Tšekki ja Slovakia ovat ainoat Keski-Euroopan entiset sosialistiset maat, joilla on vuotta 1989 edeltävää kokemusta demokratiasta. Tšekit ovat olleet ylpeitä tästä perinteestä, joka on kannatellut historian murroskohdissa.

Tšekkoslovakia oli vuosien 1918–1938 välillä parlamentaarinen demokratia, jonka ensimmäinen presidentti Tomáš Garrigue Masaryk (1850–1937) korosti humanismia osana demokratiaa ja maansa historiaa. Masarykille demokratia ei ollut vain valtiomuoto, vaan elämänkatsomus, johon sisältyi usko ihmisiin: ”ei ole luottamusta ilman rakkautta, eikä rakkautta ilman luottamusta”. Demokratia oli keskustelua, joka edellytti, että ihmisten välillä vallitsi luottamus.

Nyt Tšekki on Visegrad-maista viimeisin, jossa oikeistopopulistit siirtyvät vallankahvaan. Tšekin 20.–21.10. pidettyjen parlamenttivaalien voittaja on ennustetusti ANO-liike, jonka perustaja on slovakialaissyntyinen miljardööri Andrej Babiš.

Muita pääministerivaihtoehtoja ANO-liikkeellä ei ole, joten mikäli hallitusneuvottelut onnistuvat, Andrej Babiš on seuraava Tšekin pääministeri.

Muita pääministerivaihtoehtoja ANO-liikkeellä ei ole, joten mikäli hallitusneuvottelut onnistuvat, Babiš on seuraava Tšekin pääministeri. Perinteisesti suosituimmat puolueet, oikeistolainen ODS ja sosialidemokraatit ČSSD, ovat kärsimässä murskatappion.

Babiš – autoritaarinen liikemies

Babiš johtaa puoluetta autoritaarisesti ja omistaa merkittävän osan paikallista mediaa ja liike-elämää. Muun muassa kaksi Tšekin merkittävintä päivälehteä, Mladá Fronta Dnes ja Lidové Noviny, ovat tätä nykyä Babišin kustannusyhtiön omistuksessa.

Babišin suosio heijastelee maailmalla yleistynyttä ilmiötä, jossa valtaan valitaan rahamiehiä politiikan ulkopuolelta. Hän on osannut käyttää tilanteita hyväkseen: kun perinteisten puolueiden poliitikot ratkoivat Euroopan talousongelmia, Babiš tuli politiikan ulkopuolelta tarjoamaan helppoja ratkaisuja.

Babiš kuitenkin enemmänkin uskottelee olevansa ulkopuolinen kuin on sitä todella. Vielä viime keväänä Babiš toimi Tšekin valtiovarainministerinä, kunnes nykyinen pääministeri, sosialidemokraattien Bohuslav Sobotka erotti hänet tehtävästi toukokuussa 2017. Erottaminen liittyi muun muassa epäilyihin merkittävistä EU-tukien väärinkäytöksisistä Babišin liiketoiminnassa.

Lokakuun alussa Babiš sai virallisen syytteen. Hän itse kiistää syytteet ja väittää, että takana on poliittisesti motivoitunut salaliitto.

Babišin johtoajatuksena on johtaa maata kuten yritystä.

Babišin johtoajatuksena on Donald Trumpin tai Juha Sipilän tapaan johtaa maata kuten yritystä. Hänen omistamansa firma tarjoaa ihmisille työpaikkoja. Hän on kyennyt investoimaan lukuisiin hyödylliseksi koettuihin hankkeisiin ja siten rakentanut kuvaa itsestään käytännöllisenä ongelmien ratkojana. Keinot, joilla Babiš on ratkaissut yhteiskunnallisia ongelmia, eivät herätä luottamusta.

Babiš väittää, että hänen omistamansa media toimii riippumattomasti. Ylipäätään Babišin asenne tuntuu olevan, että syyllinen on aina muualla. Ja syyllisiä on iso liuta: etunenässä Euroopan unioni, euroalue, terrorismi, maahanmuuttajat sekä lukuisat häntä vastustavat poliitikot. Babiš on jatkuvasti korostanut rajojen sulkemista ja taistelua terrorismia vastaan.

Keski-Euroopan Trump

Tilanne on paradoksaalinen: Tšekki haluaa pitää rajansa kiinni ja sulkea ulkopuoliset uhat, mutta tätä suhtautumista on ollut synnyttämässä nimenomaan muualta leviävät kehityskulut ja ajattelu. Ne taas ovat ristiriidassa sekä Tšekin todellisen tilanteen ja ongelmien että myös keskieurooppalaiseksi mielletyn perinteen kanssa.

Ennen vaaleja Babiš lähetti kansalaisille ”sopimuksen”, johon on listattu asioita, jotka Babiš – sopimuksen ainoa allekirjoittaja – aikoo toteuttaa, mikäli voittaa vaalit.

Babiš ei missään nimessä halua tulla verratuksi Unkarin Viktor Orbániin tai Slovakian Robert Ficoon. Trump sen sijaan on kelvannut konkreettiseksikin esikuvaksi. Ennen vaaleja Babiš lähetti kansalaisille ”sopimuksen Tšekin kansan kanssa”, johon on listattu asioita, jotka Babiš – sopimuksen ainoa allekirjoittaja – aikoo toteuttaa, mikäli voittaa vaalit. Virallisten syytteiden alaisena oleva Babiš lupaa jatkaa muun muassa korruption vastaista taistelua.

”Sopimus” on saanut inspiraationsa Trumpin vastaavasta kirjeestä ennen voitokasta presidentinvaalia. Sitä on kritisoitu voimakkaasti, sillä se ei ole sopimus, vaan poliittinen silmänkääntötemppu.

Babiš lupaa jokaiselle jotakin: muun muassa kitkeä korruption, vähentää ministerien määrää, siirtää ympäristöministeriön maatalousministeriön alaisuuteen, laskea veroja, edullisemmat sairausvakuutukset ja nostaa opettajien palkkoja 50 prosentilla.

Historia politiikan raaka-aineena

Euroskeptisyys on ollut Tšekissä valtavirtaa pitkään. Tunnetuimpia EU-kriitikkoja oli maan entinen presidentti Václav Klaus. Vuosikaudet tšekkiläiset ovat kuulleet korkeimman johdon vertaavan Euroopan unionia Neuvostoliittoon. Nykyinen presidentti Miloš Zeman keskittyy hyviin Venäjä-suhteisiin ja islamin vastustamiseen. Zeman on avoimesti ilmaissut tukensa Babišille.

Poliitikkojen on helppo pelotella tšekkejä ulkoa tulevilla uhkilla. Historiasta löytyy varoituksia, kuinka pieni maa – joka ei voi maantieteelleen mitään – on isojen riepoteltavana. Ensin Tšekki oli osana Itävalta-Unkaria ja koki sitten pienen hetken itsenäisyyttä ja demokratiaa, kunnes tulivat natsit. Sen jälkeen siirryttiin melko nopeasti Neuvostoliiton määräysvaltaan.

Historiasta löytyy varoituksia, kuinka pieni maa – joka ei voi maantieteelleen mitään – on isojen riepoteltavana.

Näitä historian tosiasioita ja pienen maan voimattomuutta poliitikot käyttävät apuvälineinään. Euroopan unioni rinnastetaan poliitikkojen puheissa Neuvostoliittoon ja islamin leviäminen natsi-Saksaan. Näin siitä huolimatta, että Tšekki on Euroopan unionin jäsenenä vaurastunut merkittävästi, eikä maassa ole kuin kourallinen muslimeja.

Osa ihmisistä kokee, kuten muuallakin maailmassa, että poliitikot ovat pettäneet heidät. Vallanpitäjät ovat ummistaneet silmänsä todellisilta ongelmilta: palkat eivät ole eurooppalaisessa mittakaavassa kilpailukykyisiä ja useilla Prahan ulkopuolisilla alueilla on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Ilmassa on katkeroitumista ja luottamus politiikkaan on kateissa.

Die Zeitin haastatteleman maan entisen pääministeri Vladimír Špidlan (ČSSD) mukaan laajalle levinnyt epäluottamus vallanpitäjiin on kommunismin peruja eikä sitä ole kyetty muuksi muuttamaan. 28 vuoden aikana on alettu kaivata paluuta ajassa taaksepäin – vallankumouksen jälkeinen aika olisi helpompi elää vasta nyt, kaikella jälkiviisaudella. Kuten Špidla oli ranskalaiseen lauluun viitaten muotoillut: ”Riitelin vaimoni kanssa. Sitten tuli vallankumous. Riitelen yhä vaimoni kanssa. Haluan uuden vallankumouksen.”

Dramaattinen ”nyt tai ei koskaan” on Babišin vaalilause, joka korostaa tämän hetken ainutlaatuisuutta ja valintojen peruuttamattomuutta.

Samettivallankumouksen jälkeiset ongelmat esiintyvät myös Babišin puheissa. Hän tuntuu haluavan rinnastaa lupaamansa muutoksen samettivallankumoukseen. Dramaattinen ”nyt tai ei koskaan” on Babišin vaalilause, joka korostaa tämän hetken ainutlaatuisuutta ja valintojen peruuttamattomuutta.

Minä vastaan he

Babiš on, aivan Trumpin tyyliin, esiintynyt ulkopuolisena, ammattipoliitikoista erottuvana tehokkaiden ratkaisujen miehenä, joka lupaa paljon. Miksi muuten huono-osaiset eläkeläiset haluaisivat äänestää johtoon alkuperältään ei-tšekkiläisen miljardöörin? Ja miten muuten olisi selitettävissä, että toinen vaalien ääniharava on japanilais-korealais-tšekkiläinen oikeistopopulistisen SPD (Vapaus ja suora demokratia) -puolueen puheenjohtaja Tomio Okamura?

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Pavel Teličkan mukaan Tšekissä poliitikot ovat itse luoneet kasvupohjan Okamuran kaltaisten populistien suosiolle, koska eivät ole osanneet käsitellä järkevästi maahanmuuton kaltaisia teemoja. Maahanmuuttovastainen puheenparsi on osa lähes kaikkien poliittisten puolueiden edustajien ulostuloja.

Teličkan mukaan tšekkien maahanmuuttovastaisuus ja EU-skeptisyys ovat enemmän poliitikkojen itsensä luomaa kuin kansan todellinen mielipide. Telička erosi ANO-liikkeestä lokakuussa reaktiona mielipide-eroihin puolueen johtajan kanssa.

SPD:n Okamura väittää taustansa vuoksi vastustavansa rasismia, mutta vastustaa kaikin voimin islamia, joka ei hänen mukaansa ole edes uskonto, vaan ”vihollisideologia”. Okamura on kannustanut kansalaisia muun muassa ulkoiluttamaan sikoja ja koiria muslimien asuinalueilla sekä pitäytymään ostamasta kebabia.

Epäselväksi on jäänyt, mitä on se tšekkiläisyys, jota halutaan puolustaa.

Tšekissä turvaudutaan defensiiviseen nationalismiin, mutta epäselväksi on jäänyt, mitä on se tšekkiläisyys, jota halutaan puolustaa. Keitä ovat ne ”me”, jotka vastustavat terrorismia ja islamia?

Tšekissä kieli on perinteisesti mielletty olennaiseksi kansallisen yhtenäisyyden määrittäjäksi. Keski-Euroopan pienillä mailla on ilmeisesti jatkuva pelko siitä, että jokin ulkopuolelta tuleva uhkaa heidän olemassaoloaan. Voimakas me vastaan he -vastakkainasettelu näkyy ja kuuluu. Milloin ulkopuolisia ovat edustaneet saksalaiset, milloin slovakit, romanit ja nyt voimakkaasti myös muslimit.

Tätä perinnettä vastaan on mielenkiintoista, että kaksi vaalien suurinta oikeistopopulistia eivät olleet niin sanottuja perinteisiä tšekkejä. Monikulttuurisuutta vastustetaan raivokkaasti, vaikka oikeistopopulistien oma etninen tausta todistaa tavoitteen mahdottomuudesta.

Huono itsetunto euroskeptisyyden voimanlähteenä

Maahanmuuttovastaisuus on läsnä lähes kaikissa puolueissa eikä ole oikeistopopulistien yksinoikeus.  Historioitsija Matěj Spurnýn totesi tšekkiläisessä Respekt-lehdessä, että maahanmuuttovastaisuus saa kaikupintaa, koska tšekkien itsetunto on matalalla. He pitävät itseään pieninä ja uhriutuvat.

Paikallisessa mediassa on esitetty, että koko samettivallankumouksen jälkeinen äänestyskäyttäytyminen viittaa siihen, että tšekkiläiset etsivät isähahmoa – viisissäkymmenissä olevaa mieshenkilöä, jonka ympärille valta kerääntyy ja joka huolehtii turvallisuudesta.

Kyseessä on tunneperäinen valinta, joka tekee faktoista puhumisen vaikeaksi. Tähän kuvaan Babiš sopii hyvin. Kuten kunnon populisti, hän vetoaa joko pelkoon tai toivoon.

Pelotellut ihmiset hyväksyvät vallan merkittävänkin kasautumisen poliitikoille, jotka kauppaavat heille lisää turvallisuutta kuviteltuja tai todellisia uhkia vastaan.

Spurnýn mukaan tšekeiltä puuttuu luottamus siihen, että he kykenisivät ratkomaan omia poliittisia ongelmiaan. Yhteistä vastuuta ei haluta kantaa mistään, mikä ei ole suoranaisesti tšekkiläistä. Tätä ajattelua pönkittävät osaltaan lukuisat poliitikot ja myös kaksi viimeistä presidenttiä, Klaus ja Zeman.

Pelotellut ihmiset hyväksyvät vallan merkittävänkin kasautumisen poliitikoille, jotka kauppaavat heille lisää turvallisuutta kuviteltuja tai todellisia uhkia vastaan. Pelko on usein irrationaalista ja sen lietsominen ohjailtua, ja siihen osallistuvat sekä media että poliitikot.

Eurooppa oppositioon

Mikä sitten on Tšekin tilanne vaalien jälkeen osana Eurooppaa ja sisäpoliittisesti? Ongelmat suhteessa ulkopuolisiin on Tšekissä historiallisesti ratkaistu kirurgin metodeilla: sodan jälkeen etnisillä puhdistuksilla, joissa päästiin eroon saksalaisista, ja 1990-luvulla jakamalla maa kahtia.

Ongelmat suhteessa ulkopuolisiin on Tšekissä historiallisesti ratkaistu kirurgin metodeilla.

Nyt maahan ei ole päästetty juuri lainkaan pakolaisia. Kuten Spurný toteaa, eristäytyminen kuitenkin estää mahdollisuuden osallistua yhdessä muiden kanssa suurempien globaalien ongelmien ratkomiseen.

Lääkkeeksi ongelmiin Spurný ehdottaa itsetunnon parantamista. Se ei hänen mukaansa edellytä katsomista yksinomaan ruusunpunaisten silmälasien läpi, vaan niiden todellisten ongelmien kartoittamista ja ratkaisemista, joiden vuoksi osa ihmisistä voi huonosti.

Samalla tulisi suunnata katseet poliittisen eliitin toimiin, joka kääntää huomion oikeista ongelmista toissijaisiin uhkakuviin. Tšekkiläisten tulisi ottaa avuksi historialliset vahvuudet: humaanit ihanteet osana yhteiskunnallista elämää.

Tšekkien vahvuutena on aikaisempi demokratian perinne. Heillä olisi ammentaa menneisyyden saavuuksista aineksia itsetunnon parantamiselle. Se voisi auttaa, jos poliitikkojen ei anneta käyttää historiaa ainoastaan pelon lietsomisessa. Vaikka Tšekit tuntuvat kannattavan rajojen sulkemista, useat heistä ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, minkälainen maine maalla on.

Vaikeat hallitusneuvottelut edessä

Miltä tulevaisuus näyttää juuri nyt? Siitä tšekeillä on erilaisia näkemyksiä. Osa näkee Tšekin lipuvan selvästi kohti itäisemmälle Euroopalle tyypillistä oligarkiaa; toiset uskovat että Tšekin perustuslaki suojelee suuremmilta muutoksilta. Politiikan toimittajista moni näkee Babišin vaalivoiton todellisena uhkana liberaalille demokratialle. Se, millaisiksi haasteet muodostuvat, on paljolti kiinni siitä, mitkä puolueet ANO:n kanssa hallituksessa istuvat.

Vaikka suorimpana uhkana demokratialle on Babišin liitto kommunistien tai Okamuran SPD:n kanssa, myös muiden puolueiden mahdollinen hallituskumppanuus ANO:n kanssa aiheuttaisi ongelmia. Respekt-lehden päätoimittaja Erik Taberyn mukaan liberaalin demokratian pilareita voidaan nakertaa ilman lainsäädännön muutoksia. Babišin autoritaarinen tapa hallita, omistussuhteet ja vaikutus yhteiskunnalliseen kontrolliin ovat huolestuttavia.

Mikään mahdollisista hallituskokoonpanoista ei olisi erityisen vahva.

Osa puolueista (muun muassa ODS, KDU–ČSL, Pirátská strana) on ilmoittanut, ettei suostu yhteiseen hallitukseen Babišin puolueen kanssa. Okamuran SPD ja kommunistit olisivat siihen valmiita; sosialidemokraattien kanta lienee kiinni tilanteesta ja ehdoista. Mikään mahdollisista hallituskokoonpanoista ei kuitenkaan olisi erityisen vahva.

Kaikkein epävarminta on Babišin asema vallankahvassa. Syytteiden alaisena hän ei ole ongelmaton kumppani kenellekään. Yhteistyö Euroopan unionin kanssa, mahdollinen liittyminen euroalueeseen tai Saksa-yhteistyön syventäminen vaarantuvat, eivätkä Babišin vaalilupausten lunastaminen näytä kovin todennäköiseltä. Puolustusasemista vaalivoittoon noussut Babiš on heikommassa asemassa kuin neljä vuotta sitten.

Paikallisen arvion mukaan vaalitulos tarkoittaa sitä, että parlamentissa oppositioon siirtyy Eurooppa. Perinteisistä puolueista ainoa pro-eurooppalainen puolue on Top 09. Tämä tarkoittaa Respekt-lehden toimittaja Kateřina Šafaříkován mukaan sitä, että puolueen kanta Euroopan unionia koskevissa asioissa ei vaihtele sen mukaan, kuka puolueen edustajista on äänessä ja mikä on konteksti. Sosialidemokraattien ”ainoa aidosti eurooppalainen” edustaja, nykyinen pääministeri Sobotka on ilmoittanut lopettavansa.

Šafaříková arvioi, että Tšekistä saattaa vaalien jälkeen tulla Venäjän troijan hevonen

Šafaříková arvioi, että Tšekistä saattaa vaalien jälkeen tulla Venäjän troijan hevonen, mitä istuva presidentti jo on. Tähän asti Tšekin hallitus on pitänyt kiinni Venäjän vastaisista sanktioista, mutta asiat voivat muuttua. Babišin mukaan sanktiot “häiritsevät bisneksiä”. Jos hallitukseen tulee ANO:n lisäksi kommunistien tai SPD:n edustajia, suhde Venäjään saa väistämättä uudenlaisen suunnan.

Masarykin humaanin keskieurooppalaisen demokratian ihanteet tulevat olemaan uudessa tilanteessa koetuksilla.

Edit.: 21.20.2017 klo 20:48 Masarykin kuolinvuosi vaihdettu oikeaksi vuoteen 1937.

Kirjoitus kuuluu Euroopan keskellä, Euroopan reunalla -sarjaan.

FT Riikka Palonkorpi väitteli historiasta Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hän on erikoistunut Tšekin historiaan ja idän ja lännen väliseen tiede- ja kulttuuriyhteistyöhön kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä Palonkorpi työskentelee tutkimushallinnon asiantuntijana Helsingin yliopistossa.

Julkaisu Populistit Tšekissäkin vallankahvaan ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kankaan ja housujen valmistamiseen tarvitaan useita työvaiheita ja eri alojen osaajia. Tšekkiläinen animaatiosankari Myyrä halusi ja sai housut, koska se ymmärsi yhteistyön merkityksen.

Animaatioteollisuudessa kansainvälinen kulttuuriyhteistyö sekä erilaisten vaikutteiden ja tekniikoiden leviäminen olivat oleellisessa osassa. Ilman yhteistyötä Myyrällä ei olisi sen enempää housuja kuin asemaa rakastettuna lastenkulttuurin hahmona.

Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa kylmän sodan aikana luotu Myyrä oli hyvin suosittu myös lännessä. Sen suosio näyttää jatkuvan, vaikka Myyrän tuotanto loppui jo vuonna 2002.

Tšekkiläisen animaation perusta luotiin jo ennen toista maailmansotaa ja sen taloudelliset edellytykset heti sodan jälkeen. Useat paikalliset animaattorit, kuten Jiří Trnka, Hermina Tyrlová ja Karel Zeman, huomattiin maan rajojen ulkopuolellakin.

Filmiteollisuuden kansallistaminen vuonna 1945, jo ennen sosialismiin siirtymistä, edesauttoi oleellisesti animaatioteollisuuden kukoistamista. Valtio tuki animaatiota merkittävästi.

Ilman yhteistyötä Myyrällä ei olisi sen enempää housuja kuin asemaa rakastettuna lastenkulttuurin hahmona.

Kylmä sotakaan ei lopettanut animaatioteollisuuden kulttuurista vuorovaikutusta lännen kanssa täysin. 1950-luvun lopulta lähtien entisessä Itä-Euroopassa siirryttiin eristäytymisestä ja omavaraisuuden tavoittelusta kohti lisääntyvää kilpailua ja sitä kautta myös tiiviimpää yhteistyötä.

Ajatus lännen kiinnikuromisesta ja ohittamisesta yleistyi Josif Stalinin kuoleman jälkeen. Kulttuurin alueella sosialistinen hallinto piti tavoitteenaan viedä kulttuurivallankumousta länteen lippulaivanaan paikalliset kulttuuriset saavutukset.

Vuonna 1957 länsisaksalainen sanomalehti Die Welt arveli uskaliaasti, että tšekkiläinen animaatio saattaisi ohittaa suosiossaan itse Disneyn. Se oli paljon sanottu: Disney oli toiminut animaatioiden mittatikkuna kaikkialla maailmassa jo 1930-luvun lopulta lähtien.

Itä-Euroopassa Tšekkoslovakialla oli animaation alalla suvereeni asema. Pieni maa pyrki tosissaan kilvoittelemaan Disneyn animaattorien kanssa. Tšekeillä oli animaatioteollisuudessa rautainen itsetunto, jonka kannustamana pyrittiin yhä parempiin tuloksiin omaleimaisuudesta tinkimättä.

Myyrä lähti länteen

Tähän otolliseen ajankohtaan Zdeněk Milerin Myyrä-hahmo syntyi vuonna 1956 tilaustyönä. Sen oli tarkoitus opettaa lapsille vaateteollisuutta.

Ajallisesti elokuva kytkeytyi meneillään olleeseen tieteellis-teknologiseen vallankumoukseen ja Tšekkoslovakian rooliin itäblokin koneenrakennuksen mallimaana. Tšekkoslovakiassa vaikutti tuolloin vielä Stalinin (1878–1953) ja Klement Gottwaldin (1896–1953) epäluuloinen suhtautuminen kaikkeen yhteistyöhön lännen kanssa.

Stalin oli kuollut ainoastaan muutama vuosi ennen ensimmäisen Myyrä-elokuvan valmistumista, ja Gottwald kuoli kotimatkallaan Stalinin hautajaisista.

Myyrä ei jäänyt sosialistisen Tšekkoslovakian tulevien teknologiaosaajien opetuselokuvaksi vaan lunasti paikkansa laajemmin.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi vähitellen muuttua ja Kuinka Myyrä sai housut lähti heti länteen. Se voitti Venetsian elokuvajuhlilla sarjansa pääpalkinnon. Myyrä ei jäänyt sosialistisen Tšekkoslovakian tulevien teknologiaosaajien opetuselokuvaksi vaan lunasti paikkansa laajemmin, myös rautaesiripun toisella puolella.

Animaatiolle suhteellisen sallivan ilmapiirin ja valtion tuen lisäksi lastenkulttuurin leviämiseen vaikutti televisio. Tšekkoslovakiassa alkoivat säännölliset televisiolähetykset vuonna 1953.

Televisiolähetykset olivat siten Tšekkoslovakiassa kokonaan sosialistisen ajan tuote, joka kehittyi osana yhteiskuntaa aina vuoteen 1989 saakka. Myyrä oli keskeisessä osassa lapsille suunnattuja lähetyksiä, ja sitä kautta kokonaiset sukupolvet tšekkiläisiä lapsia ovat saaneet Myyrä-annoksensa televisiosta.

Miler päätti käyttää tilaustyössä ihmishahmojen sijaan eläinhahmoja. Disneyn esimerkki ja ennen kaikkea vuonna 1942 ilmestynyt Bambi-elokuva on luultavasti antanut Milerillekin vaikutteita.

Kuten Jari Lehtinen on Animaation historiassa kirjoittanut, Bambin vaikutus myöhempään animaation on ollut ohittamaton ja siitä tuli eläinanimaattoreiden oppikirja seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi. Myyrän eläinmaailman vastine ei ole myyrä vaan kontiainen, joka kaivaa puutarhoihin kuoppia ja jättää jälkeensä multakasoja.

Myyrä aikansa kuvana

Maan alla viihtyvä, lähes sokea kontiainen ei välttämättä ollut mielleyhtymiltään riskittömin, mutta Miler piirsi Myyrästä sympaattisen suurisilmäisen otuksen. Myyrä on selkeän graafinen hahmo, helppo piirtää.

Jo Milerin Myyrää edeltävissä animaatioelokuvissa oli nähtävissä samankaltaisia teemoja ja taiteellista toteutusta kuin Myyrässä. Animaation keinoin niissäkin opetettiin työnjaon ja yhteistyön merkitystä.

Kulttuuria pidettiin kasvatuksellisena apuvälineenä, joka opettaisi lapsille esteettisiä ja moraalisia arvoja.

Osassa niissä oli selvästi moralistisempi ote. Ne käsittelivät itsekkyyttä, ahneutta ja sosiaalista eriarvoisuutta. Animaatioiden avulla pyrittiin opastamaan ja kasvattamaan sosialistista ihmistä.

Lastenelokuvilla oli tavoitteita ja tehtävänsä tulevien sukupolvien kasvattamisessa. Kulttuuria pidettiin kasvatuksellisena apuvälineenä, joka opettaisi lapsille esteettisiä ja moraalisia arvoja. Milerin tuotannossa nämä pedagogiset tavoitteet yhdistyivät esteettisyyteen – kieleen sidottu verbaalinen ilmaisu jäi vähemmälle.

Vuosikymmenien aikana Tšekkoslovakiassa lapsille suunnattujen elokuvien sisältö ja tavoitteet muuttuivat. Moralisoivista ja idealisoivista – sekä usein ideologisista – sankaritarinoista siirryttiin arkirealistisempaan esitykseen, jossa korostettiin arjen tilanteiden ja konfliktien hallintaa ja ratkaisuja. Juuri tätä esitystapaa Myyrä edusti.

Siirryttiin arkirealistisempaan esitykseen, jossa korostettiin arjen tilanteiden ja konfliktien hallintaa ja ratkaisuja.

Tekninen tulevaisuususko oli voimissaan sekä idässä että lännessä 1950–1960-lukujen taitteessa. Seuraavatkin Myyrä-elokuvat käsittelivät teknologiaa: autoa ja avaruusrakettia.

Myyrä ei ollut tässä suhteessa ainutlaatuinen. Itä-Saksan Nukkumatti syntyi samoihin aikoihin, ja se toi vielä Myyrää selkeämmin esille uusinta teknologiaa ja keksintöjä. Myyrästä muodostui kuitenkin Nukkumattia moniulotteisempi ja ajattomampi hahmo.

1960-luvulla Tšekkoslovakia, joka siihen saakka oli tunnettu yhtenä Neuvostoliittoa myötäilevimpänä valtiona, siirtyi uuteen aikakauteen. Vähittäinen vapautuminen alkoi 1960-luvun puolivälissä nimenomaan kulttuurin alueella.

Kehitys kilpistyi Prahan kevääseen, jolloin vapautumistavoitteet ulottuivat politiikkaan – tosin vain hetkeksi. Tšekkiläisessä elokuvassa syntyi niin sanottu ”uusi aalto”, joita edustivat muun muassa elokuvaohjaaja Miloš Forman ja animaattoreista Trnka ja Jan Švankmajer, ja heidän poliittisesti kantaaottavat elokuvansa.

Elokuvalla oli ennennäkemättömät edellytykset kukoistaa: sensuuri löystyi ja poistui hetkeksi kokonaan, mutta samalla valtion taloudellinen tuki säilyi ennallaan.

Animaatiot politiikan välineinä ja hampaissa

Prahan kevät päättyi Tšekkoslovakian miehitykseen elokuussa 1968. Miehitystä seuranneen Tšekkoslovakian tuli osoittaa lojaalisuutensa Neuvostoliitolle. Tšekkoslovakian miehityksen seuraukset eivät vaikuttaneet Myyrän tuotantoedellytyksiin.

Heti miehityksen jälkeen vuonna 1969 ilmestyi kokonaiset neljä Myyrä-elokuvaa. Kun Tšekkoslovakia oli miehitetty, Myyrä keskittyi arkipäiväisiin aiheisiin, kuten ihmettelemään purukumia ja vierailemaan eläintarhassa, toimi puutarhurina ja tutustui televisioon.

Kun Tšekkoslovakia oli miehitetty, Myyrä keskittyi arkipäiväisiin aiheisiin.

Teemat eivät liittyneet poliittiseen murrokseen vaan perusarkeen. Ehkä Myyrän tavoitteena oli tuottaa turvallisuudentunnetta ja jatkuvuutta epävarmassa tilanteessa.

Yleisradio aloitti Myyrän esittämisen vuonna 1974. Samaan aikaan Tšekkoslovakiassa tuotettiin useita muita menestyneitä lastenanimaatioita, esimerkiksi Suomessakin tunnettua Rosvo-Rudolfia.

Osassa niistä oli huomattavasti kriittisempi yhteiskunnallinen sanoma kuin Myyrässä. Tästä syystä monet animaattorit, esimerkiksi Rosvo-Rudolfin luoja Radek Pilar, joutuivatkin hankaluuksiin vallanpitäjien kanssa. Milerillä ei ilmeisesti ollut vastaavia haasteita.

Miler oli kommunistisen puolueen jäsen ja sitäkin kautta hänen ammatillinen liikkumavaransa oli suurempi. Kansainvälinen suosio ja valuuttatulot takasivat Milerille materiaalisesti turvatun elämän.

Myyrä-animaatioista ei ole löydettävissä johdonmukaista poliittista tai ideologista agendaa. Myyrä ei arvostele vallanpitäjiä mutta ei myöskään julista sosialismin sanomaa. Vaikka Myyrä usein puolustaakin luontoa, eivät luontoarvot ole mikään tuotannon läpileikkaava teema.

Myyrä-animaatioista ei ole löydettävissä johdonmukaista poliittista tai ideologista agendaa.

Vuonna 1984 valmistunut Myyrä ja uni, joka on Myyrä-elokuvaksi harvinaisen riehakas fantasia, ottaa kantaa ihmiskunnan polttoaine- ja teknologiariippuvuuteen ja haavoittuvuuteen tilanteessa, jossa energiavarannot loppuvat. Ihminen on kylläkin kekseliäs, mutta saattaa kompastua omaan kaikkivoipuuteensa.

1995 tuotetussa Myyrä ja hiili -elokuvassa lapsille näytetään käytännöllisesti, joskaan ei kovin realistisesti, kuinka kivihiilellä lämmitetyistä asumuksista nousee valkoinen savu, ja eläimet pysyvät lämpiminä. Perustarpeet, kuten lämmitys, ovat nousseet animaatioiden aiheeksi muutama vuosi sosialismin romahtamisen jälkeen.

Sopeutuva, kekseliäs Myyrä

Myyrä tarjoaa lapsille samaistumispintoja ja keinoja käsitellä arkipäivän tilanteita ja erilaisia tunteita, jotka ovat suuressa määrin yleismaailmallisia. Ne eivät ole sidottuja kulttuuriin, paikkaan eivätkä merkittävästi edes aikaan.

Tässä näkyy myös yksi merkittävistä eroista Myyrä-animaatioiden ja Disneyn tuotannon välillä. Siinä missä tšekkoslovakialainen Myyrä keskittyi tunteisiin, Disney korosti eeppistä kertomusta, hyvän ja pahan kohtaamista. Myyrässä erityisen pahantahoiset hahmot puuttuvat. Kyseessä on korkeintaan ajattelemattomuus ja virheetkin ovat inhimillisiä.

Myyrä on lasten apuna elämän ihmeen kokemisessa. Siinä tunteet ovat voimakkaasti ja tietoisestikin läsnä: pienet lapset opettelevat tunnistamaan ja tulemaan toimeen erilaisten tunteiden kanssa.

Myyrä hämmästyy, iloitsee, suree, häpeää ja on myötätuntoinen. Myyrä on lisäksi kekseliäs. Se opettaa lapsia etsimään ja löytämään ratkaisumalleja, kokeilemaan ja erehdyksenkin kautta oivaltamaan ja ratkaisemaan.

Kekseliäisyys onkin yksi myönteisimmistä ominaisuuksista, jonka tšekit voimakkaimmin liittävät kansaansa. Sosialismin aikana kekseliäisyyden ja moninaisten keinojen hyödyntäminen oli arvossaan, kun materiaalisista asioista oli puutetta.

Kaikkeen ratkaisun löytävät eläimet ovat sekä kansan että aikakauden kuva.

Tässä mielessä kaikkeen ratkaisun löytävät eläimet ovat sekä kansan että aikakauden kuva. Miler on kertonut luoneensa Myyrän ihanneminäkseen, ikuiseksi pikkupojaksi. Myyrä on sosiaalinen, ystävällinen ja ystävien ympäröimä, mutta hän ajattelee itse.

Myyrän viehätys perustuu osittain myös verbaalisen ilmaisun niukkuuteen, ja Myyrän suosiota selitetäänkin usein puhumattomuudella. Ensimmäisen Myyrä-elokuvan jälkeen Myyrä ei ole puhunut kuin yksittäisiä sanoja. Mutta se nauraa ja itkee, ja Myyrässä musiikki korostaa tunnelmaa.

Ratkaisu ei ollut Milerin, vaan taustalla oli tuottajien toive ja tuohon aikaan yleistyvä käytäntö. Puhumattomuus piti Myyrän osittain ideologisen keskustelun ulkopuolella, sanavalintoihin oli turha puuttua. Valinta itsessään liittyi oletettavasti enemmän kuvallisen ilmaisun voimakkuuteen, ei politiikkaan.

Kaupallisessa mielessä valinta oli onnistunut. Myyrää oli helpompi viedä ulkomaille, kun se ei ollut sidottu kieleen eikä vaatinut dubbausta.

Myyrän menestystarinan edellytyksiä olivat tšekkiläisen animaatioteollisuuden vahva asema ja perinteet jo ennen sosialismia, valtion taloudellinen tuki kulttuurille sekä kansainvälinen, kylmän sodan raja-aidat ylittävä yhteistyö. Tšekkoslovakialainen animaatioteollisuus ei kokonaisuudessaan selvinnyt hyvin vuoden 1989 jälkeisistä muutoksista.

Valtion tuki kulttuurille väheni merkittävästi eikä markkinatalouteen siirtyminen toiminut animaatioiden eduksi. Lisäksi perinteinen animaatio menetti tietokoneanimaatioiden myötä merkitystään.

Myyrä pärjäsi tässäkin tilanteessa. Se sopeutui markkinatalouden malleihin, mutta säilytti samalla tutun ja turvallisen, sosialismin aikaan luodun – mutta ei sosialismiin sidotun – ilmiasunsa.

FT Riikka Palonkorpi väitteli historiasta Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hän on erikoistunut Tšekin historiaan ja idän ja lännen väliseen tiede- ja kulttuuriyhteistyöhön kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä Palonkorpi työskentelee tutkimushallinnon asiantuntijana Helsingin yliopistossa.

Julkaisu Myyrä diplomaattina ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.