Viimeisen 800 000 vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 180–300 ppm:ää (parts-per millions, miljoonasosa). Nyt lukema on yltänyt jo noin neljäänsataan.

450 ppm:n hiilidioksidipitoisuutta ilmakehässä on pidetty rajana kahden asteen lämpenemistavoitteelle. Ilmastotieteilijät totesivat jo vuosia sitten, että turvallisempaa olisi pysyä maksimissaan 350 ppm:n tasolla. 450 ppm:n raja on pikemminkin poliittinen sopimus.

Ilmastotieteilijät totesivat jo vuosia sitten, että turvallisempaa olisi pysyä maksimissaan 350 ppm:n tasolla.

Nykytahdilla päästöt kasvavat noin 20 ppm:ää vuosikymmenessä. Toisin sanoen saavutamme rajapyykin alle 20 vuodessa.

Fossiilinen energiankulutus 1900-luvulla kymmenkertaistui. Alkuperäinen kuva: Tverberg 2012. Data: Smil 2010, BP

1900-luvulla rakennettu hyvinvointi perustuu fossiilisiin polttoaineisiin

1900-luvulla energiankulutus kymmenkertaistui. Modernisaation myötä siirryttiin samalla pois orgaanisista materiaaleista.

Tuoreimpien IEA:n tilastojen mukaan energiankulutus maailmassa pohjautuu tänä päivänä yli 80-prosenttisesti fossiilisiin polttoaineisiin. Sähkönkulutuksessa fossiilisten osuus on hieman pienempi, koska nykyteknologialla sitä voidaan tuottaa myös uusiutuvista lähteistä.

1970-luvulla esitettiin huoli, että resurssimme jonain päivänä loppuvat. Näitä resurssi- ja öljyhuippukriitikoita voitaneen kutsua ensimmäisen sukupolven kasvun rajojen kriitikoiksi.

Nykykriitikot pelkäävät, että teknologinen kehitys mahdollistaa esimerkiksi liuskekaasun ja -öljyn etsinnän sekä offshore-poraukset. Tällöin hiili-intensiivisiä resursseja riittää – aivan liikaa.

Kohti päästöjen budjetointia

Jotta päästään lähemmäksi päätöksentekijöiden ymmärtämää kieltä, voidaan alussa esitetyt luvut muuttaa hiilibudjetiksi.

Tällä hetkellä reilu seitsemän miljardia asukasta päästää ilmaan 35 gigatonnia hiilidioksidia. Mikäli ihmismäärä ja talous molemmat kasvavat nykytahdilla eikä mikään energiantuotannossa tai talouden rakenteissa muutu, päästämme ilmaan vuosittain 45 gigatonnia hiilidioksidia jo vuonna 2025.

Toisin sanoen yksin seuraavan kymmenen vuoden aikana ilmakehään päästettäisiin yhteensä 400 gigatonnia hiilidioksidia. Tämä nielaisisi leijonanosan jäljellä olevasta kiintiöstä.

Ei olekaan vaikea ennakoida, että tulevina vuosina tullaan käymään keskustelua ylärajasta hiilidioksidipäästöille.

Numerot viestinnän välineenä

Jo nyt nähdään, miten tähän asti lähinnä taloustieteilijöiden käyttämiä laskuharjoituksia sovelletaan yhä enemmän myös päästöjen vastaisessa kamppailussa.

Iso-Britanniassa ilmastolaki asettaa maalle sitovan pitkän aikavälin tavoitteen sekä viisivuosittaiset hiilibudjetit. Hallitus yhdessä ministeriöiden kanssa suunnittelee, kuinka päästötavoitteisiin pyritään esimerkiksi talous-, liikenne- tai maatalouspolitiikassa.

Suomessa eduskunta hyväksyi kansallisen ilmastolain alkuvuodesta 2015. Kotimainen versio on pikemminkin puitelaki, joka ohjeistaa hallituksen päätöksentekoa. Valtioneuvoston on seurattava päästövähennystavoitteen riittävyyttä ja se voi päättää lisätoimista päästäkseen asetettuihin tavoitteisiin.

Numerot ovat oivallinen viestinnän väline siksi, että ne tarjoavat monimutkaisille ilmiöille ymmärrettävän kehikon.

Numeroihin liittyy siis lohdullinen puoli. Ne eivät nimittäin ole kaikki kaikessa, vaan pikemminkin työn suunnittelun pohja.

Numerot ovat oivallinen viestinnän väline siksi, että ne tarjoavat monimutkaisille ilmiöille ymmärrettävän kehikon. On nimittäin tärkeä ymmärtää ongelman mittakaava. Vaikka hiljattain uutisoitiin päästöjen taittumisesta, iso laiva ei käänny nopeasti.

Ihmiselämässä puolestaan on kyse tavallisten ihmisten toiminnasta. Numeroiden avulla on mahdollista etsiä keinoja kohti maailmaa, jossa hiilidioksidipäästöjä ei ole – tai jossa hiilidioksidin kanssa eletään rinta rinnan.

Julkaisu Luonnontieteen havainnoista talouslukuihin ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.