Artikkelin Biotaloutta vai kuitupuukapitalismia? kommentit

Kirjoittaja: Karri Ollila

Karri Ollila — Sun, 21 Feb 2021 18:05:12 +0000

Kirjoituksessa esitetään ilman ainuttakaan perustetta, että luonto, monimuotoisuus, ympäristö, talous olisivat ristiriidassa. Aino argumentti on ”päivän selvää”. Tutkijan tulisi kriittisesti tarkastella omaa asennettaan.
Kirjoitus on täynnä epätotuuksia ja virhetulkintoja. Mm. se että jaksollinen tuottaa enemmän kuitupuuta kuin jatkuva. Toki tuottaakin. Koska jaksollinen on rehevillä mailla ainoa järkevä menetelmä, niin tietysti se tuottaa kaikkea puuta ja monimuotoisuutta enemmän kuin jatkuvan kasvatuksen usein vajaatuottoiset maannouseman vaivaavat rääseiköt.

Kirjoittaja: Aapo Palonen

Aapo Palonen — Mon, 15 Feb 2021 13:38:58 +0000

Yksikään metsänomistaja ei kasvata metsää tuottaakseen kuitupuuta. Tukki on koko toiminnan tavoite. Jaksollisessa kasvatuksessa tukkia saadaan ainakin kaksinkertaisesti ja kuitupuuta moninkertaisesti puuston koertoajassa verrattuna jatkuvaan kasvatukseen.
Kirjoittajat kertovat, että nykyinen metsätalous vie maaseudulta mahdollisuudet muuhun elinkeinotoimintaan ja siten heikentää maaseudun elinvoimaa. Mitähän ne sellaiset elinkeinot olisivat?

Kirjoittaja: Hannes Mäntyranta

Hannes Mäntyranta — Tue, 10 Nov 2020 13:11:27 +0000

Kirjoitus määrittelee itse keksityn termin ”kuitupuukapitaismi” täysin historiattomasti. Todellisuudessa kuitupuun jalostamisen synnyttivät 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sahojen loputtomat roihut, kun sahauksen sivutuotteet poltettiin. Niihin törmäsivät ulkomaiset start-up-investoijat – ei suinkaan metsäteollisuus – ja siitä syntyi tämä niin monien haitalliseksi kokema keksintö tehdä näistä sivuvirroista sellua polttamisen sijaan.
Sitten havaittiin, että sellun tuotantoon sopii myös se harvennushakkuista saatava puu, joka kaadetaan sillä tavoitteella, että saadaan kasvatettua enemmän ja parempaa tukkia. Jos ei olisi selluteollisuutta, nämäkin riu’ut joko poltettaisiin tai vain jätettäisiin metsiin.
Kirjoituksesta sai vaikutelman, että on jotenkin ”halpaa” kasvattaa puuta teollisuuden tarpeisiin. Kenen tarpeisiin tavara sitten pitäisi tuottaa, ellei asiakkaan? Kuinka moni muu taho todella voi maksaa puusta – tai joistakin muusta metsätuotteesta?
Kirjoitus väittää, että kuitupuun tuotannosta on tullut Suomen metsissä yhä keskeisempi raaka-aine. Kysymys kuuluu, kenen kannalta.
Sen, mitä metsissä tehdään, määrää metsänomistaja – hahmo, jota kirjoittajat eivät katso asiakseen edes mainita. Metsänomistajien oikeus metsiensä käyttöön on turvattu vahvasti, huomattavasti vahvemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Metsänomistajan kannalta ehdottomasti tärkein tuote on tukkipuu. Sen myynnistä nämä täysin tavalliset maaseudun ihmiset saavat 70 prosenttia puun myyntituloistaan.
Kirjoittajat väittävät, että suurin osa Suomen metsistä on muutettu tasaikäisrakenteiseksi. He eivät tiedä, että Suomen metsätalouden tavoite on jo pitkään ollut monipuulajinen sekametsä. Valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan yli 80 prosenttia Suomen metsissä kasvavista puista on luontaisesti syntynyt.
Kirjoituksen mukaan vallalla oleva jaksollinen metsänkasvatus avohakkuineen tuottaa enemmän kuitupuuta kuin jatkuva kasvatus. Sanomatta jää, että avohakkuumetsätalous tuottaa enemmän myös tukkia – ja sitä paitsi usein laadukkaampaa kuin jatkuva kasvatus.
Ainoana metsäalan asiantuntijana kirjoitus siteeraa emeritusprofessori Erkki Lähdettä, vaikka esimerkiksi Luonnonvarakeskuksessa on Lähteen eläköitymisen jälkeen edistytty huomattavasti jatkuvan kasvatuksen tutkimuksessa. Miksi näiden tutkijoiden työlle ei haluta antaa arvoa?
Kirjoituksessa puhutaan ennätyksellisistä hakkuumääristä. Niitä todistellaan taulukoilla, joista ei näy, että todellisuudessa hakkuumäärät ovat laskeneet.
Kirjoituksessa puhutaan metsäluonnosta ”biodiversiteetin kehtona”, mutta ei muisteta sanoa, että ainoana Suomen ekosysteemeistä juuri metsälajien uhanalaisuus ei ole viime 10–20 vuoden aikana kasvanut, toisin kuin kaikissa muissa suomalaisissa ekosysteemeissä.
Kirjoittajat väheksyvät metsäalan maaseudulle tuottamia etuja ja viittaavat tutkimukseen, joka kuitenkin selvitti vaikutuksia vain tehdaspaikkakunnalla, kun kaikille pitäisi olla selvää, että vaikutukset – jos niitä on – ulottuvat paljon laajemmalle.

Kirjoittaja: Kari Ranta

Kari Ranta — Sat, 17 Oct 2020 17:50:10 +0000

Kirjoituksessa on kummallinen passiivi ote. Esim.
”Metsäteollisuuden ja fossiilitalouden historiallinen kohtaaminen synnytti suomalaiseen metsään kuitupuukapitalismin.” Toisekseen talouskasvun nostaminen vaatii hyötyenergian nostamista eli myös osaamista eli pelkkä energian vapauttaminen ei oikeastaan merkitse mitään talouskasvua. Kolmanneksi sanoisin, että paperin tekeminen on paljon energiaintensiivisempää kuin sellun keitto. (esim. Kaipolan kuumahierre)

Kirjoittaja: Sampo Manninen

Sampo Manninen — Sat, 17 Oct 2020 08:30:00 +0000

Kiitos erinomaisesta artikkelista!