Ydinvoima elää uutta nousukauttaan. Geopoliittinen tilanne osaltaan selittää lisääntyvää kiinnostusta ydinvoimaan ja herättää kysymyksen rauhanomaisen ydinvoiman yhteydestä ydinaseisiin ja ydinasepelotteeseen.

Vuonna 1953 Hiroshiman ja Nagasakin kauhujen jälkimainingeissa Yhdysvallat alkoi Atoms for Peace -ohjelmallaan edistää ydinteknologian rauhanomaista käyttöä maailmanlaajuisesti. Ohjelmasta lähtien siviili- ja sotilasydinvoimateknologian välinen kytkös on haluttu pitää erillään.

Uudessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa turvallisuuskysymykset korostuvat, ydinvoiman tunnustaminen kaksoiskäyttöteknologiana on aiempaa näkyvämpää. Tuleeko ydinvoiman ja ydinaseiden välisistä synergioista lisäargumentti ydinvoiman puolustamiselle?

Britannia ja ydinvoiman uusi tuleminen

Britannia on 2000-luvulla edistänyt ydinvoiman lisärakentamista. Markkinaehtoiseen energiapolitiikkaan panostanut hallitus ilmoitti vuonna 2008 tavoitteesta rakentaa 16 000 megawattia ydinvoimaa vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite on kaukana. Vuodesta 2017 lähtien ranskalaisen energiayhtiö, EDF:n, brittiläinen tytäryhtiö on rakentanut suurta 3200 megawatin Hinkley Point C -ydinvoimalaa Somersetissa. Hankkeen aikataulu on venynyt ja kustannukset nousseet jatkuvasti. Investointipäätös samaa teknologiaa soveltavan 3200 megawatin Sizewell C suurvoimalan rakentamisesta Suffolkiin tehtiin kesällä 2025.

Britanniassa on neljällä paikkakunnalla toiminnassa yhdeksän ydinreaktoria, joista yhtä lukuunottamatta kaikkien käyttöikä loppuu vuoteen 2030 mennessä. Britannian hallituksen tavoitteena on nostaa ydinvoiman kokonaiskapasiteetti nykyisestä 5900 megawatista 24 000 megawattiin vuoteen 2050 mennessä, mikä kattaisi arviolta 25 % maan sähkönkulutuksesta.

Suurista lupauksista huolimatta kyse on kehitysasteella olevista teknologioista, joiden kustannukset ja käyttöönottoaikataulut ovat hyvin epävarmoja.

Britannia suunnittelee myös merkittäviä investointeja seuraavan sukupolven ydinvoimateknologioihin. Advanced Nuclear Fund -rahasto investoi 385 miljoonaa puntaa SMR- teknologioiden kehittämiseen ja rakentamiseen.

Pienydinvoimalat (small modular reactors, SMRs) eli pienet modulaariset reaktorit, ovat ydinvoima-alan tuorein toivo. Teollisen sarjatuotannon uskotaan tekevän SMR:istä suurvoimaloita edullisemman, turvallisemman ja uusiutuvien energianlähteiden kanssa paremmin yhteensopivan ratkaisun ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energiaturvallisuuden parantamiseen. Suurista lupauksista huolimatta kyse on kehitysasteella olevista teknologioista, joiden kustannukset ja käyttöönottoaikataulut ovat hyvin epävarmoja.

Pörssiyhtiö Rolls-Royce on keskeinen Britannian pienydinvoimasuunnitelmien toteuttaja. Kesäkuussa 2025 se voitti hallituksen järjestämän kilpailutuksen ensimmäisen pienydinvoimalan – 470 MW:n kevytvesireaktorin – rakentamisesta. Ensimmäiset kolme SMR-yksikköä on tarkoitus sijoittaa Pohjois-Walesiin.

Rolls-Royce ja ydinsukellusveneet

Rolls-Royce toimii kansainvälisesti sekä siviili- että puolustusalalla. Sen toimialoina ovat sekä siviili- että sotilaskäyttöön tarkoitetut ilmailumoottorit, puolustusteknologia sekä erityisesti ydinteknologia energiaratkaisut. Yhtiöllä on pitkäikäisiä energia- ja puolustusalan yhteistyösopimuksia Britannian valtion kanssa.

Britannian laivaston ydinsukellusveneisiin yhtiö on toimittanut reaktoreita jo yli 60 vuoden ajan. Rolls-Roycen keskeinen asema ydinsukellusveneiden reaktoriteknologian kehittäjänä ja toimittajana kytkee sen keskeisesti osaksi Britannian puolustusjärjestelmää. Ydinsukellusveneet ovat Britannian strategisen ydinasepelotteen perusta.

Yhtiö solmi Britannian puolustusministeriön kanssa vuonna 2025 noin yhdeksän miljardin punnan arvoisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen voimassaoloaikana yhtiö huolehtii merivoimien ydinsukellusveneiden reaktoreiden suunnittelusta, valmistamisesta ja ylläpidosta.

Ydinsukellusveneet ovat Britannian strategisen ydinasepelotteen perusta.

Rolls-Roycen SMR-teknologia perustuu samaan ydinteknologiaan, kevytvesireaktoreiden suunnitteluun ja turvallisuusosaamiseen, jonka turvin se tuottaa ydinreaktoreita sukellusveneisiin ja laivastolle (naval nuclear propulsion). Valtaosa maailmalla toiminnassa olevista 400 ydinvoimalasta on kevytvesireaktoreita, jotka alun perin kehitettiin Yhdysvalloissa 1950- ja 1960-luvulla ydinsukellusveneisiin.

Tämä on malliesimerkki kaksoiskäyttöteknologiasta (dual use technology), jossa siviili- ja puolustussektori nojaavat yhteisiin osaamiseen, henkilöstöön, koulutuslaitoksiin, toimitusketjuihin ja turvallisuuskäytäntöihin.

Politiikka-asiakirjat osoittavat yhteyden

Britannian hallitus on aikaisemmin pitänyt ydinvoimateknologioiden siviili- ja sotilaskäytön tiukasti erillään, mutta nyt korostaa avoimesti näiden välisiä synergiaetuja. Esimerkiksi hallituksen tammikuussa 2024 julkaisema tiekartta Civil Nuclear: Roadmap to 2050 ydinvoiman edistämiseksi korostaa ydinvoiman merkitystä sekä maan energiantuotannolle että ydinasepelotteelle, ja esittää nipun toimia ydinteknologian siviili- ja puolustussektorien välisen yhteistyön edistämiseksi.

Tiekartan mukaan ydinvoiman edistäminen lisää investointeja ja rakentamista Britanniassa. Yhtenä monista esimerkeistä ydinteknologian siviili- ja puolustuskäytön välisistä yhteyksistä raportti mainitsee energia- ja puolustusministeriöiden välisen yhteistyön.

Britannian hallitus on aikaisemmin pitänyt ydinvoimateknologioiden siviili- ja sotilaskäytön tiukasti erillään, mutta nyt korostaa avoimesti näiden välisiä synergiaetuja.

Yhteistyön tavoitteena on muun muassa varmistaa, että Britannialla on toimiva ydinenergia-alan toimitusketju sekä riittävää osaamista ja työvoimaa kehittämiseen sekä rakentamiseen. Hallitus uskoo yhteistyön parantavan sekä energia- että kansallista turvallisuutta, vähentävän riippuvuutta Venäjästä ja vahvistavan yhteistyötä liittolaisten välillä.

Hallituksen huhtikuussa 2024 julkaisema raportti Delivering the UK’s Nuclear Deterrent as National Endeavor korostaa Britannian ydinpelotteen toteuttamista kansallisena hankkeena. Se kuvaa ydinaseet osana laajempaa kansallista ydinvoimaekosysteemiä, jossa yhdistyvät ilmastotavoitteet, energiaturvallisuus ja -omavaraisuus sekä ydinasepelote.

Ydinenergia-alan osaaminen ja tietotaito

Tilanteessa, jossa ydinvoimarakentaminen on ollut aallonpohjassa aina 1980-luvun lopulta alkaen, osaavan työvoiman turvaaminen ja uusintaminen on keskeinen haaste. Ongelma on, että nuorempi sukupolvi ei ole osoittanut kiinnostusta ydinvoima-alan koulutusohjelmiin. Ammattitaitoisen työvoiman puute on kansallisen turvallisuuden kannalta kriittinen pullonkaula, joka heikentää Britannian ydinasepelotteen uskottavuutta.

Molemmat asiakirjat, Civil Nuclear: Roadmap to 2050 ja Delivering the UK’s Nuclear Deterrent as National Endeavor pitävät tärkeänä siviili- ja puolustuspuolen yhteisiä etuja ja koulutustarpeita. Elokuussa 2023 puolustusministeriö sekä energiapolitiikasta ja ilmastotavoitteista vastaava ministeriö perustivat ydinenergia-alan osaamistyöryhmän, Nuclear Skills Taskforcen.

Ammattitaitoisen työvoiman puute on kansallisen turvallisuuden kannalta kriittinen pullonkaula, joka heikentää Britannian ydinasepelotteen uskottavuutta.

Tämän tehtävänä on tuoda yhteen julkishallinto, työnantajat, akateeminen yhteisö sekä ydinvoima-alan siviili- ja puolustussektori kehittämään alalle kansallista strategiaa. Suunnitelmassa määritellään toimenpiteet, joilla varmistetaan ydinenergia-alan työvoiman ja osaajien saatavuus. Arvio on, että vuoteen 2030 mennessä tarvitaan noin 40 000 uutta työntekijää.

Haastattelimme teknistieteellisiä lupauksia ja pienydinvoimaloita käsittelevässä PROMISES-hankkeessamme brittiydinvoima-asiantuntijoita keväällä 2023. Useat heistä katsoivat, että tarve ylläpitää ydinvoimateknologiaan liittyvää insinööriosaamista on keskeinen syy ydinvoiman rakentamiselle. Ydinvoima-alan alasajo ja osaamisen menetys ovat ongelma erityisesti puolustussektorille ja ydinsukellusveneohjelmalle. Sotilaspoliittiset intressit selittävät kallista ja kannattamatonta pienydinvoimaa: “that’s why the money really moves.”

Ydinvoimayönteisyyden kritiikki

Sussexin yliopiston tutkijat Andy Stirling ja Phil Johnstone kritisoivat raportissaan siviiliydinvoiman ja ydinaseiden välistä suhdetta, jossa materiaalivirrat (plutonium, tritium), osaaminen, urapolut, tutkimus, teollisuus, infrastruktuuri, sääntely ja poliittinen legitimointi nivoutuvat yhteen Britannian ydinvoimakompleksiksi.   

Kytkös on heidän mukaansa ongelmallinen. Siviiliydinvoima ylläpitää sotilasydinvoimaa tarjoamalla osaamista ja infrastruktuurin, mutta myös piilottamalla sotilasydinvoiman kustannukset siviilibudjetteihin ja sähkönkuluttajien maksettavaksi. Näin ydinvoiman kokonaiskustannusten arviointi ja kustannuksia koskeva demokraattinen keskustelu hankaloituvat.

Siviiliydinvoima ylläpitää sotilasydinvoimaa tarjoamalla osaamista ja infrastruktuurin, mutta myös piilottamalla sotilasydinvoiman kustannukset siviilibudjetteihin ja sähkönkuluttajien maksettavaksi.

Stirling and Johnstone ovat laskeneet, että ydinenergian suoraan ja epäsuorasti saama tuki maksaa brittikuluttajille ja -veronmaksajille vuodessa varovasti arvioiden yli viisi miljardia puntaa. 

Vaarana on myös järjestelmän lukkiutuminen (lock-in), mikä näkyy ydinvoimaan panostamisena, vaikka muut vaihtoehdot – kuten uusiutuva energia – olisivat halvempia.

Miten Suomessa?

Britannia on halunnut Suomen sallivan ydinaseet. Suomi kuuluu myös brittien johtamaan JEF-maiden ryhmään, ja siten Britannian ydinasepelotesateenvarjon alle. Valtion energiayhtiö Fortumilla on aiesopimus Rolls-Roycen kanssa.

Selkein muutos Suomessa ydinvoiman ja ydinaseiden välisissä suhteissa on kuitenkin hallituksen esitys uudeksi ydinenergialaiksi. Nykyinen laki sallii siviilikäytön, mutta sulkee pois sotilaallisen käytön ja ydinaseet. Lakiuudistuksessa tämä suhde purkautuu.

Ydinteknologia hahmotetaan Suomessa nyt laajemmin osana moniulotteista turvallisuus- ja energiajärjestelmää. 

Ydinenergialaki jää teknologianeutraaliksi yleislaiksi, kun taas sotilaallista käyttöä koskevat rajoitukset ja poikkeukset siirtyvät erillisen puolustus- ja rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin. Suomi tulee sallimaan ydinräjähteiden tuomisen, kuljettamisen, toimittamisen ja hallussapidon Suomen maaperällä.

Tämä on merkittävä sääntelyarkkitehtuurin muutos, joka madaltaa ydinteknologian siviili- ja sotilaskäytön välistä raja-aitaa. Ydinteknologia hahmotetaan Suomessa nyt laajemmin osana moniulotteista turvallisuus- ja energiajärjestelmää. 

Vahvistuuko ydinasemyönteisyys?

Britannia on esimerkki siitä, miten ydinaseiden ja siviiliydinvoiman välistä raja-aitaa madalletaan. Lisäksi ne sidotaan strategisesti yhteen energia- ja ilmastopolitiikkaan, mikä sekin auttaa perustelemaan mittavia investointeja ydinvoimaan.

Termit, kuten kaksoiskäyttöteknologia ja ydinvoima-alan ekosysteemi, luovat myönteisiä mielikuvia alan monipuolisista ja mittavista taloudellisista hyödyistä.  Ydinaseisiin liittyvät mielikuvat voivat jopa vahvistaa ydinteknologiamyönteisyyttä, turvallisuusajattelua ja yhteiskuntien varustautumista ja varautumista kriiseihin.

Kun geopolitiikka ja kansainvälisen diplomatian pelisäännöt ovat myllerryksessä, saattaa entisestä tabusta tulla ydinenergian kannattajien valttikortti.

Kun geopolitiikka ja kansainvälisen diplomatian pelisäännöt ovat myllerryksessä, saattaa entisestä tabusta – ydinvoiman ja ydinaseiden välisestä kohtalonyhteydestä – tulla ydinenergian kannattajien valttikortti.

Silti on syytä pohtia sitä, mitä ydinaseiden ja rauhanomaisen ydinvoiman välisten yhteyksien korostamisesta seuraa. Olemmeko luomassa demokraattiseen yhteiskuntaan uuden sotilaallis-taloudellisen valtakeskuksen, jonka tarpeita muu yhteiskunta palvelee ja jonka tekemisiä ja kustannuksia ei haluta demokraattisen ohjauksen alle?

YTT, dosentti Hanna-Mari Husu on tutkijaopettaja LUT-yliopistossa. Hän työskentelee Koneen säätiön PROMISES-hankkeessa, jossa tutkitaan pienydinvoimaan kohdistuvia teknistieteellisiä lupauksia Britanniassa, Kanadassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa. 

YTT, dosentti Tapio Litmanen on sosiologian professori Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Hän työskentelee PROMISES-hankkeessa, jota rahoittavat Koneen säätiö ja Suomen Akatemia.

TTT, dosentti Markku Lehtonen on tutkija Pompeu Fabra -yliopistossa Barcelonassa. Hän työskentelee PROMISES-hankkeessa, jota rahoittavat Koneen säätiö ja Suomen Akatemia.

Artikkelin kuvituskuva: Wylfan ydinvoimala Pohjois-Walesissa, etualalla dosimetri. Kuva: MrCranky83, Wikimedia Commons / CC 4.0

Julkaisu Ydinvoiman kytkös ydinaseteollisuuteen vahvistuu ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.