Esiin nostetun Sitran ja pienen hallinnollisten prosessien kehittäjäpiirin ohjaavan roolin tunnistan ja tunnustan. Itse olen ollut tavalla tai toisella mukana sekä Kokka-, Ohra- että Pakuri-työssä eli pohtimassa ja suuntaamassa prosessin kehittämistä. Piiri pieni pyörii eli lähes samat henkilöt ovat jo pitkään olleet mukana kaikissa keskeisissä hallintoprosessien kehittämishankkeissa. Tämä ei ole moite, vaan pikemminkin huoli siitä, että prosessien kehittäminen ei ole kovin suuren joukon kiinnostuksen prioriteettien kärjessä.

Motiivi Sitran selvitykselle ei ollut vaikuttaa ohjaavasti tuleviin hallituksen muodostamiseen antamalla jokin auktorisoitu prosessimalli, vaan kuvata mahdollisimman neutraalisti erilaisia prosesseja (kolme eri puoluetta). Historia on aina hyvä tietää, vaikka ei siitä opittaisikaan. Kuten selvityksessä todetaan, kukin kerta on erilainen ja säädökset jättävät runsaasti liikkumavaraa.

Analyysin lopussa olevan huolen liiallisesta keskeisen poliittisen prosessin byrokratisoimisesta voi nähdä toisellakin tavalla. Päähuolena tulee olla maailmalta nähtävien esimerkkienkin perusteella demokraattisen prosessin kestävyys kaikissa tilanteissa. Jos esim. hallitustunnustelijan ja sen myötä muodostajan valinnassa on useita kilpailevia kokoonpanoja, jotka päätyvät eri lopputuloksiin, on syytä olla jo etukäteen selvä prosessi, joka ratkaisee tällaisen mahdollisen perustuslaillisen kriisin. Ettei Säätytalolle marssi kaksi hallituksen muodostajaa ja virkakunta yrittää median (pahimmillaan somen) perusteella päätellä kenellä on virallinen mandaatti saada valtion fasiliteetit käyttöönsä hallitusneuvotteluja varten.