Ukrainalaiset ovat puolustautuneet Venäjää vastaan jo yli kymmenen vuotta. Merkittäviin saavutuksiin lukeutuu Kiovan vapaustaistelu, venäläisen Moskva-ohjusristeilijän upotus ja laittoman Kertšinsalmen sillan räjäytys. Elokuussa 2024 Ukraina teki historiaa siirtämällä sodankäynnin takaisin Venäjän omalle kamaralle Kurskissa. 

Alkukappaleen painotus on tietoinen, sillä tämä kirjoitus haastaa suomalaisia tarkastelemaan millä tavoin ja missä suhteessa Ukrainasta ja Venäjästä kirjoitetaan mediassa, erityisesti iltapäivälehdissä. Ukrainan saavutuksista nimittäin kirjoitetaan yllättävän vähän.

Vapaaehtoisvoimin toteutettu Iltahuti-hanke seurasi suomalaisten iltapäivälehtien kansia 30 kuukauden ajan, helmikuusta 2022 elokuuhun 2024. Selvityksessä verrattiin kuinka usein ja miten Venäjä, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukraina – suomalaisten tuki mukaan lukien – mainittiin Iltalehden ja Ilta-Sanomien kansien otsikoissa ja kuvissa. Lisäksi käytiin läpi 15 merkittävän sotatapahtuman kansiuutisointia tarkemmin. 

Tulokset osoittavat, että Venäjän ja Putinin yhteenlaskettu näkyvyys oli seitsenkertainen Ukrainaan nähden. Joinain kuukausina Putin näkyi kansissa kuukauden jokaisena julkaisupäivänä. Ukrainaa puolestaan ei joinain kuukausina mainittu kertaakaan.

Putin on tunnetusti kansissa

Iltahuti-selvityksen mukaan suomalaisten iltapäivälehtien kannet kuvaavat Venäjän sotaa Putinin hahmon kautta. Kahden ja puolen vuoden aikana 927 julkaisua mainitsi Putin otsikossa ja/tai kannen valokuvassa. Samalla aikavälillä 600 kannessa mainitaan Venäjä ja 218:ssa Ukraina.

Ylen haastattelussa Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti perusteli Putinin nostamista kansiin ajatuksella siitä, että Venäjän hyökkäys henkilöityy Putiniin. Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen puolestaan yhdisti rajanaapurin johtajan kiinnostavuuden painetun lehden myyntiin. 

Putinin yliedustus nousee tuon tuosta esille, iltapäivälehdet toteavat hahmon merkitykselliseksi uutisoinnin ja myynnin takia ja aiheen käsittely tyrehtyy.

Kirjallisuustieteilijä Maria Mäkelä on esittänyt, että erilaisten yhteiskunnallisten aiheiden käsittely yksilöiden kokemusten välityksellä on yleistynyt uutismediassa. Kun menneinä vuosikymmeninä esimerkiksi julkisia palveluita käsiteltiin vaikkapa asiantuntijalausuntojen kautta, nyt juttujen keskiöön nostetaan tavallisten kaduntallaajien samaistuttavat reaktiot. Sama malli näyttää toistuvan myös Venäjän sotaa käsittelevissä otsikoissa, mutta tapahtumia peilataan Putinin oletetun sielunmaiseman kautta.

Putinin yliedustus on tunnistettu mediassa laajasti. Esimerkiksi toimittaja Maria Pettersson totesi Helsingin Sanomien kommentissa: “Emme tarvitse Putinia viitenä päivänä viikossa”. Myös muun muassa MTV3 Uutiset, LongPlay sekä Ylen Viimeinen Sana -ohjelma ja Kovan Viikon Uutiset -satiiri käsittelivät ilmiötä. 

Tähän asti julkinen keskustelu on kuitenkin jäänyt keskeneräiseksi. Putinin yliedustus nousee tuon tuosta esille, iltapäivälehdet toteavat hahmon merkitykselliseksi uutisoinnin ja myynnin takia ja aiheen käsittely tyrehtyy. Haastammekin laajentamaan mediapoliittista keskustelua kysymällä: Missä Ukraina?

Ukrainan saavutukset Putinin ja Venäjän varjossa

Iltahudin selvityksen mukaan iltapäivälehtien kannet käsittelivät sodan merkittäviä tapahtumia Putinin oletettujen kokemusten tai Venäjän armeijan toimien kautta. Venäläisten teot, ukrainalaisten saavutukset ja suomalaisten tuki näkyivät kansissa harvoin. 

Esimerkiksi Kiovan vapaustaistelun aikaan iltapäivälehdet käsittelivät Putin terveydentilaa ja aiemmin suomalaisilta poliitikoilta saatuja lahjoja sekä Venäjän armeijan julmuuksia, eivät ukrainalaisten voittoja taisteluissa.

Moskva-ohjusristeilijän upotusta kuvattiin Iltalehdessä Venäjän nöyryytyksenä, jonka pelättiin johtavaan “raakaan kostoon”. Otsikkoa kuvitti Putinin valokuva.

Ukrainassa postimerkkiin päätynyt Kertšinsalmen sillan räjäytys johti myös arveluihin Putinin kostosta sekä mahdollisen ydinlaskeuman laajuudesta. Myös Putinin lahjaksi saama traktori nousi otsikoihin. 

Kurskin historiallisen vastahyökkäyksen tilalla kansissa käsiteltiin Putinin aivoja sekä Suomen ja Venäjän yhteenottoja kulissien takana. 

Muun muassa valtiotieteilijä Timothy Frye on kirjoittanut siitä, että nyky-Venäjää selitetään usein Putinin henkilöpsykologian tai maailmankäsityksen kautta. Tällaisten selvitysten ongelmallinen oletus on, että Putin pystyy suoraan muuttamaan henkilökohtaiset näkemyksensä politiikkatoimiin ilman järjestelmällisiä tai yhteiskunnallisia rajoituksia.

Vastaavien tarinoiden epäkriittinen esittäminen toimii tieteentutkija Lee Vinselin sanoin “kritiikki-hypenä”: vaikka Putin esitetään mediassa vihollishahmona, rivien välissä kuitenkin väitetään, että hänellä on enemmän valtaa ja kyvykkyyttä kuin hänellä todellisuudessa on. 

Pahimmillaan tällaisilla viholliskuvilla voi olla itseään toteuttavien tarinoiden vaikutus. Viestinnän tutkijat Markus Ojala ja Mervi Pantti ovat esittäneet, että sodan hahmottaminen Venäjän ja läntisen maailman konfliktina vähentää ulkopoliittista liikkumatilaa ja kompromissien mahdollisuutta. Liioiteltu viholliskuva voi myös synnyttää vaikutelman ukrainalaisten tukemisen turhuudesta ylivoimaisen vihollisen edessä.

Putiniin keskittyvällä kirjoittamisella on luonnollisesti myös omat seurauksensa: kun sotaa ymmärretään hänen kauttaan, ei esimerkiksi ukrainalaisten toiminnalle ja kokemuksille riitä tilaa. Sodan toisen osapuolen häivyttäminen uutisoinnista petaa heille roolia näkymättömänä sijaiskärsijänä ja suurvaltapolitiikan välikappaleena.

Ukrainalaisten puolustuksen mittakaava

Olisi houkuttelevaa kuitata iltapäivälehtien Putin-painotus marginaalisena ja epäpoliittisena mediailmiönä. Näin ei kuitenkaan pidä tehdä käynnissä olevan sodan aikana. 

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on antanut Putinista pidätysmääräyksen. Putinin toimet on tuomittu Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) kannanotossa. 

Iltahudin selvityksen mukaan iltapäivälehtien kannet käsittelivät sodan merkittäviä tapahtumia Putinin oletettujen kokemusten tai Venäjän armeijan toimien kautta. Venäläisten teot, ukrainalaisten saavutukset ja suomalaisten tuki näkyivät kansissa harvoin.

Venäläisen median tuottamat valokuvat ja suomalaisten iltapäivälehtien kansien sensaatiohakuinen kielenkäyttö, kuten otsikoinnissa “Putinin luksuselämästä”, “seksiansasta” ja “lemmenpesästä” trivialisoivat ja inhimillistävät Putinia sotarikollisena. Samalla yleisön huomio siirtyy pois venäläisten laaja-alaisesta osallisuudesta. 

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan venäläiset ovat syyllistyneet jo 137 000 sotarikokseen. Lähes 20 000:n Venäjälle pakkosiirretyn ukrainalaisen lapsen pelätään kokevan russifikaatiota, eli kulttuurista ja kielellistä venäläistämistä. Väliaikaisesti miehitetyillä alueilla ukrainalaisia nuoria painostetaan liittymään venäläisiin kadettiohjelmiin sekä sotilaalliseen nuorisojärjestöön, Junarmijaan. 

Ulkomailla venäläisten on raportoitu vakoilleen sekä tehneen tuhopolttoja, sabotaaseja ja informaatiovaikuttamista. Samalla noin neljännes venäläisistä on lahjoittanut sotilaille rahaa tai tavaraa, melkein puolet tuntee ylpeyttä Venäjän armeijan toimista ja yli kolmannes pitää mahdollista ydinaseen käyttöä Ukrainassa perusteltuna. Suuri osa hyväksyy valtion toimet passiivisella hiljaisuudella.

Luvut antavat osviittaa Ukrainan kohtaamaan venäläisen aggression mittakaavasta. 

Median rooli puolustuksessa

Muun muassa filosofi Slavoj Žižek kritisoi länsimaisen median tapaa kuvata Ukrainan aseapua eskalaationa – toisin kuin Venäjän jatkuvia iskuja siviilikohteisiin. Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen puolestaan on kysynyt rakennammeko Venäjä-pelotetta Venäjän puolesta, toistamalla sotaa käyvän valtion uhkauksia ja hokemalla sen voivan tehdä “mitä vaan”? 

Kansainvälisesti katsottuna Venäjän pelonlietsonnalle ja Putinin henkilöhahmon kehyksille on selkeitä vaihtoehtoja. Esimerkiksi Ukrainan henki oli Times Magazinen “vuoden 2022 henkilö”. Sunday Express on viitannut kannessaan ukrainalaisiin leijonasydän-termillä, ELLE on kertonut ukrainalaisten naisten arkea ja New York Magazine on nostanut esille nuoria puolustajia.

Tutkijat Inga Vyshnevska ja Anastasiia Holumbiovska ovat kansianalyysyssään osoittaneet, että kansainvälinen media on kuvannut Ukrainaa monipuolisesti, tuoden esiin sekä sodan kauhut että kansan toivon ja kestävyyden.

Vastaavaa sotauutisoinnin monipuolisuutta tarvitaan myös kotimaassa, selvityksessä ilmenneen Putin-kulman sijasta. Tätä ehdotusta ohjaa niin median vastuu kuin vapaus. 

Journalistin eettiset ohjeet, joihin journalistinen media on Suomessa sitoutunut, korostaa pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Samalla median vapaus puhua sodan monista ulottuvuuksista on yhteiskunnallisesti arvokasta.

Suomella on tiiviit suhteet Ukrainaan: Valtioneuvoston mukaan Suomi on yksi Euroopan vahvempia Ukraina-tukijoita. Kotimaisella medialla on mahdollisuus tukea Suomen valitsemaa linjaa, nostaa esille Ukrainan sankareita ja saavutuksia sekä motivoida vapaaehtoisten työtä tarinoiden ja esimerkkien kautta. Kannustamme miettimään: miten suomalainen media aikoo käyttää tätä vapautta jatkossa?

Valeria Gasik on suomalaisukrainalainen aktivisti, konsultti ja Iltahuti.com -hankkeen vetäjä.

Aleksi Knuutila on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa ja media-analyysin asiantuntija.

Artikkelin kuvituskuva: Anastasiia Krutota / Unsplash

Julkaisu Missä Ukraina? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.