Uskomukset kehystämässä pääministeri David Cameronin EU-politiikkaa

Tässä analyysissa pohdin Britannian EU-eroon johtanutta keskustelua pääministeri David Cameronin kaudella. Analyysin menetelmänä käytän operationaalisen koodin uskomusten analyysia.

Operationaalinen koodi on klassinen poliittiseen psykologiaan liittyvä tutkimussuuntaus, jossa tarkastellaan eri korkeiden päätöksentekijöiden uskomuksia. Uskomukset puolestaan ovat jotain, jota pidämme totena politiikasta, kuten Jonathan Renshon kirjoittaa, mikä taas liittyy politiikan kehystämisefektiin.

Operationaalisen koodin uskomusten tutkimus jakaa uskomukset kymmeneen eri kategoriaan. Analyysin taustalla olevassa tutkimuksessa tarkastelin viimeistä, käytettyihin keinoihin liittyvää uskomusta.

Analyysissa verbit jaetaan toiseen (other) ja itseen (self) viittaaviin verbeihin. Tätä analyysia varten tutkin vain Cameronin itseen liittyviä verbejä. Tarkastelin Cameronin käyttämiä transitiiviverbejä hänen kahden viimeisen pääministerikautensa aikana.

Positiiviset keinot sisältävät palkitsemisen, lupauksen ja tukemisen, kun taas negatiivisiin keinoihin lukeutuivat vastustaminen, uhkaus ja rankaiseminen. Materiaalina toimivat pääministeri Cameronin puheet hänen kahdella kautenaan vuosina 2010–2015 ja 2015–2016.

Oletin, että brexit-äänestyksestä tehdyn ilmoituksen jälkeen Cameron korostaisi enemmän Britannian suurvalta-asemaa sen varalta, että äänestyksessä kannatettaisiin EU-eroa. Britanniasta tulisi näin vahvistuva suurvalta maailman muiden suurvaltojen, kuten Yhdysvallat ja Kiina, joukkoon, koska se ei voisi enää määritellä identiteettiään EU-jäsenmaana. Tässä tapauksessa Cameronin käyttämien keinojen tulisi olla hyvin laaja-alaisia: mukana pitää olla laaja skaala negatiivisia keinoja ja lisäksi Euroopan unionin kehystetty suhteellisen selvästi.

Kehystäminen on johtajan strategista toimintaa, jolla hän pyrkii muokkaamaan ja uudelleenmäärittelemään merkityksiä

Kvalitatiivinen analyysi siitä, miten EU on kehystetty, on tärkeä Britannian EU-suhteen jatkon kannalta. Tämän vuoksi käytin analyysissa myös uskomusten kehystämisen (framing) käsitettä.

Kehystäminen on johtajan strategista toimintaa, jolla hän pyrkii muokkaamaan ja uudelleenmäärittelemään merkityksiä. Kehykset ovat tärkeä osa poliittisen johtajan strategioita, sillä jos nämä kehykset ovat menestyksekkäitä, ne alkavat saada vastakaikua laajassa yleisössä ja muodostuvat uudeksi tavaksi puhua ja ymmärtää asioita.

Cameron, riskit ja joustava unioni – typistyvä keinovalikoima kehystämässä EU:n uudistamista

Analyysin tulokset osoittavat, että Cameron ei lisännyt toisen kautensa aikana suurvaltaretoriikkaa vaan korosti Britannian suurvalta-asemaa yhtä paljon molemmilla kausillaan. Hän saattoi nähdä brexit-äänestyksen kuitenkin riskinä ja alkoi tiivistää keinoja muutamaan keskeiseen vaihtoehtoon.

Hän kuitenkin käytti jonkin verran vastustamiseen liittyvää negatiivista keinoa, mikä viittaa vahvaan valtaan; suurvallat voivat myös vastustaa muita. Samalla Cameronin tekoihin liittyvät keinot vähenivät ja hän painotti enemmän sanoja tekojen sijaan.

Brexit-äänestysilmoituksen jälkeen palkitsevat keinot vähenivät selvästi, kun taas vastustavat keinot lisääntyivät. Lisäksi Cameronin keinopaletti pieneni.

Tämä saattaa viitata siihen, että hän piti brexitiä riskinä, jonka oli valmis kohtaamaan, ja alkoi näin implisiittisesti typistää keinojen valikoimaa. Näin eri tulokulmat valitsemansa politiikan perusteluiksi vähenivät, kun valittua bremain-suuntausta ei voitu perustella monipuolisesti positiivisten ja negatiivisten keinojen kautta.

Kohdeyleisön näkökulmasta katsoen Cameron ei huomioinut kotimaista yleisöään riittävästi pitäessään ulkopoliittisia puheita.

Kohdeyleisön näkökulmasta katsoen Cameron ei huomioinut kotimaista yleisöään riittävästi pitäessään ulkopoliittisia puheita. Vaikka hän viittasi Britanniaan, käytännön esimerkit kotimaasta jäivät vähäisiksi. Konkretian ja teoretisointiin liitettävän käytännön kautta puhuminen olisi puhutellut kotiyleisöä enemmän.

Toisaalta tulee kuitenkin huomata, että toisena kautenaan Cameron piti paljon kotimaassaan puheita, jotka koskivat laajemmin brexitin vaikutuksia ja olivat näin suunnattuja kotiyleisölle. Nämä puheet olivat tyypiltään EU:ta teoretisoivia mutta sävyltään neutraaleja. Se saattoi etäännyttää kansaa aina vain enemmän EU-asioista. Tämä loi toimitilaa kotimaassa populistipuheelle EU:sta.

Toisen kautensa aikana Cameron alkoi muokata EU:n kehystä joustavampaan suuntaan ja puhui joustavasta unionista. Tämä uudelleen kehystäminen voidaan tulkita vanhan EU:n vastustamiseksi.

Ensimmäisellä kaudellaan vuonna 2013 pääministeri piti tunnetun Bloomberg-puheensa. Siinä hän alleviivasi, että vastustaa EU:n keskittymistä, jossa osa etenee ytimen tahdissa ja muut alistetaan eräänlaisiksi reunusvalloiksi. Hän ehdotti, että EU etenisi kohti mallia, jossa jäsenmaat voivat ottaa osaa EU:n etenemiseen, mikäli näin tahtovat.

Cameron puhui toisen kautensa aikana joustavasta unionista, jossa vapaat jäsenmaat jakavat sopimukset ja instituutiot ja edistävät yhteistyötä.

Cameron puhui toisen kautensa aikana joustavasta unionista, jossa vapaat jäsenmaat jakavat sopimukset ja instituutiot ja edistävät yhteistyötä. Hän korosti EU:n hallitusten välistä lähestymistapaa ja että kansallisille parlamenteille tulisi antaa vahvempi rooli EU:n järjestelmässä.

Cameron pohti myös, minkälainen sopimus EU:n kanssa olisi sopiva Britannialle. Hän käsitteli muun muassa ETA/EFTA-sopimusten mahdollisuutta.

Cameron totesi, että jotkin tahot suosittelivat Norjan tai Sveitsin mallia ETA/EFTAn tyyliin. Näillä valtioilla on EU:n ulkopuolelta eri tavoin pääsy EU:n sisämarkkinoille. Hän pohti kuitenkin, edistäisivätkö nämä mallit Britannian intressejä. Cameron korosti, että hän ihaili Norjaa ja Sveitsiä, mutta huomautti, että nämä maat ovat erilaisia.

Norjan mallista eli ETA-sopimuksesta hän totesi, että Norjalla oli huomattavat energiavarat Euroopassa, mikä teki Norjasta vauraan valtion. Norja oli osa sisämarkkinaa ja maksoi siitä, mutta sillä ei ollut sanavaltaa lainsäädäntöön, ja tämän vuoksi Norja vain implementoi EU:n direktiivejä.

Cameron esitteli lisäksi myös Sveitsin mallin eli EFTAn. Sveitsi neuvottelee pääsystään sisämarkkinoille sektori kerrallaan ja hyväksyy EU:n lainsäädännön ilman sanavaltaa.

Tämä eri mallien kehys saattoi johtaa Britannian kansalaisia luulemaan, että myös Cameron etsi tietä ulos EU:sta, vaikka tukikin bremain-puolta EU-eroäänestyksessä.

Cameronin mukaan Euroopalle oli edullista pitää sen toiseksi suurin talous, suurin sotilaallinen ja merkittävä diplomaattinen voima.

Cameron nosti esille, että EU olisi täysin erilainen, mikäli Britannia eroaisi unionista – EU hyötyi Britanniasta. Cameron näki Britannian yhtenä vahvimmista valloista, joka monin tavoin keksi sisämarkkinan, edistää EU:n vaikutusvaltaa ja on liberaalin talouspolitiikan uudistuksen moottori maailmassa. Cameronin mukaan Euroopalle oli edullista pitää sen toiseksi suurin talous, suurin sotilaallinen ja merkittävä diplomaattinen voima.

Myös EU:n kehys muokkautui, kun Cameron käsitteli EU:n eri agendojen merkitystä. Bloomberg-puheessaan Cameron vielä kehysti EU:n turvallisuusyhteisöksi. Tämän jälkeen etenkin toisena kautenaan Cameron keskusteli, mille teemoille jatkossa painopiste tulisi laittaa.

Brexit-keskustelun pyörteissä Cameron kuitenkin puhui yhteismarkkinan tärkeydestä ja alisti turvallisuuden toiselle sijalle. Jatkossa tulisikin miettiä, miten nämä agendat lopulta yhdistetään nyt, kun Britannia neuvottelee EU-erosta. Tulisiko Britannian uuteen sopimukseen liittää vahva turvallisuusulottuvuus?

Selkeyttä keskusteluun olisi tuonut, mikäli Cameron olisi alusta alkaen kehystänyt tarkemmin, minkälaista unionia hän aikoi jatkossa edistää.

Voidaan tulkita, että Cameron kehysti bremain-keskustelun äänestävien kansalaisten näkökulmasta epäselvästi. Selkeyttä keskusteluun olisi tuonut, mikäli Cameron olisi alusta alkaen kehystänyt tarkemmin, minkälaista unionia hän aikoi jatkossa edistää. Onkin jatkossa selvitettävä tarkemmin, miten eri valtiot näkevät hallitusten välisyyden suhteessa EU:n ulkopuolisiin ETA- ja EFTA-sopimuksiin.

Kohti monen nopeuden Eurooppaa?

Vaikka Cameron kannatti, että Britanniassa järjestettiin brexitistä äänestys, hän saattoi nähdä keskustelun eroäänestyksestä riskinä. Britannian suurvalta-aseman suhteellisen vähäinen korostaminen saattoi vaikuttaa siihen, että Cameron kutisti mahdollisten keinojen valikoimaa ja lisäsi riskiä, mikä vähensi bremain-puolen perustelujen määrää EU:ssa pysymisen puolesta. Lisäksi myös EU:n kehystäminen liittyen hallitustenvälisyyteen ja ETA-sopimuksen mahdollisuuteen sekä eri agendojen järjestykseen oli epäselvä.

Olisiko tarpeen edetä kohti monen nopeuden Eurooppaa, oli se sitten kaksitahti- tai monitahti-Eurooppa?

Tulisiko EU:n itsessään uudistua, kuten Cameron brexit-keskustelussa indikoi? EU:n jäsenmaiden tulisi miettiä, olisiko tarpeen edetä kohti monen nopeuden Eurooppaa, oli se sitten kaksitahti- tai monitahti-Eurooppa. Näin ollen hallitustenvälisyys lisääntyisi, ja yksi jäsenvaltio ei kykenisi jarruttamaan muiden etenemistä omien sisäpoliittisten ristipaineiden mukaisesti, ja toisaalta muut voisivat edetä pragmaattisesti ”halukkaiden koalition” tavoin.

Anne Nykänen on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta väitellyt tohtori aiheenaan ulkopolitiikan tutkimus.

Julkaisu David Cameron EU-keskustelun ristipaineessa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Liittokansleri Merkel maahanmuuttokriisin kansallisessa ja kansainvälisessä ristipaineessa

Vuonna 2015 Eurooppa kohtasi uuden kriisin maahanmuuttokriisin muodossa. Jälleen kerran Euroopan katseet kääntyivät Saksaan ja liittokansleri Angela Merkeliin, joka otti kriisin alussa vahvan otteen politiikan muotoilusta.

Kriisin pitkittyessä ja tulijoiden lisääntyessä liittokansleri Merkelin ”avoimien ovien politiikka” alkoi kohdata vastustusta sekä kansallisesti että EU-tasolla. Kotimaassa toisen hallituspuolueen, sosiaalidemokraattisen SPD:n vaikutusvaltaiset jäsenet sekä oppositio kritisoivat Merkelin politiikkaa. Samalla Merkelin kannatus alkoi heilahdella.

Analysoin Merkelin maahanmuuttopolitiikkaa kehystämisen (framing) käsitteen avulla. Kehystäminen on johtajan strategista toimintaa, jolla hän pyrkii muokkaamaan ja uudelleenmäärittelemään merkityksiä. Kehykset ovat tärkeä osa poliittisen johtajan strategioita, sillä jos nämä kehykset ovat menestyksekkäitä, ne alkavat saada vastakaikua laajassa yleisössä ja muodostuvat uudeksi tavaksi puhua ja ymmärtää asioita.

Saksan vahvan roolin vuoksi Merkelin politiikan kehystäminen vaikuttaa myös eurooppalaisen politiikan muotoutumiseen.

Seuraavassa analyysissani esitän, miten Merkel kehysti Saksan maahanmuuttopolitiikkaa kriisin ensimmäisenä vuonna ja miten tämä kehys muuttui kriisin edetessä.

Muokatessaan Saksan politiikkaa Merkel jäi kansainvälisen ja kansallisen tason ”väliin”: kriisin ratkaisussa kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa, mutta kriisin kehittyessä maahantulijoiden määrä alkoi kuormittaa jäsenmaiden kantokykyä ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Saksan vahvan roolin vuoksi Merkelin politiikan kehystäminen vaikuttaa myös eurooppalaisen politiikan muotoutumiseen.

Merkelin henkilökohtaiset arvot ja kansallinen kehys

Maahanmuuttokysymys nousi EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten agendalle jo keväällä 2015. Tuolloin liittokansleri Merkel korosti, että oli kaikkien jäsenmaiden vastuulla vastaanottaa pakolaisia: solidaarisuus ja vastuunkanto kulkivat käsi kädessä. Merkel katsoi, että kaikkien jäsenmaiden tuli implementoida yhteinen eurooppalainen maahanmuuttojärjestelmä ja kannusti yhteistyöhön kauttakulkumaiden kanssa.

Merkel näki maahanmuuttopolitiikan eurooppalaisena kysymyksenä.

Merkel näki maahanmuuttopolitiikan eurooppalaisena kysymyksenä ja tämän vuoksi EU-tason toimet olisivat välttämättömiä kysymyksen ratkaisussa. Hän nosti esiin Saksan roolin Euroopassa ja totesi, että jälleen kerran katseet kääntyivät Saksaan haasteiden selättämisessä. Hän korosti, että toisin kuin aiemmin, nyt maahantulijat näkivät Saksan mahdollisuuksien ja toivon maana.

Kriisin alusta lähtien Merkel nosti esiin oman henkilökohtaisen näkemyksensä maahanmuuttopolitiikkansa pohjana. Merkelin mukaan hänen harjoittamansa politiikan perustana toimi Saksan perustuslaki, jonka inhimillisyydestä Saksa voisi olla ylpeä. Hän muistutti, että perustuslain mukaan ihmisarvon tulee olla loukkaamaton, ja korosti, että turvapaikkaoikeus poliittisista syistä vainotuille ei tuntenut ylärajaa.

Kriisin alkukuukausina Merkel kehysti maahanmuuttokysymyksen vahvasti perustuen kansallisiin toimiin ja arvoihin. Hän toisti jo tunnetuksi tullutta lausettaan ”wir schaffen das”, hoidamme tämän.

Merkel ei aikaillut kansallisten toimien kanssa. Liittovaltion lisäksi osavaltiot ja kunnat sitoutettiin toimenpiteisiin.

Kriisin alkukuukausina Merkel kehysti maahanmuuttokysymyksen vahvasti perustuen kansallisiin toimiin.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä Merkelille oli alusta saakka, miten maahanmuuttajat integroidaan saksalaiseen yhteiskuntaan. Taustalla olivat Saksan kokemukset 60-luvulta, jolloin Saksaan saapui runsaasti vierastyövoimaa, ”Gastarbeiter”, joiden integroiminen yhteiskuntaan ei onnistunut parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Merkel korosti, että Saksan talous oli vahva ja työmarkkinat tarvitsivat koulutettua työvoimaa. Mikäli maahanmuuttajien integroinnissa onnistuttaisiin, toisi maahanmuutto enemmän mahdollisuuksia kuin riskejä. Jos maahanmuuttajat oppisivat kieltä ja saisivat töitä, olisi tällä vaikutusta demografisesti kuihtuvan Saksan talouteen.

Kansallinen ja EU-maiden kritiikki kasvaa

Merkelin politiikka sai kuitenkin syksyn 2015 mittaan yhä enemmän vastustajia, kun Saksan osavaltiot ja kunnat alkoivat saavuttaa kantokykynsä rajat. Ääriliikkeet järjestivät mielenosoituksia.

Hallituksen omat rivit rakoilivat, kun vaikutusvaltaiset SPD-poliitikot, kuten liittopresidentti Joachim Gauck ja varaliittokansleri Sigmar Gabriel, kritisoivat Merkelin politiikkaa. Myös Merkelin oman, kristillisdemokraattisen CDU:n sisarpuolueen CSU:n johtaja Horst Seehofer kuului Merkelin äänekkäisiin kritisoijiin. Samaan aikaan pienen, Merkelin politiikkaa vastustavan puolueen, AfD:n (Alternativ für Deutschland) kannatus alkoi kasvaa.

Merkel kohtasi vastustusta myös Euroopan muista pääkaupungeista. Tämä vastustus henkilöityi Unkarin pääministeri Viktor Orbániin. Merkel vastasi kritiikkiin toteamalla, että aitojen rakentaminen ei vähentäisi maahantulijoiden määrää, tulijat vain etsisivät uusia reittejä.

Merkel kuitenkin löysi kriisin alkuvaiheilla yhteisen sävelen Ranskan presidentti François Hollanden kanssa. Hän korosti, että Euroopan tulisi toimia yhdessä ja jäsenmaiden tulisi sopia pakollisista kiintiöistä. Myös Euroopan komissio tuki tätä näkemystä.

Kansallinen ja Euroopan tason oppositio alkoivat kuitenkin rajoittaa Merkelin liikkumatilaa. Saksan sisäiset erimielisyydet maahanmuuttopolitiikan suunnasta tulivat esille syyskuun alussa 2015, kun Saksa otti käyttöön väliaikaiset rajatarkastukset ja jäädytti Schengen-sopimuksen avointen rajojen osalta.

Sisäministeri Thomas de Maizière totesi tuolloin, että rajatarkastusten tavoitteena oli rajoittaa maahanmuuttovirtoja. Lisäksi hän kehotti muita EU-maita tekemään enemmän.

Vaikka tämä saattoi vähentää maahantulijoiden määrää Saksassa, oli viestin pääyleisö kuitenkin EU-tasolla: jotta maahanmuuttoa voitaisiin vähentää kestävästi, Saksa tarvitsi kysymyksen ratkaisuun EU:ta ja muita jäsenmaita.

Saksan toimet voidaan tulkita pelkästään intressipohjaisena toimintana, minkä vuoksi muutkin maat toimivat omien intressiensä mukaisesti.

Miksi Merkel kohtaa vastustusta eri puolilta? Hän on johtanut Saksaa jo kymmenen vuotta. Saksa on viime vuosien kriisien hoidossa ottanut näkyvän roolin, joten Saksan kansa ja poliittinen eliitti saattavat jopa odottaa vahvempaa otetta maahanmuuttopolitiikan muotoilussa.

Toisaalta liittokansleri Merkelin valta saattaa vähitellen nostaa esiin oppositiovoimia. Muissa Euroopan maissa Merkelin avoimien ovien maahanmuuttopolitiikka saatetaan nähdä sanelevana, mutta Saksan ei nähdä ottavan varsinaista vastuuta Euroopasta. Saksan toimet voidaan tulkita pelkästään intressipohjaisena toimintana, minkä vuoksi muutkin maat toimivat omien intressiensä mukaisesti.

Kansainvälinen kehys voimistuu

Merkel on korostanut kriisin edetessä, että hän etsii kestäviä ratkaisuja. Vain kestävien pitkäaikaisten ratkaisujen avulla maahanmuuttoa voidaan hallita jatkossa.

Loppusyksystä 2015 Merkel alkoi enenevässä määrin ottaa maahanmuuttokysymykseen kansainvälisen näkökulman. Hän katsoi, että Eurooppa oli tiiviisti sidoksissa kansainvälisiin tapahtumiin, ja alkoi korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä Syyrian kriisin ratkaisussa. Tähän tarvittiin muun muassa kansainvälisiä ja alueellisia toimijoita. Merkel alkoi lisäksi painottaa Turkin merkitystä maahanmuuttokysymyksen hallinnassa.

Maahanmuuttokysymyksen kansainvälinen kehystäminen saattaa pitkällä aikavälillä lisätä Saksan kansainvälistä vaikutusvaltaa, kun eri kriiseihin haetaan kestäviä ratkaisuja. Lyhyellä aikavälillä se saattoi kuitenkin helpottaa Merkelin tiukkaa kotimaista tilannetta, sillä kansainvälinen kehys auttoi keskittämään huomion maahanmuuttokysymyksen syihin kotimaisten ongelmien sijaan.

CDU/CSU:n yhteisessä kannanotossa marraskuussa 2015 maahanmuuttokysymys oli myös kehystetty kansainvälisesti. Saksan sisäpoliittinen tilanne säilyi kuitenkin turbulenttina, sillä muutama päivä myöhemmin Saksa teki jälleen uuden U-käännöksen ja päätti, että Dublin-asetusta noudatetaan jälleen.

Pariisin terrori-iskut saattoivat auttaa Merkeliä kansainvälisen kehyksen luomisessa.

Pariisin terrori-iskut marraskuussa 2015 saattoivat auttaa Merkeliä kansainvälisen kehyksen luomisessa, sillä iskujen jälkeen keskustelu kääntyi lähtömaiden, turvallisuuden ja maahanmuuton keskinäislinkitysten hallitsemiseen tärkeänä osana koko kysymyksen ratkaisua. Marraskuussa Merkelin puolueen CDU:n kannatus alkoikin nousta monen kuukauden laskusuunnan jälkeen. Kansa näytti antavan kehykselle tukensa.

Merkelin kansainvälinen painotus jatkui joulukuussa 2015 EU–Afrikka- ja EU–Turkki-huippukokouksissa. Vaikka viime aikoina yhteistyötä Turkin kanssa on pyritty edistämään EU:n ja Turkin sopimuksella, liittokansleri Merkel toimii edelleen jatkuvassa kotimaisen sekä kansainvälisen ja EU-tason ristipaineessa.

Merkel, Saksa ja Euroopan tulevaisuus

Merkel muokkasi maahanmuuttokysymyksen kansallisen kehyksen kansainvälisemmäksi kriisin edetessä. Saksan kansainvälisen vaikutusvallan lisäämisen lisäksi Merkel saattoi näin helpottaa omaa tilannettaan kotimaassa, ainakin joksikin aikaa.

Tulevat kuukaudet näyttävät, onko kannatuksen heilahtelu väliaikaista vai onko sillä pysyvämpiä seurauksia.

Liittokansleri Merkel, kuten kaikki muutkin korkeimmat päätöksentekijät, toimii politiikkaa muotoillessaan aina ”kahden tason”, kansallisen ja EU:n tai kansainvälisen tason välissä. Kriisien aikana tämä saattaa avata yksittäiselle päätöksentekijälle mahdollisuuksia vaikuttaa laajasti eri tasojen politiikan muotoiluun.

Toisaalta tasot eivät ole staattisia, joten päätöksentekijä on jatkuvasti riippuvainen eri tasoissa tapahtuvista muutoksista ja niiden mahdollisista seurauksista toiselle tasolle.

Vaikka Merkel on kohdannut maahanmuuttopolitiikkaa muotoillessaan vahvaa vastustusta kansallisesti sekä ääriliikkeiden että populistipuolueiden suunnalta, on hän kohdannut vastustusta aikaisemminkin, kuten Kreikan-kriisin eri vaiheet ovat osoittaneet.

Tulevat kuukaudet näyttävät, onko kannatuksen heilahtelu väliaikaista vai onko sillä pysyvämpiä seurauksia. Maaliskuun 2016 osavaltiovaaleissa AfD:n kannatus kasvoi ja seuraava kannatuksen mittari on vuoden 2017 liittopäivävaalit.

Pitkäaikaisten vaikutustensa vuoksi maahanmuuttopolitiikan kansainvälinen kehystäminen saattaa kuitenkin olla tärkeämpää kuin lyhyen ajan kansalliset heilahtelut yleisessä mielipiteessä. Kansainvälisessä politiikassa kehyksen luominen ei ole muutenkaan yhdentekevää, päinvastoin: oikea-aikainen kehystäminen on merkittävä osa vallankäyttöä ja vaikuttamista.

On tärkeää kehystää strategisesti eri asiakysymykset, erityisesti kriisien ja tilanteiden alkuvaiheessa, sillä toimija, joka kehystää kysymyksen ensin, saa strategista etua: vastustajan on tällöin ensin haastettava olemassa oleva kehys ja vasta sitten hän voi alkaa määritellä kysymystä omista lähtökohdistaan.

Toimija, joka kehystää kysymyksen ensin, saa strategista etua.

Maahanmuuttokysymys tulee kehystää kansainvälisesti, jotta luodaan mahdollisuudet kansainväliselle yhteistyölle ja pitkän aikavälin politiikalle. Tämä on tärkeää, sillä maahanmuuttokysymys on sekä sisäistä että ulkoista turvallisuuspolitiikkaa.

Kuitenkin myös kansallisen kehyksen luominen ja vahvistaminen on tärkeää, sillä jokaisella maalla on oma historiansa maahanmuuton osalta. Tähän kuuluvat muun muassa maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan, talouslinkitykset ja työllistämistoimet, mitkä saattavat hallita kansallismielisiä tendenssejä ja vähitellen luoda suvaitsevaisempaa ilmastoa maahanmuuttajia kohtaan.

Maahanmuuttokriisin hoito saattaa ratkaista Euroopan tulevan suunnan. Tämän vuoksi EU:lta tarvitaan aktiivista ja yhtenäistä otetta. Epäyhtenäinen EU ei ole tarpeeksi vahva hallitsemaan maahanmuuton seurauksia eikä myöskään ulkoisia uhkia. Lisäksi se ei ole vahva neuvotteluosapuoli kansainvälisten konfliktien ratkaisussa.

Mitä enemmän Euroopan maat kääntyvät sisäänpäin, sitä helpompi kolmannen osapuolen on vaikuttaa niiden sisäpolitiikkaan. Tämän vuoksi myös Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen on tärkeää: sen avulla on mahdollista hallita erilaisia kriisejä ja niiden linkityksiä yhtenäisellä tavalla.

Anne Nykänen on Koneen Säätiön apurahatutkija Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat ulkopolitiikan tutkimus, Saksa ja Euroopan unioni. Hän väittelee tänä vuonna kansainvälisen politiikan oppiaineesta aiheenaan Saksan ulko- ja Eurooppa-politiikka liittokansleri Angela Merkelin kaudella.

Julkaisu ”Wir schaffen das” – liittokansleri Merkel kehystämässä Euroopan maahanmuuttokriisiä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.