Artikkelin Alkoholipolitiikan jännitteet − nautinto vai ongelma? kommentit

Kirjoittaja: JP

JP — Thu, 22 Feb 2018 10:32:48 +0000

Hiilamon ja kumppaneiden tutkimus on rahoitettu julkisella rahalla, ei siis yksityisen alkoholiteollisuuden tuella. Tässä linkki yhteen hankkeen julkaisuun: ”Kansainvälinen alkoholiteollisuus on vaikuttanut poliittiseen päätöksentekoon alkoholisääntelyn torjumiseksi mutta pyrkinyt välttämään tupakkateollisuuden strategisia virheitä. Myös Suomessa alkoholiteollisuus on osallistunut aktiivisesti hallituksen työryhmiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun alkoholihaitoista ja sääntelystä 2000-luvulla. Miten alkoholiteollisuus pyrki estämään alkoholijuomien mainosrajoituksia? Onko Suomen alkoholiteollisuus käyttänyt samanlaisia lobbauksen strategioita kuin globaalit suuryritykset?” https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132360/YP1702_Lauronenym.pdf?sequence=2

Kirjoittaja: Jussi Haapanen

Jussi Haapanen — Fri, 17 Nov 2017 20:13:30 +0000

”Alkoholiteollisuus ja -elinkeino on rahoittanut myös Suomessa alkoholiin liittyvää tutkimus- ja arviointitoimintaa. Tämä rahoitus sisältää merkittäviä kansainvälisesti pitkään tunnettuja tutkimuseettisiä”

Aivan:
http://viisitahtea.com/blogit/kim-moliis-alkoholipoliittisen-edunvalvonnan-epatasapaino/

”THL:n kanssa läheisessä yhteistyössä olevan Alkoholitutkimussäätiön tarkoituksena on edistää ja tukea sellaista tieteellistä tutkimusta, jonka kohteena on alkoholin käyttö yleensä sekä alkoholi yksilön ja yhteiskunnan ongelmana. Säätiön rahoittajina ovat valtio ja Alko. STM, Alko ja Tieteellisen seurain valtuuskunta valitsevat säätiön hallituksen ja siellä istuvat sekä THL:n että Alkon edustajat.

Säätiö myöntää apurahoja alkoholi-, raittius- ja rahapelitutkimuksiin. Vuonna 2015 apurahaa myönnettiin mm. valtiotieteiden tohtorin Heikki Hiilamon tutkimukseen Alkoholiteollisuuden strategiat alkoholijuomien mainosrajoitusten vastustamiseksi.”

Kirjoittaja: JM

JM — Thu, 24 Mar 2016 07:37:57 +0000

Kirjoittaja hyvin tunnistaa alkoholipoliitikan (tai ylipäätänsä päihdepolitiikan) kysymyksenä yksilön ja valtion välisenä vallankäyttönä. Mutta harmillisesti päätyy vähättelemään vastapuolta väittämällä että he ovat kykenemättömiä ymmärtämään alkoholin haittoja ja esittää oman vaihtoehtonsa ainoana jossa ymmärretään koko kysymys. Liberaali ei vastusta valtion holhousta sen vuoksi että ei ymmärrä haittoja vaan sen vuoksi että kokee holhouksen olevan vahingollista ja oman puolen tuovan parhaan kompromissin kaikki näkökulmat huomioiden. Molemmilla osapuolilla on tässä keskustelussa sama tavoite, hyvinvoiva yhteiskunta. Toisella puolella yksilö koetaan vastuulliseksi toimijaksi, toisella puolella valtio. Toisella puolella itsemäärämisoikeudelle annetaan arvoa, toisella puolella se nähdään riskinä. Hyvän keskustelun käymiseksi olisi hyvä kohdella vastapuolta täysijärkisenä ihmisenä (kunnes toisin todistetaan) joka ymmärtää koko ongelman.

Kun holhousta perustellaan haittojen ehkäisyllä, hyvä jatkokysymys on että toimiiko se? Me olemme holhouksen mallimaa joten miksi alkoholiongelmat ovat niin suurina vieläkin keskuudessamme? Miksi vapaammissa maissa alkoholi on pienempi ongelma? Meillä ei voi samanaikaisesti olla pitkä historia hyvää holhoavaa alkoholipoliitikka ja täysin väärät lopputulokset. Jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa, on teoria aina väärässä.

Kirjoittaja nostaa esiin puolueellisen tutkimusrahoituksen synnyttämät eettiset ongelmat mutta näkee ongelmana vain alkoholiteollisuuden tuoman rahan. Ilmeisesti ongelma ei kirjoittaman mielestä ole niinkään rahan puoleellisuus vaan vastapuolen rahoittama tutkimus?