Arvio: Tutti a casa – Power to The People?
Lise Perk Pedersen
2016
Pohjoismaisin voimin tehty dokumentti italialaisesta Beppe Grillosta ja Viiden tähden liikkeestä johdattaa Euroopan tulevaisuuteen liittyvään todellisuuteen ja anti-elitistisen populismin nousuun.
Dokumenttielokuva populismista ja demokratiasta kannattaa katsoa niidenkin, joita ei italialainen politiikka kiinnosta. Käsienheiluttelun ja temperamentin takaa paljastuu selvästi politiikan perusperiaatteet.
Monissa maissa kansanedustajana hoitelet ystävillesi ja sukulaisillesi diilejä, kuten torinolainen kansanedustaja kertoo tilanteesta omassa maassaan. Italiassa mafialla on tässä vahva rooli.
Poliitikot ovat pitkälle korruptoituneita ja pitävät toisiaan pystyssä. Yksi toteaa, että oppositio onkin vastapuoli, joka pitää pystyssä toista puolta: miten muuten epäsuosittu Silvio Berlusconi olisi voinut pysyä vallassa vuosikymmeniä? Tätä mietitään muuallakin kuin Italiassa.
Kaikki kotiin
Tutti a casa, ”kaikki kotiin”, oli koomikko-poliitikko Beppe Grillon viesti vuoden 2013 parlamenttivaalien alla. Samaa nimeä kantaa myös suosittu, vuonna 1960 valmistunut italialainen draamakomedia.
Dokumentti kuvaa erinomaisesti Grillon perustaman Viiden tähden liikkeen nousua vaalien alla.
Tämä dokumentti kuvaa erinomaisesti Grillon perustaman Viiden tähden liikkeen (M5S) nousua vaalien alla ja liikkeen omintakeista demokraattista mekanismia sen ensimmäisinä vuosina.
Rekisteröityneet kannattajat pääsevät liikkeen sivuston kautta äänestämään, mitä mieltä kansanedustajien pitäisi olla, ja pitäisikö joku eri mieltä oleva kansanedustaja erottaa ryhmästä. Neuvottelujen reaaliaikainen näyttäminen netin kautta kertoo liikkeen avoimuudesta ja asenteesta. Avoimuus mahdollisti myös sen, että tässä dokumentissakin päästiin hienosti poliitikkojen iholle.
Demokratiaa pitää kehittää, mutta miten? Onko suora demokratia mahdollista ja miten sen yhdistäminen sopii parlamentteihin, joissa tapana on ollut tehdä kompromisseja?
Keskeiseksi kysymykseksi nousee suuren johtajan ja yhden miehen liikkeen dilemma. Mikä on innostajan ja moderaattorin rooli suhteessa kansan valitsemiin edustajiin, kun päätökset tehdään netissä sivujen kautta? Onko kyllä- ja ei-äänestäminen riittävää demokratiaa?
Demokratiaa pitää kehittää, mutta miten?
Miten sisäinen kritiikki voidaan kanavoida ja samaan aikaan pitää liike yhtenäisenä? Se on haaste, joka liittyy mihin tahansa poliittiseen puolueeseen ja liikkeeseen.
Dokumentti avaa oivallisen hyvin Viiden tähden liikkeen taustat. Se selventää ongelmia, jotka ovat Grillon liikkeelle tyypillisiä, mutta joita joudumme kohtaamaan muuallakin. Se kertoo turhautumisesta, uhkailuista ja haasteista, joita poliitikot joutuivat kohtaamaan. Pettymys ja parlamenttiryhmän riveistä potkiminen ovat tämän populistiliikkeen kansanedustajien arkea.
Yhtäältä saavutettiin jotain poikkeuksellista, toisaalta valtaa käyttää vanha mies median kautta – tällä kertaa sosiaalisen median. Muuttuiko mikään Viiden tähden liikkeen noustua parlamenttiin?
Monelle liikkeen jäsenelle oli tärkeä saavutus, että Berlusconi saatiin tilapäisesti erotettua parlamentista ja tuomiolle. Viimeiset kaksi vuosikymmentä on muokannut Italiaa ja italialaisia, dokumentissa todetaan moneen kertaan. Elokuvassa ei kuitenkaan käsitellä muita liikkeen vaatimuksia kuin korruption, mafian ja eliitin vastaisuutta.
Onko niin, että positiiviset vaatimukset ovat hankalampia luoda – elleivät ne tule suoraan Grillon suusta? Muuhun kuin pelkkään vastustamiseen vaaditaan dialogia, jotta poliittiset vaatimukset syntyvät prosessina. Dialogia tarvitaan yhteisten vaatimusten synnyttämiseen, jotta niille voisi saada useamman parlamenttiryhmän tuen. Miten tällainen onnistuisi liikkeen tekniikoilla?
Populismin tulevaisuus
Seuraavat parlamenttivaalit Italiassa pidetään viimeistään toukokuussa 2018. Saa nähdä, miten käy Viiden tähden liikkeen 25,5 prosentin kannatuksen. Hallituksen muodostaminen kesti kauan. Pääministeriksi noussut Matteo Renzi erosi joulukuisen kansanäänestyksen jälkeen vuonna 2016, ja hänen seuraajansa, ex-ulkoministeri Paolo Gentiloni, pitää huteraa valtaa.
Mitä tapahtuu, jos anti-elitistinen populismi epäonnistuu ja äänestäjät pettyvät?
Korruptioskandaaleja on riittänyt, mutta osansa on saanut myös Grillon liike, joka on pitänyt valtaa Roomassa kesäkuusta 2016. Pormestariksi valittiin 38-vuotias lakinainen Virginia Raggi. Poliittinen tahraamattomuus ja verkostoitunut poliittinen kokemus ovat asioita, joita ei ole helppo yhdistää. Mitä tapahtuu, jos anti-elitistinen populismi epäonnistuu ja äänestäjät pettyvät?
Tähän myös Euroopan tulevaisuuteen liittyvään todellisuuteen ja anti-elitistisen populismin nousuun pohjoismaisin voimin tehty tanskalaisen Lise Perk Pedersenin ohjaama dokumentti johdattaa hyvin.
Dokumentin tarkoitus ei ole mennä kauemmas, kuin mitä haastateltavat kertovat, tai paneutua ruohonjuuritasolle. Se keskittyy oikeastaan siihen, millaista on olla Grillon liikkeen kansanedustaja ja pohtii demokratiaa sitä kautta.
Dokumentti kiinnostaa varmasti myös Suomessa, jossa perussuomalaiset välttivät hallitusvastuun vuoden 2011 jälkeen, mutta ovat olleet hallituksessa vuodesta 2015.
DocPoint-dokumenttifestivaali järjestetään 23.1.–29.1. Helsingissä.
Dosentti, PhD Emilia Palonen on valtio-opin yliopistonlehtori (ma.) Helsingin yliopistossa. Palonen tutkii demokratian mahdollisuuksia, populismia, Eurooppaa ja kaupunkeja (etenkin Budapestia, Helsinkiä ja Luxemburgia). Hän kehitti Politiikasta-julkaisua ja toimi sen ensimmäisenä päätoimittajana vuosina 2012–2014.
