Suomalainen ja kansainvälinen media ovat seuranneet Puolan kehitystä viimeisen kahden vuoden ajan huolestuneina. Maan johtoon 2015 siirtynyt konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue on ajautunut pahasti poikkiteloin Euroopan unionin kanssa. Kitkaa ovat aiheuttaneet muun muassa Puolan oikeusvaltioperiaate, pakolaispolitiikka ja maailmanperintökohteeksi julistetun Białowieża-kansallispuiston metsähakkuut.

Puolalaiset ovat järjestäneet laajoja hallituksen vastaisia mielenosoituksia Varsovassa ja muiden suurten kaupunkien kaduilla. Aiheina ovat olleet tuomioistuinten riippumattomuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratiakehitys, mutta myös naisten oikeudet ja suunnitelmat aborttilain edelleen tiukentamisesta.

Euroopan änkyrä

Puolan ulkopuolella Laki ja oikeus -puolue on saanut maansa näyttämään Euroopan unionin vastahankaiselta jäseneltä, joka yhdessä Unkarin kanssa haluaa muuttaa unionin kulkusuunnan taaksepäin. Puolan hallitus riitelee erityisesti saksalaisten kanssa ja vaatii muun muassa sotakorvauksia Saksalta samalla, kun maa on pitkään kuulunut EU:n nettosaajiin.

Suhteet Venäjään ovat kireät. Syitä ovat Ukrainan kriisi sekä vuoden 2010 lentoturma, jossa Venäjän Smolenskiin laskeutumassa ollut puolalaiskone syöksyi maahan. Turma johti 96 ihmisen kuolemaan. Heidän joukossaan olivat presidentti Lech Kaczyński vaimoineen sekä muita puolalaisia johtohenkilöitä.

Nykyhallituksen aloittama uusi tutkinta Smolenskin turmasta on osoittanut, että alkuperäisessä turmatutkinnassa oltiin monin tavoin huolimattomia. Laki ja oikeus kannattajineen syyttää maan edellistä, Donald Tuskin johtamaa hallitusta tietojen pimittämisestä sekä Venäjän liiallisesta myötäilystä. Venäjä on syyttänyt turmasta puolalaisen lentäjän huonoissa sääolosuhteissa tekemää virhettä, kun taas Laki ja oikeus -puolueen piirissä epäillään, että turman syynä olisi ollut räjähde.

Ukrainan kriisin yhteydessä Puola on kuulunut itäisen naapurinsa vahvoihin tukijoihin Venäjää vastaan. Silti myös Puolalla ja Ukrainalla on omat historiasta kumpuavat riitansa, jotka ovat viime aikoina jälleen hiertäneet maiden välejä. Nykytilanteen ulkopoliittisista ongelmista huolimatta Puolan hallitus pitää Euroopan unionin itäistä kumppanuusohjelmaa tärkeänä ja toimii itse aktiivisesti sen edistäjänä.

Puolalaiset riitelevät myös keskenään.

Puolalaiset riitelevät myös keskenään: alkuvuoden 2017 erikoisessa episodissa Puolan hallitus ei asettunut tukemaan puolalaisen Tuskin uudelleenvalintaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, vaan asetti oman vastaehdokkaansa. Entinen pääministeri Tusk kuuluu Laki ja oikeus -puolueen ja sen johtajan Jarosław Kaczyńskin arkkivihollisiin, eikä Puolan nykyhallitus yksinkertaisesti kykene tukemaan Tuskia mihinkään tehtävään.

Yksi syy tähänkin on Smolenskin turma. Kun presidentti Lech Kaczyński kuoli 2010, hänen kannattajansa alkoivat pian syyttää silloista pääministeriä ja tämän hallitusta tapahtuneesta sekä tutkinnan huonosta hoidosta. Uudessa turmatutkinnassa myös Tuskia on kuultu Varsovassa.

Menestyksen salaisuus

Kaiken tämän seurauksena voisi kuvitella, että Puolan hallituksen kannatus olisi romahtamispisteessä. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin. Hallituksen kannatusluvut ovat nousussa ja viimeisimmät galluplukemat antavat noin 40 prosentin kannatuksen. Mikä tätä selittää?

Laki ja oikeus -puolueen vaalikampanjat vuoden 2015 presidentin- ja parlamenttivaaleissa keskittyivät erityisesti sosiaalipolitiikkaan, jolla hyökättiin elitistiseksi moitittua Kansalaisfoorumi-puoluetta vastaan. Puolan talouskasvun hedelmät oli saatava kaikkien hyödyksi, eikä Puola kansainvälisesti saisi kyykistellä sen enempää Moskovan kuin Brysselin suuntaan.

Sanoma vetosi äänestäjiin. Presidentiksi nousi Lain ja oikeuden aiempi europarlamentaarikko Andrzej Duda, ja hallitus järjestäytyi Dudan vaalikampanjan menestyksellä hoitaneen Beata Szydłon johdolla.

Maan vaikutusvaltaisin poliitikko on Lain ja oikeuden puheenjohtaja, edesmenneen Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław.

Silti julkinen salaisuus on, että maan vaikutusvaltaisin poliitikko on Lain ja oikeuden puheenjohtaja, edesmenneen Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław. Hän on kuitenkin kotimaassaan ristiriitainen hahmo, joten vuoden 2015 kampanjoissa oli tärkeää uudistaa konservatiivipuolueen kasvoja. Nykyisin Kaczyńskille ominaisempaa onkin pysytellä Varsovassa kulissien takana ja antaa muiden hoitaa asioita hallituksessa, Brysselissä ja maailmalla.

Kuluneena syksynä Puolan hallitus kävi tyytyväisenä omaan puoliväliriiheensä. Vuoden 2015 vaalilupaukset on toimeenpantu onnistuneesti: 500+-lapsilisäohjelma on tuonut merkittävän tuen etenkin vähävaraisemmille sekä useamman lapsen perheille. Eläkeikä on laskettu takaisin aiemmalle tasolle, naisten 60:een ja miesten 65 ikävuoteen. Lisäksi talous on vahvassa nousussa ja työttömyysluvut ennätyksellisen alhaalla.

Erityisesti sosiaalipolitiikka on nostanut hallituksen kannatuslukuja. Sosialismin murtumisen jälkeen Puola leikkasi rajusti perhetuista sekä käytännössä lakkautti alle kouluikäisten lasten päivähoidon. Sittemmin alkanut talouskasvu ei pitkään aikaan tuonut merkittäviä muutoksia maan perhepolitiikkaan, mikä on osaltaan johtanut hälyttävän alhaiseen syntyvyyteen.

Hallituksen huomattavat korotukset lapsilisiin ovat nostaneet hallituksen kannatusta sen perinteisen äänestäjäkunnan ylitse.

Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, miksi nykyisen hallituksen huomattavat korotukset lapsilisiin ovat nostaneet hallituksen kannatusta sen perinteisen äänestäjäkunnan ylitse. Perhepolitiikkaa korostaneen pääministeri Szydłon kannatusluvut ovat olleet vankat, vaikka maan suosituimmaksi poliitikoksi onkin noussut saman puoluetaustan omaava presidentti Duda.

Opposition ahdinko

Puolan oppositio on tässä asetelmassa melko hampaaton. Suurin oppositiopuolue Kansalaisfoorumi kritisoi hallitusta ahkerasti, mutta on kyennyt tarjoamaan vain vähän vaihtoehtoja.

Oppositio on esillä kansalaisten mielenosoituksissa, mutta vahvemmin ne ovat osoitus Demokratian puolustuskomitea -nimisen kansalaisjärjestön (Komitet Obrony Demokracji, KOD) aktiivisuudesta ja kyvystä saada kansalaiset liikkeelle.

KOD:n suosio ja opposition ahdinko osoittavat, miten laajaa puolalaisten epäluottamus poliitikkoja ja poliittista järjestelmää kohtaan on. Puolan vaaleissa äänestysprosentti kipuaa vain vaivoin 50 prosentin yli. Sosialismin perintö ja toistuvat korruptioskandaalit ovat tehneet tehtävänsä.

Puolan vaaleissa äänestysprosentti kipuaa vain vaivoin 50 prosentin yli.

Hallitukseen kohdistuva kritiikki ei sada oppositiopuolueiden laariin, vaan oppositiopuolueiden kannatusluvut jatkavat laskuaan. Puolan sisältä katsottuna kovin hyvältä ei näytä sekään, että oppositiopoliitikot näyttävät lokaavan Puolan kansainvälistä mainetta tahallisesti, kun he vetoavat Euroopan unioniin kotimaan hallitusta vastaan.

Syksyinen saippuaooppera

Syksyn aikana mediassa alettiin puhua hallituksen tulevasta ministerikierrätyksestä. Etenkin huhut suositun pääministeri Szydłon vaihtamisesta herättivät laajaa ihmetystä.

Alkoi syksyinen saippuaooppera, jossa uudeksi pääministeriksi alettiin ehdottaa puolustusministeri Antoni Macierewiczia, valtiovarainministeri Mateusz Morawieckia sekä itse Lain ja oikeuden johtajaa, Jarosław Kaczyńskia. Milloin kaikki vakuuttivat tukeaan istuvalle pääministerille, milloin taas eri nimiä tiputeltiin median maisteltaviksi. Oppositio syytti, että ministerikierrätystä koskevat spekulaatiot peittivät alleen muut tärkeät puheenaiheet, kuten hallituksen suunnitelmat vaalilain uudistamisesta.

Milloin kaikki vakuuttivat tukeaan istuvalle pääministerille, milloin taas eri nimiä tiputeltiin median maisteltaviksi.

Szydło itse kielsi huhut siirtymisestä syrjään ja sanoi, ettei maan poliittinen tilanne edellyttänyt suuria muutoksia hallituksessa. Tämä ei kuitenkaan auttanut, kun mediaan vuosi tietoja, ettei pääministerin kalenteria oltu suunniteltu marraskuuta pidemmälle. Kulisseista osattiin myös kertoa, että Kaczyński oli tympääntynyt Szydłon hitaaseen päätöksentekokykyyn ja jahkailevaan tapaan tehdä politiikkaa. Ilmeisesti Szydło ei siis seurannut tarpeeksi nopeasti oppi-isänsä ohjeita.

Joulukuun 7. päivänä Puolan parlamentissa äänestettiin hallituksen luottamuksesta. Aloitteen epäluottamusäänestyksestä oli tehnyt oppositiopuolue Kansalaisfoorumi. Äänestyksen syynä olivat Puolan itsenäisyyspäivän 11.11. juhlien yhteydessä esiintyneet äärioikeiston marssit sekä hallituksen kyvyttömyys tuomita jyrkästi äärioikeiston toiminta ja tehdä pesäeroa ääriliikkeiden edustamaan kansallismielisyyteen.

On täysin selvää, ettei opposition edustajien määrä riitä kaatamaan nykyistä hallitusta. Pääministeri Szydło voittikin epäluottamusäänestyksen, ja totuttuun tapaan herrasmiehenä esiintyvä Kaczyński oli valmiina onnittelemaan ”upeaa pääministeriään” kukkakimpun kanssa.

Samaan aikaan oli kuitenkin julkistettu, että hallituspuolue kokoontuisi päivän aikana päättämään uuden pääministerin nimestä. Szydło ei voittaisi kahdesti päivässä.

Pankkiirista ministeriksi

Illalla Szydło jätti eroanomuksensa ja hallituspuolue ehdotti uudeksi pääministeriksi valtiovarainministeri Morawieckia. Hänen nimensä oli viime aikoina nostettu todennäköisimmäksi Szydłon seuraajaksi, mutta silti hänen valintansa on jonkinlainen yllätys.

Monessa suhteessa Morawiecki on hyvin epätodennäköinen Lain ja oikeuden edustaja: hän on opiskellut laajalti taloustieteitä Puolassa, Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Hän on toiminut menestyneenä pankkiirina ja liikemiehenä. Ennen omaa poliittista uraansa hän otti osaa neuvotteluihin Puolan EU-jäsenyysehdoista ja toimi aiemman pääministeri Tuskin taloudellisena neuvonantajana.

Vuonna 2015 Morawiecki kutsuttiin Laki ja oikeus -puolueen ulkopuolelta hallituksen kehitysministeriksi, ja pian hänet ylennettiin valtiovarainministeriksi. Mikä yhdistää pankkiiri Morawieckia ja Jarosław Kaczyńskia?

Mikä yhdistää pankkiiri Morawieckia ja Jarosław Kaczyńskia?

Yksi vastaus on miesten maailmankuvassa, jota on hallinnut vankka kommunismin vastaisuus. Kuten moni Puolan nykypoliitikko, Morawiecki ja Kaczyński ovat kasvaneet 1980-luvulta tunnetun Solidaarisuus-liikkeen riveissä. Morawieckin isä Kornel Morawiecki perusti 1982 Taistelevan Solidaarisuuden (Solidarność Walcząca). Sen mukana myös poika Mateusz osallistui kommunismin vastaiseen toimintaan.

Tämä taistelu ei ole jäänyt vain Puolan menneisyyteen, vaan vielä nykypolitiikassa on tyypillistä tuomita omat poliittiset vastustajat kommunistien kätyreiksi ja siten herättää epäluuloa kansalaisissa. Samoin Puolan vallitsevaa oikeusjärjestelmää on hallituksen piirissä haukuttu sosialismin kaudelta peräisin olevan eliitin hallitsemaksi, korruptoituneeksi, tehottomaksi ja kipeästi uudistusta tarvitsevaksi.

Talouspolitiikka ei kuulu Kaczyńskin omiin vahvuusalueisiin, ja hänen kerrotaan olevan hyvin vaikuttunut Morawieckin taloudellisista näkemyksistä ja uudistusehdotuksista. 49-vuotias Morawiecki onkin hämmästyttänyt monet sillä, miten nopeasti hän on liikkunut puolueen keskiöön. Joidenkin mielestä miehen nousu Kaczyńskin aisapariksi onkin ollut liian nopeaa, kun moni muu puolueaktiivi on joutunut samalla syrjään.

Morawieckin ja Kaczyńskin Puola?

Szydłon syrjäyttämistä perustellaan julkisesti sillä, että nyt on aika siirtää hallituksen painopiste sosiaalipolitiikasta talouteen. Lisäksi monimutkainen kansainvälinen tilanne sekä edessä oleva vaalivuosien suma edellyttivät hallitukselle ”vahvaa johtajaa”.

Ensi vuonna on edessä aluevaalit, 2019 uudet parlamenttivaalit ja 2020 presidentinvaalit. Morawieckin valinta osoittaa Kaczyńskilta suurta itsevarmuutta tai riskinottoa: Morawiecki ei ole koskaan ollut ehdolla yksissäkään demokraattisissa vaaleissa, joten hänen vaalikuntonsa jää nähtäväksi.

Morawiecki ei ole koskaan ollut ehdolla yksissäkään demokraattisissa vaaleissa.

Szydłon maine on kansainvälisesti huono, mikä johtuu erityisesti Puolan asemoinnista EU:n sisällä. Tässä pääministeri on kuitenkin seurannut puolueensa johdon linjaa ja saanut siitä vastineeksi kukkakimppuja.

Pääministerin vaihtamisen syyt ovatkin edelleen epäselvät. On mahdollista, että Kaczyński valmistelee jo itselleen seuraajaa puoluejohdossa ja katsoo, ettei ainakaan Szydłosta tähän rooliin ole.

Viimeisen kahden vuoden aikana on näyttänyt, ettei Laki ja oikeus kuuntele siihen kohdistuvaa kritiikkiä vaan porskuttaa eteenpäin oman ohjelmansa mukaisesti. Pääministerin vaihdoksen on kuitenkin arveltu tarkoittavan sitä, että puolue pyrkisi jatkossa edistämään parempia suhteita muihin EU-maihin. Tämä pyrkimys on todennäköistä etenkin, jos myös ulkoministeri Witold Waszczykowski menee ministerikierrätyksessä vaihtoon.

Kaczyński tavoittelee kuitenkin edelleen oikeuslaitoksen ja vaalijärjestelmän uudistuksia, Puolan nostamista alueelliseksi johtajaksi itäisessä Keski-Euroopassa ja maan perustuslain uudistamista. Oppositio ja EU pelkäävät, mihin suuntaan tämä ohjelma Puolaa vie.

Nähtäväksi jää, millaiseksi Morawieckin ja Kaczyńskin yhteistyö kehittyy ja aiheuttaako tämä yllättävä kumppanuus puolueessa sisäisiä ristiriitoja. Tämän välttämiseksi hallituspuolueesta on vakuuteltu sisäistä yhtenäisyyttä ja sitä, että oman puolueen piirissä suosittu Szydło jatkaa mukana hallituksessa. Hänen tarkempi roolinsa on kuitenkin vielä auki. Se on varmaa, että yllätyksiä Puolan politiikasta ei puutu.

Kirjoitus kuuluu Euroopan keskellä, Euroopan reunalla -sarjaan.

FT Miia Ijäs on historiantutkija Tampereen yliopistossa.

Julkaisu Puolan ministerikierrätys ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Liittolaisista vihollisiksi

Tusk nousi Puolan pääministeriksi vonna 2007, kun keskustaoikeistolainen, markkinaliberalistinen ja EU-myönteinen Kansalaisfoorumi (Platform Obywatelska, PO) päihitti vaaleissa aiemman pääministeripuolueen ja pahimman poliittisen kilpailijansa, Laki ja Oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość, PiS).

Kansalaisfoorumi ja sitä konservatiivisempi Laki ja Oikeus ponnistivat molemmat sosialismin vastaisesta Solidaarisuus-liikkeestä ja kuuluivat jonkin aikaa samaan oikeistokoalitioon. Ne kuitenkin erosivat toisistaan ja riitaantuivat 2005, kun silloisissa presidentinvaaleissa vastakkain olivat Kansalaisfoorumin Tusk sekä Lain ja Oikeuden Lech Kaczyński.

Kyseinen vaalikampanja oli todella likainen. Henkilöön kohdistuvia syytöksiä oli erilaisia: esimerkkinä mainittakoon syytökset Tuskin suvun saksalaisyhteyksistä toisen maailmansodan aikana.

Hetken Puolaa hallitsivat kaksoisveljekset Lech ja Jarosław Kaczyński.

Kaczyński voitti vaalit, ja hetken Puolaa hallitsivat kaksoisveljekset Lech ja Jarosław Kaczyński, joista jälkimmäinen toimi pääministerinä 2006–2007.

Tilanne muuttui 2007 Kansalaisfoorumin voittaessa parlamenttivaalit ohi Lain ja Oikeuden. Myös presidentti Lech Kaczyńskin suosio oli matalalla, joidenkin kannatusmittausten mukaan vain noin 20 prosentissa, ja hänen uudelleenvalintansa toiselle kaudelle vaikutti epätodennäköiseltä.

Smolenskin trauma

Nyky-Puolan poliittinen elämä muuttui huhtikuussa 2010. Presidentti Lech Kaczyński, hänen vaimonsa ja 94 muuta saivat surmansa Smolenskin lentoturmassa. Puolalainen delegaatio oli matkalla Venäjälle muistamaan toisen maailmansodan aikaista Katynin joukkomurhaa, mutta heidän koneensa putosi sankassa sumussa kesken laskeutumisen.

Myöhemmin samana vuonna Jarosław Kaczyński asettui ehdolle presidentinvaaleissa, mutta hävisi virkaa tekevälle presidentille, Kansalaisfoorumin Bronisław Komorowskille.

Kaczyński kannattajineen vieritti syyn veljensä kuolemasta pääministeri Tuskille.

Kaczyński kannattajineen vieritti syyn veljensä kuolemasta pääministeri Tuskille, jonka Kaczyński katsoi olevan poliittisesti vastuussa presidentin kuolemasta. Pääministeriä myös syytettiin turman tutkinnan huonosta hoidosta sekä venäläisten myötäilemisestä tutkinnan johtopäätöksissä.

Venäläinen turmatutkinta syytti turmasta puolalaisia lentäjiä, jotka tekivät virheen laskeutuessaan huonossa kelissä – mahdollisesti muiden koneessa olleiden henkilöiden painostamana. Venäjä on kieltäytynyt luovuttamasta turmakonetta puolalaisille.

Alhaisten kannatuslukujen Lech Kaczyńskista tehtiin kansallissankari.

Alhaisten kannatuslukujen Lech Kaczyńskista tehtiin kansallissankari. Hänet haudattiin katolisen kirkon tuella Krakovaan Wawelin katedraaliin yhdessä puolalaisten kuninkaallisten sekä muiden historiallisten merkkihenkilöiden kanssa. Hänen veljensä Jarosław pitää yhä muistotilaisuuksia yhdessä Laki ja Oikeus -puolueen kannattajien kanssa jokaisen kuun 10. päivänä.

Erilaiset salaliittoteoriat ja huhut turman taustalla ovat liikkuneet villeinä vuosien ajan ja takaisin valtaan noustuaan Laki ja Oikeus -puolue on avannut Smolenskin lentoturman tutkinnan uudelleen. Uusissa tutkimuksissa uhreista etsitään muun muassa jäämiä räjähdeaineista.

Kiistat Euroopan unionin kanssa

Vuonna 2015 Laki ja Oikeus -puolue voitti sekä presidentti- että parlamenttivaalit. Puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński pyrki uudistamaan puolueensa kasvoja ja nosti presidentiksi nuorehkon europarlamentaarikon Andrzej Dudan sekä pääministeriksi Beata Szydłon.

Kaczyński itse on viralliselta asemaltaan vain tavallinen rivikansanedustaja. Yleisesti tunnustettu asia kuitenkin on, että Kaczyński on tällä hetkellä Puolan vaikutusvaltaisin mies ja todellinen vallanpitäjä niin presidentin kuin hallituksenkin taustalla.

Kaczyński on Puolan vaikutusvaltaisin mies ja todellinen vallanpitäjä.

Laki ja Oikeuden yksipuoluehallitus on toimikautensa alusta alkaen ajautunut erimielisyyksiin Euroopan unionin kanssa. Suurin osa kiistoista koskee Puolan oikeusvaltioperiaatetta sekä perustuslakituomioistuimen asemaa.

Nykyhallitus on aktiivisesti kumonnut tai jättänyt toimeenpanematta niitä määräyksiä, joita Kansalaisfoorumi-johtoinen hallitus sekä presidentti Komorowski antoivat kiireellisellä aikataululla ennen toimikausiensa päättymistä vuonna 2015.

Puolan sisäiset riidat ovat jatkuvasti Euroopan unionin asialistalla. EU-myönteinen Kansalaisfoorumi hakee tukea itselleen Euroopan parlamentista ja komissiosta, kun taas EU-kriittinen Laki ja Oikeus katsoo EU:n puuttuvan maan sisäisiin asioihin tarpeettomasti ja puolueellisesti.

EU-myönteinen Kansalaisfoorumi hakee tukea Euroopan parlamentista ja komissiosta, EU-kriittinen Laki ja Oikeus katsoo EU:n puuttuvan maan sisäisiin asioihin.

Euroopan komission tutkimus Puolan demokratian tilasta ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta on tulehduttanut välejä erityisesti Puolan hallituksen sekä EU:n komission varapuheenjohtaja Frans Timmermansin kesken.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tusk on näissä kiistoissa ottanut taustapuolueensa Kansalaisfoorumin sekä EU:n komission kannan ja kehottanut Laki ja Oikeus -puolueen hallitusta muuttamaan politiikkaansa. Kaczyński ja hänen kannattajansa ovat ärsyyntyneet suuresti siitä, että Tusk EU:n keskeisenä vaikuttajana ottaa puolalaisen opposition kannan demokraattisilla vaaleilla valittua hallitusta vastaan.

Tuskin suosiota Puolassa on laskenut myös Euroopan unionin suunnittelemat sanktiot niitä jäsenmaita kohtaan, jotka eivät ota vastaan pakolaisia sovitun kiintiön mukaisesti.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan toimikauden jatkaminen piti olla helppo ratkaisu etenkin, kun Tusk ilmaisi selkeästi halunsa jatkaa tehtävässään. Häntä vastaan ei muualla EU:ssa ole noussut kritiikkiä, ja hänen katsotaan omaavan erityisen hyvät välit Saksan liittokansleri Angela Merkeliin.

Jarosław Kaczyński ja Puolan hallitus ovat kuitenkin viikkojen ajan esittäneet kannanottoja, ettei Puolan hallitus voi antaa tukeaan Tuskin uudelleenvalinnalle.

Kaczyńskin yllätyskortti

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja valitaan määräenemmistöllä, mutta erityisen tärkeäksi katsotaan, että ehdokkaalla on oman kotimaansa tuki. Viime viikonloppuna Puolan hallitus ilmoitti asettavansa ehdolle toisen puolalaisen ehdokkaan, europarlamentaarikko Jacek Saryusz-Wolskin. Ulkoministeri Witold Waszczykowskin mukaan Saryusz-Wolski on sekä kokenut että puolueeton ehdokas.

Viime viikonloppuna Puolan hallitus ilmoitti asettavansa ehdolle toisen puolalaisen ehdokkaan.

Tässä lienee Kaczyńskin suunnitelman nerokkuus: Saryusz-Wolski on Tuskin puoluetoveri niin Kansalaisfoorumissa kuin Euroopan parlamentin Euroopan kansanpuolueen ryhmä EPP:ssä. Näin Puolan hallituksen esitys näyttäytyy kompromissina ja kädenojennuksena poliittiselle vastustajalle, mutta se on jo aiheuttanut ristiriitoja sekä Kansalaisfoorumin että EPP:n sisällä.

Ehdokkuuden julistamisen jälkeen Saryusz-Wolski on erotettu sekä Kansalaisfoorumista että EPP:stä. Puolassa etenkin sosiaalisessa mediassa Kaczyńskia on syytetty henkilökohtaisen koston lietsomisesta Tuskia vastaan.

Kaczyńskin hajota ja hallitse -politiikka kohdistunee ennen kaikkea Puolan sisäiseen valtataisteluun.

Kaczyńskin hajota ja hallitse -politiikka kohdistunee ennen kaikkea Puolan sisäiseen valtataisteluun ja Kansalaisfoorumin heikentämiseen. Vaikka Kaczyńskin oma puolue on EU-kriittinen, he eivät ole ainakaan tietoisesti hajottamassa Euroopan unionia. Päinvastoin, vuoden 2017 poliittisiksi tavoitteiksi on asetettu unionin vahvistaminen, mutta vahvojen kansallisvaltioiden yhteistyön kautta.

Toinen merkittävä pyrkimys Puolalle on vahvistaa sen omaa asemaa alueellisena toimijana Euroopassa. Kaczyńskin oma mies Eurooppa-neuvoston johdossa tukisi Puolan nykyhallituksen politiikkaa, mutta Saryusz-Wolski tuskin saa laajaa kannatusta EU-maiden johtajien keskuudessa.

Peli uusiksi Brysselissä

Puolan esitys Tuskin vastaehdokkaasta tuli myöhään, vain vajaa viikko ennen Eurooppa-neuvoston kokouksen alkua Brysselissä, missä neuvoston puheenjohtajan valinnan on ennakoitu tapahtuvan. Vaikka Tuskin uudelleenvalinta ei ole yksin Puolan tuesta kiinni, on Puolan hallituksen linja paha kolaus Tuskin asemalle.

Tuskin uudelleenvalinta vastoin Puolan hallituksen tukea voisi edelleen vaikeuttaa EU:n ja Puolan hankalaa suhdetta. Viime hetkillä onkin alettu puhua muistakin mahdollisista ehdokkaista, kuten Ranskan François Hollandesta tai Irlannin Enda Kennystä.

On täysin auki, mitä torstaina alkava Eurooppa-neuvoston kokous päättää seuraavasta puheenjohtajansta. Viime hetken neuvotteluja ennen kokouksen alkua käydään erityisesti Puolan ja Saksan kesken. Erilaisille yllätyksille on runsaasti tilaa, eikä kiusallisilta tilanteilta luultavastikaan vältytä.

Tuskin uudelleenvalinta hämmentää soppaa niin Euroopan unionin sisällä kuin myös EU:n ja Puolan välillä.

Sekin on mahdollista, että vaikeaksi muuttunut puheenjohtajan valinta siirtyy myöhempään ajankohtaan keväälle. Joka tapauksessa Tuskin uudelleenvalinta hämmentää soppaa niin Euroopan unionin sisällä kuin myös EU:n ja Puolan välillä.

Jos Tusk häviää äänestyksen, hän palannee takaisin kotimaansa politiikkaan. Hänen tulevaisuutensa Puolassa on kuitenkin epävarma: Tuskia saattaa odottaa jopa oikeuskäsittely, mikäli uudelleen avatussa Smolenskin lentoturman tutkinnassa ilmenee aiemman hallituksen ja turmatutkinnan väärinkäytöksiä tai huolimattomuutta. Varsovassa epäilyjä ja huhuja ainakin riittää.

FT Miia Ijäs on historiantutkija Tampereen yliopistossa.

Julkaisu Puola järjesti jälleen yllätyksen Euroopan unionille ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Maanantaina 3. lokakuuta 2016 puolalaiset naiset menivät lakkoon. He jättivät työnsä ja koulunsa ja lähtivät ulos osoittamaan mieltään.

Syynä oli parlamentissa käsittelyssä oleva lakialoite, joka kieltää abortit ankarien rangaistusten uhalla. Abortin tehnyt nainen voitaisiin tuomita jopa viiden vuoden vankeuteen.

Naisten oikeuksien ajajat vaativat maahan uudenaikaista – voisi sanoa ajanmukaista – perhesuunnittelua.

Myös abortteja suorittavat lääkärit joutuisivat tuomiolle. Lakialoitetta kritisoivien pahimpana pelkona on, että myös keskenmenon saanut nainen voisi joutua epäilyksen alaiseksi. Lääkärit voisivat olla kykenemättömiä antamaan tarvittavaa hoitoa raskauden riskitapauksissa.

Ensimmäisten arvioiden mukaan mielenilmaukseen osallistui kymmeniätuhansia, ellei miljoonia naisia – sekä myös miehiä. Naiset pukeutuivat mustaan ja mielenilmaukselle annettiin nimeksi ”musta mielenilmaus”, czarny protest.

Mielenilmauksen järjestäjänä toiminut Pelastakaa Naiset -järjestö vaati, että Puolan parlamentti luopuu käsittelyssä olevasta aborttioikeuksia tiukentavasta aloitteesta. Vaatimuksena oli, että parlamentti turvaa naisten elämän ja terveyden, takaa puolueettoman seksuaalikasvatuksen ja mahdollistaa tehokkaat ehkäisyvälineet maassa. Myös oikeus koeputkihedelmöityksiin ja hedelmöityshoitoihin vaadittiin.

Yksinkertaisesti ilmaistuna naisten oikeuksien ajajat vaativat maahan uudenaikaista – voisi sanoa ajanmukaista – perhesuunnittelua. Siinä seksuaalisuus ja suvun jatkaminen nähtäisiin enemmän yksilöiden terveyden ja valinnanvapauden kannalta, ei moraalisena kysymyksenä.

Abortin vastustajat sen sijaan puolustavat kantaansa kaiken ihmiselämän suojelemisella hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan. Heidän ohjenuoranaan ovat katolisen kirkon linjaukset.

Puolan parlamentissa on viime aikoina ollut käsittelyssä peräti kaksi lakiehdotusta aborttiin liittyen. Ensimmäisessä abortin vastustajat ajavat abortin täyskieltoa. Vastakkaisessa ehdotuksessa Pelastakaa Naiset -järjestö vaatii abortin vapauttamista, kunhan keskeytys tehtään ensimmäisen 12 raskausviikon aikana.

Parlamentissa on ollut käsittelyssä peräti kaksi lakiehdotusta aborttiin liittyen.

Ensimmäisellä lakiehdotuksella on takanaan 450 000 puolalaisen allekirjoittajan sekä hallituspuolueen tuki. Jälkimmäinen esitys keräsi sekin 250 000 allekirjoitusta, mutta tyrmättiin parlamentissa nopeasti.

Puolan tämänhetkinen aborttilaki on peräisin vuodelta 1993. Sellaisenaan laki on yksi Euroopan tiukimpia. Puolassa abortti on laillinen vain, jos raskaus on insestin tai raiskauksen seurausta, naisen henki on vaarassa tai sikiö on vakavasti epämuodostunut.

Abortin vastustajien ehdotus sallisi jatkossa abortin vain siinä tapauksessa, että naisen henki on raskauden takia vakavasti uhattuna. Käytännössä abortit tulisivat kuitenkin lähes mahdottomaksi, sillä lääkärit ja sairaalat ovat jo nyt riskialttiissa tilanteessa. Ne voivat menettää oikeutensa ammatinharjoittamiseen, mikäli abortti todetaan laittomaksi.

Lisäksi raskaudesta naiselle koituvan terveysuhan toteaminen voi kestää niin kauan, että abortin tekeminen tulee mahdottomaksi. Tässä ilmapiirissä lääkäreiden on helpompi kieltäytyä kokonaan aborteista.

Laillisia abortteja tehdään 38 miljoonan asukkaan maassa vuosittain noin 1 000–2 000, laittomia eri arvioiden mukaan 10 000–150 000.

Naiset kääntyvät silloin puoskareiden puoleen tai kukkaron salliessa matkustavat ulkomaille saamaan hoitoa. Luvut kertovat omaa karua kieltään. Tällä hetkellä laillisia abortteja tehdään 38 miljoonan asukkaan maassa vuosittain noin 1 000–2 000, kun taas laittomia abortteja tehdään eri arvioiden mukaan 10 000–150 000 vuodessa.

Puolassa vallitseva abortinvastaisuus on helppo yhdistää maan vahvan katolisen kirkon vaikutukseen. Puolassa noin 87 prosenttia väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon ja Vatikaanin ääni kaikuu maassa kirkkaasti.

Poliittiset puolueet eivät ole avoimen tunnustuksellisia, mutta silti useat konservatiiviset puolueet nojaavat kirkon kantoihin. Vuoden 2015 presidentin- ja parlamenttivaalit voittaneen Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński on sanonut, ettei Puolaa ole ilman kirkkoa: ”Puolalla ei ole mitään muuta moraalista ohjeistusta kuin se, minkä kirkko asettaa.”

Puolan vahvassa Maria-kultissa Neitsyt Maria on sekä Puolaa ulkoisilta uhilta suojeleva taistelija Hetmanka että kaikille uskovaisille ja etenkin naisille esimerkin tarjoava hyvä ja nöyrä kristitty, joka kärsien kantaa osansa.

Katolisen kirkon vaikutus maan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin on ilmeinen, mutta Puolan naisten oikeuksilla on myös toinen merkittävä historiallinen taakkansa: kommunismi.

Puolan naisten oikeuksilla on myös toinen merkittävä historiallinen taakkansa: kommunismi.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeinen sosialismin aika ei ollut kovin auvoista ja kansalaisten toimintaa rajoitettiin monin tavoin, Puolan naisilla oli tämän kontrollin sisällä verrattain laaja valinnanvapaus ja tasa-arvo miehiin nähden.

Abortit laillistettiin vuonna 1956, jolloin naisille myönnettiin vapaus päättää omasta kehostaan. Seksuaalikasvatus kuului kouluille ja ehkäisy oli osa seksuaaliterveyttä.

Sosialistinen hallinto korosti valtion maallisuutta, mutta sosialismi oli samalla ulkoa tullut uhka. Näissä olosuhteissa Puolan katolinen kirkko oli taho, joka puolusti puolalaista kansallista identiteettiä ja sen perinteitä.

Solidaarisuus-liikkeen poliitikot ryhtyivät demokratisoimaan Puolaa käsikynkässä katolisen kirkon kanssa.

Sosialismin murtuessa Solidaarisuus-liikkeen poliitikot ryhtyivät demokratisoimaan Puolaa käsikynkässä katolisen kirkon kanssa. Vuoden 1993 kiristetty aborttilaki kuului uuden demokraattisen Puolan ensimmäisiin lakihankkeisiin.

Naiset saivat todeta demokratiakehityksen rajoittavan heidän oikeuksiaan. Naisten oikeuksia puolustavat vasemmistolaiset puolueet heikkenivät vähitellen olemattomiin vaikean historiallisen taustansa ja 1990-luvun korruptioskandaalien rasittamana.

Puolassa puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on kommunismin kokemuksen ja siitä vapautumisen vääristämä. Meille neutraali termi sukupuoli mielletään Puolassa luonnottomaksi marxilaisuuden ohjelmaksi, mikä vaikeuttaa ratkaisevasti naisten ja myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamista maassa.

Pelastakaa Naiset -järjestön esittämät vaatimukset tarkoittaisivat paluuta sosialismin aikaiseen seksuaalikasvatukseen ja terveydenhuoltoon. Siksi se on monelle Puolan nykypoliitikolle mahdoton ajatus.

Euroopan parlamentti keskustelee Puolan tilanteesta ja naisten oikeuksista keskiviikkona 5.10.2016. Kovin lupaavaa ei ole, että Puolan pääministeri Beata Szydło tuomitsi EU:n puuttumisen tilanteeseen tuoreeltaan.

Puolan kanssa onkin vaikea neuvotella pelkästään kritisoimalla. Sen sijaan olisi tärkeää päästä kunnolliseen vuoropuheluun puolalaisten poliitikkojen ja kansalaisten kanssa. Puolan sisällä toimivia kansalaisjärjestöjä tukemalla voidaan vaikuttaa maan kehitykseen kenties paremmin kuin kulloisenkin hallituksen kanssa riitelemällä.

Osa Puolan poliittista ongelmaa on, että kansalaisilla on yleisesti hyvin heikko luottamus politiikkaan ja poliittisiin puolueisiin. Viime vuoden parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50 prosenttia.

Kansalaisilla on yleisesti hyvin heikko luottamus politiikkaan ja poliittisiin puolueisiin.

Lähes puolet äänioikeutetuista ei kiinnostu vaaleista tai ei löydä omaa ehdokastaan. Tämä ei olekaan sinänsä ihme, sillä 2000-luvulla poliittinen taisto on käyty pääasiassa kahden oikeistokonservatiivisen puolueen, Laki ja oikeudenmukaisuuden sekä Kansalaisfoorumin, välillä.

Maan vahva kahtiajako näkyy myös EU:n kannattajien ja skeptikkojen välillä. Naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat hakevat tukea EU:sta ja sen arvoista.

Hallituspuolue puolestaan perustelee kantojaan ”perinteisillä arvoilla”, joilla on kansan tuki. Tässä tapauksessa kansaa edustaa 37,6 prosenttia puolalaisista, jotka äänestivät hallituspuoluetta viime vaaleissa.

Puolan poliittisen järjestelmän eheyttämiseksi tarvittaisiin valistunutta kansalaiskeskustelua. Ajallemme tyypillistä on kuitenkin vahva vastakkainasettelu, kärjistykset ja päälle huutaminen.

Mustan maanantain mielenosoittajia ei haluttu kuunnella. Heitä vastaan koottiin ”valkoinen mielenilmaus”, jonka osallistujat kannattavat abortin täyskieltoa rukousnauhat käsissään.

Ulkoministeri Witold Waszczykowski käytti mustan mielenilmauksen naisista tyypillistä lannistavaa kieltä: antaa heidän pitää hauskaa, jos he tosissaan luulevat, ettei Puolassa ole vakavampiakin ongelmia.

Asetelma on sananmukaisesti mustavalkoinen, mutta osallistujien määrää tarkastellessa maanantain pääväri Puolassa oli musta.

FT Miia Ijäs on historiantutkija Tampereen yliopistossa.

Kuvat ovat maanantaina Helsingissä järjestetystä Polish Women on strike! Helsinki -mielenilmauksesta.

Julkaisu Puolan musta maanantai ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Puolan uusi hallitus, jonka muodostaa lokakuun vaalit voittanut Laki ja Oikeus -puolue (puolaksi Prawo i Sprawiedliwość, PiS), on puuttunut maan yleisradioyhtiön sekä oikeuslaitoksen toimintaan korvaamalla epämiellyttäväksi katsomansa johtajat ja tuomarit. Nyt Euroopan komissio on ryhtynyt tarkkailemaan Puolan tilannetta tarkoituksenaan arvioida, onko maan hallitus loukannut eurooppalaisia oikeusvaltioperiaatteita.

Osaltaan Puolan uuden hallituksen toimet ovat vastavetoja sille, että vuoden 2015 vaalit hävinneet presidentti Bronisław Komorowski ja Kansalaisfoorumi-puolueen johtama hallitus pyrkivät allekirjoittamaan lakeja ja tekemään nimityksiä pikavauhtia ennen vallan virallista vaihtumista. Silti Puolan uusilta johtajilta on kuultu muutakin kummallista, kuten ulkoministeri Witold Waszczykowskin kommentti, jossa hän yhdisti monikulttuurisuuden, pyöräilyn ja kasvissyönnin vasemmistolaisuuteen ja marxilaisuuteen.

Puola on noin 38 miljoonan asukkaan maa, joka on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 2004 ja jonka talous on ollut jatkuvassa kasvussa. Missä siis mättää? Miksi maan demokratiakehitys ei etene eurooppalaisen mallin mukaisesti, vaan maa näyttää kääntyvän Euroopasta poispäin?

Demokratiakehitystä kirkon suojissa

Puola vapautui sosialismista 1990-luvun kynnyksellä. Kommunismin vastavoimana oli koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan toiminut maan katolinen kirkko, jonka asema sai kansainvälistä vahvistusta, kun puolalainen piispa Karol Józef Wojtyła valittiin paavi Johannes Paavali II:ksi vuosiksi 1978–2005.

Toinen merkittävä vastavoima sosialismille oli ammattiyhdistysten piiristä 1980-luvulla noussut Solidaarisuus-liike, joka eri poliittisia puolueita yhdistävänä tekijänä rakensi Puolan uutta poliittista järjestelmää sosialismin murtumisen jälkeen. Nämä kaksi voimatekijää, katolinen kirkko ja Solidaarisuus-liike, määrittelivät yhdessä, mihin suuntaan sosialismin jälkeinen Puola ryhtyisi etenemään 1990-luvulla.

Kristinusko takaa eurooppalaisen yhteyden ja Puolan katolinen kirkko erityisesti toimii Euroopan puolustuslinjana ulkoista vihollista vastaan, oli tämä vihollinen sitten ottomaanien sulttaani, bolshevikki tai pyöräilevä vapaa-ajattelija.

Kritiikin kohteena ei ollut vain vanha kommunistinen hallinto, vaan myös muut vasemmistopuolueet sekä naisasialiike. Sosialismin ajalla nainen oli voinut saada abortin muillakin kuin terveydellisillä syillä, kun taas vuonna 1993 voimaan astuneet kiristykset saivat aikaan Irlannin rinnalla yhden Euroopan tiukimmista aborttilaeista.

Naisen valinnanvapaus ja sukupuolten välinen tasa-arvo nähtiin vaarallisena, epäluonnollisena ja Puolalle vieraana marxismina. Puhe sukupuolesta on edelleen vahvasti politisoitunutta, koska käsitteellä ”sukupuoli” on vasemmistolainen leima.

2000-luvulla negatiivisen konnotaation saanut sukupuoli-termi on sisältänyt myös kritiikin seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia kohtaan. Naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat sen sijaan vetoavat Euroopan unioniin ja siihen, että sukupuolten ja vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on nähtävä osana ”Puolan paluuta Eurooppaan”.

Konservatiiviset äänenkannattajat ovat EU-kriittisiä, mutta eivät Eurooppaa vastaan. Päinvastoin, useimmat oikeistopoliitikot katsovat, että Puola on ja on aina ollut tärkeä osa Eurooppaa. Tässä katsannossa asiat, jotka tekevät Puolasta eurooppalaisen mallimaan, ovat pääasiassa kirkko ja perinteiset perhearvot.

Puolalaisten poliitikkojen historiallinen katsaus yltää kuitenkin yleensä vain toiseen maailmansotaan saakka, joten historialliset esimerkit uskonnollisesta ja etnisestä moninaisuudesta tai poliittisen järjestelmän edustuksellisuudesta jäävät menneisyyden unholaan.

Lännessä moni on tästä eri mieltä, mutta tulee ymmärtää, millaisesta historiallisesta traditiosta tällainen näkemys kumpuaa. Siinä, missä sukupuolten välinen tasa-arvo ja monitulkintainen ”monikulttuurisuus ja arvoliberalismi” ovat luonnotonta marxismia, kristinusko takaa eurooppalaisen yhteyden ja Puolan katolinen kirkko erityisesti toimii Euroopan puolustuslinjana ulkoista vihollista vastaan, oli tämä vihollinen sitten osmanien sulttaani, bolshevikki tai pyöräilevä vapaa-ajattelija.

Toisenlainen historia

Puolan historia antaisi toki muunkinlaisia esimerkkejä ja poliittisia traditioita. 1500-luvulla puolalainen ylimystö edellytti, että vaaleilla valittu kuningas antaa vakuutuksen, jolla tämä takaisi aateliston uskonnollisen vapauden ja parlamentaarisen järjestelmän.

Vaikka katolinen kirkko on aina ollut puolalaisten suurin uskonnollinen ryhmittymä, vasta toisen maailmansodan jälkeinen Puola on uskonnollisesti ja etnisesti ollut niin homogeeninen, mitä tyypillinen slogan ”polski katolik” antaa ymmärtää.

Protestanttiset liikkeet heikkenivät jo 1600-luvulla, mutta ortodoksit ja juutalaiset katosivat Puolasta vasta 1940-luvulla: toiset jäivät uuden rajan taakse Neuvostoliittoon ja toiset tuhoutuivat natsi-Saksan keskitysleireillä.

Puolalaisten poliitikkojen historiallinen katsaus yltää kuitenkin yleensä vain toiseen maailmansotaan saakka, joten historialliset esimerkit uskonnollisesta ja etnisestä moninaisuudesta tai poliittisen järjestelmän edustuksellisuudesta jäävät menneisyyden unholaan.

Vaalivuosi 2015

Puolan nykyiset kaksi pääpuoluetta, Laki ja Oikeus sekä Kansalaisfoorumi (Platforma Obywatelska, PO) nousevat molemmat Solidaarisuus-liikkeen perinteestä. 1990-luvulla puolueiden aktiivit kuuluivat samaan oikeistokoalitioon, joiden poliittinen vastus oli kommunismin perinnön ja korruptioskandaalien suossa rämpivä vasemmisto. Laki ja Oikeus sekä Kansalaisfoorumi molemmat perustettiin 2001 ja vuoden 2005 vaalien alla ne suunnittelivat muodostavansa hallituskoalition, kunnes poliittinen taktikointi vaati muutosta.

Kuten viime vuonna, myös vuonna 2005 Puolassa käytiin sekä presidentti- että parlamenttivaalit. Vasemmiston kohtalo oli sinetöity jo ennen vaaliuurnille käymistä, joten haastajien oli turha käyttää voimiaan sosiaalidemokraattien sättimiseen, jotka kuitenkin tulisivat häviämään. Entisistä liittolaisista tulikin nyt vastustajia, kun Laki ja Oikeus sekä Kansalaisfoorumi hyökkäsivät kampanjoissaan toisiaan vastaan.

Eurooppalaisittain melkoinen murros on se, että lokakuun vaaleissa koko puolalainen vasemmisto jäi parlamentin ulkopuolelle.

Huolimatta vahvasta vastakkainasettelusta, joka on hallinnut Puolan politiikkaa viimeiset kymmenen vuotta, onkin muistettava, että kahden pääpuolueen tausta on pääasiassa sama. Vain talouden osalta puolueissa on merkittävää eroa. Kansalaisfoorumi sijoittuu talouskysymysten kohdalla perinteisellä puoluekartalla enemmän oikealle markkinaliberalismia suosivalla politiikallaan, kun taas Laki ja Oikeus esiintyy tiukemman valtiokontrollin ja vähempiosaisten sosiaalietuuksien puolustajana.

Puolalaiset äänestäjät ovat perinteisesti hyvin skeptisiä poliittisia puolueita kohtaan, mikä tavallaan on melko luonnollinen reaktio sosialismin jälkeisessä tilanteessa. Samoin 1990-luvun poliittiset skandaalit ja korruptio ovat näivettäneet kansalaisten uskoa politiikkaan.

Nykytilanteessa, kun valta jakautuu pääasiassa kahden hyvin samankaltaisen puolueen kesken, äänestäjien vaihtoehdot ovat vähissä. Tämä näkyy äänestysuurnilla: vuoden 2015 presidentinvaalien äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella 48,96 prosenttia, toisella kierroksella 55,34 prosenttia. Lokakuun parlamenttivaalien äänestysprosentti oli 50,92 prosenttia.

Eurooppalaisittain melkoinen murros on se, että lokakuun vaaleissa koko puolalainen vasemmisto jäi parlamentin ulkopuolelle. Pettyneimpiä viime vuoden vaalituloksiin olivat korkeastikoulutetut, kolmikymppiset ja työpaikkansa säilyttäneet kaupunkilaiset, kun taas nuoret ja vanhat Kansalaisfoorumin kriitikot antoivat äänensä haastajalle.

Vuosi 2015 oli yhtä pitkää vaalikampanjaa Puolassa. Kannatuslukujen mukaan Kansalaisfoorumi-taustaisen presidentti Bronisław Komorowskin piti voittaa jatkokausi melko turvallisin luvuin, mutta aggressiiviseen kampanjaan ryhtynyt Laki ja Oikeus -puolueen entinen euroedustaja Andrzej Duda hyökkäsi paitsi Komorowskia, erityisesti tämän taustapuoluetta vastaan, ja voitti lopulta vaalit.

Hyvään nosteeseen päässyttä puoluetta ei syksylläkään pysäytetty. Laki ja Oikeus -puolue keskittyikin kampanjoissaan vaatimaan muutosta. Talouskasvun aikana Puolan sisäiset tuloerot ovat kasvaneet eikä vähempiosainen kansa ole päässyt nauttimaan positiivisista talousluvuista. Perinteiset alat, kuten kaivosteollisuus, ovat olleet kriisissä, eivätkä ammattiyhdistysliikkeen suhteet entiseen Kansalaisfoorumin pääministeri Ewa Kopacziin olleet helpot.

Sosiaali- ja talouspolitiikan lisäksi Laki ja Oikeus -puolue on pyrkinyt palaamaan sen vuoden 2005 suunnitelmaan ”Puolan neljännestä tasavallasta”, jonka keskiössä on moraalinen uudistus – tai siis paluu perinteisiin kristillisiin arvoihin. Onkin hämmästyttävää, miten tehokkaasti Laki ja Oikeus -puolue on kyennyt kuorruttamaan konservatiivisen ohjelmansa uudistuksia korostavalla puheella.

Kaczyńskin retoriikassa eurooppalainen liberalismi ja monikulttuurisuus ovat Puolalle yhtä vieraita ja vaarallisia kuin kommunismin sortovalta.

Tässä olennaista on ollut päätös, ettei puolueen puheenjohtaja itse asetu ehdolle, vaan puolue kävi vuoden 2015 vaaleihin uusilla kasvoilla. Näin nuorehkot mutta Kaczyńskille uskolliset poliitikot Andrzej Duda ja Beata Szydło nousivat presidentiksi ja pääministeriksi.

Puolueen ohjelman taustalla on kuitenkin Kaczyński ja vihollinen on sama kuin ennen: Puolan on taisteltava vierasta ylivaltaa vastaan ja noustava itse eurooppalaiseksi malliksi.

Vaikka Euroopan unionin ja kommunismin välille on vaikea piirtää yhtäläisyysmerkkiä, Kaczyńskin retoriikassa eurooppalainen liberalismi ja monikulttuurisuus ovat Puolalle yhtä vieraita ja vaarallisia kuin kommunismin sortovalta. Puolan kansallisen olemassaolon on perustuttava vanhoillisille kristillisille arvoille, joiden tukemana puolalainen demokratia on kehittynyt.

Nähtäväksi jää, minne Puolan nykyhallinnon uudistukset maata vievät. Valitettavasti puolalaisten äänestäjien vaihtoehdot lienevät yhtä vähissä kuin ennenkin.

Yksi lienee kuitenkin varmaa. Puolassa EU-lippuja nähdään jatkossa enemmän kansalaisten protesteissa kuin hallituksen tilaisuuksissa.

FT Miia Ijäs on historian yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.

Julkaisu Minne menet, Puola? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.