Mitä ovat enemmistöhallitus ja vähemmistöhallitus?

Hallitus voi olla enemmistöhallitus tai vähemmistöhallitus.

Suomessa on yleensä ollut enemmistöhallitus. Enemmistöhallituksen ministerit ovat puolueista, joihin kuuluu suurin osa eduskunnan kansanedustajista. Suomessa on 200 kansanedustajaa. Vähemmistöhallitus on hallitus, jonka puolueella on eduskunnassa yhteensä alle 100 kansanedustajaa.

Suomen perustuslain mukaan eduskunnan täytyy luottaa hallitukseen. Silloin kansanedustajat voivat hyväksyä hallituksen ehdotukset, kuten hallitusohjelman eli hallituksen tärkeimmät suunnitelmat ja tavoitteet. Jos kansanedustajat eivät ole tyytyväisiä hallitukseen, he voivat tehdä välikysymyksen. Se tarkoittaa, että vähintään 20 kansanedustajaa esittää yhdessä hallitukselle kysymyksiä. Kysymykset liittyvät asioihin, joista hallitus on vastuussa. Lopuksi kaikki kansanedustajat äänestävät siitä, luottavatko ne hallitukseen. Jos suurin osa kansanedustajista ei luota, hallitus hajoaa.

Yleensä ajatellaan, että enemmistöhallituksen on helpompi toimia kuin vähemmistöhallituksen. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat yleensä samaa mieltä kuin hallitus ja äänestävät siis hallituksen esitysten puolesta.

Toisaalta jotkut ajattelevat, että Suomessa voisi olla vähemmistöhallitus. Vähemmistöhallitus ei edusta niin monia kansanedustajia kuin enemmistöhallitus. Siksi sen poliittinen kanta ja linja voi olla yhtenevämpi kuin enemmistöhallituksen. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että vähemmistöhallitus on hauras. Sen pitää saada jatkuvasti opposition tukea asemalleen ja jokaiselle ehdotukselleen. Enemmistöhallitukselle tällaisen tuen saaminen on siis yleensä helpompaa.

Eri hallituksilla on erilaiset arvot ja tavoitteet

Suomen hallituksista puhutaan yleensä niiden pääministerien nimillä. Vuonna 2025 Suomessa on Petteri Orpon hallitus, ja sitä ennen oli Sanna Marinin hallitus. Orpo ja Marin ovat eri puolueista ja ajattelevat asioista eri lailla. Jos heidän hallituksiaan vertaillaan, huomataan helposti, että ne ovat erilaisia. Jokaisella hallituksella on erilaiset arvot ja tavoitteet.

Hallituksia voidaan tarkastella ja vertailla niiden talouspolitiikan linjan mukaan eli sen mukaan, mihin asioihin hallitus haluaa käyttää rahaa.

Hallituksen politiikka voi olla vasemmistolaista tai oikeistolaista. Vasemmistolaisessa politiikassa tärkeitä asioita ovat esimerkiksi se, että eri työtä tekevien ihmisten tuloerot eivät ole kovin suuret. Tärkeää on myös hyvinvointivaltio eli se, että yhteiskunta auttaa ihmisiä esimerkiksi erilaisten tukien ja palvelujen avulla. Rahaa näihin tukiin ja palveluihin saadaan veroilla.

Oikeistolaisessa politiikassa korostuu ajatus siitä, että talouskasvu on tärkeää. Veroja ei haluta nostaa, vaan mieluummin laskea. Yhteiskunnan tukia ja palveluja halutaan vähentää.

Näiden asioiden lisäksi politiikan toimijoita voidaan tarkastella ja jakaa myös niiden arvojen mukaan. Puolueella tai kansanedustajalla voi olla esimerkiksi konservatiiviset arvot. Näihin arvoihin kuuluu usein maahanmuuton vastustaminen sekä kriittinen suhtautuminen vähemmistöjen oikeuksiin ja siihen, miten ilmastonmuutosta hillitään.

Puolueella tai kansanedustajalla voi olla myös liberaalit arvot. Liberaaleja poliittisia arvoja ovat esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien korostaminen ja puolustaminen, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja halu toimia tavalla, joka hillitsee ilmastonmuutosta.

Tässä kuvassa näet nämä ominaisuudet: vasemmisto ja oikeisto, konservatiivinen ja liberaali.

Kuva: Venla Hannuksela

Näet myös, miten niitä voidaan yhdistellä. Hallitus voi olla esimerkiksi oikeistokonservatiivinen. Se tarkoittaa, että hallituksen arvot ja tavoitteet ovat oikeistolaisen politiikan mukaisia. Esimerkiksi yritykset ja talouskasvu ovat tärkeitä oikeistohallitukselle. Jos hallitus on lisäksi konservatiivinen, esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet eivät erityisesti vaikuta sen päätöksiin.

Millainen Petteri Orpon hallitus on?

Monien mielestä Petteri Orpon hallitus on oikeistokonservatiivinen. Tämä hallitus haluaa esimerkiksi laskea veroja ja pienentää tai poistaa erilaisia tukia. Tukia ovat esimerkiksi asumistuki ja työttömyysturva. Orpon hallitus haluaa myös hillitä maahanmuuttoa, eivätkä ilmastotoimet tai ihmisten yhdenvertaisuus ole keskeisiä asioita sille.

Poliitikkojen mielipiteitä voidaan tutkia sen perusteella, miten he vastaavat vaalikoneen kysymyksiin. Vaalikoneiden perusteella suurin osa Petteri Orpon hallituksen kansanedustajista ja heidän äänestäjistään on oikeistokonservatiivisia. Ainoa poikkeus on hallituspuolue ruotsalainen kansanpuolue. Sen politiikka on oikeistoliberaalia.

Näiden asioiden lisäksi puolueita ja hallituksia erottavat ja yhdistävät monet muutkin asiat. Suomessa tällaisia asioita ovat esimerkiksi ruotsin kieli, maaseutu ja kaupunki sekä uskonto ja uskonnottomuus. Eri puolueet voivat olla joistakin asioista samaa mieltä keskenään ja toisista aivan eri mieltä.

Venla Hannuksela on tutkijatohtori Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen yksikössä. Hän työskentelee DISCO-projektissa (Discontinuities in Intergenerational Transmission of Political Values in Finland). Projekti tutkii aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa poliittisten arvojen yhtenevyyttä yleisesti sekä erityisesti maahanmuuttotaustaisissa perheissä.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen. Teksti on selkomukautettu Venla Hannukselan artikkelista, joka on julkaistu marraskuussa 2023.
Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Selkokeskuksesta.

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Mitä tarkoittaa oikeistokonservatiivinen enemmistöhallitus? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Henkilökeskeisyys korostui alkuvuonna 2024 järjestetyissä presidentinvaaleissa koko kampanja-ajan. Tämä ilmeni muun muassa syyskuun 2023 ja tammikuun 2024 välillä julkaistuissa ehdokaskannatusmittauksissa, joissa noin puolet vastaajista ei aikonut äänestää itselleen lähimmän puolueen ehdokasta.

Vaalitavasta johtuvan henkilökeskeisyyden lisäksi ilmiöön näytti vaikuttaneen myös kärkiehdokkaiden välille muodostunut asetelma gallupeissa sekä taktisen äänestämisen mahdollisuus ensimmäisellä kierroksella. Nämä seikat kannustivat äänestäjiä entisestään luopumaan puoluekannoistaan.

Tämä artikkeli käsittelee gallupeissa havaittuja muutoksia puoluekannan näkökulmasta ja antaa katsauksen äänestäjien puolueuskollisuuden tasoon kampanja-aikana Suomen presidentinvaalissa 2024.

Henkilö vai puolue?

Presidentinvaali on luonteeltaan henkilövaali, sillä suoran kansanvaalitavan vuoksi ääni kulkeutuu suoraan ehdokkaalle eikä puolueelle. Huomio keskittyy puolueen sijaan ehdokkaisiin henkilöinä; esimerkiksi heidän julkisuuskuvaansa ja suoriutumiseensa televisioiduissa vaaliväittelyissä.

Vaikka puolueet vaikuttavat ehdokasasettelussa ja kampanjaorganisaatioina, suora vaalitapa kannustaa ehdokkaita häivyttämään puoluetaustaansa. Syy on yksinkertainen: tullakseen valituksi ehdokkaan tulee kerätä kannatusta laajasti yli puoluerajojen. Enemmistöperiaatteen mukaisesti ehdokkaan tulee valituksi tullakseen kerätä kannatusta laajasti yli puoluerajojen.

Mikäli kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella äänten enemmistöä, eniten ääniä saaneet kaksi ehdokasta etenevät toiselle kierrokselle ja heistä suositumpi voittaa. Puolueuskollisuudella on siis presidentinvaaleissa pienempi merkitys kuin muissa vaaleissa. Puolueuskollisuudella viitataan yleisesti siihen, että äänestäjä pysyy uskollisena puolueelleen vaalista toiseen.

Tässä artikkelissa käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin sitä, missä määrin eri puolueiden äänestäjät pysyivät uskollisina puolueelleen vaalikampanjan aikana, eli kuinka moni arvioi äänestävänsä sen puolueen ehdokasta, jota muutenkin äänestäisivät, ja miten tämä kehittyi presidentinvaaligallupien valossa. Arvioimme taktisen äänestämisen houkuttelevuuden vaikuttaneen osaltaan puolueuskollisuuden tasoon erityisesti heikommin menestyneiden ehdokkaiden kohdalla.

Eduskuntavaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa ja tulevan hallituskoalition arviointi etukäteen on vaikeaa. Tästä näkökulmasta presidentinvaaleissa toisen kierroksen asetelma on helpommin ennakoitavissa ja helpottaa myös äänellä taktikoimista.

Taktinen äänestäminen – eli äänen antamisen muulle kuin ensisijaiselle ehdokkaalle tai puolueelle – saattaa korostua erityisesti enemmistövaalitavalla käytävissä kaksivaiheisissa presidentinvaaleissa. Eduskuntavaaleissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa ja tulevan hallituskoalition arviointi etukäteen on vaikeaa. Tästä näkökulmasta presidentinvaaleissa toisen kierroksen asetelma on helpommin ennakoitavissa ja helpottaa myös äänellä taktikoimista.

Taktisen äänestämisen näkökulmasta suosikkiehdokkaan äänestäminen voi tuntua äänen hukkaan heittämiseltä, jos hänellä ei ole realistista mahdollisuutta päästä toiselle kierrokselle. Toisaalta äänestäjä saattaa pohtia äänestyspäätöstään useamman läheiseksi kokemansa puolueen tai ehdokkaan välillä – tätä kutsutaan äänestäjän harkintajoukoksi – mikä vaikeuttaa taktisen äänestämisen tunnistamista tutkimuksellisesta näkökulmasta.

Ilman mielipidemittauksia taktinen äänestäminen olisi vaikeaa, koska mielipidemittaukset antavat tietoa äänestäjille esimerkiksi siitä, ketkä ehdokkaat voisivat päästä toiselle kierrokselle. Vaalitutkimusten kautta on tunnistettu myös niin kutsuttu voittajan vankkurit -ilmiö (eng. bandwagon effect), jonka katsotaan vahvistavan gallupien ennakkosuosikkien asemaa. Ilmiöllä tarkoitettaan tilannetta, jossa äänestäjä siirtyy ennakkosuosikin taakse hyläten itselleen ensisijaisen ehdokkaan ja vahvistaakseen kärkiehdokkaan mahdollisuuksia tulla valituksi.

Taktinen äänestäminen ja voittajan vankkurit -ilmiö heijastuivat puolueuskollisuuteen

Tutkimuksen aineistona käytettiin Ylen syyskuun 2023 ja helmikuun 2024 välillä julkaisemia mielipidemittauksia ja niiden tausta-aineistoja presidentinvaaleista. Yle keräsi vastaukset puhelinhaastatteluina äänestysikäisiltä suomalaisilta.

Puolueuskollisuuden tasoa tarkasteltiin laskemalla puoluekannatuksen mukaan painotetut keskiarvot ehdokkaiden kannatuksesta oman puolueensa kannattajien keskuudessa. Kaikkien puoluekantansa ilmaisseiden äänestäjien keskuudessa puolueuskollisuus oli tutkimusajan alussa noin 50 %, minkä jälkeen se laski loka–marraskuuksi noin 45 %:iin ja palasi tammikuussa takaisin syyskuun tasolle.  Tarkastelusta on jätetty pois valitsijayhdistysehdokas Mika Aaltola, jonka kohdalla puolueuskollisuutta ei pystytty tarkastelemaan.

Kuvio 1: Arvot on laskettu painotetulla keskiarvolla kertomalla puolueuskollisuus puolueen sen hetkisellä kannatuksella.
Lähde: (Yle 14.9.2023; 13.10.2023; 15.11.2023; 13.12.2023; 25.1.2024; 8.2.2024).

Kun ehdokasjoukko jaetaan kannatuksen perusteella kahtia, huomataan, että neljä eniten kannatusta saanutta ehdokasta (Alexander Stubb, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Olli Rehn) onnistuivat juuri ennen vaalipäivää keräämään taakseen enemmän oman puolueensa äänestäjiä, kun taas neljä heikoiten kannatettua (Li Andersson, Jutta Urpilainen, Sari Essayah, Harry Harkimo) menettivät kannatustaan myös omiensa keskuudessa.

Neljän kannatetuimman kohdalla puolueuskollisuuden taso siis nousi vaalipäivän lähestyessä, ja neljän vähiten kannatetun kohdalla se laski. Havaintoa saattaa selittää taktinen äänestäminen yhdistettynä voittajan vankkurit -ilmiöön, joihin molempiin muutokset kannatusmittauksissa vaikuttavat.

Muuta kuin läheisimmän puolueen ehdokasta äänestäville ei ole kuitenkaan yhdentekevää, ketä he äänestävät. Vaikka äänestäjä hyppäisikin jonkin kärkiehdokkaista vankkureihin, äänen saa tyypillisesti joku äänestäjän harkintajoukosta löytyvä toinen ehdokas tai puolue.

Neljän kannatetuimman kohdalla puolueuskollisuuden taso siis nousi vaalipäivän lähestyessä, ja neljän vähiten kannatetun kohdalla se laski. Havaintoa saattaa selittää taktinen äänestäminen yhdistettynä voittajan vankkurit -ilmiöön

Tämä näkyi myös presidentinvaaleissa 2024. Usealle äänestäjälle esimerkiksi vihreät ja SDP löytyvät samasta harkintajoukosta, ja monien SDP:tä tavallisesti äänestävien ääni menikin näissä vaaleissa Haavistolle. Mediassa esitettyjen arvioiden mukaan juuri ennen vaaleja myös vasemmistoliiton Anderssonin takaa siirtyi äänestäjiä Haavistolle. Muiden ehdokkaiden kuin Haaviston takana ei nähty yhtä merkittäviä osuuksia muiden puolueiden äänestäjistä, mikäli vailla omaa ehdokasta olevia RKP:n äänestäjiä ei oteta huomioon. Kuitenkin näissäkin tapauksissa suurin osa kannatti melko läheisen puolueen ehdokasta.

Juuri ennen ensimmäistä vaalipäivää erityisesti Halla-ahon (ps.) mutta myös Rehnin (kesk.), Anderssonin (vas.) sekä Essayahin (kd.) kannatus kasvoi ehdokkaan oman puolueen kannattajien keskuudessa. Toiselle kierrokselle päätyneen ja koko vaalit voittaneen Stubbin kannatus kokoomusta kannattavien joukossa putosi ja myös Haaviston kannatus vihreitä äänestävien keskuudessa laski virhemarginaalin sisällä hieman.

Kuvio 2: prosentuaalinen osuus niistä puolueen kannattajista, jotka ovat myös lähimmäksi kokemansa puolueen asettaman tai tukeman ehdokkaan takana. Kuvioon on merkitty katkoviivalla kohta, josta alkaa presidentinvaalin toinen kierros. Lähde: (Yle 14.9.2023; 13.10.2023; 15.11.2023; 13.12.2023; 25.1.2024).

Haaviston kannatus oman puolueensa äänestäjien keskuudessa oli koko tarkastellun kampanja-ajan korkein kaikista ehdokkaista, kun taas Urpilaisen (sdp) kannatus oli alhaisin. Vihreiden kannatus ei noussut tarkastelujakson aikana, joten Haaviston korkea kannatus ei realisoitunut vihreän puolueen kannatuksessa, mikä osaltaan korostaa presidentinvaalien henkilövaaliluonnetta.

Mitä mielipidemittaukset kertovat?

Tämä tutkimus osoittaa, että tarkasteltujen mielipidemittausten perusteella puolet äänestäjistä suunnitteli äänestävänsä muun kuin itselleen läheisimmän puolueen ehdokasta jo useita kuukausia ennen vaaleja. Vaalipäivän lähestyessä ja tilanteen mielipidemittauksissa kiristyessä yhä suurempi osuus siirtyi vahvasti kannatettujen ehdokkaiden taakse.

Taloustutkimuksen Ilta-Sanomille toteuttaman selvityksen mukaan 12 % kertoi äänestäneensä taktisesti presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella eli antaneensa äänensä toiselle kuin ensisijaiselle ehdokkaalle. Haavistoa äänestäneistä jopa viidesosalle Haavisto ei ollut mieluisin ehdokas.

Monet vasemmistopuolueita äänestävät kerääntyivät Haaviston taakse – osittain luultavasti estääkseen perussuomalaisten Halla-ahon, tai varmistaakseen Haaviston pääsyn toiselle kierrokselle. Ylen mielipidemittauksista johdetut tuloksemme tukevat näitä havaintoja, osoittaen SDP:n ja vasemmistoliiton äänestäjien kerääntyneen Haaviston taakse vaalipäivää lähestyttäessä. Toisaalta tulokset osoittavat, että vihreät pysyivät systemaattisesti ehdokkaansa takana koko kampanja-ajan. Esimerkiksi kokoomuksen kannattajat erosivat vaalipäivän kynnyksellä puoluekannoistaan suhteellisesti enemmän.

Presidentinvaalit 2024 keskittyivät pitkälti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jonka päälinjoista ehdokkaat olivat yksimielisiä. Tämä yksimielisyys luultavasti vahvisti vaalien henkilökeskeisyyttä. Samaa kertovat myös oletetut laajemmat harkintajoukot verrattuna esimerkiksi eduskuntavaaleihin – äänestäjät perustavat ehdokasvalintansa presidentinvaaleissa perinteisten poliittisten jakolinjojen sijaan ehdokkaiden kokemukseen tai ominaisuuksiin.

Mielipidemittausten perusteella puolet äänestäjistä suunnitteli äänestävänsä muun kuin itselleen läheisimmän puolueen ehdokasta jo useita kuukausia ennen vaaleja.

Vaaleissa, joissa ehdokkaiden välille muodostuu suurempia jakolinjoja, myös puolueuskollisuuden voidaan olettaa näyttäytyvän vahvempana. Toisaalta siinä missä kahden kärkiehdokkaan, Stubbin ja Haaviston, välillä ei ollut merkittäviä äänestäjille heijastuvia näkemyseroja heidän taustapuolueidensa ideologisista eroista huolimatta, Halla-ahoa on kuvailtu yhdeksi eniten mielipiteitä jakaviksi poliitikoiksi Suomessa, mikä saattoi heijastua mm. vasemmistopuolueiden äänestäjien ryhmittymiseen Haaviston taakse estääkseen gallupeissa nousseen Halla-ahon pääsemisen toiselle kierrokselle.

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä mediassa heräsi vilkas keskustelu Haaviston seksuaalisesta suuntautumisesta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta äänestäjiin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselyn mukaan jopa 40 prosentille Stubbin äänestäjistä Haaviston seksuaalisella suuntautumisella oli vaikutusta päätökseen olla äänestämättä häntä. Samoin Haavistoa haastettiin vaalitenteissä al-Hol-tapauksesta, josta hän sai ulkoministerinä kritiikkiä.

Vaalivoittaja Stubbin voidaan katsoa välttyneen vastaavilta kohuilta. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa Stubbin johtoaseman säilymiseen gallupeissa niin ensimmäisellä kuin toisellakin kierroksella ja vaalivoittoon historiallisen pienellä, 3,2 prosenttiyksikön erolla Haavistoon.  Jos toisen kierroksen ehdokkaiden arvot ja näkemykset olisivat eronneet enemmän, puolueuskollisuus olisi voinut korostua.

Lopuksi

Tutkimuksemme tarjoaa katsauksen äänestäjien puolueuskollisuuden tasoon kampanja-aikana presidentinvaaleissa 2024 sekä sen mahdollisiin merkityksiin taktisen äänestämisen ja voittajan vankkurit -ilmiön näkökulmasta.

Tulosten perusteella noin puolet äänestäjistä ei aikonut äänestää itselleen lähimmän puolueen ehdokasta, mikä kertoo vaalin henkilökeskeisyydestä. Tämä selviää vaalikampanjan aikana julkaistuista Ylen ehdokaskannatusmittauksista, joissa yhä suurempi osuus siirtyi kampanjan edetessä kärkiehdokkaiden taakse.

Tulokset selittyvät osittain presidentinvaaleista tutun voittajan vankkurit -ilmiön kautta – vaikkakin tässä tapauksessa äänestäjät ryhmittyivät yhden ehdokkaan sijasta kahden kärkiehdokkaan taakse (vrt. Sauli Niinistön ennakkosuosikin asema ja ennätyksellinen vaalivoitto ensimmäisellä kierroksella vuoden 2018 presidentinvaaleissa). Toisaalta tulokset antavat viitteitä taktisesta äänestämisestä erityisesti vasemmistoäänestäjien keskuudessa.

Yht. yo. Roosa Pajunen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

Yht. yo. Lotta Teivaala on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

Yht. yo. Bettina Ukkola on kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistossa.

PM Venla Hannuksela on valtio-opin väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.

YTM Maarika Kujanen on valtio-opin väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.

Kirjoittajien lisäksi tutkimuksen tekoon osallistuivat valtio-opin opiskelijat Iida Tani, Saga Ovaska ja Meeri Pääkkö.

Artikkeli perustuu Tampereen yliopiston valtio-opin presidentinvaaleja käsittelevän vaalitutkimuskurssin opiskelijoiden laatimaan tutkimukseen. Tutkimus käsitteli mielipidemittauksissa havaittavia muutoksia presidentinvaalikampanjan aikana.

Artikkelikuva: Thor Deichmann / Pixabay

Julkaisu Hyppäsivätkö äänestäjät kärkiehdokkaiden kelkkaan? Puolueuskollisuus presidentinvaalikampanjan 2024 aikana ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Enemmistöhallitus tarkoittaa, että hallituspuolueilla on parlamentaarinen enemmistö eduskunnassa eli enemmistö kansanedustajan paikoista. Suomessa enemmistöhallitusten muodostaminen on ollut maan tapa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.

Suomen perustuslain mukaan hallituksen eli valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta. Enemmistöhallitus helpottaa eduskunnan luottamuksen saamista luottamusäänestyksissä ja eduskunnan tuen saamista hallituksen esityksille, koska lähtökohtaisesti hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät hallituksen yhteisen kannan mukaan.

Suomessakin on ajoittain väläytelty vähemmistöhallitusta vaihtoehtona nykymuotoiselle enemmistöhallitukselle. Vähemmistöhallituksessa alle puolet kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin. Tällaisen hallituksen etuna verrattuna monen puolueen enemmistöhallituksiin on tyypillisesti yhtenäisempi poliittinen kanta ja linja.

Sekä kuluvalla hallituskaudella että edellisellä hallituskaudella hallituksen sisäiset ristiriidat joissakin kysymyksissä ovat olleet suuria. Marinin hallituksessa keskustaa hiersivät esimerkiksi tietyt ympäristökysymykset ja saamelaiskäräjälaki, ja Orpon hallituksessa perussuomalaisten ja RKP:n on ollut vaikea löytää yhteistä säveltä etenkin maahanmuuton ja rasismin tuomitsemisen osalta.

Vähemmistöhallitukset ovat kuitenkin hauraampia kuin enemmistöhallitukset, koska niiden on saatava esityksilleen ja hallitusasemalleen tukea oppositiosta joko erillisten sopimusten kautta tai jokaiselle esitykselle erikseen.

Esimerkki vähemmistöhallituksen tukisopimuksesta on Ruotsin tammikuun sopimus (januariavtalet), jossa hallituksen muodostaneet sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue sopivat hallitusta oppositiosta käsin tukeneiden keskustapuolueen ja liberaalien kanssa suuresta joukosta hallituksen politiikkaa koskevia asioita saadakseen hallitukselle näiden puolueiden tuen.

Niin enemmistö- kuin vähemmistöhallituskin voi lähtökohtaisesti edustaa mitä tahansa poliittista linjaa. Oikeistokonservatiivinen kuvaa yhtä tällaista linjavaihtoehtoa. Usein poliittisia linjavaihtoehtoja kuvataan politiikan nelikentän avulla.

Vaaka-akseli kuvaa talouspoliittista ulottuvuutta vasemmistolaisesta talouspolitiikasta oikeistolaiseen ja pystyakseli niin kutsuttua sosiokulttuurista ulottuvuutta arvokonservatiivisesta arvoliberaaliin.

Vasemmistolainen talouspolitiikka on tyypillisesti tuloeroja tasaavaa ja hyvinvointivaltiota vahvistavaa esimerkiksi yhteiskunnan tukia ja palveluita vahvistamalla ja verotusta nostamalla, kun taas oikeistolainen talouspolitiikka keskittyy tyypillisesti talouskasvuun ja markkinatalouden vahvistamiseen, laskee verotusta ja rajaa yhteiskunnan tarjoamia palveluita.

Konservatiivisiin arvoihin luetaan esimerkiksi maahanmuuton vastustaminen ja kriittinen suhtautuminen vähemmistöjen oikeuksiin ja ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin. Liberaali politiikka puolestaan korostaa vähemmistöjen oikeuksia ja ilmastotoimia ja suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon.

Nelikentän oikeistolaista ja konservatiivista kulmaa kutsutaan oikeistokonservatiiviseksi, ja sen vasemmistolaista ja liberaalia kulmaa vastaavasti vasemmistoliberaaliksi. Näiden väliin sijoittuvat oikeistoliberaali ja vasemmistokonservatiivinen kulma yllä kuvatulla tavalla. Pystyakselia saatetaan kutsua myös muilla nimityksillä.

Vähemmistöhallituksessa alle puolet kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin. Tällaisen hallituksen etuna verrattuna monen puolueen enemmistöhallituksiin on tyypillisesti yhtenäisempi poliittinen kanta ja linja.

Nykyistä Orpon hallitusta pidetään oikeistokonservatiivisena. Sen politiikka on lähtökohdiltaan talousoikeistolaista; esimerkiksi veroja ja erilaisia tukia on tarkoitus laskea. Arvokonservatiivista on esimerkiksi pyrkimykset maahanmuuton hillitsemiseen ja ilmasto- ja yhdenvertaisuustoimien varovaisuuteen. Hallitus aikoo esimerkiksi laskea tuloverotusta ja toisaalta leikata useita yhteiskunnan tukia, kuten asumistukea ja työttömyysturvaa. Maahanmuuttoa vaikeutetaan usein tavoin, muun muassa nostamalla työperäisen maahanmuuton tulorajaa, laskemalla kiintiöpakolaisten määrää ja hankaloittamalla kansalaisuuden saamista, eikä hallitusohjelma mainitse sitoutumista hiilineutraaliuteen vuonna 2035.

Vaalikoneiden ja tutkimusten mukaan valtaosa hallituksen kansanedustajista ja äänestäjistä sijoittuu politiikan nelikentän oikeistokonservatiiviseen kulmaan. Poikkeuksen tästä tekee ruotsalainen kansanpuolue, jota pidetään oikeistoliberaalina.

Politiikan ristiriitaulottuvuuksia on kuitenkin muitakin kuin politiikan nelikentällä kuvatut oikeisto–vasemmistoulottuvuus ja konservatiivi–liberaaliulottuvuus. Suomen poliittisessa järjestelmässä näiden lisäksi näkyvät esimerkiksi ristiriidat suomen- ja ruotsinkielisten välillä, maaseudun ja kaupungin välillä ja uskonnollisten ja uskonnottomien välillä.

Ristiriitaulottuvuuksien moninaisuus selittää, miksi kaksiulotteisella nelikentällä suhteellisen lähekkäin sijoittuvat puolueet voivat olla joistakin kysymyksistä radikaalisti eri mieltä – esimerkiksi kokoomus ja keskusta maaseudun palveluverkosta.

Venla Hannuksela (pol. mag.) työskentelee väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen yksikössä, koulutuksen merkitystä nuorten kansalaispätevyyden kehityksessä tutkivassa EPIC-projektissa (Education, Political Efficacy and Informed Citizenship).

Tästä artikkelista on julkaistu marraskuussa 2025 selkomukautettu versio. Lue artikkeli selkokielellä.

Artikkelikuva: Joana Kosinska / Unsplash

Julkaisu Kysy politiikasta: Mitä tarkoittaa oikeistokonservatiivinen enemmistöhallitus? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.