Innovaatioista on demokratiassa kysymys silloin, kun sen elementtejä omaksutaan ja sovelletaan muualla kuin siellä, missä elementit ovat syntyneet. Väliin on saattanut sijoittua jopa vuosisatojen katkoksia, kunnes unohtuneet elementit on kenties elvytetty. Tämäkin edustaa innovointia.

Demokratia on analoginen sellaisten muiden keksintöjen ja innovaatioiden kanssa kuin tavara- tai pääomamarkkinat tai järjestöistä muodostuva kolmas sektori. Mitään noista keksinnöistä ei ole tehty kertaheitolla, vaan kunkin elementit ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, kustakin esiintyy muunnelmia ja kukin esiintyy perinteiltään erilaisissa oikeusjärjestelmissä ja kulttuureissa.

Demokratian elementeistä varhaisimpiin kuuluvat ne, jotka turvaavat vallanalaisille vaikutusvaltaa vallankäyttäjiin nähden. Siten vallanalaiset ovat voineet vaikuttaa vallankäyttäjien – perinnöllisten monarkkienkin – vallankäyttöön asettaen sille rajoja, vallankäyttäjien pysymiseen vallankäyttäjien asemissa – muistettakoon John Locken argumentit vallankumouksen oikeutuksesta hirmuvaltaa vastaan – sekä vallankäytön menettelytapoihin.

Demokratian uudempiin elementteihin kuuluu sananvapaus eräänä varhaisista ilmentymistään Antti Chydeniuksen ja muiden vaikuttajien 1700-luvun Ruotsissa läpi ajama painovapaus ilman ennakkosensuuria. Hieman uudempi on se Isossa-Britanniassa kiteytynyt periaate, ettei maan hallitukseen kohdistuvan julkisen arvostelun perusteella saa ketään sulkea vankeuteen.

Demokratian muita elementtejä ovat ne säännöt, joilla täysivaltainen kansa rajataan kuten aikanaan veroa maksaviin miehiin ja sittemmin kaikkiin miehiin, naisiin ja ennen pitkää yhä nuorempiin henkilöihin ja paikallisvaaleissa kenties myös maassa asuviin ulkomaalaisiin. Demokratiaa luonnehtivat myös ne laskentasäännöt, joilla kansan täysivaltaisten jäsenten esittämät käsitykset muunnetaan omaksuttua edustuksellisuuskäsitystä soveltaen edustajanpaikoiksi parlamenteissa ja muissa. Demokratian sääntöihin kuuluvat samoin ne säännöt, joita edustuselinten tulee soveltaa päätöksenteossaan.

Demokratiaan kuuluvaa skeptisyyttä perustelee kolmatta tuhatta vuotta sitten Aristoteleen tekstin latinankielisessä käännöksessä syntynyt termi ”deliberointi”. Periaatteen mukaan kutakin esitettyä käsitystä tulee puntaroida perusteellisesti sekä puolesta että vastaan. Kunkin oman kantansa esittävänkin tulee tarkastella kutakin esiin nostamaansa asiaa deliberoiden. Kuten emeritusprofessori Kari Palonen on esittänyt, tuolla tavoin toimivat parhaimmillaan sekä politiikka että tiede.

Demokratian varhaisimpiin tarkoitusperiin liittyy vallanalaisten vapauksien turvaaminen vallankäyttäjiä vastaan. Tähän piirteeseen ovat sellaiset kirjoittajat kuin Carl Schmitt ja Urho Kekkonen nähneet liittyvän vakavien heikkouksien. Kenties demokratia osoittautuu kyvyttömäksi puolustautumaan demokratian menettelytapoja demokratian lakkauttamiseksi käyttäviltä haastajiltaan äärivasemmalta, äärioikealta tai ”äärikeskeltä”.

Demokratian tavallisiin elementteihin kuuluu myös vallankäytön oikeuksien jakaminen yhtä useammalle taholle, jotka tasapainottavat toisiaan. Sielläkin, missä lainsäädäntö ja toimeenpano edustavat samanlaisia näkemyksiä, riippumattomat tuomioistuimet saattavat tehokkaasti torjua yksinvaltaa.

Demokratia sekä vaatii toteutuakseen tiettyä tasa-arvoa että edistää sitä. Äänioikeuden laajentaminen veroa maksavista miehistä kaikkiin miehiin, naisiin, yhä nuorempiin kansalaisiin ja ulkomaalaisiinkin tarjoaa tästä keskeisen esimerkin. Muita esimerkkejä muodostaa tietyissä ammateissa toimimista, avioitumista tai adoptio-oikeuksia rajoittaneiden normien purkaminen.

Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ovat sitoutuneet monet maat, jotka eivät kuitenkaan tosiasiassa noudata noita sopimuksia. Parhaissa demokratioissa virallisesti voimassa olevat ihmisoikeudet mukaan lukien hyvinvointioikeudet ovat vahvimmin voimassa. Tämä koskee niin kansallisia, kielellisiä kuin uskonnollisia vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja ulkomaalaisista myös pakolaisia.

Demokratia on seuraus, ei innovaatio, eikä missään nimessä globaali sellainen, edes seuraus, siis, globaalista ajattelutavasta. Friedrich von Hayek kertoo, että ilmiö, joka ei ole luonnonlain edellyttämä, ei välttämättä ole ihmisen keksimä. Abstraktit, mutta melko selvät esimerkit, näyttävät jotakin. Kukaan ei keksi sananvapautta tai oikeutta elämään. Englannin kielen murteet eivät ole kenenkään innovaatio. Ensimmäinen esimerkki on puhdas abstraktio, toinen viittaa mahdottomaan oletukseen käytännön toimijasta.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, käsitteenä jo ristiriitainen, ei ole demokratiaa. Kaksi sutta ja yksi lammas voivat toki äänestää seuraavasta lounaasta, mutta panokset ja ansiot eivät koskaan ole tasapainossa sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa. Universaalinen hyvyys ei silloin toteudu.

On todettu, että demokraattiset maat eivät sodi keskenään. Diktatuurit kuten Kuuba ja Pohjois-Korea pidättäytyvät lähinnä voimattomuuden tajua.