Huhtikuussa 2025 käydyt kuntavaalit herättivät mediassa kiinnostusta erityisesti pormestarikisan takia. Kaupunkien vaalituloksia on kuitenkin syytä tarkastella pormestarikisaa syvemmin, sillä yhteiskunnan kaupungistumisen seurauksena kaupunkien poliittinen painoarvo esimerkiksi köyhyyden, eriarvoisuuden, ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemisessä kasvaa. Suomessa suurten kaupunkien poliittisiin voimasuhteisiin on kiinnitettävä huomiota jo senkin takia, että suomalaisista 40 prosenttia asuu kymmenessä suurimmassa kaupungissa.

Kuntavaaleissa on aina osittain kyse hallitus- ja oppositiopuolueiden välisestä vastakkainasettelusta, jossa oppositiopuolueet pyrkivät tekemään vaaleista luottamusäänestyksen hallituksen politiikasta. Kevään vaalikeskusteluja hallitsivat hallituksen tekemät leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sosiaaliturvaan. Tämä hyödytti eriytyisesti SDP:tä ja vasemmistoliittoa, sillä julkisiin palveluihin liittyvät vaaliteemat suosivat perinteisesti vasemmistopuolueita.

Vaalikeskusteluissa SDP onnistuikin profiloitumaan vaihtoehdoksi hallituksen politiikalle. SDP:n profiloitumista helpotti se, että monissa suurissa kaupungeissa kokoomus oli ollut suurin puolue. Tämän asetelman kautta SDP pystyi vetoamaan äänestäjiin ja viestimään, että vaihtamalla suurimman puolueen paikkaa kaupungissa voidaan tehdä erilaista politiikkaa kuin hallitus.

Vaalitulosten perusteella valittu viestintästrategia näyttää puhutelleen ihmisiä monissa kaupungeissa. SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Vantaalla, Tampereella ja Turussa, joissa kokoomus oli aikaisemmin ollut suurin puolue. Myös Helsingissä SDP oli lähellä kaapata suurimman puolueen paikan kokoomukselta nousemalla toiseksi suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004 kuntavaalien. Vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen vihreät on ollut Helsingin toiseksi suurin puolue.   

Tässä kirjoituksessa syvennyn tarkemmin suurten kaupunkien kuntavaalituloksiin kuuden suurimman eduskuntapuolueen näkökulmasta. Tarkasteltavina kaupunkeina kirjoituksessa ovat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Pori, jotka ovat asukasluvultaan Suomen kymmenen suurinta kaupunkia.

SDP:n vaalivoitto pohjautui suuriin kaupunkeihin

Kymmenen suurimman kaupungin kuntavaalitulosten tarkastelu osoittaa, että menestyminen suurissa kaupungeissa on keskeistä koko vaalituloksen kannalta. Taulukkoon 1 olen laskenut yhteen puolueiden kannatuksen Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa kuntavaaleissa 2025 ja verrannut sitä puolueiden valtakunnalliseen vaalitulokseen. Lisäksi olen verrannut puolueiden suurten kaupunkien yhteenlaskettua kannatusta kuntavaaleissa 2025, eduskuntavaaleissa 2023 ja kuntavaaleissa 2021. Suomen kymmenen suurimman kaupungin yhteenlasketun tuloksen perusteella kokoomus on suurin puolue, mutta vain pienellä erolla ennen SDP:tä.

Taulukko 1: Puolueiden yhteenlaskettu kannatus Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa

Taulukko tuo hyvin esille, että SDP:n nouseminen suurimmaksi puolueeksi kuntavaaleissa pohjautuu merkittävissä määrin siihen, että puolue onnistui kasvattamaan kannatustaan suurimmissa kaupungeissa. Vastaavasti kokoomuksen kokoomus menetti kannatustaan suurissa kaupungeissa eduskuntavaaleihin 2023 verrattuna -1,2 prosenttiyksikköä ja kuntavaaleihin 2021 verrattuna -0,7 prosenttiyksikköä. Puolue onnistuikin pitämään kannatuksensa suurissa kaupungeissa lähes samana, mikä osaltaan voi selittää puolueen suhteellisen hyvää vaalitulosta ottaen huomioon kokoomuksen aseman pääministeripuolueena.

Kymmenen suurimman kaupungin kuntavaalitulosten tarkastelu osoittaa, että menestyminen suurissa kaupungeissa on keskeistä koko vaalituloksen kannalta.

Perussuomalaisten kannatusromahdus näkyy hyvin suurissa kaupungeissa, joissa puolue menetti verrattuna edellisiin kuntavaaleihin -6,0 prosenttiyksikköä ja edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna peräti -9,2 prosenttiyksikköä. Perussuomalaisten vaalitappiota syvensi maakuntien menettäminen keskustalle, mikä johti puolueen kannatuksen romahtamiseen.

Kuntavaalit ovat perussuomalaisille perinteisesti haastavat, sillä puolueen poliittinen agenda painottuu vahvasti muihin kuin paikallispoliittisiin asiakysymyksiin. Nyt perussuomalaiset eivät voineet hyödyntää edes hallituskritiikkiä vaalikeskusteluissa, koska puolue on itse hallituksessa tekemässä kansalaisten näkökulmasta epämieluisia päätöksiä.

Keskusta nojaa maakuntien keskuskaupunkeihin

Hallitus-oppositio-asetelma hyödytti myös keskustaa, joka onnistui hankkimaan maakunnissa kannatusta takaisin perussuomalaisilta. Toisin kuin SDP, keskusta haastoi etenkin perussuomalaisia puhumalla paljon lähipalveluiden puolesta.

Lähipalveluiden poliittista tulenarkuutta lisäsi hallituksen päätös supistaa yöpäivystyksiä harvaan asusutuilla hyvinvointialueilla loppuvuodesta 2024. Paikallisten tyytymättömyys sairaalaverkon supistamiseen saattoi olla yksi tekijä, jonka avulla keskusta onnistui houkuttelemaan hallitukseen ja perussuomalaisiin pettyneitä äänestäjiä takaisin itselleen etenkin haja-asutusalueilla. Näin vaaleissa oli kyse myös keskittämisen ja hajauttamisen välisestä vastakkainasettelusta.

Paikallisten tyytymättömyys sairaalaverkon supistamiseen saattoi olla yksi tekijä, jonka avulla keskusta onnistui houkuttelemaan hallitukseen ja perussuomalaisiin pettyneitä äänestäjiä takaisin itselleen etenkin haja-asutusalueilla.

Keskusta eroaa muista puolueista siinä, että puolueen kannatus nojaa suurten kaupunkien sijaan vahvasti maaseudulla asuviin äänestäjiin. Tämä näkyy eriytyisen selvästi, kun verrataan puolueen kuntavaalitulosta suurissa kaupungeissa ja valtakunnallisen vaalituloksen välillä. Huomionarvoista kuitenkin on, että keskustan kannatus nousi suurissa kaupungeissa verrattuna edellisiin eduskunta- ja kuntavaaleihin. Edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna kannatusnousu suurissa kaupungeissa (+2,0 %-yks.) on jopa suurempi kuin valtakunnallisella tasolla. Valtakunnallisella tasolla keskusta onnistui nostamaan kannatustaan viime kuntavaaleista +1,5 prosenttiyksikköä.

Näin ollen edes keskustan kannatus ei ole riippumatonta suurten kaupunkien vaalituloksesta. Keskustalle tärkeimpiä kaupunkeja ovat maakuntien keskuskaupungit, kuten Kuopio, Jyväskylä ja Oulu, joissa se on perinteisesti pärjännyt hyvin. Vuoden 2025 kuntavaaleissa keskusta oli suurin puolue ainoastaan Kuopiossa. Keskustan menestyminen näissä maakuntien keskuskaupungeissa on kuitenkin välttämätöntä puolueelle, jos puolue aikoo puolueen puheenjohtajan Antti Kaikkosen lupauksen mukaisesti nousta jälleen valtakunnan suurimmaksi puolueeksi.

Lähiluonto ja liikenne nousivat vaaliteemoiksi kuntavaaleissa

Suurten kaupunkien vaalituloksessa huomionarvoista ovat vihreiden ja vasemmistoliiton vaalitulokset. Kumpikin puolue onnistui kasvattamaan kannatustaan verrattuna viime eduskuntavaaleihin. Vaalitulosten perusteella vihreät on jopa suurin vaalivoittaja nostaen kannatustaan suurissa kaupungeissa jopa +4,7 prosenttiyksikköä verrattuna viime eduskuntavaaleihin. Sen sijaan verrattuna viime kuntavaaleihin puolue menetti kannatustaan -0,5 prosenttiyksikköä, kun vasemmistoliitto onnistui nostamaan kannatustaan sekä eduskuntavaaleihin 2023 (+2,8 %-yks.) että kuntavaaleihin 2021 (+2,0 %-yks.) verrattuna.

Kumpikin puolue hyötyi vaaleissa hallitus-oppositio-asetelmasta. Vihreiden heikompi tulos verrattuna edellisiin kuntavaaleihin voi kuitenkin johtua siitä, että puolue on ollut pitkään vallankahvassa etenkin Helsingissä, jossa puolue on johtanut kaupunkiympäristön toimialaa. Vihreät on siitä erilainen puolue, että sen juuret ovat erilaisissa protesti- ja vaihtoehtoliikkeissä. Tämän takia vihreiden kannattajat ovat herkemmin tyytymättömiä kaupunkiympäristön kehittämiseen, jos muutos koetaan liian hitaaksi tai vääränlaiseksi.

Suurten kaupunkien vaalituloksessa huomionarvoista ovat vihreiden ja vasemmistoliiton vaalitulokset. Kumpikin puolue onnistui kasvattamaan kannatustaan verrattuna viime eduskuntavaaleihin.

Helsingin kuntavaaliteemoiksi nousivatkin niin lähiluonnonsuojelu kuin liikennesuunnittelu. Helsingissä vasemmistoliitto pyrki vaaleissa hyödyntämään edukseen vihreisiin kohdistunutta kritiikkiä lähiluonnonsuojelusta ja profiloitumaan kaupunkiluonnon puolustajana. Helsingissä vasemmistoliitto onnistuikin nostamaan kannatustaan +4,3 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2021 kuntavaaleihin, kun vihreät vastaavasti menetti kannatustaan -1,9 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan Turussa vihreät onnistui nostamaan kannatustaan +1,9 prosenttiyksikköä. Yksi syy vihreiden kannatusnousulle saattaa olla vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Li Anderssonin jääminen pois kuntavaaleista. Anderssonin on yleisesti nähty syöneen vihreiden kannatusta etenkin opiskelijoiden keskuudessa, sillä vasemmistoliitto ja vihreät kilpailevat osittain samoista äänestäjistä.

Toinen syy vihreiden kannatusnousulle Turussa voi olla se, että raitiotien rakentaminen nousi kaupungissa keskeiseksi kuntavaaliteemaksi. Etenkin vihreät profiloituivat vahvasti raitiotien rakentamisen puolesta. Vaikka vasemmistoliitonkin ehdokkaista suurin osa kannatti raitiotien rakentamista, saattoi puolueen kannatusta syödä erityisesti Turun vasemmistoliiton sisäiset riidat, jotka olivat paljon esillä julkisuudessa ennen vaaleja. Näin ollen vihreät saattoi näyttäytyä yhtenäisempänä ja luotettavampana toimijana raitiotien kannattajien silmissä kuin vasemmistoliitto.

Kaupunkisuunnittelu on noussut tärkeimmäksi paikallispoliittiseksi asiakysymykseksi

Helsingin ja Turun esimerkit kuitenkin osoittavat, että kaupunkisuunnittelusta on tullut entistä tärkeämpi poliittinen asiakysymys paikallistasolla. Kaupunkisuunnittelun painoarvoa nostaa se, että sosiaali- ja terveyspoliittiset kysymykset ovat entistä vahvemmin hallituksen hyppysissä, sillä hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtion yleiskatteiseen rahoitukseen. Valtionvallan vahva rooli sote-palveluissa tuli hyvin esille myös yöpäivystyskiistan eduskuntakäsittelyssä, jossa päätäntävalta alueiden sairaaloista oli hyvinvointialueiden sijasta valtiolla.

Kevään vaalituloksen suurimmat muutokset voivatkin näkyä äänestäjille lähinnä lisääntyneinä kiistoina julkisuudessa valtion, hyvinvointialueiden ja suurten kaupunkien välillä, kun paikallistason uusi poliittinen johto haastaa hallitusta. Kaupunkisuunnittelussa muutokset voivat olla hyvinkin näkyviä, sillä niissä päätäntävalta on kaupungeilla. Tämä voi lisätä kaupunkisuunnittelun painoarvoa paikallispoliittisissa asiakysymyksissä, kun alueiden vaikutusvalta sosiaali- ja terveyspalveluihin on rajallinen.

YTM Mikko Vesterinen on puolueiden alue- ja kaupunkipoliittisiin tavoitteisiin erikoistunut väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.

Artikkelin kuvituskuva: Reijo Telaranta / Pixabay

Julkaisu Kuntavaalien voittajat ratkaistaan suurissa kaupungeissa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Koronapandemian ennakoitiin hidastavan tai vähintään muuttavan kaupungistumisen suuntaa Suomessa. Julkisuudessa puhuttiin jopa vastakaupungistumisesta, jossa muuttoliike keskittyy kohti kehyskuntia. Viimeisimpien väestötietojen perusteella pandemian aiheuttama tyssähdys Helsingin väestönkasvussa vaikuttaa kuitenkin olleen väliaikaista. Tänä vuonna muuttoliike Helsinkiin on ollut ennätyksellisen suurta. Huhti-kesäkuussa Helsinkiin muutti vajaat 3600 henkeä, mikä on eniten vuonna 2015 alkaneen tarkastelujakson jälkeen.

Helsingin väestönkasvu on nostanut asumisen kustannuksia muuta Suomea korkeammiksi. Helsingin kaupunkitietopalveluiden tänä vuonna julkaiseman Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo -tutkimuksen mukaan asuminen on kohtuuhintaista vain 22 prosentille helsinkiläisistä asuntokunnista, kun huomioidaan sekä vuokra- että omistusasuntojen asumiskustannukset. Tutkimuksessa asumiskustannukset määriteltiin kohtuulliseksi, jos ne veivät enintään 40 prosenttia asuntokunnan käytettävissä olevista tuloista.

Kohoavien asumiskustannusten aiheuttamaan ongelmaan kaupunki on pyrkinyt vastaamaan lisäämällä vapaarahoitteista asuntotuotantoa kaupungissa. Tässä keskeisessä asemassa on ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa vuonna 2016 hyväksytty yleiskaava, jonka tavoitteena on ollut mahdollistaa kaupungin kestävä kasvu tiivistämällä kaupunkirakennetta. Yleiskaavalla ohjataan yleispiirteisesti kunnan maankäytön suunnittelua ja kehittämistä. Tämän takia yleiskaavan voidaan ajatella toimivan eräänlaisena maankäytön mahdollistajana tai raamien asettajana, johon myöhemmät yksityiskohtaisemmat kaavat nojaavat. Tässä artikkelissa keskitytään erityisesti Helsingin yleiskaavan erilaisiin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin näkökulmiin, joiden kautta yleiskaavan kasvuennustetta voidaan tarkastella.

Helsingin yleiskaava on toiminut kasvun mahdollistajana

Vuoden 2016 yleiskaavassa Helsingin varaudutaan kasvavan noin 260 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Kasvuennusteen taustalla vaikuttivat arviot kaupungistumisen jatkumisesta sekä pula kohtuuhintaisista asunnoista Helsingissä. Lisäksi taustalla vaikuttivat kokemukset aikaisemmista yleiskaavoista, joiden väestönkasvuennusteet oli arvioitu liian alhaisiksi toteutuneeseen väestönkasvuun verrattuna.

Alhaiset väestönkasvuennusteet ovat johtaneet siihen, ettei kaupungilla ole ollut tarpeeksi kaavoitettavia alueita vastaamaan toteutuneen väestönkasvun aiheuttamaan asuntotarpeeseen. Valitsemalla nopean kasvuennusteen mallin Helsingin poliittiset päättäjät ja kaavoittajat pyrkivät välttämään aikaisempien yleiskaavojen tilanteen. Valittu kasvuennuste pohjusti yleiskaavan suunnittelutyötä ja on myöhemmin ohjannut myös Helsingin asumistuotantotavoitteita.

Yleiskaavassa Helsingin varaudutaan kasvavan noin 260 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä.

Kaavan tärkein tehtävä on ollut hillitä kasvaneita asuinkustannuksia ja ehkäistä asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä eli segregaatiota. Sen tavoitteena on ohjata Helsingin kasvua ekologisesti tehokkaalla tavalla yhtenäistämällä urbaanista kaupunkirakennetta ja parantamalla kaupungin joukkoliikenneyhteyksiä kaupunginosien välillä. Käytännössä tämä on tarkoittanut täydennysrakennus- ja joukkoliikennehankkeiden lisääntymistä kaupungissa.

Kaupungin voimakas kasvu yhdistettynä kaupunkirakenteen tiivistämiseen on kuitenkin herättänyt vastustusta kaupunkilaisissa. Tämä on luonut konfliktin kaupungin kasvun ja lähiluonnon suojelun välille, kun täydennysrakentamista on kaavoitettu asukkaille tärkeiden lähiluontokohteiden päälle.  Julkisuudessa tämä on näkynyt erilaisina lähiluontokonflikteina, joista on tullut hallitseva piirre Helsingin kaupunkisuunnittelussa.

Lähiluonnon suojelu on politisoitunut Helsingin kasvun seurauksena

Tietokirjailija Jaana Kanninen ja valokuvataitelija Sanni Seppo esittelevät toimittamassaan Huuto kaupunkiluonnon puolesta -kirjassa kymmenen eri lähiluontokonfliktia Helsingissä. Kirjassa lähiluontoa käsitellään asukasaktivistien näkökulmasta ja korostetaan lähiluonnon myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä luontokadon hillitsemiseen.

Tyypillistä näille lähiluontokonflikteille näyttäisi kirjan perusteella olevan erilaiset asukasliikkeet, joita ovat esimerkiksi ”Pelastetaan Matokallio”, ”Pelastetaan Alppilan kalliot” ja ”Keskuspuiston puolesta” -asukasliikkeet. Yhteistä näille liikkeille on, että ne kokoavat yhteen asuinalueen lähiluonnosta huolestuneita toimijoita, jotka lähtökohtaisesti vastustavat täydennysrakentamista. Liikkeitä yhdistää niiden rakentuminen yhden asian, tässä tapauksessa lähiluonnon, ympärille ja ne perustuvat löyhiin sosiaalisiin verkostoihin.

Asukasliikkeiden perustamista on helpottanut sosiaalinen media, joka on toiminut kansalaisten itseorganisoitumisen välineenä.

Kirjan perusteella asukasliikkeet ovat olleet keskeisessä roolissa siinä, että lähiluontoa koskevat suunnittelukysymykset ovat Helsingissä politisoituneet, jolla tarkoitetaan jonkin asian muuttumista kiistanalaiseksi ja nousemista poliittiselle agendalle. Asukasliikkeet näyttäytyvätkin tässä yhteydessä politisoitumisen välineinä, jotka nostavat lähiluontoa koskevat kysymykset julkiseen keskusteluun, ylläpitävät sitä ja pakottavat julkisen paineen avulla puolueita ottamaan kantaa joko lähiluonnon suojelun puolesta tai vastaan. Julkisen paineen tavoitteena on saada päättäjien ja kaavoittajien mielipide muuttumaan, ja vastustamaan täydennysrakentamista ja suojelemaan asuinalueen lähiluontokohde.

Yhtenä mahdollisena syynä asukasliikkeiden runsaslukuisuudelle voi olla, että journalistinen media uutisoi nykyään oma-aloittesesti vähän Helsingin kaupunkisuunnittelusta. Tämä on tehnyt asukasliikkeistä kaupunkisuunnittelun vallan vahtikoiria, kun perinteinen media ei tätä tehtävää ole hoitanut. Asukasliikkeiden perustamista on helpottanut sosiaalinen media, joka on toiminut kansalaisten itseorganisoitumisen välineenä. Perinteisen ja sosiaalisen median vaikutuksista suunnittelukohteiden politisoitumiseen tarvittaisiinkin lisää tutkimuksia.

Kaupunkisuunnittelu on konfliktien hallintaa

Nykyisessä yhteiskuntatieteellisessä kaupunkitutkimuksessa  ovat korostuneet julkisen tilan muutoksen ja määrittelyn merkityskamppailut, joissa risteävät niin kaupunkisuunnittelun tavoitteet kuin kaupunkilaisten omakohtaiset kokemukset ja mielikuvat kaupungista. Tämän takia kaupunkisuunnittelua voi kutsua konfliktien hallinnaksi, jossa korostuu kyky sovittaa yhteen niin yhteiskunnallisia, poliittisten päättäjien, liiketoiminnan edustajien kuin asukkaiden intressejä kaupungin kehittämisestä.

Kaupunkisuunnittelun yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuukin siihen, millä ja kenen ehdoilla kaupunkitilan muutosta määritellään. Näitä kaupunkitilan muutokseen liittyviä ristiriitoja voidaan tarkastella joko kokemuksellisesta näkökulmasta tai sen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista. Kaupunkisuunnittelun professori Scott D. Campbell on määritellyt kaupunkisuunnittelun konfliktiulottuvuuksien muodostuvan talouskasvun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön suojelun välisistä jännitteisestä suhteesta.

Kaupunkisuunnittelun yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuukin siihen, millä ja kenen ehdoilla kaupunkitilan muutosta määritellään.

Helsingin kaupunkisuunnittelun lähiluontokonflikteissa on kyse Campbellin teorian valossa kaupungin kasvun ja ympäristön suojelun välisestä ristiriidasta, jota Campbell nimittää luonnonvarojen konfliktiksi (eng. resource conflict). Tässä konfliktissa kaupungin kasvun ja sen tuottama taloudellinen hyvinvointi lisäävät kaupunkilaisten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kaupungin hallitsematon kasvu voi kuitenkin aiheuttaa ympäristöongelmia ja luonnonvarojen ylikuluttamista, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia kaupunkilaisten yhdenvertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuden kokemukseen.

Julkisuudessa esillä olleiden lähiluontokonfliktien perusteella asukasliikkeet lähestyvät Campbellin määrittämää ympäristön suojelua lähiluonnon suojelun näkökulmasta. Helsingin yleiskaava lähestyy puolestaan ympäristön suojelua enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemisen tavoitteesta, joka korostaa ekologista kaupunkirakennetta, päästöjen vähentämistä ja arvokkaiden luontoalueiden suojelua.

Erilainen lähestymistapa ympäristön suojeluun ei kuitenkaan yksistään selitä lähiluontokonflikteja Helsingissä. Campbellin konfliktiteorian näkökulmasta konflikteja selittää myös erilainen ymmärrys oikeudenmukaisesta kaupungista. Asukasliikkeille oikeudenmukainen kaupunki syntyy lähiluonnon suojelun ja sen synnyttämien hyvinvointi- ja terveysvaikutusten kautta. Sen sijaan Helsingin päättäjille ja kaavoittajille oikeudenmukainen kaupunki rakentuu ensisijaisesti kaupunkilaisten taloudellisesta hyvinvoinnista, johon vaikuttaa keskeisesti korkeat asumiskustannukset.

Asukkaat integroitava paremmin osaksi kaavoitusprosessia

Konfliktit kuuluvat kaupunkisuunnitteluun, mutta niiden määrään ja eskaloitumiseen voidaan vaikuttaa hyvällä suunnitteluprosessilla. Lähiluontokonfliktien suuri määrä Helsingissä kertoo, ettei kaupunki ole onnistunut integroimaan paikallisia asukkaita osaksi suunnitteluprosessia ja hyödyntämään heidän paikallista asiantuntijuuttaan.

Suuri merkitys on myös käytetyllä suunnittelukielellä, jolla suunnittelun todelliset intressit voidaan verhota passiivimuotoisen ja normatiivisen kielen taakse. Helsingin yleiskaavan kaltaisten strategisen kaavoituksen ongelmana on sen kaavoitustarkoituksen ja vallan rajapintojen hämärtyminen, jolloin kansalainen ei välttämättä tiedä, mitä kaavassa päätetään ja milloin siihen voi vaikuttaa. Tämä voi lisätä epäluottamusta kaupungin kaavoittajia kohtaan.

Osallistamalla asukkaat tiiviimmin osaksi suunnitteluprosessia olisi mahdollista vähentää suunnittelukohteiden kärjistymistä ja politisoitumista konflikteiksi. Asukkaiden asiantuntijavallan parempi hyödyntäminen on olennaista, jos haluamme vastata onnistuneesti ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen ilmiöihin kaupunkisuunnittelulla. Kuten arkkitehdit Joo Hwa P. Bay ja Steffen Lehmann ovat kirjoittaneet, kyse ei ole siitä, pitääkö kaupungin tiivistyä vaan, miten niiden tulisi tiivistyä. Tähän kysymykseen vastaamiseen tarvitaan mukaan myös paikalliset asukkaat.

YTM Mikko Vesterinen on kaupunkipolitiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Vesterinen tutkii Koneen säätiön rahoittamassa väitöskirjassaan puolueiden tavoitteita Helsingin, Tampereen ja Oulun kaupunkisuunnittelussa.

Artikkelikuva: Ksenia Senkova / kuviasuomesta.fi

Julkaisu Helsingin väestönkasvu ja kaupunkirakenteen tiivistämisen vaikeus ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kuntavaalikevään suurin puheenaihe on toistaiseksi ollut koronapandemian vaikutus vaalien turvallisuuteen ja puolueiden ehdokashankintaan. Tämän ohella valtakunnallinen mielenkiinto on kohdistunut perussuomalaisiin, joka viimeisten mielipidekyselyiden perusteella lähtee vaaleihin johtavana oppositiopuolueena. Tämä kirjoitus luo lyhyen katsauksen niihin asetelmiin ja lähtökohtiin, joista perussuomalaiset lähtevät kuntavaaleihin.

Perussuomalaiset käyvät kuntavaaleja valtakunnallisilla asiakysymyksillä

Perussuomalaisten kuntavaalikampanja on tähän asti keskittynyt pitkälti hallituksen kritisointiin. Hallitus-oppositio-asetelman hyödyntäminen kuntavaaleissa ei ole tavatonta, sillä valtakunnalliset asiakysymykset korostuvat puoluepolitiikan henkilöityessä puoluejohtajiin. Vuoden 2017 kuntavaaleissa esimerkiksi vihreät hyödynsivät onnistuneesti oppositioasemaansa kampanjoimalla hallituksen koulutusleikkauksia ja ympäristöpolitiikkaa vastaan.

Perussuomalaiset ovat kuntavaalikampanjassaan keskittyneet valtakunnallisiin asiakysymyksiin kritisoimalla hallituksen harjoittamaa talouspolitiikkaa, maahanmuuttopolitiikkaa ja EU:n elvytyspakettia. Puolueen mukaan kuntavaaleissa on kyse ennen kaikkea kansanäänestyksestä hallituksen jatkosta. Tätä kuvastaa hyvin puolueen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kommentti, jonka mukaan tavallisia ihmisiä ei juurikaan kiinnosta kaavoitukseen liittyvät asiat, vaikka Suomessa kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvät kysymykset ovat vahvasti kuntien päätäntävallassa.

Perussuomalaisten mukaan kuntavaaleissa on kyse ennen kaikkea kansanäänestyksestä hallituksen jatkosta.

Halla-ahon kommentti on yksi esimerkki keinoista, joilla puolue pyrkii siirtämään vaalikeskustelua paikallisista asioista kohti valtakunnallisia asiakysymyksiä. On arvioitu, että puolueiden vaalimenestykseen vaikuttaa, kuinka hyvin ne pääsevät vaalien alla puhumaan asiakysymyksistä, joissa puolueet itse ovat vahvoilla.

Politiikan tutkija Pauliina Patana on esimerkiksi arvioinut, että perussuomalaisten heikko aikaisempi menestys kuntavaaleissa on johtunut vaalien paikallisesta luonteesta, jotka eivät palvele puolueen omistamia asiakysymyksiä maahanmuuton, EU:n tai globalisaation kritiikistä.

Pitämällä julkisen vaalikeskustelun hallituskritiikissä ja valtakunnallisissa asiakysymyksissä perussuomalaisilla on paremmat mahdollisuudet pärjätä kuntavaaleissa kuin ottamalla kantaa asiakysymyksiin, jotka liittyvät selvästi paikallistasoon. Tätä kautta puolue pystyy paremmin myös hyödyntämään hallitus-oppositio-asetelmaa, josta on ollut sille gallup-mittausten perusteella hyötyä.

Alueelliset muutokset hyödyttävät perussuomalaisia

Kritisoimalla hallituksen EU:n elvytyspakettia perussuomalaiset pyrkivät erityisesti nostamaan kannatustaan keskustan vahvoilla kannatusalueilla maaseuduilla ja harvaan asutuilla alueilla, joissa suhtautuminen Suomen EU-jäsenyyteen on perinteisesti ollut muuta maata kriittisempää. Tämä ei kuitenkaan yksistään selitä perussuomalaisten kasvanutta suosiota maaseudulla.

Professori Eric Kaufmann on huomannut, että oikeistopopulistiset puolueet ovat pärjänneet alueilla, jonka etnisessä väestörakenteessa on tapahtunut nopeita muutoksia lyhyessä ajassa. Sen sijaan oikeistopopulistiset puolueet ovat pärjänneet heikommin alueilla, jotka ovat jo valmiiksi monikulttuurisia.

Patana on puolestaan huomannut, että perussuomalaisiin suhtaudutaan myönteisemmin pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa, jotka ovat väestörakenteeltaan suhteellisen homogeenisiä, mutta joiden väestörakenteessa ja taloudellisissa olosuhteissa on tapahtunut suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Heikenneet taloudelliset näkymät yhdistettynä väestörakenteen muutokseen on lisännyt ihmisten unohdetuksi kokemisen ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Perussuomalaisiin suhtaudutaan myönteisemmin pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa, jotka ovat väestörakenteeltaan suhteellisen homogeenisiä, mutta joiden väestörakenteessa ja taloudellisissa olosuhteissa on tapahtunut suuria muutoksia lyhyessä ajassa.

Havainto voi osittain selittää perussuomalaisten heikompaa menestystä esimerkiksi Helsingissä, johon on jo pitkään kohdistunut kansainvälistä muuttoliikettä ja ollut väestörakenteeltaan monimuotoisempi kuin moni muu suomalainen kunta. Sen sijaan puolue pärjäsi viime eduskuntavaaleissa hyvin eteläisessä Suomessa, kuten Vantaalla ja Helsingin kehyskunnissa, joissa väestörakenteen muutokset ovat voineet näkyä vasta viime vuosina Helsingin vetovoiman seurauksena tapahtuneen väestönkasvun myötä.

Viime eduskuntavaalien jälkeen aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio nosti esille, että perussuomalaisten suosio olisi perustunut niin sanottuun alueiden kostoon, jossa taantuvilla alueilla asuvat ihmiset olisivat ilmaisseet vastarintansa äänestämällä perussuomalaisia. Moision esittämään näkemykseen ei ole täyttä yhteisymmärrystä, mutta vaikuttaisi siltä, että yhtenä yhtenäisenä tekijänä puolueen suosiolle näyttäisi olevan alueelliset muutokset, joiden koetaan vaikuttavan negatiivisesti alueen tulevaisuuden näkymiin.

Perussuomalaisten vaikeat kuntavaalit

Kuntavaalit ovat olleet perussuomalaisille vuosien saatossa vaikeat vaalit johtuen niiden paikallisesta luonteesta ja asiakysymyksistä, jotka eivät ole puolueen ydintä. Huomionarvoista on, että tämä ei ole ollut ainoastaan 2010-luvun ilmiö vaan jo perussuomaisten edeltäjä SMP pärjäsi huomattavasti heikommin kuntavaaleissa kuin eduskuntavaaleissa.

Vuoden 1970 vaaleissa SMP esimerkiksi sai 10,5 prosentin kannatuksen, mutta kaksi vuotta myöhemmin kuntavaaleissa vain viiden prosentin kannatuksen. Samana vuonna järjestettiin kuitenkin myös eduskuntavaalit, joissa puolue onnistui jälleen saamaan 9,2 prosentin kannatuksen.

Jo perussuomaisten edeltäjä SMP pärjäsi huomattavasti heikommin kuntavaaleissa kuin eduskuntavaaleissa.

Samansuuntaista ilmiötä oli havaittavissa 2010-luvun perussuomalaisissa.  Puolueen kannatus putosi vain vuosi ”jytky-vaalien” jälkeen 19,1 prosentista 12,3 prosenttiin. Puolueen kannatus kuitenkin nousi jälleen 17,6 prosentin kannatukseen vuoden 2015 vaaleissa ja siivitti sen aina hallitukseen asti.

Perussuomalaisten kannatusta vuoden 2017 kuntavaaleissa verotti puolueen hallitusvastuu ja puolue sai ainoastaan 8,8 prosenttia kaikista äänistä. Perussuomalaisten hajoamisesta, hallitusvastuusta ja puolueen johtohenkilöiden vaihtumisesta huolimatta – tai juuri sen takia – puolue onnistui jälleen eduskuntavaaleissa 2019 saaden 17,5 prosentin kannatuksen.

Perussuomalaisten lähtökohdat kevään kuntavaaleihin ovat hyvät, mutta haasteena on saada puoluetta eduskuntavaaleissa äänestäneet äänestämään puoluetta myös kuntavaaleissa.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän kyselyn mukaan perussuomalaisten kannattajat ovat puolueiden äänestäjistä vähiten varmoja äänestäjiä. Kokoomuksen äänestäjistä 77 prosenttia kertoi äänestävänsä varmasti, kun perussuomalaisten kannattajista näin kertoi 58 prosenttia.

Haastetta aiheuttavat myös kuntavaaliteemat, sillä Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyn mukaan teemoittain maahanmuuton koki erittäin tärkeäksi vain 21 prosenttia vastaajista ja valtion yleisen taloustilanteen 31 prosenttia vastaajista. Sen sijaan vastaajista kokivat erittäin tärkeiksi vaaliteemoiksi terveyspalvelut (60 prosenttia vastaajista), kotikunnan talouden ja velkaantumisen (55 prosenttia vastaajista) sekä vanhustenhuollon (54 prosenttia vastaajista).

Vastakkainasettelun puuttuminen kuntavaaleissa on yksi syy sille, miksi perussuomalaiset ovat haastaneet voimakkaasti juuri keskustaa, sillä joidenkin arvioiden mukaan keskustan vaalitappio kuntavaaleissa vaikuttaisi merkittävästi sen intoon pysyä hallituksessa.

Aikaisempi vaalimenestys ja puolueen profiloituminen valtakunnallisiin asiakysymyksiin on tehnyt kuntavaaleista perussuomalaisille vaikeat vaalit. Useissa kunnissa ei myöskään ole valtakunnan politiikan tapaista hallitus-oppositio-asetelmaa, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa populistipuolueiden mahdollisuuksia haastaa valtaapitäviä.

Vastakkainasettelun puuttuminen kuntavaaleissa on yksi syy sille, miksi perussuomalaiset ovat haastaneet voimakkaasti juuri keskustaa, sillä joidenkin arvioiden mukaan keskustan vaalitappio kuntavaaleissa vaikuttaisi merkittävästi sen intoon pysyä hallituksessa.

Toisaalta kuntien vaikea taloudellinen tilanne voi aukaista enemmän tilaa myös paikallisen eliitin kritiikille etenkin, kun monissa maaseutumaisissa kunnissa kunnallisverot on jouduttu hupenevan väestön ja palveluiden turvaamisen takia asettamaan huomattavasti korkeammalle kuin monissa eteläisen Suomen kunnissa.

Tämä on omiaan synnyttämään epäoikeudenmukaisuuden tunnetta kuntalaisten keskuudessa ja houkutusta äänestää perussuomalaisia samaan tapaan kuin muut alueen taloudelliset ja työllistymiseen vaikuttavat tekijät.

Kuntavaalien keskustelu on vinoutunutta

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämien kyselyiden perusteella voidaan huomata, että äänestäjät ovat kuntavaaleissa kiinnostuneimpia kotikuntansa palveluihin liittyvistä kysymyksistä kuin valtakunnallisista kysymyksistä.  Tutkimusten mukaan vuoden 2017 kuntavaaleissa valtakunnalliset teemat korostuivat liikaa suhteessa niihin teemoihin, joita äänestäjät olisivat toivoneet julkisessa keskustelussa käsiteltävän. Tältä osin kuntavaaleissa vaikuttaisi olevan tarjonnan ja kysynnän välinen epätasapaino.

Ensimmäisten avausten perusteella valtakunnallisten asiakysymysten rummuttaminen vaikuttaisi jatkuvan myös vuoden 2021 kuntavaaleissa. Etenkin perussuomalaiset ovat käyneet kuntavaaleja toistaiseksi vahvasti valtakunnallisista kysymyksistä.

Vuoden 2017 kuntavaaleissa valtakunnalliset teemat korostuivat liikaa suhteessa niihin teemoihin, joita äänestäjät olisivat toivoneet julkisessa keskustelussa käsiteltävän.

Kuntavaaleissa on kyse oman lähiyhteisön asioista, minkä takia olisi toivottavaa, että myös vaalikeskustelu käsittelisi ennen kaikkea paikallisia kysymyksiä. Paikallisilla medioilla on tässä suuri vastuu, sillä ne pystyvät nostamaan julkiseen keskusteluun sellaisia kysymyksiä, joita valtakunnalliset mediat eivät välttämättä pysty taikka halua ottaa käsittelyyn.

Toistaiseksi paikalliset mediat eivät ole tarttuneet paikallisiin kuntavaalikysymyksiin vaan keskittyneet valtakunnan median tapaan uutisoimaan yleisellä tasolla kuntademokratian tärkeydestä ja turvallisten äänestysmahdollisuuksien toteuttamisesta. Kuntademokratian toimivuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että vaalien alla niin median kuin ehdokkaiden on otettava aktiivisesti kantaa paikallisiin kysymyksiin ja mahdollisiin epäkohtiin.

Kuntavaaleissa on kyse oman lähiyhteisön asioista, minkä takia olisi toivottavaa, että myös vaalikeskustelu käsittelisi ennen kaikkea paikallisia kysymyksiä.

Lisäksi koronaviruksen pandemian aiheuttamat haasteet tulevat tekemään näistä kuntavaaleista monella tavalla poikkeukselliset. Perussuomalaiset ovat ottaneet voimakkaasti kantaa vaalien siirtämistä vastaan lykkäyksen poliittiseen merkitykseen vedoten. Kannan taustalla vaikuttaa varmasti myös puolueen positiivinen noste, jonka menettämisestä puolue ei halua ottaa riskiä vaaleja siirtämällä.

YTM Mikko Vesterinen on kaupunkipolitiikan väitöskirjatutkija, jonka tutkimuskohteena on poliittinen päätöksenteko Helsingin, Tampereen ja Oulun yleiskaavaprosesseissa.

Julkaisu Kuntavaalit ovat perussuomalaisille haastavat ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.