Vanha kestävän kehityksen käsite toimii tässäkin tilanteessa. Miten käytämme metsävarojamme taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästi? Eikö puuraaka-ainetta kannata globaalista näkökulmasta katsoen tuottaa, ja tuotantoa lisätä, juuri Suomessa jossa se ei maankäytössä kilpaile vaikkapa ruuantuotannon kanssa? Ei siis ehkä kannata osaoptimoida vähähiilistä taloutta Suomen tai edes EU:n alueella vaan pitää ajatella globaalisti. Kun aletaan esimerkiksi korvata muovituotteita ja puuvillatuotteita puupohjaisilla tuotteilla, päästään isoihin vähennyksiin päästöissä, säästetään torjunta-aineita ja vettä, ja Suomen talous hyötyy.

Meidän on lisäksi valittava, haluammeko maksimoida hiilivarastoa vai hiilinielua: ne eivät maksimoidu samalla alueella yhtä aikaa. Isoja hiiltä varastoivia puita ei synny, jos pienten puiden harvennushakkuut jätetään tekemättä. Metsiä ei voi museoida: puuston tiheyden kasvaessa alkaa itseharveneminen ja metsätuhojen riski alkaa kasvaa. Tämä ilmiö nähdään Kanadan ja Venäjän metsissä joiden kasvusta suuri osa menetetään hyönteistuhoihin, tuulenkaatoihin ja metsäpaloihin. Hiiltä kannattaakin varastoida mieluummin puurakenteisiin kuin metsiin. Ilmaston kannalta parasta olisi jos Suomen metsien kasvua eli hiilinielu olisi mahdollisimman suuri. Sitä olisi mahdollista lisätä vielä huomattavasti panostamalla jalostetun siemenen käyttöön ja hyvään metsänhoitoon. Hirvikantaa olisi samalla saatava pienemmäksi.

Terveisin: Anneli Jalkanen, vapaa tutkija, metsänhoitotieteen tohtori, Espoo