Yhteiskunnallisen keskustelun seuraaminen on nykyisin haastava tehtävä kaikille. Erityisen hankalaa se on paikkaansa maailmassa hakevalle nuorelle.

Sosiaalisen median aikana omien totuuksien sarjatulittaminen on entistä huomattavasti helpompaa, nopeampaa. Vastakkaisten mielipiteiden ja ”totuuksien” sekä tarkoitushakuisesti valittujen ja tulkittujen tutkimusten ristitulessa oman punnitun kannan muodostaminen on haastavaa.

Nykykeskustelulle tyypilliset asiayhteyksistään irrotetut tiedonsirpaleet voivat olla oiva karttu poliittisten vihollisten hutkimiseen, mutta samalla ne hämärtävät käsitystä siitä, mitä moniääninen yhteiskunnallinen keskustelu ja politiikka ovat.

Kriittisen ajattelun taito on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka avulla voi kasvaa itsenäiseen ajatteluun ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Tämän haasteen selvittäminen on kansalaiseksi kasvamisen kannalta kuitenkin hyvin tärkeää. Kriittisen ajattelun taito on kansalaisuuden näkökulmasta yksi tärkeimmistä taidoista, jonka avulla voi kasvaa itsenäiseen ajatteluun ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Kriittinen ajattelu ja perehtyneisyys yhteiskunnallisiin asioihin ei kuitenkaan pelkästään riitä tuottamaan aktiivista kansalaisuutta. Tästä Suomen tilanne on hyvä esimerkki.

Nuorten tietämys hyvä, usko vaikuttamiskykyyn heikko

Viime vuoden lopulla Jyväskylän yliopistossa toimiva Koulutuksen tutkimuslaitos julkaisi mielenkiintoisen raportin Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen päätulokset. Raportin ovat kirjoittaneet Jouko Mehtäläinen, Mikko Niilo-Rämä ja Virva Nissinen, ja se on osa laajempaa vertailevaa kansainvälistä International Civic and Citizenship Education Study (ICCS) -tutkimushanketta.

ICCS-tutkimuksissa kartoitetaan nuorten yhteiskunnallisen tietämyksen tasoa, heidän käsityksiään kansalaisuudesta sekä valmiutta astua kansalaisen rooliin. Raportin tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2016 keväällä 24 maasta tai alueelta. Kyselyyn osallistui 94 000 kahdeksasluokkalaista, noin 37 000 opettajaa sekä noin 3 800 rehtoria noin 3 800 koulusta.

Kyse on siis varsin kattavasta vertailevasta tutkimuksesta, jossa otoksen maantieteellinen hajonta ulottuu Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan myös Venäjän ollessa mukana tutkimuksessa.

Löydökset ovat mielenkiintoinen. Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisemassa raportissa todetaan suomalaisten koululaisten tietämyksen yhteiskunnallista asioista sekä yhteiskunnan rakenteista ja toiminnasta olevan tutkimuksen huippua.

Suomalaisten oppilaiden käsitys kyvyistään yhteiskunnallisena toimijana oli tutkimusotoksen heikoin

Vuoden 2016 aikana kerätyssä aineistossa suomalaiset sijoittuvat neljänneksi jääden hyvin vähän kärkipaikkaa pitävästä Tanskasta. Vuoden 2009 aineistossa suomalaiset vielä jakoivat kärkipaikan tanskalaisten kanssa, eli seitsemässä vuodessa sijoitus on ehtinyt pudota muutaman pykälän. Yhteiskunnallisen tietämyksen osalta Dominikaanisen tasavallan oppilaat jäivät vuonna 2016 kerätyn aineiston jumbosijalle.

Samaisessa tutkimuksessa kysyttiin myös nuorten käsityksiä omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa yhteiskunnallisissa asioissa. Suomalaisten oppilaiden käsitys kyvyistään yhteiskunnallisena toimijana oli tutkimusotoksen heikoin. Tosin muutkaan Pohjoismaat eivät kovin korkealle tässä kohdin sijoittuneet.

Sen sijaan Dominikaanisen tasavallan nuoret, jotka yhteiskunnalliselta tietämykseltään olivat hännänhuippuja, mielsivät kykynsä vaikuttaa kaikkein parhaimmaksi koko tutkimusotoksessa.

Lyttäämisen ja kuuntelemattomuuden ilmapiiri osallistumisen esteenä?

ICCS:n tutkimustulos on sekä kiinnostava että huolestuttava. Miksi yhteiskunnalliselta tietämykseltään heikommin sijoittuvat muiden maiden koululaiset uskovat voivansa vaikuttaa enemmän kuin yhteiskunnan toiminnasta enemmän tietävät? Lisääkö tieto tuskaa toimia, vai onko syynä nuoria vähättelevä asenne, joka ei kannusta osallistumaan yhteiskunnallisiin asioihin?

Mikä suomalaisessa ja laajemminkin pohjoismaisissa yhteiskunnissa johtaa siihen, että parhaiten asioista tietävät nuoret kokevat kaikkein vähiten voivansa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin? Onko yhteiskunnallisessa keskusteluilmapiirissämme jotakin sellaista, joka lannistaa nuorten osallistumisen?

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ja tavassa keskustella on löydettävissä viitteitä siitä, miten poliittisia mielipiteitä esittäviä nuoria on syyllistetty ja vähätelty tai että heitä ei vaivauduta kuulemaan heitä itseään koskevissa asioissa. Toisin sanoen nuoret sivuutetaan ja heidät jätetään ulkopuolelle poliittisesta osallisuudesta. Tällaista asennetta ilmenee niin instituutio- kuin yksilötasolla.

Onko yhteiskunnallisessa keskusteluilmapiirissämme jotakin sellaista, joka lannistaa nuorten osallistumisen?

Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi hallituksen kärkihankkeista. Amisreformin tarkoituksena on uudistaa ammattiin tähtäävien opintojen rakenteita kokonaisvaltaisesti ja samalla kehittää yksilöllistä opinto-ohjausta, opintopolkuja ja lisätä työpaikoilla tapahtuvaa ohjausta.

Reformin tavoitteet ovat ylevät ja kannatettavat. Käytännössä hanketta toteutetaan leikkaamalla ammatilliselta koulutukselta 190 miljoonaa euroa ja vähentämällä lähiopetusta. Julkisuudessa ammattikoulujen opettajat ovat esittäneet kritiikkiä uudistusta vastaan. Ammattiin opiskelevat nuoret puolestaan ovat tietämättömiä reformin sisällöstä ja vaikutuksista opintoihinsa.

Amisreformin seurantaryhmä on laaja ja moniammatillinen, mutta nuorten edustajia siinä on häviävän vähän. Amisreformissa nuoret jätetään itseohjautuvasti oman aktiivisuuden varaan hieman samaan tapaan kuin pudottamalla lapsi laiturilta järveen ja katsomalla, pysyykö se pinnalla.

Amisreformi on esimerkki instituutiotason nuoret sivuuttavasta asenteesta. Samaa esiintyy myös yksilötasolla poliitikkojen piirissä. Tuorein tapaus on perussuomalaisten varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren Twitter-hyökkäys erään tamperelaisen koulun oppilaita vastaan.

Koulun oppilaat olivat osana laajempaa Taidekaari-kulttuurikasvatusohjelmaa saaneet tehtäväkseen laatia kantaaottavia julisteita. Yhden oppilaiden tekemistä julisteista saattoi tulkita perussuomalaisten tiukan maahanmuuttopolitiikan vastaiseksi kannanotoksi.

Juliste oli osa laajempaa esillä ollutta julistekokoelmaa, mutta juuri tämä juliste osoittautui punaiseksi vaatteeksi eritysopettajan koulutuksen saaneelle kananedustajalle. Huhtasaaren tviitin seurauksena kouluun alkoi tulvia epäasiallisia viestejä, törkypuheluita ja uhkailuja, mikä pakotti koulun lisäämään vartiointia koulussa. Tapaus ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen.

Huhtasaaren sometoiminnassa on nuorten osallistumista tutkivan näkökulmasta kritisoitavaa siitä läpi paistava vähättelevä asenne oppilaita kohtaan. Hänen ja hänen seuraajiensa mukaan oppilaat ovat ainoastaan opettajiensa mielipiteitä toistelevia (vihervasemmistolaisesti) aivopestyjä papukaijoja.

Peiliin katsomisen paikka – kuunnellaan ihan oikeasti nuoria

Varsin monella nuorella on kokemus, että hänen mielipiteitään ei oteta vakavasti ja ettei häntä kuunnella. Tämä on tullut esiin monissa ALL-YOUTH-hankkeen nuorten parissa toteuttamissa työpajoissa.

Erityisen skeptisiä kyvystään vaikuttaa yhteiskunnallisesti ovat nuoret, joilla on riski pudota yhteiskunnan marginaaliin. Nuoret sanovat, ettei heidän kannata kertoa, mitä mieltä he milloin mistäkin asiasta ovat, koska heidän mielipiteillään ei ole mitään väliä.

Tämä on sangen surullinen tutkimushavainto, koska se kertoo juuri erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten epäuskosta osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Lisäksi se on selkeässä ristiriidassa aktiiviseen kansalaisuuteen tähtäävien opintotavoitteiden kanssa.

Nuorten edut sivuuttava tai lyttäävä ja asiaton suhtautuminen erilaisiin mielipiteisiin ei ole omiaan lisäämään halukkuutta osallistumiseen.

Nuorten äänen ohittava kuulemiskulttuuri ei kosketa ainoastaan niitä nuoria, jotka ovat menettämässä tai menettäneet uskonsa kykyynsä vaikuttaa tai tulla edes kuulluksi. Myös aktiivisesti asioita seuraavat vaikuttamistaitoiset nuoret, jotka osallistuvat esimerkiksi nuorisovaltuustojen toimintaan, ovat kertoneet turhautumisestaan. Vaikka heillä on kanavia viedä viestiään päättäjille, niin heillä ei silti ole tietoa siitä, vaikuttaako heidän viestinsä mitenkään päätöksenteossa.

Yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun kuuluu moniäänisyys. Tutkimustuloksia voi perustellusti tulkita niin, että jos nuorten poliittista osallistumista halutaan lisätä, heidän keskustelunavauksiinsa olisi paikallaan suhtautua kannustavasti ja rohkaisevasti. Erilaisten mielipiteiden esittämistä ei toivoisi seuraavan teilauksen vaan perustelujen peräämisen.

Poliittisessa keskustelussa asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Sen sijaan nuorten edut sivuuttava tai lyttäävä ja asiaton suhtautuminen erilaisiin mielipiteisiin – puhumattakaan, että joutuu pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta – ei ole omiaan lisäämään halukkuutta osallistumiseen.

Olisiko mahdollista, että aikuisten päättäjien asenteissa, samoin kuin poliittisessa kuulemiskulttuurissa, olisi tarkistamisen varaa, jotta yhteiskunnasta tietävät nuoretkin voisivat uskoa mahdollisuuksiinsa osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa?

YTT Jarmo Rinne työskentelee ALL-YOUTH STN-tutkimushankkeessa sekä CO-SECURE-hankkeessa, jossa tutkitaan arkiturvallisuuden ja demokratian peruskysymyksiä.

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Ovatko nuoret tervetulleita osallistumaan poliittiseen keskusteluun? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaikutusten arviointi on olennainen osa lainsäädäntöprosessia. Sitä tehdään niin ennakolta, jolloin puhutaan ennakkovaikutusten arvioinnista, kuin lain säätämisen jälkeenkin, jolloin kyse on jälkivaikutusten arvioinnista.

Lainvalmistelun aikana arvioidut vaikutukset kirjataan osaksi hallituksen esitysten luonnoksia ja varsinaisia hallituksien esityksiä. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa päättäjille tietoa vaikutuksista ja estää tai ainakin lieventää haitallisia vaikutuksia.

Lainvalmistelun yhteydessä arvioidaan monenlaisia vaikutuksia. Ohjeistusta on annettu esimerkiksi ympäristövaikutuksista, taloudellisista vaikutuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista, ihmisvaikutuksista ja lapsivaikutuksista.

Keskeistä vaikutusten arvioinnissa on tunnistaa lainsäädännön vaikutukset perusoikeuksiin ja oikeusturvaan. Lisäksi on esimerkiksi yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä sukupuoleen liittyvää vaikutusten arviointia.

Nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi.

Prosessi ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä riittävän hyvin. Viime aikoina esimerkiksi oikeusministeri, tutkijat ja tuomarit ovat puhuneet lainsäädännön vaikutusten arvioinnin puutteista. Lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota toistuvasti erilaisiin ongelmiin.

Näin koululuokassa voi arvioida lakien vaikutuksia

Yksi arvioinnin puutteista on se, että tällä hetkellä nuoriin kohdistuvia vaikutuksia ei tunnisteta riittävästi. Tilanne voisi kohentua, jos eri taustoista tulevat, kuten nuoret, joilla on toimintarajoitteita, maahanmuuttajanuoret ja eri alueilla asuvat nuoret, olisivat mukana arvioimassa vaikutuksia.

Kuinka sitten arvioida lakimuutoksen tai poliittisen päätöksen vaikutuksia omaan elämäänsä? Vaikutusten arvioiminen voi tuntua hieman hahmottomalta ja vaikealta – asialta, jolla ei ole vaikusta omaan elämään, jollei asiaa palastele pienemmiksi kysymyksiksi.

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on kokeiltu lukiolaisryhmän kanssa mallia, jossa jokainen lukiolainen arvioi lomakkeen avulla niitä vaikutuksia, joita korkeakoulu-uudistuksella arvelee olevan omaan ja muiden nuorten elämään.

Vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa.

Lukioluokan kanssa toteutettu vaikutusten arviointi tuotti mielenkiintoisia tuloksia. Yli puolet vastanneista lukiolaisista eli 12 19:stä koki, että korkeakoulu-uudistus lisää heidän stressiään.

Tulos on siinä mielessä huolestuttava, että mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä nuorten keskuudessa, joten esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsyä uudistettaessa tulisi pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentävät stressiä ja painetta niiden kasvattamisen sijaan.

Lukiolaisten omat arviot siitä, kuinka helposti he pääsevät opiskelemaan korkeakouluun uudistuneiden vaatimusten jälkeen, jakautuivat voimakkaasti ryhmän kesken. Noin kolmannes uskoi omien mahdollisuuksiensa helpottuneen, alle kolmannes arveli sisäänpääsyn mahdollisesti vaikeutuvan ja loput arvelivat, että heidän mahdollisuutensa korkeakouluun sisäänpääsyyn ovat pysyneet melko samoina ennen ja jälkeen uudistuksen.

Samanlaista vaikutusten arviointia voi kokeilla esimerkiksi koululuokan kanssa. Opettaja voi laatia yhteenvedon, jonka voi toimittaa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriölle tiedoksi. Myös ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa kuulisimme mielellämme, millaisia vaikutuksia arvioitte korkeakoulu-uudistuksella olevan.

Lainvalmisteluun ja lainsäädäntöön liittyvää opetusta toteutetaan tällä hetkellä yhteistyössä Tredun Pirkanmaan alueen eri yksiköiden, Tampereen lyseon ja Sammon keskuslukion kanssa.

Etenkin Tredun opetuksessa lainsäädännön teemat ja vaikutusten arvioinnin kehittäminen räätälöidään opetusalaan liittyen. Tredun opetuksessa lainsäädäntöä on jo käsitelty muun muassa tekijänoikeuksien ja digitaalisten ihmisoikeuksien kehittämisen näkökulmasta. Lisäksi teemoina ovat olleet ympäristölainsäädäntö, soten normisto ja käsityöammatteihin valmistuvien työntekijöiden tunneilla design-maailmaan liittyvä lainsäädäntö.

Nuoret lakien jälkivaikutusten arvioitsijoina Tampereella

ALL-YOUTH-tutkimushankkeella on parhaillaan käynnissä pidempiaikainen kokeilu Tampereen lyseon eurooppalinjalaisten kanssa. Siinä nuoret kehittävät lainvalmistelua koskevaa opetusta, digitaalista osallistumista ja toisaalta myös lainsäädännön vaikutusten seurantaa.

Kaksi pienryhmää kokeilee ensi keväänä Tampereella nuorisolain vaikutusten jälkiarviointia. Yksi ryhmä arvioi nuorisolain 8 §:n (kunnan vastuu) toteutumista nuorisotilojen osalta ja toinen 24 §:n (nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen) toteutumista nuorten osallistumismalleista.

Vaikka kyseessä on sama laki, arvioitavat asiat poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Siksi pienryhmät tulevat käyttämään vaikutusten arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi nuorisotiloja arvioitaessa on tärkeää mennä havainnoimaan tiloja monesta eri näkökulmasta ja selvittää käyttäjien ajatuksia, jotka liittyvät muun muassa yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Samoin on tärkeää kuulla niiden nuorten ajatuksia, jotka eivät eivät tällä hetkellä käytä tiloja, jotta voitaisiin selvittää, millä tilat saataisiin toimivammaksi yhä useammalle nuorelle.

Osallistumismalleja arvioidaan taas esimerkiksi siitä näkökulmasta, tiedetäänkö niistä, käytetäänkö niitä ja mitä taustasyitä osallistumiselle tai osallistumattomuudelle on.

Eurooppa-linjan lukiolaisten kanssa toteutettavat kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä. Malli, jossa nuoret toimivat tutkijoiden kanssa yhdessä lain vaikutusten arvioitsijoina, mahdollistaa valtakunnallisen tarkastelun ja nuorten tiedon hyödyntämisen.

Kokeilut tähtäävät sellaiseen jälkivaikutusten arvioinnin toimintamalliin, jonka koululuokat ympäri Suomea voivat ottaa käyttöönsä.

Malli perustuu ajatukselle, että nuoret vaikutusten arvioitsijat kysyvät toisilta nuorilta ymmärrettävämpiä kysymyksiä ja ovat samalla helpommin lähestyttäviä kuin virkamiehet tai tutkijat. Nuorten tuottama tieto on siten lähtökohtaisesti luotettavampaa ja kattavampaa kuin sellaiset vaikutusten arviointimallit, joissa nuoret eivät ole mukana tekijöinä.

Myös Tredun kanssa toteutetut opintokokonaisuudet muodostavat mallin, jota on mahdollista skaalata valtakunnalliseksi. Tredussa opiskelijat ovat perehtyneet ja arvioineet oman alansa lainsäädännön vaikutuksia heidän ammatinharjoittamiseensa nähden.

Esimerkiksi audiovisuaalisen alan opiskelijat arvioivat tekijänoikeuslainsäädäntöä ja rikoslakia sekä peilasivat näitä sananvapauslainsäädännön teemoihin. Opiskelijat arvioivat esimerkiksi verkkovihapuheen vastuukysymyksiä sisällöntuottajien näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat keskustelivat digitaalisista ihmisoikeuksista ja mahdollista sääntelytarpeista.

Tredussa on arvioitu myös lainsäädäntöä vähemmistösuojan näkökulmasta ja sitä, kuinka alkuperäiskansan oikeudet tulee ottaa huomioon eri tuotteiden muotoilussa. Design-alan opinnoissa käsiteltiin puolestaan tekijän velvoitteita ja vastuita kiertotalouden ja ympäristölainsäädännön valossa. Opiskelijat arvoivat esimerkiksi lainsäädännön vaikutuksia raaka-aineiden kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyen.

Oppitunneilla on noussut esiin paljon tärkeitä näkökulmia lainsäädännön jälkivaikutusten arvioinnin näkökulmasta.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa.

Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Jokainen on oman elämänsä vaikutusten arvioitsijoista paras ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Varsinkin alle 30-vuotiaat nuoret ovat huolissaan ilmastomuutoksen vaikutuksista tulevaisuuteensa. Ilmastonmuutosta pyritään hidastamaan kansainvälisillä neuvotteluilla ja erilaisilla rahoitusmuodoilla. Tavoitteena on siirtyminen kohti bio- ja kiertotaloutta.

Samaan aikaan maiden tulisi sitoutua YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan. Suomessa juuri nuoret ovat olleet aktiivisia Agenda 2030:n tavoitteista keskusteltaessa. He ovat esimerkiksi korostaneet Suomen metsien merkitystä hiilinieluina.

Mutta mitä muuta Suomen metsät voisivat olla ja kuka päättää, miten suomalaisia metsiä käytetään?

Metsien monet mahdollisuudet

Metsä ei ole vain puuta. Se on ekosysteemi, maisema, marjapaikka, virkistyspalveluiden mahdollistaja ja oppimisympäristö. Jokaisella meistä on erilaiset arvot ja tarpeet, ja siksi metsillä on yhtä monta tarkoitusta ja käyttömuotoa kuin on käyttäjiä.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomen metsänomistuksessa tulee tapahtumaan suuri muutos. Millaiset ovat nyt noin 16–30-vuotiaan, 20–30 vuoden kuluttua metsän omistukseensa saavan nuoren arvot ja tarpeet? Niillä voi olla ratkaiseva merkitys Suomen metsäbiotaloudelle.

Nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita, joista lopulta riippuu, millaista bio- ja kiertotaloutta kohden kuljemme.

19-vuotias Maija Meikäläinen toimikoon esimerkkinä siitä, miksi metsäpolitiikkaa ja juuri nyt valmisteltavaa Suomen metsästrategiaa kirjoittavien toimijaverkostojen ja virkamiesten pitäisi huomioida erityisesti nuorten arvot ja tarpeet.

Maija on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Hänen suvullaan on aina ollut metsää ja sitä on hoidettu kulloisenkin metsälain mukaisesti. Maija harrastaa suunnistusta ja hän on huomannut, että metsät eivät tuota ainoastaan aineellista hyvää vaan myös aineetonta hyvinvointia.

Puuaineiset ja ei-puuaineiset tuotteet ovat olleet hänelle lapsuudesta asti tärkeitä, mutta myös luonto- ja terveysmatkailu sekä siihen liittyvät erilaiset palvelut kiinnostavat. Koulussa on puhuttu bio- ja kiertotaloudesta.

Maijalle metsäbiotalous merkitsee isän hyvin hoitamaa männikköä, mutta myös sienimetsää, juuri sitä vanhaa kuusikkoa, josta hän on saanut tatteja, joita hän on jo vuosia myynyt italialaiselle sieni- ja marjayrittäjälle. Siinä vanhassa kuusikossa Maija käy metsäretkellä vähentämässä stressiä ja juuri siihen metsään hän on vienyt vieraat poimimaan mustikoita.

Tulevaisuuden metsänomistajia kuunneltava enemmän

Tulevassa metsästrategiassa tulisi huomioida nuoret. He ovat tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita, joista lopulta riippuu, millaista bio- ja kiertotaloutta kohden kuljemme.

Suomessa nuorilla on tietoa ja kyvykkyyttä uudenlaisen talousajattelun toteuttajiksi, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. On huomioitava, että nuorten arvot ja asenteet eivät juurikaan muutu 25 ikävuoden jälkeen.

Politiikka- ja strategiaprosesseissa on erittäin tärkeää huomioida nuorten arvot ja asenteet sekä kuunnella, millaisia tarpeita heillä on.

Siksi politiikka- ja strategiaprosesseissa on erittäin tärkeää huomioida nuorten arvot ja asenteet sekä kuunnella, millaisia tarpeita heillä on. Nämä tarpeet voivat olla Suomelle – sekä taloudellisesti että aineettoman hyvinvoinnin kannalta – erittäin tärkeitä. Ne voivat luoda samalla tilaa uudenlaiselle ajattelulle, teknologialle ja yritystoiminnalle.

Euroopan unionin esittämä energia- ja ilmastopaketin uusi laskentatapa on tuntunut metsätalouden kannalta epäedulliselta, koska Suomen metsät on totuttu näkemään Euroopan hiilinieluna ja puuta poistetaan vähemmän kuin sitä kasvaa. Toisaalta tiukentuneet laskentatavat ja Suomen metsätalouden negatiivinen julkisuuskuva toivottavasti pakottavat Suomen kehittämään hyväksyttävämpiä metsien hoito- ja käyttömuotoja.

Ehkä EU:n uudet laskentatavat aktivoivat päättäjät ja yritykset yhdessä miettimään, millä keinoin voimme kasvattaa hiilivarastoja metsän hoitokeinojen (esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmillä) ja puurakentamisen kautta.

Kasvavasta ilmastoahdistuksesta kärsivä Maija Meikäläinen olisi valmis lisäämään pitkäkestoisten puutuotteiden käyttöä, jos metsäbiotalouden kautta pystyttäisiin kehittämään ja monipuolistamaan metsänhoito- ja käyttömuotoja ilmaston kannalta paremmiksi.

Herkkyys muuttuville arvoille auttaa ennakoinnissa

Kun puhutaan uusiutuvista luonnonvaroista, ne nähdään usein loputtomina resursseina talouskasvua pönkitettäessä. Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta lähimetsä, maisema ja ekosysteemi eivät palaudu ennalleen esimerkiksi avohakkuiden jälkeen.

On muistettava, että myös ei-puuaineisista tuotteista ja palveluista saadut hyödyt ovat merkittäviä. Erilaisten hyötyjen, arvojen ja tarpeiden huomioiminen ei ole yksin taloudellinen tai ympäristökysymys vaan myös oikeudenmukaisuuskysymys.

Erilaisten hyötyjen, arvojen ja tarpeiden huomioiminen ei ole yksin taloudellinen tai ympäristökysymys vaan myös oikeudenmukaisuuskysymys.

Lapsille ja nuorille lähimetsä on hyvinvoinnin edistäjä, jota ei voi korvata perustamalla uusia kansallispuistoja. Kun metsät ovat kaukana asutuksesta, saarekkeina kansallispuistoissa, se ei ole lähimetsän tavoin avointa tilaa. Lähimetsän reunalla asuvien lasten ja nuorten arvoille ja tarpeille tulisi antaa tilaa metsäpolitiikassa ja metsästrategiaa tehtäessä.

Tulevien kansanedustajien, virkamiesten ja metsänomistajien lapsuuden lähimetsällä voi tulevaisuudessa olla suurempi merkitys kuin arvaammekaan – olipa se sitten hoidettu mäntymetsä tai vanha sienikuusikko.

Nuorten ilmastohuoli voi kääntyä metsäsektorin voitoksi tai tappioksi riippuen siitä, miten hyvin sektori osaa ennakoida nuorten tulevaisuuden tarpeita, arvoja ja asenteita jo nyt.

Irmeli Mustalahti on ALL-YOUTH-hankkeen vuorovaikutusvastaava ja Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimuksen johtaja ja toimii Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteellisen biotaloustutkimuksen professorina.

ALL-YOUTH -tutkimushanke on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Nuorten ilmastohuolet ja metsäpolitiikan tulevaisuus ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

ALL-YOUTH-tutkimushanke haluaa löytää tapoja, joiden avulla nuoret voivat olla osa yhteiskunnallisia muutosprosesseja niin ruohonjuuritasolla kuin lainsäädäntöprosesseissa. Yksi tapa on luoda ja kehittää digitaalisia palveluita, jotka voivat mahdollistaa kaikkien nuorten osallistumisen yhteiskunnan demokratiakehitykseen.

Jotta nuorten osallistumista voidaan mahdollistaa ja parantaa, mahdolliset ongelmakohdat on tunnistettava. Tämän selvittämiseksi ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin eri taustaisten nuorten osallistumisen esteitä digitaalisessa ympäristössä.

Kokemusasiantuntijat tunnistavat osallistumisen esteitä

Viime vuosina valtio on kehittynyt lukuisia digitaalisia aloite- ja osallistumissivustoja, jotka löytyvät demokratia.fi-sivuston alta. Sivustojen tarkoituksena on tehdä osallistumisesta helpompaa.

Aloitesivustoilla kuntalainen, kansalainen tai nuori voi tehdä aloitteen, jolla ehdotetaan esimerkiksi muutosta kunnan toimintaan, lainsäädäntöön tai kouluarkeen. Esimerkiksi Tahdon2013-kansalaisaloitteen ansiosta Suomi turvaa nykyisin lainsäädännössään tasa-arvoisen avioliiton. Tällä hetkellä kansalaisaloitteen voi tehdä ja allekirjoittaa vain kahdeksantoista vuotta täyttänyt.

Alaikäisten nuorten kannalta keskeisin demokratiasivusto on nuortenideat.fi, jossa jokaisella nuorella on mahdollisuus vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma kysymyksensä tai ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille. Sivustoa on mahdollista käyttää yksin tai vaikkapa koko koululuokan kanssa ja aiheet voivat vaihdella. Tällä hetkellä sivustolla on kysytty esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja koulujen välipaloista.

Aloitemahdollisuuden lisäksi osa näistä digitaalisista alustoista muodostaa myös kokonaisuuden lainvalmistelun kannalta. Otakantaa.fi:ssä voi osallistua lainvalmistelun esivalmisteluun vapaamuotoisesti kertomalla omia ajatuksia yleisesti tietyistä aiheista ja lausuntopalvelu.fi:ssä kommentoida hallituksen esityksistä annettuja luonnoksia.

ALL-YOUTHin tapaustutkimusta varten järjestettiin työpaja, jossa nuoret kokemusasiantuntijat testasivat erilaisia verkkosivuja. Testattuihin sivustoihin lukeutui lainvalmistelussa käytetty lausuntopalvelu.fi, paikallinen reittiopas ja nuortenideat.fi -sivusto, jossa on mahdollista vastata erilaisiin kyselyihin tai välittää oma ideansa esimerkiksi kunnille tai ministeriöille.

Työpajassa selvisi eri sivujen käytettävyydestä paljon arvokkaita ja yksityiskohtaisia havaintoja, jotka ilman käyttäjätestausta tärkeät havainnot voivat jäädä saamatta. Silloin sivustoja ei pystytä kehittämään käyttäjäystävällisemmiksi ja takaamaan tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua eri taustoista tuleville nuorille.

Useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja ja se teki niistä huonosti käytettäviä.

Kokemusasiantuntijoiden totesivat, että useat digitaaliset palvelut olivat puutteellisesti suunniteltuja, ja se teki niistä huonosti käytettäviä. Monet näistä ongelmista eivät koske vain nuoria. Sivustoja oli vaikea hahmottaa asettelun tai ymmärtää käytetyn kielen vuoksi. Kirjautumisissa oli ongelmia, eivätkä kaikki sivut toimineet moitteettomasti esimerkiksi näkövammaisten laitteilla.

Kun sivustojen käytettävyydessä ja saavutettavuudessa on edellä mainittuja ongelmia, ne muodostavat esteitä osallistumiselle.

Lisäksi huomioitavaa on nuorten erilaiset mahdollisuudet käyttää älylaitteita ja muut yhdenvertaisuuden kannalta nousevat esteet osallistumiselle. Digitaalisella osallistumisen avulla on mahdollisuutta purkaa eritasoisia valtasuhteita, mutta osallistuminen saattaa myös kasaantua jo valmiiksi osallistuville, jollei valtasuhteita ylläpitävistä rakenteista olla tietoisia.

Lausuntopalvelu.fi:ssä on tärkeää osallistua

Työpajassa testatuista sivustoista lausuntopalvelu.fi mahdollistaa periaatteellisella tasolla nuorten osallistumisen lainvalmistelun kuulemisvaiheeseen. Lausuntopalvelu.fi:ssä suurin osa asioista on lainsäädännöllisiin muutoksiin liittyviä hallituksen esityksen luonnoksia.

Sivustoa tunnetaan kuitenkin varsin huonosti nuorten keskuudessa, sillä sitä ei mainita esimerkiksi lukion oppikirjoissa. Lisäksi osallistuminen vaatii pankkitunnuksia, joita nuorimmilla on harvoin. Osallistuminen edellyttää myös aikaa sekä kykyä perehtyä usein pitkiin, kirjallisiin hallituksen esitysten luonnoksiin.

Oman haasteensa osallistumiselle lisää, että lainvalmistelussa käytetty kieli on usein vaikeaa ja lausuntopalvelu.fi:n ulkosivu ei kilpaile suositumpien sivustojen kanssa. Osallistuminen edellyttää myös joko suomen tai ruotsin kielen taitoa. Nämä kaikki muodostavat yhdessä esteitä nuorten osallistumiselle.

Osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien.

Vaikka lausuntopalvelu.fi:n käyttö on haastavaa, siitä huolimatta olisi tärkeää, että nuortenkin ajatukset näkyisivät siellä. Se on yhteiskunnassa yhteinen kanava kaikille kuulemisiin osallistuville. Lopullisiin hallituksen esityksiin kerätään tieto lausuntokierrokselta. Jos nuorten ajatukset eivät näy lausuntopalvelu.fi:ssä, muiden tahojen mielipiteet korostuvat suhteessa nuoriin, vaikka päätettävät asiat koskevat myös nuoria.

Ennen kaikkea nuorten osallistuminen lausuntopalvelu.fi:n kautta olisi tärkeää, sillä osallistuminen välittäisi lainvalmistelijalle hyvin tärkeää tietoa siitä, mitä vaikutuksia nuori kokee lainsäädännön muutoksilla olevan omaa elämäänsä koskien. Valmistelijalta voi jäädä olennaista tietoa saamatta, jos nuoret eivät ole mukana arvioimassa lainsäädännön vaikutuksia.

Esimerkiksi lukiolain virallisessa verkkokuulemisessa oli edustettuna vain muutama opiskelijajärjestö ja nuorten järjestö, mutta ei esimerkiksi opiskelijakuntia tai yksittäisiä lukiolaisia. Näin oli siitä huolimatta, että lukiolaki on lukiolaisten arjen kannalta keskeinen laki, jossa säännellään niin opiskelijan vastuista kuin oikeuksistakin. Näihin lukeutuu esimerkiksi koulukiusaamiseen liittyvät asiat.

Nuorten osallistuminen voikin lisätä päätöksenteon ennakoitavuutta, parantaa päätöksenteon tietopohjaa ja mahdollistaa sen, että nuorten ajatukset otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa.

Koska nykyisin lausuntopalvelu.fi:ssä osallistuvien nuorten määrä on varsin pieni, olisi mullistavaa, jos 100 nuorta jättäisi ajatuksensa palvelun kautta lakiesitykseen. 10 000 nuoren osallistuminen olisi jo niin poikkeuksellista, että sitä olisi vaikea sivuuttaa valmistelussa.

Yksi tärkeä kannustin osallistua joukolla onkin se, että monesti asioilla on sitä isompi painoarvo, mitä isompi määrä ihmisiä on sen takana. Isoa määrää nuoria on hankalampi sivuuttaa heitä koskevassa päätöksenteossa kuin pientä määrää.

Yhdessä osallistuminen digitaalisiinkin osallistumismalleihin on kannatettavaa

ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa on tunnistettu, että yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa. Olisikin tärkeää, että kouluissa ja järjestöissä mahdollistettaisiin nuorten osallistuminen ja tuettaisiin siinä, eikä ajateltaisi, että pelkkä digitaalisen osallistumisen mahdollisuus itsessään kannustaa osallistumaan.

Yksin ja vapaa-ajalla lakien muuttamiseen osallistuminen on varsin hankalaa.

Koulussa ja nuorisojärjestöissä on mahdollista perehtyä opettajan, nuorisotyöntekijän tai muun aikuisen johdolla lakimuutoksiin, keskustella niistä, kirjata ajatuksia ylös ja osallistua vasta sitten esimerkiksi lausuntopalvelu.fi:n kautta. Nuorisovaltuusto tai vaikkapa oppilaskunta voi jättää yhteislausunnon, tai luokan jokainen oppilas tai opiskelija voi jättää halutessaan oman lausuntonsa.

Kynnystä osallistua voi laskea se, että koulussa tai järjestöissä luetaan muiden lausuntoja. Monesti on sellainen harhaluulo, että nuorella ei ole riittävästi osaamista ja tietoa lausuntoihin.

Lausuttava asia voi kuitenkin hyvin olla yksittäinenkin asia ja omakohtainen. Lausunnossa voi esimerkiksi arvioida, kuinka lakimuutos vaikuttaa todennäköisesti omiin elämänvalintoihin. Kannattaa katsoa, millaisia asioita nuorisolain lausunnoissa on nostettu esiin, sillä siihen osallistui monia nuoria.

Kerro näkemyksesi digitaalisesta osallistumisesta

Digitaalisilla palveluilla ja niiden kehittämisellä voidaan parhaimmillaan saada monet nuoret mukaan yhteiskunnan kehittämiseen. ALL-YOUTH-hankkeen tässä kirjoituksessa esitelty tutkimus on aloitus siinä, että nuorille kehitetään nykyistä toimivampia toiminta- ja osallistumistapoja myös digitaalisissa ympäristöissä.

Kuulemme mielellämme lisää nuorten ja nuorten parissa toimivien ajatuksia niin digitaalisen osallistumisen esteistä kuin hyvistä ratkaisuehdotuksista.

Heta Heiskanen ja Niina Meriläinen ovat tutkijatohtoreita ALL-YOUTH-hankkeessa. Jukka Viljanen on julkisoikeuden professori ja ALL-YOUTH-osahankkeen johtaja. Kaikki kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689. 

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Julkaisu Nuorten äänet kuuluviin lainvalmistelussa digipalveluiden avulla ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Nuorista puhutaan usein kriisikertomusten kautta. Nuoret eivät äänestä, eivät liity puolueisiin, eivät osallistu, eivät vaikuta. Onkin totta, että Suomessa äänestysprosentti on laskenut viime vuosikymmeninä.

Tämä ei koske kuitenkaan vain nuoria. Vaikka esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaaleissa vähiten vaaliuurnilla kävivät 18–24-vuotiaat, keski-ikäisillä äänestäjillä on niin ikään pitkä matka eläkeläisten äänestysinnokkuuteen. Silti huolipuhe koskettaa eniten nuoria.

Nuorten alhaista äänestysprosenttia ei voi kuitenkaan tulkita automaattisesti merkiksi demokratiavajeesta ja nuorten yleisestä yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. Anni Rytioja ja Kirsi Pauliina Kallio esittävät, että nuorten osallistumisen ja aktiivisuuden arviointi perustuu usein institutionaaliselle käsitykselle osallistumisesta, jolloin muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.

Muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.

Nuorten poliittista aktiivisuutta koskevaan huoleen on pyritty vastaamaan erilaisilla osallistamistoimenpiteillä. Outi Lepolan ja Venla Kokon mukaan useat osallistamistoimenpiteet näyttäytyvät kuitenkin enemmän nuorten kontrolloimisena kuin aitona yrityksenä lisätä demokraattista osallistumista.

Rytioja ja Kallio huomauttavat lisäksi, että nuorten saaminen vaaliuurnille osallistaa heitä muodolliseen politiikkaan, mutta ei anna heille oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Heidän mukaansa käsitys nuorten poliittisesta passiivisuudesta on osittain seurausta siitä, kuinka poliittisesta aktiivisuudesta nuorilta kysytään ja kuinka politiikka ja osallistuminen määritetään näissä tarkasteluissa. Tästä johtuen nuorten kansalaisuuden teot eli kaikki se arkinen osallistuminen, mitä nuoret jatkuvasti tekevät, jää usein tutkimuksessa huomiotta.

Yhdenvertaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Samalla kun nuorten poliittista osallistumista koskevassa keskustelussa tulisi kysyä, miten politiikka ja osallistuminen määritetään, tulisi myös pohtia sitä, keistä nuorista oikeastaan puhutaan. Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.

Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.

Edellä mainitussa Rytiojan ja Kallion tutkimuksessa todetaan, että nuoret liittävät politiikan arkiseen päätöksentekoon ja ihmissuhteisiin. Keskeistä nuorten poliittisen toiminnan tarkastelulle onkin toimijuus eli yksilön vaikuttamisen kyvyt ja mahdollisuudet.

Pidämmekin tärkeänä huomioida, että nuoret eivät eroa ainoastaan arvoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan, vaan nuorten ”aktiivisuus” tai ”passiivisuus” liittyy myös siihen, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kokemuksia yksittäisellä nuorella on. Toimijuus, samoin kuin poliittinen toiminta, toteutuu viime kädessä yhteiskunnassa, jossa kaikki yksilöt eivät ole tasa-arvoisia.

Keskustelemmekin seuraavassa esimerkinomaisesti kahdesta vähemmistöryhmästä, joilla on omat yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen väylänsä.

Vammaisten nuorten kohdalla vaikuttamisen haasteiden voidaan ajatella liittyvän erityisesti nuorten asemaan ja toimijuuteen palvelujärjestelmässä. Romaninuorten kohdalla nuorten äänen kuulumiselle tuottaa haasteita näiden asema oman yhteisön sisällä.

Vammaiset nuoret toimijoina – omassa elämässään ja yhteiskunnassa

Monilla nuorilla on kokemus siitä, että heidät nähdään ainoastaan jonkin tietyn ominaisuuden kautta, esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai iän. Vammaisten nuorten kohdalla tyypillinen kokemus on, että heidät kohdataan ensisijaisesti vammaisina henkilöinä.

Tämä saattaa johtaa siihen, että vammaisia nuoria ei kohdata nuorina ihmisinä, joita kiinnostavat ja mietityttävät samat asiat kuin muitakin saman ikäisiä nuoria ja joilla on yhtäläinen oikeus nuoruuteen.

Vammansa vuoksi vammaiset nuoret ovat usein tiiviisti erilaisissa palveluissa ja tekemisissä monien asiantuntijoiden kanssa. Ideaalisesti näiden palveluiden tulisi tukea nuorten osallisuutta ja tuottaa kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia.

Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että vaikka nuorten toiveena on tulla kohdatuiksi yksilöinä, ammattilaiset usein lähestyvät nuoria ensisijaisesti vamman kautta. Tämä vamman ensisijaisuus voi tarkoittaa sitä, että nuori kokee, että hän ei voi tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita tai että hän ei tule kuulluksi omaa elämäänsä koskevissa asioissa.

Living Life to the Fullest -tutkimusprojektin vertaistutkija Emma Vogelmanin mukaan vammainen nuori voikin olla jatkuvasti tekemisissä erilaisten ammattilaisten kanssa ja vastata satoihin vammaa koskeviin kysymyksiin ilman, että kukaan kysyy, miltä sinusta tuntuu, millaista on olla nuori ja vammainen.

Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.

Näemme, että nämä kohtaamattomuuden ja kuulluksi tulemattomuuden kokemukset väistämättä vaikuttavat nuorten kokemukseen omasta toimijuudestaan ja heidän yhteiskunnalliseen osallisuuteensa. Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on ymmärrettävää, että on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.

Vammaisten nuorten kohdalla tämän ”äänen” ja nuorten toimijuuden vahvistamisessa tärkeä rooli on usein vammaisjärjestöillä. Järjestöt toimivat sekä keskeisenä vertaistuen ympäristönä, nuorille suunnatun vapaa-ajantoiminnan tarjoajina että poliittisen vaikuttamisen väylinä.

Yksittäisten vammaisjärjestöjen oman nuorisotoiminnan ja -ryhmien lisäksi vammaisjärjestöt tekevät yhteistyötä vammaisia nuoria koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi sekä poliittisessa vaikuttamisessa – näin toimivat esimerkiksi Seitti ry ja Vammaisjärjestöjen nuorisoyhteistyö VNY. Keskeinen väylä poliittiseen vaikuttamiseen on myös osallistaa vammaiset nuoret valtakunnalliseen yhdenvertaisuustyöhön ja nuorisopoliittiseen vaikuttamiseen.

Romaninuoret, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja politisoituminen

Samoin kuin muutkin nuoret, romaninuoret haluavat vaikuttaa heitä lähellä oleviin ja tärkeisiin asioihin. Romaniyhteisössä poliittinen vaikuttaminen tapahtuu usein kansalais- ja järjestötoiminnan kautta. Nuorten toimijuuteen ei ole kuitenkaan kiinnitetty suurtakaan huomiota romanien aktivismia koskevissa tutkimuksissa.

Romaniyhteisössä vallitsee ikään ja sukupuoleen perustuva hierarkia. Tämän vuoksi romaninuorten on joskus vaikeaa saada äänensä kuuluviin yhteisön sisällä. Siksi nuorten ääni ei myöskään kantaudu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita.

Tästä asetelmasta johtuen romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita, kuten Romaninuorten neuvoston. Sen puheenjohtaja Dimitri Lindgrenin mukaan neuvoston tarkoituksena on tuoda romaninuorten ääni esille suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tällä hetkellä nuorten keskuudessa koetaan tärkeäksi huomion kiinnittäminen romaninuorten kohtaamaan rasismiin, syrjintään ja romanivastaisuuteen eli antigypsyismiin. Neuvoston tavoitteena on lisäksi lisätä romaninuorten tietoisuutta ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Romaninuorten neuvosto on vieraillut eri Euroopan maissa ja verkostoitunut eri maiden romaninuorten kanssa. Näin myös kansainvälinen romaniaktivismi on osa suomalaisten romaninuorten toimintaa.

Nuorten määrittämää osallisuutta ja kansalaisuuden tekoja tutkimassa

Jotta voitaisiin tavoittaa se, mitä poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen nuorille todella on, tulisi tutkijoiden osata irtaantua vakiintuneista malleista ja aidosti pyrkiä ymmärtämään nuorten maailmaa heidän sanoillaan, toteavat Rytioja ja Kallio.

ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti Demi-lehden kanssa keväällä 2018 kyselyn, jossa Demin lukijoilta kysyttiin muun muassa vaikuttamisesta ja siitä, kuinka he vaikuttivat omassa elämässään. Kyselyyn osallistui 940 nuorta.

Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja.

Osa nuorista kertoi äänestävänsä ja osallistuvansa poliittisesti, mutta suurin osa nuorista mainitsi hyvin arkisia vaikuttamisen muotoja. He pyrkivät esimerkiksi syömään enemmän kasvisruokaa, keräämään roskia luonnosta, ostamaan enemmän vaatteita kirpputoreilta tai toimimaan omassa koulussaan kiusaamisen ehkäisemiseksi. Nämä aiheet ovat lähellä nuorten elämää, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat myös suurempia yhteiskunnallisia tekoja.

Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja, kuten esimerkiksi yllä mainitussa kyselyssä esiin tullut kasvissyönti tai vaikkapa nuorten lähiyhteisössä tapahtuva vertaisten tukeminen. Tutkijoina meidän tulee varmistaa, että tämä arvokas toiminta tulee sekä tutkimuksessa että yhteiskunnassa tunnustetuksi.

Pyrimmekin käynnissä olevissa ja käynnistyvissä tutkimuksissamme huomioimaan sen, että nuoria kuultaessa tulee tehdä tilaa myös nuorten omille osallisuuden ja vaikuttamisen määrityksille. Sen sijaan, että lähestyisimme nuoria tulevina aikuisina ja kansalaisina, haluamme tutkimuksissamme asemoida osallistujat jo yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Samoin tärkeää on tunnistaa nuorten osallistumiselle asettuvia moninaisia esteitä ja haasteita.

Reetta Mietola, Anna Suni ja Marko Stenroos ovat tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.

Kirjoitus on osa Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet -sarjaa.

Edit.: 31.10.2018 klo 19.13: Otsikkoa muutettu.

Julkaisu Nuoret ovat jo yhteiskunnallisia toimijoita ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.