Vaihdevuodet ovat myöhemmän aikuisuuden merkittävä virstanpylväs. Ne koskettavat puolta väestöstä jossain vaiheessa elämää – lähestymistavasta riippuen välillisesti jopa kaikkia. Vaihdevuosissa munasarjojen toiminta hiljalleen heikkenee ja lopulta lakkaa. Hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa erilaisia oireita. Hoitamattomina tai puutteellisesti diagnosoituina ne voivat heikentää hyvinvointia merkittävästi.

Aiemmin vähätellystä ja stigmatisoidusta eli negatiivisesti leimatusta teemasta puhuvat nyt gynekologien ohella muun muassa psykologit, toimittajat, poliitikot, taiteilijat, some-vaikuttajat ja kokemusasiantuntijat.

Kasvavasta huomiosta huolimatta vaihdevuosista keskustellaan globaalissa lännessä edelleen sairauksiin ja vaivoihin keskittyen. Vilkastuneen keskustelun myötä kuluneet vitsit ja loputtomat oirekuvaukset ovat nähdäksemme saavuttaneet lakipisteensä, käynnistäen vaihdevuosien vallankumouksellisen potentiaalin.

Uusliberalismi dominoi vaihdevuosikeskustelua

Oulun yliopiston viimeaikaisessa lääketieteellisessä tutkimuksessa on todettu yhteys varhaisten vaihdevuosien ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen välillä. Vaihdevuodet on kuluvana vuonna kirjattu ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaan, joskin mainiten ainoastaan työterveyshuollon rooli niiden hoidossa. Yksityiset lääkäriasemat mainostavat näkyvästi räätälöityjä palveluitaan esi-, jälki- ja vaihdevuosia parhaillaan kokeville naisille. Kuitenkaan esimerkiksi gynekologipalvelut eivät edelleenkään pääasiassa kuulu työnantajien tarjoamiin yksityisen terveydenhuollon sopimuksiin.

Vuoden 2025 kesäkuussa pikkuparlamentissa järjestetyssä, vaihdevuosiin keskittyvässä Nyt puhutaan! -kansalaisinfossa toistui yritysmaailmasta tuttu sijoitetun pääoman tuotto -termi. Tuttavallisemmin ROI:na tunnettua kriteeriä pidettiin keskeisenä, koska sen katsottiin auttavan ottamaan vaihdevuodet vakavasti ja mahdollistavan uskottavan poliittisen vaikuttamistyön niiden puolesta. Huomion rajaaminen kapitalistisen ansaintalogiikan kriteereihin vinouttaa vaihdevuosikeskustelua ja syventää eriarvoisuutta vaihdevuosia läpikäyvien välillä.

Huomion rajaaminen kapitalistisen ansaintalogiikan kriteereihin vinouttaa vaihdevuosikeskustelua ja syventää eriarvoisuutta vaihdevuosia läpikäyvien välillä.

Myös TV-sarjat ja elokuvat ovat tarttuneet vaihdevuosiin – joskin lähes poikkeuksetta joko huumorin tai huolen sävyin. Esimerkiksi Yle:n Hormonit! -sarjassa seurataan keski-ikäisen Elenan arjen ”hormonihuuruisia hetkiä”. Elenan tavoin myös Sinkkuelämää 2 -elokuvan Samantha nähdään hieromassa pakonomaisesti hormonivoidetta iholleen. Tekoälykin tarjoaa vaihdevuosista kuvaa hakevalle kavalkadin pääasiassa valkoisia, ärtyisiä, punoittavia ja hikoilevia naistyypillisiä kehoja.

Keskustelun yksiäänisyys on herättänyt myös vastarintaa. Tietokirjailija ja toimittaja Aino-Mari Tuuri painottaa teoksessaan Menologeja – Tutkimusmatka esivaihdevuosiin sekä samannimisessä podcastissaan, kuinka vaihdevuodet ovat biopsykososiaalinen kokonaisuus, jota ympäröivä kieli palvelee lääketiedettä ja kaupallisia intressejä.

Räjähdysmäisesti kasvanut keskustelu vaihdevuosista ilmentää sitä, että vaihdevuosissa on kyse laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä.

Historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutuvat vaihdevuodet

Vaihdevuodet kantavat sosiaalisia ja kulttuurisia sekä ajallisesti vaihtuvia merkityksiä. Näiden prosessien tarkasteleminen paljastaa vaihdevuosiin liitettyjä narratiiveja ylläpitävät normit ja niitä tukevat yhteiskunnalliset rakenteet.

Tutkija Aija Lullen mukaan vaihdevuodet ja niitä seuraava muutos määritellään edelleen erityisesti länsimaissa medikalisoiduksi, sukupuolitetuksi ja stigmatisoiduksi ilmiöksi. Määritelmä rajoittaa erityisesti vaihevuosia kokevien toimijuutta, ja estää näkemästä vaihdevuosien mahdollisuuksia.

Historiallisestikin katsoen vaihdevuodet ovat tarjonneet paitsi henkilökohtaisen, myös yhteiskunnallisen vapautumisen mahdollisuuden.

Historiallisestikin katsoen vaihdevuodet ovat tarjonneet paitsi henkilökohtaisen, myös yhteiskunnallisen vapautumisen mahdollisuuden. Ennen länsimaalaista patriarkaalista eli miesvaltaista yhteiskuntamallia ne ovat voineet laajentaa naisten sosiaalisia oikeuksia, sillä vaihdevuosien myötä naiset loittonivat heille aiemmin määritellyistä rooleista. 1800-luvun lopulla länsimaisen lääketieteen läpimurron ja viktoriaanisen aikakauden huippuvuosina, naisten vaihdevuosien vakavimpina oireina diagnosoitiin hysterian ja masennuksen ohella ”moraaliton” käytös sekä vaimon ja äidin velvollisuuksien täyttämättä jättäminen.

Myös maantieteellinen sijainti vaikuttaa vaihdevuosikokemuksiin. Japanissa vaihdevuosiin viitataan termillä konenki, joka vapaasti käännettynä viittaa uudistumisen vuosiin. Tutkimusten mukaan siellä vaihdevuosioireista kertoi kärsivänsä noin 25–50 %:a kohdullisista ihmisistä verrattuna länsimaiden noin 75 %:iin. Samaten tutkimukset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vaihdevuosikokemuksista ilmentävät, kuinka asenteet vaihdevuosia kohtaan voivat muokata itse kokemusta.

Vaihdevuodet laajentavat ymmärrystä sukupuolesta

Yhteiskuntatieteilijä Doreen Masseyn mukaan patriarkaatin vaikutus eriyttää tilan ja sukupuolen toisistaan ja typistää sukupuolen biologiseksi sukupuoleksi. Esimerkiksi lääketieteellisessä kirjallisuudessa korostuu ‘biologinen naiseus’. Lisäksi eri oireita rajataan ja visualisoidaan kansallisvaltiorajojen perusteella, vaikka todenmukaisempaa olisi huomioida esimerkiksi vaihdevuosiin liittyviä kulttuurisia eroja.    

Projektimme Vaihdevuosien uusi tuleminen – monimuotoisuutta, tietoisuutta ja aktivismia haastaa vallitsevat näkemykset vaihdevuosista tuomalla esiin vaihdevuosikokemusten laajan kirjon historiallisesti, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti muuttuvana ilmiönä. Tähän tartumme keskittymällä erityisesti marginalisoituihin ryhmiin.

Intersektionaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen pyrkivä keskustelu tarjoaa väylän kohti osallistavampaa yhteiskuntaa ja arvostavampaa kieltä, josta hyötyvät kaikki. Ilmiön teoreettinen ja yhteiskunnallinen muutosvoima piilee aktivismista ponnistaneissa queer-tutkimuksessa ja kriittisessä vammaistutkimuksessa. Ne kannustavat suhtautumaan kriittisesti sairaan ja terveen, vähemmistön ja enemmistön sekä normatiivisuuden ja kapinallisuuden rajoihin. Näemme rajat liikkuvina sekä jatkuvasti muotoutuvina. Tämä olisi tärkeää huomioida myös yhteiskunnassa heränneessä vaihdevuosikeskustelussa.  

Muita oivalluksia vaihdevuosista

Vaihdevuodet tuovat mukanaan muutoksen suhteessa sukupuoleen, ja muistuttavat siitä, kuinka sukupuolta ei voi määritellä tyhjentävästi. Vaihdevuosissa piilee siten myös laajempi potentiaali. Feministi Betty Friedan on haastanut vallitsevan käsityksen vaihdevuosista rappeutumisen alkuna. Friedanin mukaan elämän myöhemmät vaiheet voivat olla henkilökohtaisen kasvun ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen aikaa.

Muun muassa tutkija Brooke Brady painottaa, kuinka vaihdevuodet voivat tarjota kaikille niitä kokeville uusia oivalluksia sukupuolen jatkuvasta muuntautumiskyvystä ja erilaisia identifioitumisen mahdollisuuksia. Toimittaja, tutkija Vaula Helin kuvaa artikkelissaan, kuinka vaihdevuodet ovat jännittävää aikaa: “En tiedä, millainen ihminen minusta tulee ilman aktiivisesti toimivia munasarjoja.”

Populaarit feministit puhuvat ajallisesti rajattujen oirekuvausten sijaan pitkäkestoisesta elämää vavisuttavasta ja useista vaiheista koostuvasta prosessista, “vaihdevuosimisesta”.

Myös termistö ja vaihdevuosiin liitetty kieli ovat murroksessa. Populaarit feministit puhuvat ajallisesti rajattujen oirekuvausten sijaan pitkäkestoisesta elämää vavisuttavasta ja useista vaiheista koostuvasta prosessista, “vaihdevuosimisesta”(menopausing, kirjoittajien vapaa käännös). Erityisesti Britanniassa ja sosiaalisessa mediassa trans- ja queer-yhteisöissä vaihdevuosia kokevat ihmiset (menopausing people), eivät siis vain cis-sukupuoliset naiset – henkilöt, joiden syntymässä naiseksi määritelty biologinen sukupuoli vastaa heidän sukupuoli-identiteettiään.

Inklusiivinen sukupuolinäkökulma on ratkaisevan tärkeää myös valkoihoisille, taloudellisesti turvatussa asemassa oleville ja toistaiseksi toimintakykyisille keski-ikäisille cis-heteronaisille, jotka yhtäkkiä vaihdevuosien myötä kokevat, miltä tuntuu tulla marginalisoiduksi patriarkaatin voimasta.

Vaihdevuosiaktivismin moniääniset yhteisöt

Vaihdevuosien odotetaan lähes poikkeuksetta liittyvän ikääntymiseen ja herättävän voimakkaita tunteita riippumatta toisistaan merkittävästikin poikkeavista fyysisistä ja psyykkisistä muutoksista. Vaihdevuosioireita voi esiintyä myös muuten kuin ikääntymisen seurauksena ja muillakin kuin kohdullisilla henkilöillä. Transmaskuliinisilla henkilöillä, eli muun- sekä transsukupuolisilla, joiden sukupuoli-identiteetti on enemmän maskuliininen kuin feminiininen niitä voi ilmetä testosteronihoitojen aikana.

Vaihdevuosikokemuksia tutkineiden Michael Tozen ja Sue Westwoodin mukaan voimakkaan sukupuolittuneet vaihdevuosikertomukset voivat tuntua etäisiltä ja aiheuttaa jopa kehodysforiaa – vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita sukupuolitettuja kehon piirteitä kohtaan – sukupuoleltaan moninaisissa ja transsukupuolisissa henkilöissä.

Vaihdevuosien uusi tuleminen kutsuu pohtimaan kriittisesti, minkälaisia merkityksiä vaihdevuosiin liitetään, kuka puhuu vaihdevuosista ja minkälaista todellisuutta vaihdevuosiin liitetty kieli rakentaa.

Patriarkaalisesta cis- ja heteronormatiivisesta kulttuurista usein kivuliaan tietoiset queer- ja transyhteisöt ovat käynnistäneet vaihdevuosien kulttuurisen vallankumouksen erityisesti englanninkielisissä verkkokeskusteluissa. Näiden yhteisöjen näkökulma painottaa kaikkia arvostavaa keskustelua vaihdevuosista. Yhteisöt myös kertovat jaetun tiedon, vertaistuen ja yhteisöllisen hoivan olennaisesta merkityksestä. Vaihdevuosia ei tarvitse enää kokea yksin ja kokemuksista vaieten.

Vaihdevuosien uusi tuleminen kutsuu pohtimaan kriittisesti, minkälaisia merkityksiä vaihdevuosiin liitetään, kuka puhuu vaihdevuosista ja minkälaista todellisuutta vaihdevuosiin liitetty kieli rakentaa. Vaihdevuosien vallankumous tarjoaa tilaa erilaisille keskustelun avauksille, kokeiluille ja uuden löytämiselle. Kuten sukupuoli, ovat myös vaihdevuodet ilmiö, joka ei ole tarkasti määriteltävissä eikä käsiteltävissä tiukkojen kategorioiden kautta. Epävarmuus uuden edessä ja yhteisön kaipuun myöntäminen vaihdevuosien tuoman muutoksen yhteydessä ovat radikaali askel kohti osallistavaa keskustelua vaihdevuosista.

FT Pauliina Lukinmaa on kulttuurin- ja sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori. Hänen tutkimusintressejään ovat ylirajaisuuteen ja solidaarisuuteen liittyvät teemat LHBTIQ+-aktivismissa. Hän tarkastelee vaihdevuosiaktivismin muotoutumisen prosesseja Suomessa ja ylirajaisissa LHBTIQ+-verkkoyhteisöissä.

FM Meeri Ott on yhteiskuntamaantiedon väitöskirjatutkija. Projektissa hän tutkii uusliberalistisen yhteiskunnan yksilöille asettamien tuottavuuden vaateiden, vaihdevuosikokemusten ja itsetunnon välisiä yhteyksiä, keskittyen queer- ja vammaisyhteisöihin Suomessa ja Virossa.

FT Aija Lulle on yhteiskuntamaantiedon apulaisprofessori. Hän on Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen ”Vaihdevuosien uusi tuleminen – monimuotoisuutta, tietoisuutta ja aktivismia” johtava tutkija.

Kirjoittajat työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2024 käynnistyneessä tutkimusprojektissa Vaihdevuosien uusi tuleminen – monimuotoisuutta, tietoisuutta ja aktivismia. Nojaamalla kriittisen ja feministisen tiedontuotannon näkökulmiin, projektin monitieteinen ja –paikkainen tutkimusryhmä analysoi marginalisoitujen yhteisöjen toimintaa ja roolia vaihdevuosien uudessa tulemisessa.

Artikkelin kuvituskuva: Sarah Sheedy / Unsplash

Julkaisu Häpeästä kohti moninaisia vaihdevuosia ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Venäjän yhä tiukentuva konservatiivinen perhepolitiikka on ajanut etenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ahdinkoon. Heitä on paennut Venäjältä erityisesti sodan syttymisen ja sitä seuranneen yhteiskunnan militarisoitumisen myötä. Venäjällä asuvien LHBTIQ+-henkilöiden tilanne vaikeutui entisestään marraskuussa 2023, kun Venäjän oikeusministeriö nosti syytteen ekstremistisestä toiminnasta yhteisöä vastaan, jota se kutsuu itse keksimällään nimellä ”kansainvälinen LHBT-liike.” Sateenkaariväki ja heidän liittolaisensa – eli käytännössä kuka tahansa on voinut 30. marraskuuta 2023 alkaen saada jopa 12 vuoden vankeusrangaistuksen.

Duuman muodostama “kansainvälinen LHBT-liike” ja siihen liitetyt syytökset ovat sisällöiltään epäselviä. Venäjällä ei ole yksittäistä tahoa, toisin sanoen oikeussubjektia, jonka nimi olisi kansainvälinen LHBT-liike, eikä se siksi ole voinut olla kanteen asianomistaja.

Kuten muualla, myös Venäjällä sateenkaariliike koostuu erilaisista toimijoista, esimerkiksi ryhmistä, yksittäisistä aktivisteista ja liittolaisista. Toimijat ovat moniäänisiä, eivätkä ne ole aina sidoksissa toisiinsa. Lain seuraukset ovat kuitenkin todellisia.

Pietarilaisen Coming Out -järjestön edustajan mukaan nyt kuka tahansa ei-hetero tai sukupuoleltaan ei-binäärinen henkilö Venäjällä voi joutua jopa vankilaan jo pelkästään perusinhimillisten ominaisuuksiensa vuoksi. LHBTIQ+-henkilöiden oikeuksiin perehtynyt asianajaja Maksim Olenitsev kertoo, että ”aiempien vuosien kokemuksemme perusteella lain vaatimien todisteiden puuttuessa oikeusministeriö turvautuu poliisin raportteihin ja kuvakaappauksiin internetistä. Näin he kykenevät muodostamaan myös tämän niin kutsutun kansainvälisen LHBT-liikkeen”.

Tutkija Jardar Østbøn mukaan Venäjä pyrkii vakauttamaan sisäpoliittisen tilanteensa ja ennaltaehkäisemään pelättyjä värivallankumouksia ruokkimalla pelon ja piirityksen ilmapiiriä. Osana poliittista strategiaansa – ja kun asiat eivät mene sen suunnitelmien mukaan – presidentti Vladimir Putinin hallinto on rajoittanut kansalaistensa oikeuksia, lisännyt valvontaa ja määritellyt kansakunnan ulkoisia uhkia. Tutkija Fernando G. Nuñez-Mietzin mukaan Venäjän valtio on käyttänyt LHBT-liikkeen turvallistamista vastustaessaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja. Turvallistamisteoria viittaa prosessiin, jossa valtio luo uhkakuvia poikkeuksellisten toimien oikeuttamiseksi.

Julkisessa keskustelussa geopoliittinen vihollinen ja kansakunnan jatkuvuuden kyseenalaistaminen esitetään uhkina, jotka kohdistuvat lapsiin ja perheisiin. Tämä herättää vahvoja tunteita.

Julkisessa keskustelussa geopoliittinen vihollinen ja kansakunnan jatkuvuuden kyseenalaistaminen esitetään uhkina, jotka kohdistuvat lapsiin ja perheisiin. Tämä herättää vahvoja tunteita. Professori Brian James Baer painottaa tutkimuksessaan, että ainakin 1900-luvun alkupuolelta saakka juuri homoseksuaalisuuteen on Venäjällä liitetty vastakkainasettelu ”perinteisiin kotimaisiin” ja ”tuhoisiin vieraisiin” arvoihin. Ei olekaan yllättävää, että myös viimeisimmässä oikeuksia rajaavassa lakiesityksessä LHBTIQ+-henkilöt ja heidän liittolaistensa on määritelty kansainvälisiksi.

Putinin hallinto on hyödyntänyt sateenkaariväkeen liitettyjä, turvallistettuja uhkakuvia siirtääkseen julkisuuden huomion pois valtaa pitävistä. Putinin palattua presidentiksi historiallisten mielenosoitusten saattelemana vuonna 2013, Venäjällä säädettiin niin kutsuttu homopropagandalaki, joka kielsi “ei-traditionaalisten suhteiden” “propagoinnin” alaikäisten parissa.

Laki kannusti kansalaisia ottamaan lain omiin käsiinsä ja kohdistamaan väkivaltaa  LHBTIQ+-ihmisiin. Pauliina Lukinmaan väitöskirjatutkimuksessa LHBTIQ+-aktivistit kertoivat huolistaan ja muiden LHBTIQ+-henkilöiden kokemuksista, joissa tavalliset ihmiset olivat ilmiantaneet heidät viranomaisille. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa ”homopropagandalakia” laajennettiin joulukuussa 2022. Sen seurauksena kaikki neutraalissävyinen LHBTIQ+-asioista keskusteleminen on laitonta Venäjällä. Lisäksi transsukupuolisten korjaushoidot kiellettiin kesällä 2023.

LHBTIQ+-aktivistit tuntevat Putinin hallinnon toimintalogiikan

Venäjän valtio on Putinin johdolla luokitellut äärijärjestöiksi muun muassa Facebookin ja Instagramin emoyhtiö Metan, Jehovan todistajat ja oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin oppositioliikkeen. Myös feminismi on pyritty määrittelemään ääriliikkeeksi kuluvana vuonna. Navalnyi istuu parhaillaan 19 vuoden vankeustuomiotaan Venäjällä. Ankara vankeusrangaistus ja ilmeisimmin valtion toteuttama, Navalnyin terveyttä vakavasti uhannut myrkytys paljastivat irvokkaalla tavalla sen, että Navalnyi on vakavasti otettava poliittinen vastus Putinille.

Myös LHBTIQ+-aktivistit uhkaavat Venäjän diktatuuria. He ovat hankkineet tietoa perusoikeuksistaan ja soveltaneet tietoa käytäntöön sekä laajentaneet verkostojaan kohdattuaan väkivaltaa ja sen uhkaa Venäjällä. Venäjän käydessä hyökkäyssotaansa Ukrainassa, LHBTIQ+-aktivistien tiedot, taidot ja verkostot ovat tulleet entistä arvokkaammiksi aiempaa laajemmalle joukolle. He ovat pieni mutta äänekäs Putinin hallinnon kritisoija.

Mielenilmauksiin, kuten sodan vastustamiseen osallistuminen on Venäjällä tänä päivänä käytännössä mahdotonta. Maaliskuussa 2022 voimaan astui laki “Venäjän federaation asevoimien käyttöä koskevien, tietoisesti väärien tietojen julkisesta levittämisestä”, jonka rikkomisesta voi saada jopa 15 vuoden vankeustuomion.

Jatkuvasti kiristyneen lainsäädännön ja sen mielivaltaisia poliittisia tarkoitusperiä soveltavien syytteiden ja tuomioiden takia kuka tahansa voi joutua vankilaan.

LHBTIQ+-aktivistit ovat muun muassa auttaneet ja tukeneet sodanvastaiseen aktivismiin osallistuneita. “Useat joutuivat poliisin kuulusteltaviksi ja tutkintavankeuteen ensimmäistä kertaa elämässään. He olivat paniikissa. Koitimme rauhoitella heitä ja annoimme heille luotettavien asianajajien yhteystietoja,” kertoi pietarilainen aktivisti keväällä 2022 haastattelussaan Lukinmaalle. Emme paljasta aktivistin nimeä, sillä tietojemme mukaan hän asuu edelleen Venäjällä.

Jatkuvasti kiristyneen lainsäädännön ja sen mielivaltaisia poliittisia tarkoitusperiä soveltavien syytteiden ja tuomioiden takia kuka tahansa voi joutua vankilaan. Venäjä pyrkii näin muovaamaan kuuliaisia ja valtion muuttuviin tarpeisiin mukautuvia kansalaisia. Sodan myötä Venäjällä on myös raportoitu keskinäisistä ilmiantamisista, jotka ovat lisänneet viranomaisten silmätikuiksi joutuneiden sateenkaari-ihmisten ahdinkoa entisestään.

Sodanvastainen LHBTIQ+-aktivisti Aleksandra Skotšilenko on yksi Venäjän diktatuurin sorron viimeaikaisimmista kohteista. Skotšilenko pidätettiin väärien tietojen levittämisestä epäiltynä, kun hän oli vaihtanut päivittäistavarakaupan tuotteiden hyllymerkintöjä sodanvastaisiin teksteihin keväällä 2022. Skotšilenko tuomittiin marraskuussa 2023 pitkän ja hänen terveyttään vakavasti uhanneen tutkintavankeuden jälkeen seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen. Skotšilenkon tapaus sai laajaa kansainvälistä julkisuutta ihmisoikeusliikkeeltä. Monet ihmisoikeusaktivistit Venäjällä kävivät myös tukemassa häntä oikeuden kuulemisissa.

Kun Venäjän valtio nosti marraskuussa kanteen kansainvälisen LHBTIQ+-liikkeen määrittelemiseksi äärijärjestöksi, käsittelyn yhteydessä ei järjestetty lainmukaista julkista kuulemistilaisuutta. Kaksi aktivistia ilmoitti itsensä oikeussubjekteina kanteen asianosaisiksi. Näin he olisivat saaneet selville, mitä väitteitä kanteen perusteeksi oli esitetty. Viranomaiset eivät kuitenkaan sallineet aktivistien läsnäoloa oikeudessa. Aktivistit eivät tästä kuitenkaan lannistuneet, vaan tekivät kollegoineen kansalaisaloitteen, jonka he nimesivät “kansainväliseksi LHBT-liikkeeksi”. ”Koska [Venäjän] oikeusministeriön ääriliikkeeksi kuvattua ‘kansainvälistä LHBT-liikettä’ ei ollut olemassa, oli [meidän] se perustettava”, LHBT-teemainen Parni Pljus -nettijulkaisu lohkaisi sarkastisesti.

Valitettavasti tämäkään keino ei auttanut. Lakialoitteeksi edenneen kanteen perustelut ja sen oikeussubjekti jäivät epäselviksi. Vaikka aktivistit ja toimittajat suljettiin ulos oikeusistunnosta, kekseliäs tempaus sai laajaa näkyvyyttä ihmisoikeuksia polkevalle lakiesitykselle. Myös suositut itsenäiset venäjänkieliset verkkomediat kuten Dozhd ja Meduza vaihtoivat tuomioistuimen käsittelyn ajaksi logonsa sateenkaaren väreihin ilmaistakseen tukensa LHBTIQ+-ihmisille. Myös Venäjän ainoa oppositiopuolue Jablaka ilmaisi tukensa LHBTIQ+-ihmisille ja vastusti lakiesitystä.

Suljettu raja on lahja Venäjän valtion propagandalle

Venäjällä asuvien LHBTIQ+-ihmisten on entistä vaikeampi hakea turvapaikkaa Suomesta, vaikka heidän oikeuksiaan on rajoitettu erittäin ankaralla kädellä. Kiristyneessä tilanteessa Saksassa harkitaan Venäjältä pakeneville transihmisille mahdollisuutta hakea humanitääristä viisumia. Käsittelyä varten LHBT-järjestö Kvarteera pyrkii keräämään 50 000 allekirjoitusta aloitteen kannattajilta. Lisäksi LHBT+-ryhmä Sfera kerää nimiä aloitteeseensa, jolla haluaa osoittaa kansainvälistä solidaarisuutta Venäjällä asuvia LHBTIQ+-ihmisiä kohtaan sekä tuomitsemaan Venäjän valtion ihmisoikeusrikkomukset.

Aiemmin Suomi on erottautunut ihmisoikeusperustaisella politiikallaan Venäjän sortavasta ja poliittisia päämääriä palvelevasta oikeusjärjestelmästä. Eduskunnan päätös sulkea Suomen itäraja lähensi vaivaannuttavalla tavalla Suomen ja Venäjän valtion ilmentämiä arvomaailmoja toisiinsa. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Margarita Zavadskaya totesi Aftonbladetin haastattelussa, että Suomen hallituksen päätös sulkea itäraja voi myös kasvattaa Putinin kannatusta Venäjällä kevään presidentinvaalien alla.

Venäjällä asuvien LHBTIQ+-ihmisten on entistä vaikeampi hakea turvapaikkaa Suomesta, vaikka heidän oikeuksiaan on rajoitettu erittäin ankaralla kädellä.

Venäjänkieliset LHBTIO+-liikkeet ja ryhmittymät ohjeistivat sosiaalisen median julkaisuissaan välttämään paniikkia. Coming Out -järjestön edustajan mukaan “valtioiden, jotka arvostavat ihmisoikeuksia, on avattava ovensa [LHBT-] yhteisön jäsenille eikä hylättävä niitä, jotka ovat vaarassa”.

Saman ohjeen voisi antaa myös Suomen raja- ja maahanmuuttopolitiikkaan Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan aikana. Myös kiristyneen geopoliittisen tilanteen aikana on pidettävä entistä tiukemmin kiinni ihmisoikeusperustaisesta politiikasta.

Vain siten voidaan aidosti irtisanoutua Venäjän diktatuurista ja pitää etäisyyttä sen vaikutuspiiriin.

FT Pauliina Lukinmaa on tutkijatohtori Itä-Suomen yliopistossa.

FM John Kaye on Venäjän-tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistossa.

Artikkelikuva: fotografierende / Pixabay

Julkaisu Putinin hallinto yrittää hiljentää Venäjän kriittiset LHBTIQ+-vähemmistöjen äänet ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Helsingin Sanomat uutisoi 20.6.2018, kuinka epäonnistumisesta toiseen tarponut Venäjän maajoukkue voitti yllättäen Egyptin selvin lukemin. Venäjällä voittoa suitsutettiin sekä sensaatiomaiseksi että historialliseksi.

Voittoa kuvattiin jopa venäläisten jalkapallouskoon kääntymiseksi. Suomessa urheilutoimittajat taas kertoivat sokaistuneensa kisatunnelmasta, paikallisten vieraanvaraisuudesta ja ”kisatunnelman uhreina” unohtaneensa poliittiset asiat kuten ihmisoikeudet.

Venäjän valtion ihmisoikeuksia polkevasta politiikasta on kuitenkin keskusteltu etenkin viime vuosien aikana. Esimerkiksi valtiovetoinen homofobia on ollut otsikoissa erityisesti vuodesta 2013 lähtien. Venäjällä astui tällöin kansallisesti voimaan lainsäädäntö, joka kieltää puhumasta julkisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, edes neutraaliin sävyyn. Myös jalkapallon MM-kisoja ennen on ilmennyt vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Venäjällä erityisesti rasistinen ja homofobinen syrjintä on vakavaa ja systemaattista, myös jalkapallon parissa. Tulokset käyvät ilmi muun muassa kansalaisjärjestö Football Against Racism in Europe (FARE) vuosia 2015–2017 tarkastelleesta tutkimusraportista.

Raportissa ennustetaan, että syrjintä lisääntyisi Venäjällä jalkapallon maailmancupin yhteydessä. Ulkomaalaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kertovatkin kohtaamistaan vakavista uhkauksista kisojen aikana ja niitä ennen.

Lehtitietojen mukaan MM-kisojen avajaispäivänä ranskalainen homopariskunta hakattiin Pietarissa ja toinen heistä sai iskuista aivovammoja. Kisat näyttävät kuitenkin muilta osin sujuneen tähän saakka pääasiassa rauhallisesti.

Huomio ihmisoikeusrikkomuksiin myös kisojen ulkopuolelle

Megatapahtumien seuraukset ovat ristiriitaisia erityisesti valtioissa, joiden oikeusjärjestelmät ovat heikkoja tai puutteellisia. Sotšin talviolympialaisten rakennusprojekteja tutkineen Martin Müllerin mukaan megatapahtumat pönkittävätkin erityisesti valtion suurvaltastatusta.

Samalla kun ne parantavat esimerkiksi kisakaupunkien infrastruktuuria, sulkevat kisaisännät ajoittain väkivaltaisestikin näkymättömiin näkökulmastaan ei-toivottuja tekijöitä. Venäjälläkin kodittomat, kansalaisaktivistit, mielenilmaukset ja kulkukoirat pyritään pitämään poissa silmistä, jopa hiljentämään kisojen ajaksi.

Megatapahtumien seuraukset ovat ristiriitaisia erityisesti valtioissa, joiden oikeusjärjestelmät ovat heikkoja tai puutteellisia.

Pietarissa pitkään ihmisoikeustyön parissa työskennellyt Alfred Miniakhmetov kertoo tutkimustani varten tekemässä haastattelussa, että Venäjän valtio pyrkii parhaansa mukaan esittämään, että se on turvallinen maa, jossa ei esiinny ksenofobiaa. Samaan aikaan kuitenkin Venäjällä tapahtuu viharikoksia ja niiden yrityksiä. ”Kisojen aikaan kansalaisia opastetaan käyttäytymään asiallisesti ja kerrankin poliisi toimii kuten sen pitäisi aina toimia”, huomauttaa Miniakhmetov.

Olennaista onkin keskittyä ihmisoikeusrikkomuksiin ja vähemmistöjen tilanteeseen Venäjällä myös kisojen ulkopuolella. Esimerkiksi kisoihin valmistautuminen on sekä aiheuttanut että paljastanut paitsi ihmisoikeusrikkomuksia myös useita korruptioskandaaleja.

Pietarin viime hetkellä valmistuneen ja lukuisissa korruptiovyyhdeissä ryvettyneen Zenit-areenan rakennushanke kesti yhteensä 10 vuotta. Samalla se on yksi maailman kalleimmista areenoista.

17 työntekijän kerrotaan kuolleen rakennusprojektissa. Nämä viestivät Venäjän vaikeuksista hallinnoida suurhankkeita ihmis- ja kansalaisoikeuksia kunnioittavalla tavalla.

Samalla kun maailma jännittää muita välieriin selviäviä joukkueita, ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov istuu tuomittuna venäläisessä vankilassa poliittisista syistä. Hän käy epätoivoista kamppailua venäläisissä vankiloissa viruvien ukrainalaisten poliittisten vankien vapauttamisen puolesta.

Sentsov on ollut tämän jutun julkaisuhetkellä 45 päivää nälkälakossa. Sekä venäläiset että kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet Sentsovin vapauttamisensa puolesta samalla, kun hänen yksinäinen taistelunsa lähenee kuolemaa.

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin Tšetšenian aluetoimiston johtaja Ojub Titiev on istunut tammikuusta lähtien vankilassa ja kärsii poliittisena vankina 10 vuoden tuomiotaan. Muun muassa Amnesty International kampanjoi Titievin vapauttamisen puolesta. Molemmat vangeista ovat vain jäävuoren huippu poliittisen vainon kohteeksi joutuneista ihmisoikeusaktivisteista.

FIFAn vastuu ei pääty syrjinnänvastaiseen työhön kisojen aikana

FIFA ilmoitti julkisesti huolestuneensa mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista Venäjällä ja ilmoitti, että se hyödyntää syrjinnänvastaista monitorointijärjestelmäänsä kaikkien otteluiden yhteydessä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun FIFA tarttuu näin konkreettisella tasolla syrjintään sen 88-vuotisen historiansa aikana.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun FIFA tarttuu näin konkreettisella tasolla syrjintään.

Toisaalta sen maine on tahraantunut paljastuneissa korruptiotapauksissa. Järjestelmän kehittäminen onkin tarpeen, sillä seuraavat kisat pidetään vuonna 2022 Qatarissa, jossa ihmisoikeustilanne on erittäin huolestuttava.

Pietarilaiset aktivistit järjestävät kisojen aikana queer-kävelykierroksia

Ei ole yllättävää, että mielenilmaukset ja joukkotapahtumat ovat Venäjällä kiellettyjä kisojen aikana. Venäjän into megatapahtumien isännäksi ja kisahuuma voivat kuitenkin toimia positiivisena kannustimena kansalaisjärjestöille.

Suuren urheilutapahtuman yhteydessä on mahdollista puhua laajalle yleisölle ihmisoikeuksista, vähemmistöjen roolista, monimuotoisuudesta sekä jalkapallokentällä että koko yhteiskunnassa yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Pietarilaiset kansalaisaktivistit perustivat keväällä sosiaalisessa mediassa Cup for People -aloitteen. Se tarjoaa erilaisia tilaisuuksia ja tutustumiskierroksia kaupunkilaisten elämään ja historiaan paikalliselta paikalliselle -ajatuksella MM-kisojen aikana.

Muun muassa ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai LHBTQ (lesbo, homo, bi, trans ja queer) -aiheisiin liittyvät kaupunkikierrokset ovat hyvä keino tutustua venäläisten arkeen, kuulla ihmisoikeustilanteesta ja sen historiasta, tukea paikallisia aktivisteja ja samalla kokea venäläisten tarjoamaa vieraanvaraisuutta.

Syrjinnänvastaista toimintaa paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyönä

Fare Network -järjestö on perustanut yhteistyössä paikallisten kansalaistoimijoiden kanssa erilaisia hankkeita. Niiden tavoitteena on mahdollistaa, että jokainen voisi nauttia kisoista Venäjällä. Jalkapalloon keskittyvä Fare hyödyntääkin urheilua yhteiskunnallisen muutoksen keinona.

Venäjälle Fare on avannut puhelinlinjan, joka auttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä etnisiä vähemmistöjä MM-kisojen aikana. Lisäksi järjestön palkkaamat tarkkailijat seuraavat molempien joukkueiden fanien toimintaa kaikissa 64 ottelussa. Mikäli havaittu syrjivä käytös antaa riittävät syyt, ottelu voidaan hylätä.

Fare on myös perustanut yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa Moskovaan ja Pietariin inklusiiviset, kansalaisten ja luonnon monimuotoisuutta esiintuovat tapahtumakeskukset, niin kutsutut diversity houset.

Pietariin diversity house perustettiin Cup for People -aloitteen toiminnan kannustamana. Kisojen fanialueen lähellä sijaitsevan diversity housen koordinaattori Miniakhmetov kertoo, että he tarjoavat kaikille jalkapallosta kiinnostuneille turvallisen tilan seurata kisoja. Samalla vierailla on mahdollisuus kuulla ja keskustella ihmisoikeuksista sekä saada esimerkiksi tietoa paikallisten kansalaisjärjestöjen toiminnasta. Ohjelma laajentaa näkökulmaa tarpeellisesti kisojen ulkopuolelle.

Kaikille avoimen tilan avulla on onnistuttu lisäämään nopeasti tietoa paikallisista kansalaistoimijoista ja tuomaan yhteen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kansalaisia.

Pietarin diversity housen avajaispäivää edeltävänä iltana järjestäjät joutuivat hankalaan tilanteeseen, sillä tilan omistaja jäädytti yllättäen vuokrasopimuksen. ”Jouduimme löytämään uuden tilan vuorokauden varoitusajalla. Samalla projektimme budjetti kasvoi 90 000 ruplalla (noin 1 220 eurolla). Osan näistä kuluista maksoimme itse”, kertoo Miniakhmetov.

Tapaus muistuttaa haasteita, joihin erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvät järjestöt törmäävät valitettavan usein Venäjällä. Ne viestivät pelon ilmapiiristä.

Miniakhmetov kertoo, kuinka kansalaiset katsovat usein parhaakseen irtisanoutua täysin laillisista hankkeista, jotka voisivat herättää äärioikeiston tai viranomaisten negatiivista huomiota – huolimatta siitä, että he suhtautuisivat hankkeen teemoihin positiivisesti.

Venäjän kansalaistoimijat tähyävät kisojen jälkeiseen aikaan

Venäjällä kiinnostus kansalaisvaikuttamiseen on kasvanut, mutta samanaikaisesti järjestöihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Vuonna 2012 voimaan tullut kansallinen laki ulkomaisista agenteista stigmatisoi ja epätasa-arvoistaa erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Lisäksi se on merkittävästi heikentänyt Venäjän kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Laki on epämääräinen ja siksi sitä voidaan myös soveltaa käytäntöön hyvin kirjavasti.

Yhtenä olennaisena piirteenä voidaan kuitenkin pitää sitä, että sen avulla valtio voi määritellä järjestön tai yksittäisen henkilön poliittiseksi toimijaksi, jonka toimet voisivat sen näkökulmasta mahdollisesti olla valtion edun vastaisia. Venäjän ulkoministeriö pitää lisäksi nettisivuillaan julkista listaa kutsumistaan ulkomaisista agenteista.

Karkeiden arvioiden mukaan Venäjällä vierailee 1,5 miljoonaa kisaturistia ja kisoja seurataan globaalisti. Paikalliset kansalaisjärjestöt voivat parhaimmillaan vahvistaa vaikuttamistyötään ja saada myönteistä näkyvyyttä sekä paikallistasolla että kansainvälisesti.

Paikalliset kansalaisjärjestöt voivat parhaimmillaan vahvistaa vaikuttamistyötään ja saada myönteistä näkyvyyttä sekä paikallistasolla että kansainvälisesti.

Diversity house kerää jalkapalloaiheisella taidenäyttelyllään varoja Naisten kriisikeskukselle ja kehitysvammaisten lasten oikeuksia ajavalle Askel eteenpäin (Shag navstrechu) -järjestölle. Huolimatta siitä, että kyseiset pitkään toimineet järjestöt toimivat Venäjän valtion tyypillisesti priorisoimien teemojen parissa, ne eivät saa siltä avustusta.

Yksittäiset varainkeruut ovat kuitenkin vain väliaikainen kannustus järjestöjen toiminnalle. Paikalliset kansalaisaktivistit etsivätkin pysyvämpiä ratkaisuja muun muassa lainsäädännön seurauksena segregoituneelle ja jopa stigmatisoidulle järjestökentälle.

Miniakhmetov toivoo, että he voisivat jatkaa toimintaansa myös kisojen jälkeen, sillä kaikille avoimen tilan avulla on onnistuttu lisäämään nopeasti tietoa paikallisista kansalaistoimijoista ja tuomaan yhteen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kansalaisia.

Venäjän heikko ihmisoikeustilanne vaatii huomiota. Kisat ovat hyvä hetki toimia, sillä Venäjällä arki koittaa kisahuuman jälkeen.

Pauliina Lukinmaa työskentelee nuorempana tutkijana Itä-Suomen yliopiston Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten tohtoriohjelmassa. Hänen väitöskirjatyönsä käsittelee ylirajaisten ihmisoikeusverkostojen vaikutuksia pietarilaisessa HLBTQI-liikkeessä.

Julkaisu Jäävätkö Venäjän ihmisoikeusrikkomukset jalkapallohulinan jalkoihin? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.