Hei Antti! Kiitos hyvästä kommentistasi (ja pahoittelut, että vastaus tulee kiireiden takia päivän myöhässä). Käänsin tuon ”do-gooder” hyväntekijäksi tehdäkseni selkeän eron filantrooppiin (philanthropist), joka englannin kielessä viittaa hyväntekeväisyyteen (charity). Tuo ero on – kuten aivan oikein tuot esille – merkittävä Lakoffin esittämässä konservatiivisessa maailmankuvassa. Toinen vaihtoehto suomennokseksi olisi ”maailmanparantaja”, joka tavoittaa paremmin ”do-gooder”-termin normatiivisen latauksen, mutta toisaalta laajentaa merkitystä ehkä turhankin paljon.

Tuossa toisessa kohdassa viittaan siihen, miten konservaatisessa maailmankuvassa

”In a moral world, the moral are those in power. There is thus a natural hierarchy of morality based on forms of power.”

Tässä on taustalla uskomus siitä, että valtahierarkia ja moraali kulkevat käsi kädessä: vallanpitäjät ovat luonnollisesti hyveellisiä, koska heidät on nostettu yhteiskuntahierarkian huipulle ja samaan aikaan heidän valta-asemansa mahdollistaa sen, että he voivat määritellä hyveellisen toiminnan. Tässä mielessä konservatiivinen maailmankuva on lähellä vallan jumalallista oikeutusta (”God above man”; ”Christians above nonchristians”) jolloin hyveiden määrittely ei ole niinkään yhteisöllistä tai demokraattista vaan vertikaalista – vallanpitäjällä on oikeus tai jopa velvollisuus tulkita hänelle annetun pyhän asemansa turvin yhteiskunnan moraalinen järjestys.

Yst. Johanna Vuorelma

Kirjoitat että Lakoffin mukaan ”konservatiiviseen arvomaailmaan kuuluu ajatus siitä, että on moraalitonta olla hyväntekijä”. Tämä on mielestäni epätarkasti ilmaistu. Lakoff kirjoittaa, että on moraalitonta olla ”do-gooder”. Sen sijaan hyväntekeväisyys (charity) on Lakoffin mukaan konservatiivisessa moraalijärjestelmässä keskeisessä asemassa.

Kirjoitat: ”Lakoff kirjoittaa myös, että konservatiiviseen maailmankuvaan liittyy uskomus siitä, että valta tuottaa moraalia. Vallanpitäjät määrittelevät sen, mikä on moraalista toimintaa. Trump pyrkiikin rakentamaan uudenlaista moraalista järjestystä, jossa rehellisyyden ja kohtuullisuuden hyveet käännetään ylösalaisin – niistä tehdään heikkouksia.” Kuulostaa erikoiselta. Mihin Lakoffin artikkelin kohtaan viittaat?