Kukaan ei ole aseella uhaten hakenut eurooppalaisia kodeistaan ja liittymään pakolla ISIS:iin. Sellaista päätöstä ei tehdä kevyesti eikä sitä voi perustella tietämättömyydellä tai nuoruuden hairahduksilla. Tässä mielessä asia on moraalisesti ja eettisesti, joskaan ei juridisesti yksiselitteinen: ISIS:iin liittyneet ulkomaalaistaistelijat ovat tehneet valintansa ISIS:n hyväksi ja siten hylänneet kotimaansa ja kansalaisuutensa. Erityistä kovasydämisyyttä ei osoita se, että aikuisen ihmisen täytyy vastata valinnoistaan ja kantaa niiden seuraukset. Myös kohdemaalla ja ISIS:n uhreilla voisi olla sanottavaa ISIS:n jäsenien rankaisemisessa. Heillehän nämä ihmiset ovat tehneet väärin.

Olen inhimillisyyden ja avun puolella, mutta olen myös sen puolella että meillä tavallisilla kansalaisillakin niin Syyriassa ja Irakissa kuin Suomessa on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen kuten myös turvalllisuuden tunteeseen suhteessa ääriaineksiin. Ei meitä voida velvoittaa elämään pelossa ja epävarmuudessa siksi, että ISIS:n riveihin omasta vapaasta tahdostaan lähteneet voivat tuoda mukanaan muodostamansa potentiaalisen uhan muille Syyrialaisille ja meille Suomeenkin. Isisin toiminta on vienyt tuhansia uhreja joukkohaudan pohjalle. Ja nyt pitäisi ymmärtää Isis-naisia jotka eivät ole vain olosuhteiden uhreja, vaan heilläkin on ollut rooli siellä ja voimakas halu lähteä. Uhmakkuus osoittaa, että katumusta ei ole – päinvastoin. Jotenkin irvokasta että samat ihmiset nyt hakevat apua itselleen samalla kun toivovat toisten kuolemaa.