkuja.

Positiivista on ainakin se, että kaikki valtiot ovat hyväksyneet oman ihmisoikeustilanteensa kansainvälisen julkisen arvioinnin ja siitä keskustelemisen. Annettuja suosituksia on toimeenpantu paljon ja monet valtiot ovat sitoutuneet etenemisensä vapaaehtoiseen väliraportointiin.

Negatiivisempi asia on valtioiden haluttomuus työskennellä kansalaisjärjestöjen kanssa ja pyrkimykset jopa estää joidenkin ihmisoikeuspuolustajien pääsy Geneveen raportoimaan ihmisoikeusongelmista.

Määräaikaistarkastelun mahdollisuudet saada aikaan konkreettisia muutoksia ihmisoikeuskysymyksissä ovatkin ennen kaikkea valtioiden omissa käsissä.

Suomen määräaikaistarkastelua voi seurata suorana.

VTT Hanna Tuominen on tutkinut väitöskirjassaan EU:n roolia YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Tuominen on aiemmin toiminut myös Politiikasta-lehden päätoimittajana.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*