Vaikka enemmistö maailman ihmisistä kannattaa ilmastotoimia, niiden säätäminen ja käyttöönotto on usein poliittisesti vaikeaa. Samalla kun ilmastonmuutoksen monet negatiiviset vaikutukset jakautuvat maapallolla epätasaisesti, myöskään ilmastotoimien vaikutukset eivät ole yhtäläiset.

Kaikki toki hyötyvät pitkällä tähtäimellä elinvoimaisesta ja -kelpoisesta planeetasta. Kuitenkin lyhyellä aikavälillä toimet saattavat luoda häviäjiä – niitä, joille politiikkatoimista koituu maksuja, ansionmenetyksiä tai muuta haitallista. Samalla toinen osa saattaa taloudellisesti suuresti hyötyä ilmastotoimista. Monet poliitikot ja puolueet ovat käyttäneet hyödykseen ilmastotoimien häviäjien epävarmuutta ja tyytymättömyyttä.

Ilmastonmuutoksen lisäksi monet muut äkilliset ja paikoin pitkäkestoiset kriisit, kuten COVID-19-pandemia, epävakaa taloustilanne ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ovat hankaloittaneet suomalaisten arkea. Kriisit haastavat vallitsevaa ajattelua, yhteiskunnallista keskustelua ja tapoja tehdä päätöksiä.

Siispä haastavat ajat voivat tarjota mahdollisuuden ikkunan arvioida asioita uudella tavalla ja muuttaa vakiintuneita käsityksiä. Yksi kriisi – oli kyse sitten pandemiasta tai energiakriisistä – ei väistämättä vie huomiota muiden ongelmien ratkaisemiselta, vaan se saattaa myös auttaa ihmisiä huomaamaan kriisien väliset yhteydet ja ymmärtämään paremmin globaalit keskinäisriippuvaisuudet.

Tässä artikkelissa tarkastelemme miten energiahinnat ennätyslukemiin nostanut vuoden 2022 energiakriisi ja sitä seurannut keskustelu energiaomavaraisuuden edistämisestä ja erityisesti irtautumisesta venäläisen fossiilisen energian käytöstä vaikuttavat ilmastotoimien kannatukseen.

Tutkimuksessamme havaitsimme, että energiariippuvuuden vähentäminen erityisesti Venäjältä tuotavasta fossiilisesta energiasta on suomalaisille keskeinen syy edistää energiamurrosta. Lisäksi ilmastotoimien perusteleminen energiaomavaraisuudella lisää niiden kannatusta, mutta vain tiettyjen ryhmien keskuudessa.

Voivatko ilmastotoimet olla ”isänmaallisia” tekoja?

Helmikuussa 2022 alkanut Venäjän aseellinen hyökkäys Ukrainaan käynnisti Suomessa ja muualla Euroopassa niin kutsutun energiakriisin. Etenkin fossiilisen energian – toisin sanoen kivihiilen, maakaasun ja öljyn – tarjonta laski merkittävästi, mikä johti merkittävään energian hinnan nousuun Euroopassa.

Korkeita energiahintoja seurasivat kasvava yleinen inflaatio, erilaiset energian säästötoimet sekä lisääntynyt energiaköyhyys. Energiaköyhyys tarkoittaa vaikeuksia tai jopa kyvyttömyyttä selviytyä lämmitys- ja sähkökustannuksista, joita voidaan pitää välttämättöminä perustarpeina.

Näistä kehityskuluista uutisointiin laajalti. Samalla Venäjän hyökkäyssotaa koskevassa uutisoinnissa puolestaan tuotiin esiin hyökkäyksen eri puolia ja vaikutuksia, kuten Euroopan riippuvuutta venäläisestä fossiilienergiasta, Venäjän taipumusta käyttää energiaa geopoliittisena aseena sekä sitä, miten energiavientitulot muodostivat merkittävän osan hyökkäyssodan rahoituksesta.

Kaikkien syiden joukosta pienempi riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta nousi kaikkein tärkeimmäksi.

Keräsimme lokakuussa 2022 kansallisen kyselyaineiston, jossa kartoitettiin kansalaisten ilmastoasenteita, ilmastohuolta ja ilmastotietoa. Kyselyyn vastasi yhteensä 3 821 Suomessa asuvaa 18–79-vuotiasta henkilöä kaikkiaan 269 Suomen kunnasta.

Kyselyn perusteella 2020-luvulla toisiaan seuranneet kriisit eivät olleet vähentäneet ihmisten ilmastohuolta. Esimerkiksi yli puolet vastaajista koki Venäjän hyökkäyksen lisänneen heidän huoltaan ilmastonmuutoksesta. Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, kuinka tärkeinä eri syitä vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä Suomessa pidettiin. Kaikkien syiden joukosta pienempi riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta nousi kaikkein tärkeimmäksi, sillä yli 90 prosenttia vastaajista piti sitä joko erittäin tai melko tärkeänä syynä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti suomalaisten suhtautumista moneen asiakysymykseen, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kyselymme perusteella tämä muutos ulottui myös energia- tai ilmastopolitiikkaan. Vaikuttaa siltä, että geopoliittiset kysymykset nousivat aiempaa selkeämmin esiin myös näillä politiikan osa-alueilla, joiden tavoitteita perusteltiin yhä enemmän kansallisella edulla, huoltovarmuudella, omavaraisuudella ja suvereniteetilla.

Energiariippumattomuuteen vetoaminen lisää tieliikenteen päästökaupan hyväksyttävyyttä

Kyselytutkimuksen perusteella kehittelimme tutkimuksellisen asetelman, jossa selvitettiin tarkemmin, onko energiariippumattomuus toimiva perustelu ilmastotoimille Suomessa. Tutkimme tätä kokeellisella kyselyllä, johon vastasi keväällä 2024 yli 1500 henkilöä.

Kokeessa tarkastelimme erilaisten perusteluiden vaikutusta siihen, olivatko vastaajat valmiita hyväksymään tieliikenteen päästökaupan. Tieliikenteen päästökaupalla tarkoitetaan järjestelmää, jossa liikenteessä käytettävien fossiilisten polttoaineiden hintaan sisällytetään niiden aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen kustannukset Käytännössä tämä nostaa saastuttavien polttoaineiden hintaa ja kannustaa vähäpäästöisempiin liikkumisratkaisuihin.

Tulokset osoittavat, että vetoaminen energiaomavaraisuuteen nosti päästökaupan hyväksyttävyyttä.

Kokeessa oli neljä ryhmää. Ensimmäiselle ryhmälle päästökauppaa perusteltiin energiaomavaraisuuden lisäämisellä ja etenkin pienemmällä riippuvuudella venäläisestä fossiilisesta energiasta, toiselle ryhmälle sen kansantaloudellisilla hyödyillä mahdollisten tulevien energiakriisien aikana, kun taas kolmannelle ryhmälle painotettiin päästökaupan kykyä hillitä ilmastopäästöjä tehokkaasti. Kontrolliryhmälle ei tarjottu perustelua lainkaan.

Kokeen tulokset osoittavat, että vetoaminen energiaomavaraisuuteen nosti päästökaupan hyväksyttävyyttä. Kaikkiin perustelut eivät vaikuttaneet ja koeaineistosta huomasimme, että ennakkokäsityksillä oli suuri rooli hyväksyttävyyden selittämisessä.

Kahdessa aineistoa hyödyntävässä tutkimusartikkelissa kiinnitimme huomiota yhteensä kolmeen eri ennakkoasenteeseen, joiden oletimme tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttavan eri perusteluiden vastaanottoon: käsitykset ilmastonmuutoksen riskeistä, poliittinen luottamus sekä puoluekanta.

Perusteluiden vaikutukset riippuvat riskikäsityksestä ja poliittisesta luottamuksesta

Ensimmäisessä tutkimusartikkelissa huomasimme, että ilmastonmuutosta suurena riskinä pitävät vastaajat hyväksyivät tieliikenteen päästökaupan jopa ilman perusteluita. Matalan riskikäsityksen omaavat puolestaan eivät hyväksyneet toimea missään tilanteessa.

Kuitenkin niiden vastaajien joukossa, joilla ei ollut vahvoja ennakkokäsityksiä ilmastonmuutoksen riskeistä, energiariippumattomuuteen vetoamisen vaikutti positiivisesti päästökaupan tukeen. Heidän joukossaan perustelu kasvatti myös päästökaupan koettua tehokkuutta ilmastotoimena. Samalla päästövähennysten ja taloushyötyjen korostaminen jopa laskivat politiikan hyväksyttävyyttä.

Kokeen tulosten perusteella voidaankin päätellä, että mahdollisesti energiariippumattomuuteen vetoaminen antoi ilmastopolitiikasta aiemmin epävarmoille vastaajille eväitä ajatella itse ongelmaa ja politiikkatoimea uudesta näkökulmasta. Se saattoi esimerkiksi tuoda yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä olleiden kriisien väliset yhteydet paremmin esille ja saada heidät pohtimaan esitettyjen ratkaisujen vaikutuksia aiempaa laajemmin.

Matala luottamus saattaa altistaa vastaajan korostetulle skeptisyydelle perusteltaessa toimia, joita tämä jo valmiiksi vastustaa.

Toisessa tutkimusartikkelissa huomattiin, että poliittisesti luottavaiset vastaajat olivat odotetusti valmiimpia hyväksymään päästökaupan perusteluista riippumatta. Matala poliittinen luottamus kuitenkin vaikutti perusteluiden vaikuttavuuteen eri tavoin kuin matalat riskikäsitykset: matalan poliittisen luottamuksen vastaajilla perustelut, erityisesti päästövähennyksiä ja taloudellista hyötyjä korostavat perustelut, aiheuttivat tuen laskemisen.

Matala luottamus saattaa altistaa vastaajan korostetulle skeptisyydelle perusteltaessa toimia, joita tämä jo valmiiksi vastustaa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että ennakkokäsitykset ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikkaa säätävästä poliittisesta järjestelmästä ohjaavat eri tavoin sitä, kuinka kansalaiset reagoivat poliittisiin viesteihin.

Energiaomavaraisuuden korostus vetoaa erityisesti perussuomalaisten äänestäjiin

Toisessa artikkelissa tarkastelimme myös erilaisten perusteluiden vaikutusta vastaajiin näiden puoluekanta huomioiden. Ei ollut lainkaan yllättävää, että vastaajan puoluekannalla oli selkä yhteys liikenteen päästökaupan hyväksyntään; vihreiden, vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien kannattajat suhtautuivat ehdotukseen myönteisemmin.

Myös esimerkiksi keskustan ja kokoomuksen kannattajien joukossa hyväksyntä oli melko laajaa. Kaikkein kielteisimmin ehdotukseen suhtautuivat perussuomalaisten kannattajat.

Eri perusteluilla oli vain vähäinen vaikutus eri puolueiden äänestäjien hyväksyntään. Esimerkiksi vastoin odotuksiamme taloudellisiin hyötyihin vetoaminen ei vaikuttanut perinteisten porvaripuolueiden (kokoomus, keskusta) kannattajien näkemyksiin. Vahvemman energiariippumattomuuden korostaminen kuitenkin vahvisti tilastollisesti merkitsevästi ilmastotoimien hyväksyntää perussuomalaisten kannattajien joukossa, nostaen hyväksynnän keskiarvoa lähelle jopa koko vastaajajoukon keskiarvoa.

Venäläisen fossiilisen energian mainitseminen saattoi myös muodostaa yhteyksiä mahdollisiin turvallisuusuhkiin sekä vaarallisiksi koettuihin riippuvuuksiin.

Miksi energiariippumattomuuteen vetoaminen herättää vastakaikua juuri perussuomalaisten äänestäjissä? On mahdollista, että energiaomavaraisuuden korostaminen kehystää politiikkakysymyksen tavalla, joka siirtää huomion ympäristönsuojelun ja globaalin yhteistyön kaltaisista tavoitteista kohti kansallista etua, huoltovarmuutta ja valtion toimintakykyä korostavia päämääriä.

Energiaomavaraisuuden ja ilmastonmuutoksen hillinnän yhteys saa tällöin nationalistisen ulottuvuuden, jossa korostuvat ”Suomen etu”, suvereniteetti sekä vastustus ulkopuolisia, epädemokraattisia vaikutteita kohtaan. Venäläisen fossiilisen energian mainitseminen saattoi myös muodostaa yhteyksiä mahdollisiin turvallisuusuhkiin sekä vaarallisiksi koettuihin riippuvuuksiin.

Nämä teemat ovat linjassa populistisen oikeiston perinteisen puhetavan kanssa. Manner-eurooppalaisista sisarpuolueistaan poiketen perussuomalaisilla ei myöskään perinteisesti ole ollut merkittävää Venäjää sympatisoivaa poliitikkojoukkoa riveissään.

Perustelujen vaikutukset riippuvat kuulijoista

Yleisesti demokraattisessa päätöksenteossa politiikkatoimien perustelemiseen niiden vaikutuksilla tulee suhtautua positiivisesti. Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että hyvienkin perusteluiden vaikutukset ovat rajattuja.

Kehystämisellä viitataan siihen mitä tietoa, perustelua tai näkökulmaa politiikkatoimesta sekä sen vaikutuksista korostetaan ja mitä puolestaan ei. Yleisesti ottaen ilmastonmuutosta ja ympäristöasenteita koskevissa kehystämistutkimuksissa (framing) on havaittu, että kehystämisen vaikutukset ovat monimutkaisia ja vahvasti kontekstisidonnaisia. Niihin vaikuttavat muun muassa yksilölliset erot ihmisten taustoissa, arvoissa ja asenteissa, sekä vallitseva yhteiskunnallinen tilanne.

Venäjän vuonna 2022 alkaneen ja yhä jatkuvan hyökkäyssodan sekä sitä seuranneen energiakriisin myötä turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen liittyvät perustelut ovat nousseet vahvasti esiin suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Erilaiset riippuvuussuhteet on kehystetty potentiaalisiksi uhiksi tai haavoittuvuuksiksi, joita ulkopuoliset toimijat voivat hyödyntää ja joita tulisi siksi mahdollisuuksien mukaan vähentää.

Nämä teemat ovat olleet näkyvästi esillä useilla politiikan osa-alueilla, eikä energia- ja ilmastopolitiikka muodosta tässä suhteessa poikkeusta. Vaikka energiaomavaraisuuteen vetoaminen vaikutti perusteluna vain tiettyihin vastaajaryhmiin, nämä ryhmät ovat oikeudenmukaisen ja vaikuttavan ilmastopolitiikan tekemisen kannalta tärkeitä.

On mahdollista, että erilaisilla perusteluilla voidaan vedota juuri niihin ryhmiin, jotka ovat mahdollisesti vaa’ankieliasemassa tai jotka ovat vastustaneet kunnianhimoisia ilmastotoimia kaikkein vahvimmin.

On mahdollista, että erilaisilla perusteluilla voidaan vedota juuri niihin ryhmiin, jotka ovat mahdollisesti vaa’ankieliasemassa tai jotka ovat vastustaneet kunnianhimoisia ilmastotoimia kaikkein vahvimmin.

Politiikoille ja viranomaisille on tärkeää tunnistaa erilaiset kansalaisryhmät sekä keskustella politiikkatoimien vaikutuksista monipuolisesti ja kattavasti. Samalla tulee välttää keskustelun siiloutumista edistämällä eri ryhmien yhteistä ymmärrystä ilmastotoimien hyödyistä.

Havainnon merkitys korostuu entisestään kevään 2027 eduskuntavaalien lähestyessä, sillä ilmasto- ja energiapolitiikan suunta sekä niiden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ovat pitkälti riippuvaisia siitä, kuinka hyvin eri väestöryhmät kokevat politiikkatoimien heijastelevan omia huoliaan, tarpeitaan ja arvojaan.

VTT, dosentti Mikko Leino on erikoistutkijana Turun yliopiston valtio-opin oppiaineessa. Leino toimi Politiikasta-verkkolehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2023—26.

VTM Sami Ahonen toimii väitöskirjatutkijana Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineessa keskittyen ilmastopoliittisiin asenteisiin ja poliittiseen luottamukseen.

YTT Aino Tiihonen on valtio-opin tutkijatohtori Tampereen yliopiston tutkijakollegiumissa (Tampere Institute for Advanced Study).

Kirjoitus perustuu Suomen Akatemian rahoittaman ”Facing system change together: Citizen deliberation in informed and just climate transitions” (FACTOR) -hankkeen aikana tehtyyn edustavaan kyselyyn sekä sen jälkeen toteutettuun kyselytutkimuskokeeseen.

Artikkelin kuvituskuva: José Ignacio Pompé / Unsplash

Julkaisu Kaipuu energiaomavaraisuuteen voi lisätä ilmastotoimien kannatusta ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.