Peruskoulun uudistuksia on kritisoitu useammalta taholta siitä, että uudistuksissa on vieraannuttu koulun todellisuudesta. Kritiikkiä on annettu esimerkiksi koulun perusrakenteiden ymmärtämättömyydestä tai esimerkiksi koulurakennusten suunnittelussa huomioitavista tekijöistä.

Professori Hannu Simola tutkimusryhmineen on tutkinut peruskoulun arjen reunaehtoja ja kuinka koulun eri asiantuntijat tunnistavat nämä. Esimerkiksi peruskoulussa opetukseen osallistuu aina monimuotoinen oppilasjoukko. Koulunkäynti on pakollista, ja oppilaiden käyttäytymistä ja suoriutumista valvotaan jatkuvasti, mikä edellyttää oppilailta sopeutumista koulun rutiineihin ja sääntöihin.

Nämä tutkimusten reunaehdot ovat tuttuja koulussa työskenteleville, mutta etäisiä niille asiantuntijoille, jotka eivät ole osa kouluarkea. Simola onkin puhunut koulun uudistusten yhteydessä luokkahuonetodellisuuteen liittyvästä ”muistinmenetyksestä” eli etääntymisestä kouluarjesta.

Väitöstutkimukseni mukaan, kun esimerkkinä käytetään kurinpidon sääntelyä, etääntyminen kouluarjesta näkyy myös lainvalmistelussa. Lainvalmisteluasiakirjoista avautuvat oletukset ovat ristiriidassa koulun oikeudellisen toimintaympäristön kanssa. Ristiriidat liittyvät oletuksiin opettajien osaamisesta, oppilaiden suojelusta puuttumattomuuden keinoin, koulussa käytettävissä olevasta ajasta sekä muiden oppilaiden häivyttämisestä.

Lainvalmisteluasiakirjojen perusteluista avautuvat oletukset

Perusopetuslain kurinpitoon liittyvää sääntelyä on muutettu useampaan kertaan 2000-luvulla. Viimeisin muutos astui voimaan elokuussa 2025, ja liittyi muun muassa kännyköiden kieltoon oppitunneilla.

Kun uutta lainsäädäntöä valmistellaan, lakiesityksissä perustellaan paitsi siihen liittyvät poliittiset tavoitteet, myös se, miten kyseessä olevasta asiasta tulee säännellä. Lakiesitysten lisäksi perustuslakivaliokunta asiantuntijoidensa lausuntoihin nojaten ottaa kantaa lakikirjausten muotoiluista silloin, kun lakiesitys on lähetetty sen lausuttavaksi. Perusopetuslain kurinpitosääntelyn muutokset on systemaattisesti lähetetty perustuslakivaliokuntaan, sillä niissä on katsottu olevan kyse oppilaiden perusoikeuksiin puuttuvasta sääntelystä.

Tutkimuksessani tarkastelin lakiesitysten, perustuslakivaliokunnan sekä sen asiantuntijoiden kannanottoja lakikirjausten muotoiluista perusteluineen. Näistä perusteluista avautuu oletuksia koulun toimintaympäristöstä. Toimintaympäristöllä en kuitenkaan tarkoita Simolan tapaan koulun arkea käytännössä, vaan lainsäädännön koulutyölle asettamia puitteita.

Oletus opettajan korkeakoulutuksen tuomasta osaamisesta

Kurinpitokeinojen käyttö edellyttää osaamista. Esimerkiksi oppilaan poistaminen tilasta voi edellyttää turvautumista voimakeinoihin, tai mikäli oppilaalla on hallussaan turvallisuutta vaarantava tavara, voidaan hänen reppunsa ja vaatteensa tietyin edellytyksin tarkastaa ja ottaa kielletty tavara haltuun. Toimenpiteillä puututaan oppilaan perusoikeuksiin voimakkaalla tavalla, mikä korostaa osaamista toimia tilanteissa lainmukaisesti ja turvallisesti.

Perusopetuslaki sallii kurinpitokeinojen käytön vain rehtorille ja opettajalle, sillä he toimivat virkasuhteessa. Lainvalmisteluaineiston perusteella virkasuhteeseen liittyy oletus korkeakoulutuksen kautta saadusta kasvatuksen asiantuntijuudesta. Lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä opettajilta minimipätevyysvaatimuksia.

Kurinpitokeinojen käyttö edellyttää osaamista. Esimerkiksi oppilaan poistaminen tilasta voi edellyttää turvautumista voimakeinoihin.

Mikäli pätevää opettajaa ei ole saatavilla, lain mukaan sijaiseksi voidaan valita kuka tahansa sopivaksi katsottu täysi-ikäinen ilman rikostaustaa. Lain mukaan epäpätevä sijainen voidaan valita jopa lukuvuodeksi kerrallaan, ja sijaisuutta voidaan myös ketjuttaa. Koska Suomessa ei ole opettajarekisteriä, ei virallista tietoa ole siitä, mikä pätevien ja epäpätevien opettajien suhde on peruskouluissa.

Epäpätevän opettajan toimivalta toimia kurinpidollisissa tilanteissa on yhtä vahva kuin pätevän opettajan, vaikka hänen osaamistaan toimia tilanteissa ei voida varmistaa. Toisaalta myöskään opettajien korkeakoulutukseen ei systemaattisesti sisälly opetusta kurinpitokeinojen käytöstä eikä opettajien täydennyskoulutukseen ei ole velvoittavaa lainsäädäntöä. Käytännössä opettajien osaamista toimia tilanteessa lapsen oikeuksien mukaisella turvallisella tavalla ei voida varmistaa.

Samaan aikaan lainsäädännön mukaan muut koulun aikuiset, kuten koulunkäynninohjaajat eivät saa toimia tilanteessa, vaikka heillä olisi koulutus keinojen turvalliseen käyttöön. Tilanne, jossa osaamaton opettaja puuttuu voimakkaalla tavalla oppilaaseen samaan aikaan, kun osaava koulunkäynninohjaaja seuraa tilannetta sivusta, on siis lainmukainen. Tutkimuksessani esitän sääntelylle pariakin eri vaihtoehtoa, jotta tilanteissa toimiminen olisi turvallista kaikille.

Puuttumattomuus oppilaan suojeluna

Lainvalmisteluaineistossa korostetaan oppilaan suojelua puuttumattomuuden kautta. Aineiston mukaan lapsia suojellaan silloin, kun vasta ihan viimeisenä keinona turvaudutaan kurinpitokeinoihin. Silloinkin keinojen käytölle on asetettu normaalia korkeampi kynnys – ikään kuin suositellaan, ettei keinoja käytettäisi.

Puuttumattomuutta perustellaan muun muassa oppilaiden alaikäisyydellä. Kuitenkaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta lapsen suojelu ei tarkoita yksinomaan puuttumattomuutta. Päinvastoin, tutkimukseni perusteella se voi tarkoittaa aktiivista puuttumista tilanteen vaatimalla tavalla.

Puuttumattomuuden korostaminen kertoo siitä, ettei lainvalmistelussa tunnisteta oppilaan oikeudellista asemaa tai oikeuksien turvaamisen ulottuvuuksia koulussa

Puuttumattomuutta korostetaan aineistoissa myös siksi, että koulu on laitos. Oikeustieteessä korostetaan sitä, ettei oikeuksien rajoittaminen voi perustua laitosvaltaan. YK:n lapsen oikeuksien komitean ensimmäisessä yleiskommentissa lähdetään siitä, etteivät oppilaat menetä oikeuksiaan astumalla koulun portista sisään.

Oppilaat eivät menetä oikeuksiaan koulussa, mutta ne voivat toteutua siellä toisin kuin lapsella koulun ulkopuolella. On ymmärrettävä, että oppilaan oikeudellinen asema eroaa lapsen oikeudellisesta asemasta esimerkiksi kotona. Oppilailla on oppivelvollisuus ja perusopetuslain mukaiset velvollisuudet. Kurinpito ei voi perustua mielivaltaan, vaan oppilaan velvollisuuksien laiminlyöntiin. Puuttumattomuuden korostaminen aiheuttaa ristiriidan, sillä rehtorilla ja opettajilla on aktiivinen velvollisuus puuttua velvollisuuksien laiminlyönteihin.

Puuttumattomuuden korostaminen kertoo siitä, ettei lainvalmistelussa tunnisteta oppilaan oikeudellista asemaa tai oikeuksien turvaamisen ulottuvuuksia koulussa. Lisäksi se aiheuttaa ristiriidan kurinpidon kohteena olevan oppilaan ja muiden oppilaiden välille.

Yksittäisen oppilaan oikeuksien korostuminen muiden kustannuksella

Turvallinen oppimisympäristö on jokaisen oppilaan oikeus sekä edellytys oppimiselle. Koska koulussa oppilaat ovat alaikäisiä, on rehtorilla ja opettajilla korostunut huolellisuusvelvollisuus turvata kaikkien oppilaiden oikeudet.

Vaikka kurinpitokeinojen lisäämistä perustellaan koko kouluyhteisön turvallisuudella, painottuu lainvalmisteluaineistossa kurinpidon kohteena olevan oppilaan suojelu.

Jotta kurinpidon kohteena olevan oppilaan oikeusturva turvataan, kurinpitokeinojen viimesijaisuuden lisäksi laki edellyttää monia tilannetta turvaavia menettelyjä. Tutkimuksessani tuon esiin, kuinka nämä edellyttävät koulussa aikaa.

Lainvalmistelusta on havaittavissa oletus, jonka mukaan koulussa olisi loputtomasti aikaa. Esimerkiksi oppilaan poistamista voimakeinoin tai tavaroiden tarkastusta varten lähtökohtana on, että on kutsuttava toinen opettaja tai rehtori paikalle. Tilanteet voivat kuitenkin helposti pitkittyä, mikäli toisen opettajan tai rehtorin paikalle saaminen on hidasta ja oppilas vastustelee kurinpitokeinon käyttöä. Kun koulun aikaa tarkastellaan tuntijakoasetuksen mukaisina koulupäivien ja oppituntien kestoina, on opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen oppitunnilla aikaa yleensä 45 minuuttia. Pitkittyessään kurinpitotilanne vie helposti tästä ajasta suuren osan.

Tilanteita, joissa kurinpidollisten keinojen käyttöön kuluvan ajan kautta rajoitetaan kaikkien muiden oikeutta perusopetukseen, ei tunnisteta.

Muiden oppilaiden näkökulmasta kaikki aika, joka käytetään opetusta häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan oikeuksien turvaamiseksi, on poissa muiden opetuksesta ja oikeuksien toteutumisesta. Lainvalmisteluaineistossa oppilaan poistaminen luokasta, vaikka vain viideksi minuutiksi, tunnistetaan perusopetuksen perusoikeuden rajoittamiseksi, mutta tilanteita, joissa kurinpidollisten keinojen käyttöön kuluvan ajan kautta rajoitetaan kaikkien muiden oikeutta perusopetukseen, ei tunnisteta.

On huomattava, että elokuussa 2025 voimaan astunut kännykkäkiellon sääntely ottaa ensimmäistä kertaa huomioon koulun ajan. Jatkossa opettajan ei tarvitse käyttää erikseen aikaa jokaisen oppilaan kanssa kännykän häiritsevään käyttöön, vaan mobiililaitteet voidaan kerätä ennakolta.

Lainvalmisteluaineistosta avautuu oletus koulusta, jossa oppilaita on yksi ja opettajia ja rehtoreita useampi helposti saatavilla keinojen käyttöön. Muita oppilaita ei ikään kuin ole tai heidät on häivytetty passiivisina taka-alalle. Kouluissa tilanne on kuitenkin päinvastainen: Opettaja on lähtökohtaisesti yksin oppilaiden kanssa, eikä opetusryhmien koolle ole tarkkaa sääntelyä tukea saavia oppilaita lukuun ottamatta. Kun yhden oppilaan toimintaan puututaan luokassa, sitä voi seurata jopa 30 muuta oppilasta.  Ei voida myöskään olettaa, että nämä muut oppilaat seuraisivat tilannetta passiivisina. He voivat häiritä opetusta tai vaarantaa turvallisuutta samaan aikaan.

Puuttumattomuuden korostaminen aiheuttaa kouluissa tilanteen, jossa rehtorin tai opettajan on korostuneen pidättyvästi oltava puuttumatta oppilaan perusoikeuksiin niissäkin tilanteissa, joissa oppilas vaarantaa muiden oikeudet – samaan aikaan, kun rehtorilla ja opettajalla on virkavastuuseen perustuva, korostunut huolellisuusvelvollisuus turvata kaikkien oppilaiden oikeudet.

Tarve tunnistaa koulun toimintaympäristö myös lainvalmistelussa

Kun lainvalmistelusta avautuvat oletukset yhdistetään koulun oikeudelliseen toimintaympäristöön, voidaan vertailusta havaita niiden väliset ristiriidat:

Koulun arjessa rehtoreiden ja opettajien on voitava toimia oikeudellisesti selkeässä kehyksessä. Jos lainvalmistelussa etäännytään koulun arjen oikeudellisista puitteista, vaarantuu oppilaan oikeuksien toteutuminen jo lainsäätämisvaiheessa. Koulun arjen turvaaminen edellyttää, että lainsäädännön tasolla varmistetaan koulun aikuisten aidot mahdollisuudet pitää huolta kaikkien työrauhasta ja turvallisuudesta.

OTT Virve Valtonen työskentelee Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Right to Belong: Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa -hankkeessa (352648) Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. Lisäksi hän toimii yliopistonlehtorina Oikeustieteiden laitoksella Itä-Suomen yliopistossa.

Artikkeli pohjaa kirjoittajan keväällä vuonna 2025 tarkastettuun väitöskirjaan.

Artikkelin kuvituskuva: Richard Stachmann / Unsplash

Julkaisu Kurinpitosääntelyn oletukset ovat ristiriidassa koulun arjen kanssa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Aamulehti uutisoi, kuinka Tampereen Pispalan koulussa oppilaat ovat keskenään ilman valvontaa opettajan säästövapaan aikana, koska sijaista ei saa vapaan ajaksi palkata. Uutinen perustui koulun oppilaan kuvaukseen koulupäivästä, jossa oppilaat olivat muun muassa riehuneet keskenään ja pomottaneet toisiaan.

Pispalan koulu ei valitettavasti ole ainoa tapaus vaan kertoo laajemmin eri kuntien koulujen tilanteesta, jossa kaikkiin luokkiin eri riitä joka päivä opettajaa. Tilanteesta käytetään yleisesti lyhennettä oto, ”oman työn ohessa”. Opettaja siis huolehtii oman työnsä ohessa toisenkin opettajan luokasta, olipa tämä poissa säästövapaan, lomautuksen tai esimerkiksi sairauden takia.

Mikä kaikki menee oikeudellisesti pieleen silloin, kun oppilaat jätetään perusopetuksessa ilman valvontaa?

Oppilaan oikeudet turvallisuuteen, oppimisrauhaan ja opetukseen vaarannetaan

Ensimmäiseksi yleistä valvontavastuuta laiminlyödään. Vaikka aluehallintoviraston ratkaisukäytännössä todetaan, ettei oppilaita voida valvoa taukoamatta koko koulupäivän ajan, on opettajilla yleinen valvontavastuu oppilaista.

Perusopetuslain mukaan oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa, kun hänet poistetaan luokasta opetuksen häiritsemisen takia.  Myöskään muuta luokkaa ei tilanteessa saa jättää valvomatta. Laki lähtee siis siitä, että opetusta annetaan, oppilailla on oppimisrauha ja tämän rauhan häiritsijää voidaan ojentaa. Ketään ei saa jättää valvomatta, joten tilanteessa tarvitaan kaksi aikuista.

Oto-tuntien yhteydessä koko edelliseltä asetelmalta lähtee pohja, sillä oppimisrauhaa ei voida turvata eikä opetusta edes anneta. Tilanteessa korostuu koulun rooli lähinnä oppilaiden säilytys- ja varastointipaikkana. Vahinko vain, etteivät nämä varastoitavat yksilöt pysy aina aloillaan.

Tilanteessa korostuu koulun rooli lähinnä oppilaiden säilytys- ja varastointipaikkana.

Toiseksi oikeus turvalliseen oppimisympäristöön laiminlyödään. Perusopetuslakia on muutettu 2000-luvulla kahteenkin kertaan turvaamaan paremmin oppilaiden turvallisuus. Toimivaltuuksia on lisätty niin kurinpitokeinojen käyttöön kuin ennaltaehkäiseviin toimiin.

Toimet edellyttävät, että toimivaltaisia opettajia on koulussa tarpeeksi oppilaita varten. Jos oppilaat jätetään keskenään ja selviytymään siten kuin itse parhaiten tilanteessa taitavat, miten oppilaiden henkinen ja fyysinen turvallisuus voidaan taata? Miten kiusaaminen estetään?

Kolmanneksi oppilaiden oikeus perusopetukseen laiminlyödään. Oikeutta opetukseen ei ainoastaan turvata perustuslaissa vaan myös useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Se on yksi perustavanlaatuisimmista oikeuksista, kun puhutaan yksilöiden mahdollisuuksista kasvaa demokraattisen yhteiskunnan jäseneksi ja tunnistaa muut oikeutensa ja vaikutusmahdollisuutensa kansalaisena.

Oikeus perusopetukseen on yksi perustavanlaatuisimmista oikeuksista, kun puhutaan yksilöiden mahdollisuuksista kasvaa demokraattisen yhteiskunnan jäseneksi.

Oikeus ei ole vain mihin tahansa opetukseen vaan juuri opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Suunnitelman mukaista opetusta ei nimittäin ole se, että oppilaille annetaan tunnin aluksi tehtävälista ja sitten oletetaan heidän ne tekevän ilman mahdollisuutta ohjaukseen.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulussa oppilaat harjaantuvat työskentelemään itsenäisesti. Parhaimmillaan eri menetelmillä voidaan suuremmankin oppilasmäärän opetus hoitaa asiallisesti ja oikeuksia kunnioittaen.

On kuitenkin aivan eri asia harjoitella opettajan suunnitteleman opetusmenetelmän mukaisesti itsenäisesti työskentelyä – saada ohjausta, apua ja opettajan läsnäoloa – kuin joutua ilman ohjausta itsenäiseen työskentelyyn pakon edessä, kun aikuisia ei riitä.

Neljänneksi oppilaiden oikeus yhdenvertaisuuteen laiminlyödään, kun valvomatta olevista luokista aikuinen sijoitetaan siihen, joka ”repeää liitoksistaan” herkemmin.

Tilanne on kuin aikuismaailmasta – se, jolla on kyky pitää ääntä eniten, saa oikeutensa turvatuksi. He, joilla tätä kykyä ei ole, voidaan jättää oman onnensa nojaan. Lapsilta ei voida edellyttää, että he ottaisivat vastuun omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Lapsilta ei voida edellyttää, että he ottaisivat vastuun omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Oppilaiden oikeutta yhdenvertaisuuteen laiminlyödään myös laajemmin – kaikilla oppilailla on yhtäläinen oikeus saada opetusta. Tällä hetkellä opetuksen saaminen riippuu siitä, millainen arvo sille kunnan talousarviossa päätöksen hetkellä annetaan ja kuinka rehtorit tottelevat saatuja raameja. Vaikka tuomioistuinratkaisuissa on todettu opettajien lomautusten olevan opetuspäivinä laillisia, ei tämä muuta sitä, että poissa olevien opettajien oppilaiden oikeudet tulee silti turvata.

Arvostuksesta kertoo jotakin myös se, että kunnan työntekijöiden, eli aikuisten, yhdenvertainen asema säästövapaiden, eli palkattomien vapaapäivien, käytössä tulee turvata. Säästövapaat ovat keino talouden tasapainottamiseksi, ne kun nimensä mukaisesti tuovat säästöjä, sillä sijaista ei saa palkata.

On absurdia painottaa, että kunnan henkilöstöllä on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet olla lisäämättä kunnan talouden menoja omasta palkastaan samalla, kun kunta jättää lakisääteiset velvollisuutensa hoitamatta. Toki säästöjä on mukavampi laskea kuin sitä, millaisia kuntalaisia kasvatetaan ja millaisia epäsuoria kustannuksia perusopetuksen laiminlyömisestä pidemmällä aikajänteellä muodostuu.

Kunnat pelaavat vaarallista peliä jättäessään oppilaan oikeudet huomiotta

Kunnan tulee turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen toiminnassaan. Kunta myös vastaa toimiensa lainmukaisuudesta. Kun kunta laiminlyö velvollisuuteensa, vastaavat jäljellä olevat opettajat ja rehtori tästä virkavastuullaan.

Millaisia epäsuoria kustannuksia perusopetuksen laiminlyömisestä pidemmällä aikajänteellä muodostuu?

Ketään ei saada laiminlyönneistä vastuuseen, ellei tilanteesta kannella laillisuusvalvojille tai luokassa lopulta tapahdu jotain vakavampaa, joka ratkaistaan oikeudessa. Kunnat pelaavatkin hyvin vaarallista peliä turvatakseen talouslukunsa sijaiskielloilla tai riittämättömällä sijaisbudjetilla sairaspoissaolojen varalle.

Oppilaan oikeudet eivät silti katoa, vaikka velvollisuudet jätetään täyttämättä.

Lapsella on kuntia ja viranhaltijoita sitovia oikeuksia. Aiemmin mainittujen lisäksi lasta koskevissa päätöksissä tulee ensisijaisesti huomioida lapsen etu. Oto-tunneista päätettäessä lapsen etu ei paina mitään. Lapsen tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Ei lapsilta kysytä, eivät he tuota kunnan talouteen veroäyrejä tai äänestä vaaleissa.

Säästötoimenpiteiden vaikutusten huomioimatta jättäminen on täysin poliittinen valinta.

Kunnan on eri keinoin tasapainotettava talouttaan. Kaikkien ei silti tarvitse osallistua säästötalkoisiin. Eri säästötoimenpiteiden vaikutusten huomioimatta jättäminen on täysin poliittinen valinta – tässä tapauksessa poliittinen valinta loukata oppilaiden oikeuksia.

HM, HuK Virve Valtonen on julkisoikeuden väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Valtosen väitöskirja käsittelee perusopetuksen opetushenkilön harkintaa kurinpitotilanteessa.

Julkaisu Kun rahaa täytyy valvoa, oppilaita ei ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.